(15.10.2016) Näin syksyllä Alt Wien on niin ruuhkainen, että on vaikaea löytää mieluista paikkaa. Kaikki pöydät olivat varattuja kummallakin kerralla, kysely ja odottaminen, vierastus niin ettei pöytään ehdi kotiutua. Jatkuva ruuhka vaivasi Alt Wieniä tällä kertaa.
(17.6.2013) Aika kirjoittaa mieluisimmasta kuppilasta, Alt Wien nimikin on kuin muisto. Se on paikka, jossa ennen kaikki on ollut paremmin. Joskus se oli kuulemma oli todella ja joillekin Wienin paras paikka, vanhan kaupungin keskellä, rento ja monen ikäisen suosima, halpa istuskelupaikka. Minulle se on nytkin paras. Sanovat että tunnelma oli parasta aikana ennen kuin turistit ja opiskelijat löysivät sen. Tai sitten paras tunnelma oli vapun jälkeen, tai ennen vappua, nyt keskikesällä Alt Wien on puolityhjä. Niin tyhjä, että baarimikko saa laatia kuppeja vain itselleen, muistellen miten viime kuussa oli vaikea löytää istumapaikkaa edes tavallisena iltana.
Alt Wieniin pujahdetaan kujalta, keskiaikaisesta ovesta, ja kohdataan tupakoivien sali. Pieniä ja suojaisia ikkunapöytiä, joita ei näe mutta joiden kahdenkeskiset puheensorinat ja miedon savun tunnistaa. On mukava, että täällä käy muutakin rentoa väkeä kuin vain nuoria opiskelijoita. Illan rakenne on varsin tavallinen, iltayhdeksään asti joukossa on paljon lukemiseen ja kirjoittamiseen uponneita. Puheensorina kohoaa kymmenen jälkeen mutta rauhoittuu siitä, niin että humalaisten paakkuisemmat äänet alkavat erottua sitten yhdentoista jälkeen, ja pian tämä paikka meneekin kiinni.
Alt Wienin ruokasalin puolella ei saa polttaa, tosin se saattaisi olla vaan eduksi, koska varsinkin loppuillasta ilmassa voi haistaa parfymoidun kusen tuoksun joka leviää huonosti tuuletetusta vessasta. Muuten sali on mukava. Tänne eräskin aviopari tulee esittämään draamaansa vähintään kerran viikossa. Lisäksi etuvasemmalla olevassa pikkupöydässä istuu tavallisesti aina joku komea nuorimies, katsellen salin yli asiakkaita. Yllättävän moni erehtyy täällä syömään, vaikka ruokapaikkana Alt Wien on surkea.
Näitten varoitusten jälkeen Alt Wienin hyvät puolet, eli puheensorina, pöytäkunnat ja kevyt tuttavallisuus.
Olen istuskellut tällä yksikseni ja seurassa, olen yrittänyt välttää baaritiskillä puhetta Suomesta, mistä tahansa muusta sanailen mielelleni. Täällä on puhuttu tulvista ja hukkumisen pelosta. Täällä olen yrittänyt ymmärtää, miksi joku vihaa ja inhoaa tätä kaupunkia, vihaa tätä baaria mutta palaa silti juuri tänne. Täällä muistikirjaani on ilmestynyt huonosti kirjoitettuja meil. osoitteita.Täällä pokkarin sisäsivulle on kirjoitettu lukulista parhaasta wieniläisestä kirjallisuudesta (jos jätetään Jelinek, Handke ja Bernhard pois). Täällä on kinasteltu Silvian kanssa, keskusteltu sen tavallisen Jürgenin kanssa, tai upporikkaan sekoilija-Peterin kanssa, täällä Lucas on laulanut sopranoitaan koko salin hämmästykseksi. Täällä on sovittu jatkobaarista, täällä tarjoilijat ovat juonessa mukana. Alt Wien, ikuisesti.