Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka (1991, suom. Annikki Suni)

”Se on niin harvinaista, muutaman kerran kesässä eikä suinkaan joka vuosi, täytyy nauttia ennen kuin kuolee, sillä eihän sitä tiedä, salliiko Jumala enää koskaan näin kauniita iltoja.”

Durasin teoksen nimi tekee siitä kesäöiden kirjan. Siniset silmät musta tukka on ilmaisu joka viittaa haluun ja kauneuteen. Silti siinä ei ole mitään persoonallista, siinä ei puhuta kenenkään tietyn ihmisen sinisistä silmistä, vaan yleensä, aivan kuin kyse olisi monien kauniiden ihmisten tunnusmerkistä. Oikeastaan kyseessä on levottoman kesäyön synonyymi, valvomisen ja halun tunnusmerkki. Siniset silmät ja musta tukka on kesäyön halua jolla ei ole kohdetta.

Duras’n pienoisromaanissa kaksi toisilleen vierasta ihmistä, mies ja nainen, päättävät valvoa nämä kauniit kesäyöt. Mies, homoseksuaali, oikeastaan ostaa naisen vartalon yöksi huoneeseensa katseltavaksi. Nainen on solakka ja kaunis. Hänellä on siniset silmät. musta tukka ja sininen panta hiuksissaan. Selainen olento öisin huoneessa on kaunis mutta mahdoton rakastelukumppanina, siis aivan kuin kesäyö joka herättää levottoman halun – mutta kuka pystyisi rakastelemaan itse kesäyötä.

He ovat rannikkokaupungissa, jossa on meri ja hotell des Rochesin terassi, he ovat hienostuneita yövalvojia jotka makaavat alasti huoneessa. Samaan aikaan yökulkijat vaeltelevat, heidän brutaaleina vertaisinaan, meren rannan kojujen luo panemaan ja pantaviksi.

Alastomina, toisiinsa kajoamatta, vain kosketellen mies ja nainen valvovat näitä ranskalaisen kesän ihmeellisiä kesäöitä. Kumpikin ovat oman kipeän rakkautensa murtamia, toisistaan tietämättä he kaipaavat samaa, pois lähtenyttä nuorta miestä. Luonnollisesti miehellä on hämmästyttävän siniset silmät ja musta tukka.

On usein huomautettu, että siniset silmät ja musta tukka on sukupuoleton tunnusmerkki, romaanissa se viittaa sekä naiseen että mieheen. Se viittaa nuoreen mieheen joka vanhempi homoseksuaali kaipaa epätoivoisesti. Samalla se viittaa naiseen jota mies katselee öisin huoneessaan, ja joka on hänelle mahdoton kohde. Mutta tuo nainen auttaa miestä pitämään epätoivoista haluaan yllä, mies tietää että hänellä ei ole muuta sidettä menettämäänsä rakkauteen kuin epätoivo.

Nainen elää samalla tavalla epätoivosta, hän tulisi joka yö huoneeseen vaikka mies ei maksaisikaan. Lopulta hän huomaa rakastavansa miestä juuri siksi, koska ei voi saada tätä. Ensin hänkin kaipaa nuorta miestä mutta vähitellen hän alkaa odottaa öisin että mies huoneessa ottaisi hänet. Yö toisensa perään hän makaa alastomana, silmät kiinni, ja odottaa miehen kosketuksia. Sitten hän ottaa itselleen päivärakastajia, mutta palaa aina yöksi miehen huoneeseen. Mies on äärettömän mustasukkainen naisesta, mutta haluaa omistaa vain hänen kauneutensa.

Siniset silmät, musta tukka on tietty kesäillan himo, muttuneena kolmiodraamaksi. Itseasiassa Duras’n romaanin ensimmäinen lause kehottaa lukijaa asennoitumaan juuri siten.

”Kesäilta olisi tämän tarinan sydän.”