Tuleekohan sana kamera samasta kantasanasta kuin komero ? Kyllä, tarkistin: latian camera viittaa huoneeseen. Oikeastaan camera obscura on huone, jonne ei voi nähdä. Se on laatikkokamera, jonka sisälle ei saa kurkistaa, ettei takaseinään heijastuva valon tekemä kuva mene pilalle. Roland Barthesilla taas on Valoisa huone niminen essee, Camera Lucida.
Ihmettelen asiaa koska työhuoneessani on taimiviljelmä, joka on voimakkaasti valaistussa komerossa. Se on kolmikerroksinen, metrin leveä ja lähes kattoon yltävä irtokomero. Vuorattuna sisältä kristallikimalteiseksi se kylpee valossa. Voin katsella muovi-ikkunan läpi, miten siellä syntyy vihreää.
Ohjaan valokomeroa kännykän sovelluksella. Laitan tuulettimen päälle homehtumisen estämiseksi tai ilmankostuttimen jos on tarve. Huolenpito ja taimien hoito on siis toisenlaista kuin ennen. Jos se on menossa liian tekniseksi, niin Barthesin Valoisa huone antaa vihjeitä, siitä millaisista emotioista voi elätellä kasvihuoneessa.
Hän muistelee äitiään, ja suorastaan palvoo valokuvaa äidistä on 5-vuotiaana tyttönä. Me emme voi nähdä tytössä äitiä. Huomioni kiinnityykin kasvihuonesseseen, jossa tämä lapsi on. Minusta on myös kuva 5 -vuotiaana kasvihuoneen edessä.
Mustavalkoisessa kuvassa seison ulkona kevätvalossa kasvihuoneen kulmalla. Poseeraan lakki kallellaan ja kädet taskussa kuin isäntä ainakin. Haara-asennossa, jalat huomattavan leveällä koska kuvaaja käski.
Mieluummin olisin kasvihuoneen sisällä, se olisi minun paikkani tulla kuvatuksi. Muistan tomaatin tuoksun ja mullan, sekä lämmön ja kosteuden tädin kasvihuoneessa. Keväällä se oli hyvin valoisa, mutta eniten minua viehätti se, että kasvihuone oli rakennettu ikkunalaseista. Se oli läpinäkyvä lasikennosto, joka antoi tomaatille suojaa että se voi kasvaa isoksi.
Olin pienikokoinen ja arka, niin että tarvitsin kasvihuoneen kaltaista suojaa. Ja siitä lähtien olenkin onnistunut hankkiutumaan moniin kupliin.
Uskon, että on liikaa vaadittu ihmiseltä kun sanotaan, että tämän pitäsi elää todellisuudessa. Ei pitäisi kehitellä arjesta mitään ihmeellisyyksiä. Mutta jos ei kuvittele arkeen mitään, ei siitä mitään löydykään.
Avoin, oikea reaalinen, on jossain tuolla ulkona pakkasessa, se on OK. Saakoot siis kasvit kasvihuoneensa, ihmisen puuronsa. Mutta opetelkoon ihminen altistamaan itsensä myös epämukavalle ja avoimelle maailmalle. Kunhan on olemassa pääsy takaisin turvalliseen tilaan.
***
Kun tätä taloa katsellaan ulkoa tieltä käsin, niin lounaan ja luoteen puoleiset ikkunat näkyvät suurina ja valoisina. Huoneessa on jo valot, pieni puuhailu on virinnyt ja talo on valaistu.Kun automaattiajastus herättää valokomeron, ulkona on vielä pimeää.
Ulkona katuvalot kiertävät taloa, mutta laajemmin vallitsee maaseudun pimeys. Ja taivaalla lentävän reittikoneen vilkkuvalo antaa vaikutelman, että valokomero laskeutui paikalleen sillä hetkellä kun valot syttyivät siihen.
Avaan komentokeskuksen kännykästäni, ja tuulet viriävät, salaatinlehdet huojuvat ja tuuletin surisee.
Barthes antaa sysäyksen, kuinka kasvihuone tulee paikaksi, jossa tehdään työtä surun voittamiseksi. Öisin se on pimeä komero, se on tärkeä tallennuspaikka. Sitten se on kirkasta, mutta se ei ole niin tärkeää kuin kasvien yhteyttäminen, se että valokomero kytee vihreää.