(3.4.2013) Modernin ajan ja 1900-luvun alkuun liittyvä funktionaalisuus, asiallisuus, tarkkuus ja minimalismi eivät ehkä olleet kuitenkaan niin vapaasti löydettyjä uusia muotoja kuin helpolla ajatellaan. Peter Sloterdjik muistuttaa, että Wien vuonna 1900 oli loogisten itävaltalaisten suurta aikaa. Wienin piirin loogikot, mukana nuori Wittgenstein, olivat kulttuurisesti niin merkittäviä, koska he olivat anti-habsburgilaisen murroksen kärjessä.

Wenin huiman kaunis vanha rakennuskanta on suoraan riippuvaista Habsburgien keisarisuvun tuomasta rahasta. Sen myötä habsburgilainen henkevyys on osa Wieniä, ja yhä turistiwien kääritään samoihin kultauksiin. Mutta kuka muistaa itävaltalaista loogisuutta, kysyy Sloterdjik, asioitten yksinkertaistamista – suuri, maallinen asioitten yksinkertaistaminen anti-habsburgilaiseen malliin. (Peter Slotedjik: Zeilen und Tagen, 2012, 43)