Moskovassa 1908 elettiin vielä rauhallisesti, köyhät olivat arkoja ja nöyriä korkea-arvoisten edessä. Rekiä vetävät hevoset muodostivat talvisen keskustaruuhkan Moskovassa 1908. Kadut täyttyivät vossikoista, rekiä vetävistä hevosista. Huomaan myös, että ihmiset ovat lumisia. Luulin että valkonen lumi päähineissä ja takkien hartioilla oli vain elokuvissa tarvittavaa vaikutelmaa. Ihmettelin Tsehovin novellia, jossa unen puutteesta kärsivä vossikkakuski kuvattiin yltä päältä lumiseksi. Vanhasta filmistä näkyy, että se oli jonkinverran totta: knallihattujen lierille tosiaan kertyi lunta. Huolestuttavampaa on huomata, että monen hevosen selkä oli myös lumessa – niitten ylle ei siis oltu useinkaan heitetty lämmintä loimea.

Kamera kiertää myös Moskovan keskustorilla, kuivattujen tattien myynti näytti olevan runsasta. Niitä on nauhoihin punottuina niin valtavasti, kuin verhoina torikojuen kulmissa.

Polut lumipenkkojen olivat tuohon aikaan kapeita käsin lapioituja, joskus kapealla hevosauralla vedettyjä. Ne näyttävät huolelliseti tehdyiltä, mutta tarkasti ja viisaasti: lumen suhteen kannattaa tehdä vain välttämätön.