-
Zeus tekee kauniin auringonlaskun
Semele pysytteli kaislojen suojassa joen rannassa, hän ei halunnut paljastaa vartaloaan auringolle ja odotteli pimeän laskeutumista. Semele -jumalatar, maan hedelmällisyyden tytär, oli ajanut muulit joelle, ja nyt ne olivat juomassa. Zeus on kuin peto, joka väijyy iltapilvien takana horisontissa, kuitenkin hän on jumala, joka tekee kauniin kultaisen auringonlaskun, niin että Semele lumoutuu eikä huomaa varoa.…
-
Apollo ja liian kirkas keskipäivä
Orfeusta janotti, hän oli seurueineen palaamassa Ateenaan. Apollo piti polttavan kuumaa päivää, eivätkä hallusinaatiot hellittäneet. Kolme auringonkiertoa kestäneiden riittimenojen jälkeen Orfeus kuuli yhä laulua; välillä hän huitoi käsillään kohti pensaita ja vastaili lintujen esittämiin arvoituksiin. Sekoittamaton viini sekä huumaavat yrtit eivät vaikuttaneet enää, mutta ajoittain hän sai yhä eläimiltä kysymyksiä ja jopa syytöksiä. Nuorena hän…
-
Afrodisia, eli mitä olikaan ennen seksiä
Jos Cholelta kysyttäisiin, mitä on afrodisia, hän sanoisi että se oli sitä mitä tapahtui, kun Skymnos tuli rantakallioille missä hän paimensi hanhia. Olen palannut teemaan Jumalat ja helteenit rantavedessä, jossa helleenien kautta kuvitellaan todellista kesää. Katselen Vasilis Koundouroksen Young Afrodites (1963) elokuvaa. Se perustuu löyhästi Longoksen Dafnis ja Chole -tarinaan. Ihmettelen sitä, miten paljon filmin…
-
Pellon pekko, ostopakko, mintturontti, nokkospesto
Nokkospesto on kevään paras tapa ahmia pellon pienntarta. Nokkoslettuihin liittynyt varovaisuus, ja muutaman lehden poimiminen, ei ole mitään verrattuna niihin määriin nokkosta mitä pestoon uppoaa. Nokkosten kerääminen, niin, parasta on istahtaa pientareelle, marjapensaan juurelle tai mistä nuorten nokkosten rypäs sitten löytyykin. Tietysti olen poiminut nokkosia myös kumartelemalla, ja näyttäähän se kohteliaalta. Kannattaisi useamminkin kääntyä tuolla…
-
Parsaa uusilla viljelymenetelmillä
Ilman muuta parsalla on asemansa tulevassa permakulttuurissa, metsäpuutarhani lämpöpenkissä. Penkki on täsmälleen 40 cm korkea niin, että sorkkarautani napsauttaa valkoisen tukin kannosta poikki aina sopivasti juuriytimen eli kruunun päältä. Olisi alkukesä, ja suomalainen parsakauteni huipentuisi Juhannukseen. Katselen maatalousvideota parsan traktoriviljelystä, jossa muokkaus, istutus ja kastelu vaativat laitteistonsa. Istutus näyttää tapahtuvan vanhan perunanistutuksen tavoin, kyydissä istuvat…
-
Kyllä teitä on odotettukin
Silmujen ilmestyminen ! Vielä muutama viikko sitten puut olivat risuja, ja nyt tämä ilmestys: yhdeksänkymmentä miljardia pyhimystä on istahtanut tänne luontoon.
-
Kyky aavistaa kevät jo ennen sen tuloa
Kevään ensimmäiseen merkkiin havahduin vasta maaliskuun lopulla: oli suojasää ja kosteutta ilmassa. Oli märän puun tuoksua. Ehkä kevään ensimmäinen merkki oli hieman myöhempi maantien tuoksu – märän hiekan ja saven vivahde. Ehkä niitä tuoksuja oli enemmän, kaikkea mitä sekoittui suojasään kosteuteen. Tai yksinkertaisesti vain se, että tuoksut vahvistuvat päivällä lämmenneen ilman viiletessä. Kevään merkkejä on…
-
Kevään ensimmäinen resepti: HANKIKANTO -jäätelo
Jäätelö sulaa ja sitten se taas jäätyy, samoin nämä kevään lumet. Kerran sulanut jäätelö saa pahan nahkean pinnan, ja sisältä se muuttuu hieman hileiksi. Lapset ovat tulossa käymään, nyt he ovat nuoria aikuisia, mutta muistavat kyllä kuinka litrainen jäätelökuutio lohkottiin neljälle lautaselle. He muistavat myös huudahduksen: ”lapset, syökää nyt se jäätelö ennen kuin se sulaa.”…
-
Tervehtii maata, Wienerwaldia, viinimaata
Tervehtiä metsänpohjaa, aluskasvillisuutta, aavistaa pintajuuristo, sienirihmasto ja puiden syvät juuret. Olen tullut lumen keskeltä Wienerwaldin kevääseen, ja heittäydyn koko kroppani painolla maata vasten. Painaudun vihertyvään kasvillisuuteen, saan halata maata. Yhtä hyvin voisin myös itkeä ja antaa kyynelten tulla, paljon on tuhoutunut ja paljon tulee vielä tuhoutumaan. Mutta vihreä nousee taas, joska juuret ovat elossa. Karhunlaukka…
-
Wienin kevät 1938
Wienissä oli tapahtunut paljon sinä keväänä, ja sitten maaliskuussa tapahtui ”Anschluss” ja Hitler tuli tervehtimään vanhaa kotikaupunkiaan. Wienin arjalaistaminen oli jo pitkällä. Niin tapahtui myös kahviloissa, kuten yllä olevista vaaleista, teräväpiirteisistä hahmoista voi päätellä. Kevääseen 1938 mennessä yksikään juutalainen ei enää omistanut kahvilaa Wienissä, lailliset varkaudet suoritettiin tehokkaasti ja ansioituneet natsit kahmivat omaisuutta. Kevät tuli…