Jonkin matkan päässä rannassa vedimme airot veneeseen… Katselimme taivaalle ja odotimme, että silmämme tottuisivat pimeään ja taivas täyttyisi tähdistä ja tähdenlennoista.
Elokuinen yö oli viileä, mutta vesi oli yhä lämmintä, joten veneen ympärille muodostui sumua. Liuimme eteenpäin, kuin pilvien keskellä, katsellen maailmankaikkeuteen. Pian näimmekin ensimmäisen meteorin leimahtavan, heti sen jälkeen toisen, ja pian niitä oli mahdoton laskea. Periaatteessa oli mahdollista seurata niiden valkoisia valojuovia niiden Perseuksen tähtikuviossa sijaitsevaan lähtöpisteeseen. Joka vuosi elokuun puolivälissä huippunsa saavuttava meteoriparvi onkin nimeltään Perseidit niiden näennäisen alkupisteen mukaan.
Joskus niitä kutsuttiin Pyhän Laurin tai vain Laurin kyyneliksi, samannimisen pyhimyksen mukiaan, joka kuoli kuumalla halsterilla puolustettuaan sairaita ja köyhiä Rooman käskynhaltijaa vastaan.
Johan Eklöf, Maailma ilman pimeää suom. Christine Thorell, s.155