Ah näitä hyviä, haudutettuna kaaliruokia. Haluankin varoittaa tuoreen kaalen käystä, ettei käy kuten Jack O’Lanternille 1600-luvulla kaaleen koverretun lyhtynsä kanssa.
Hän oli varas ja nilkki, mutta niitä harvoja, joka onnistui huijaamaan paholaista. Jack O’Lantern on se kurpitsalyhtyihin liitetty Halloween-Jack. Oikeastaan hänen lyhtynsä oli koverrettu kaali.
Paholainen ei erityisesti välittänyt Jackista, ja siksi hän sai keploteltua haltuunsa kekäleen helvetistä. Jack kätki sen keräkaalen sisään, karatakseen sen valossa.
Helvetin rajalle tullessaan hän raotti onkaloa kaalessa niin, että valo näyttäisi reitin ulos. Pian kekäle savutti ja kärysi, eikä tuli valaissut mitään.
Jack eksyi, ja harhailee yhä jossain maailman ja helvetin välisessä pimeydessä. Haju on sanoinkuvaamaton.
Jack O’Lantern on varoittava kertomus, niin arvelen. Ja palavan kaalen käry on vastenmielinen.
Tarinan opetus on se, että kaalesta ei tule maukasta grillaamalla. Haudutettuna se maistuu taivaalliselta, koska hidas kypsennys uunissa tai valurautapannussa tehostaa hienoja aromeja ja luonnollista makeutta. Kuumuutta tulee välillä kuitenkin nostaa niin, että saadaan mukaan karamellimaisia aromeja. Ne eivät synny käryttämällä vaan paahtamalla ja hauduttamalla.
Ne, jotka polttavat tuoretta kaalta grillaamalla, tai paistinpannulla ilman rasvaa, saisivat palata sinne mistä ovat tulleet.