Tuleeko valkoinen joulu, ehkä koska valkoinen jänis liikkui hämärässä, kun katselin järvelle mökin ikkunasta. Se oli toisen adventin ilmestys – kaksi korvaa penkan takaa, enempää en nähnyt. Samassa jänis tuli esiin, valkoisena se tuskin näkyi lunta vasten. Se eteni rauhallisesti aivan rannan tuntumassa ja katosi.
Mitäs kahdesta jäniksen korvasta voisi sanoa muuta kuin, että ne näyttivät terveiltä, niin kuin tuo pieni metsäjäniskin.
Toinen adventti, kaksi lajia, on metsäjänis ja peltojänis eli rusakko. Tuo alkutalven lumettomiin peltoihin sopeutunut rusakko runsastuu vauhdilla, samalla kun se sympaattisempi, talven valkoinen jänis hiipuu. Etelä-Suomesta, se on lähes kadonnut, ja maan keskiosista kovasti vähentynyt. Metsäjänisten kannasta on jäljellä enää kolmasosa siitä, mitä niitä oli 1980-luvulla.
Aina marraskuussa metsäjänikselle tulee valkoinen turkki, oli maassa lunta tai ei. Sanotaan, että lumettomassa maastossa metsäjänis tietää olevansa huomiota herättävän valkoinen. Tämä näkyy siinä, miten se yrittää hakeutua minkä tahansa maassa olevan valkoisen luo, se hakee vaikka jäkälää tai koivunrunkoa suojakseen.
Toisaalta sanotaan, että jäniskannat vaihtelevat paljon: on runsaita jänisvuosia ja sitten iskee rutto tai jokin virus niin että kanta vähenee. Pelkään että tämä turvallisena pidetty vaihtelu voi muuttua.
Tilastosta näen, että rusakkokanta on runsastunut huimasti: se on kymmenkertaistunut 30 vuoden aikana. Rusakko pitää lumettomista jaksoista, ja kun maa on paljas, purtavaa löytyy yllin kyllin. Mutta samassa ajassa lumen suojaa tarvitsevien metsäjänisten kannasta 2/3 on kadonnut.
Marraskuu on tappava kuukausi jänikselle, joka on vitivalkoinen mustassa maisemassa.
Hakeutukaa koivun runkojen lähettyville, haluaisin sanoa niille, mutta kyllä ne tietävät sen itsekin. Vaan viruksilta ne eivät osaa suojautua. Nyt jäniksiä uhkaa kaksi virusmuotoa aiemman yhden asemasta. Kuka tietää, mitä tämä tulee tekemään turvallisena pidetylle jäniskannan vaihtelulle.
Ehkä tuo pitkään tunnettu jänisrutto kuuluu vielä tuohon tavanomaisena pidettyyn jäniskatoon, ja ehkä myksomatoosikin asettuu tähän kiertoon. Sen oireita ovat paukamat, turvonneet silmäluomet ja jopa turvonnut pää. Se on virus, joka aiheuttaa hermostollisiakin muutoksia, niin että sairastunut jänis on huomattavan apaattinen ja istuskelee pitkään liikkumattomana paikallaan.
Mutta horjuttaako uusi virus jäniskantaa? Nyttemmin jäniksille uutta kärsimystä tuo RHD-virus, eli veriripuli. Aiemmin se on tarttunut vain kaneihin, mutta sen vaarallisempi muunnos tarttuu jäniksiinkin. Se löytyi ranskalaiselta kanifarmilta 2010, ja on levinnyt villikaneihin mm. Englannissa. Vuonna 2020 tämän RHD2 viruksen huomattiin tarttuvan myös metsä- ja peltojäniksiin, sekä Ruotsista että Suomesta sitä on jo näytteitä.
Nämä virukset, hermovirus sekä veriripuli tarttuvat jäniksiin keskinäisistä kontakteista, ruuasta ja pesistä. Tartuntoja ei vielä ole paljoa, mutta monien muiden jänistä uhkaavien muutosten lisäksi voi tullakin epidemia joka vähentää jänisten määrää pysyvästi.