Ennen sähkövalon aikaa Dartmoorin nummien asukit saattoivat liikkua pimeässä, vain jalkoihinsa luottaen. He olivat jaloistaan erittäin tottuneita ja tunnistavat pimeässä kinttupolut jalkojensa avulla. He pystyivät liikkumaan sellaisillakin poluilla, joita tottumaton ei tunnistaisi edes päivällä. Tuskin nuo reitit olivat edes polkuja, koska ne tuskin näkyvät ulkopuolisille.
”Näiden reittien seuraaminen pimeässä – jolloin ei ollut valoa edes tien havaitsemiseen – perustui siihen, että jalat olivat oppineet aistimaan ne. Se johtui vuosikausien kokemuksesta, öisestä kulkemisesta nummimaastossa. Sellainen kulkija pystyi havaitsemaan eron koskemattoman heinikon ja hiemankin tallatun reitin välillä.” Thomas Hardy: The Return to the Native (1878), suom Paluu nummelle (Harry Forsblom, 1968)
Dartmoorin kansallispuisto, sen polut ja leiripaikat ovat mieluisia vaellusalueita. Nykyään on tosin uutisoitu, kuinka Dartmoorin nummet kansallispuiston ulkopuolella ovat aidattuja ja vaelluspolkuja suljetaan. Suurmaanomistajat pyrkivät rajoittamaan vaeltajien liikkumista, koska Englannissa ei tunnusteta jokaisen oikeuksia liikkua luonnossa. Vaeltamisen vapautta puolustava ”Right to roam” -liike on toiminut erityisen aktiivisesti juuri Dartmoren nummilla.