Ihmettelen filosofista kysymystä – mitä on tekstien kommentointi? Kommenttia antavalla esittelee kirjoittajalle mielikuvansa tämän tekstistä.
Kommentoinnin taustalla on siis idea hyvästä tekstistä. Annat kirjoituksesi ohjaajalle, ateljeekriitikollesi, ystävällesi kommentoitavaksi.Mihin suuntaan hän haluaa testiä kehittää ? Onko se sama suunta, mikä sinulla on mielessäsi? Onko kommentoinnin taustalla mielikuva ideaalitekstistä?
Amerikkalaisia kirjoittajaopiskelijoita puhuttaa jatkuvasti kysymys ideaalitekstistä. Nyt kysymys on taas esillä kirjoittajien vertaispalautteeseen keskittyvässä peer-to-peer blogissa. Knoblauch ja Brannon väittivät muutama vuosi sitten, että ohjaajan antamien tekstikommenttien taustalla on vain open ”ideal text. Esittelin tätä ajatusta artikkelissani kirjoittamisen tutkimuksen seminaarissa.
Jo silloin esitettiin sellaisia huomioita, että vaivaako nimenomaan fiktiivisiä tekstejä tällainen ehdottoman ideaalin malli. Ankaran ohjaajan ideoiden toteuttaminen saa aikaan vain samantyyppistä fiktiota. Kuinka päästä tällaisesta ateljeekritiikkiin liittyvästä ideaalien ajatuksesta eroon omissa kommenteissa ?
On helppo sanoa,että kommentoijan tehtävä on vain auttaa kirjoittajaa. Helpottaminen, fasilitointi – tuo kammottava sana – näyttää olevan ainakin amerikkalaisessa alan keskustelussa esillä. Täytyy lukea Thomas Newkirk’s ”The First Five Minutes” ja jatkaa omaa artikkelia asiasta siitä mihin se ideaali tekstin esittelyssä jäi.