# A L M A N A K K A

> Risto Niemi-Pynttäri


## Posts

- [Kritiikit, tuoteselosteet - kulttuuriblogit](https://rniemip.ma-pe.net/kritiikit-tuoteselosteet-kulttuuriblogit/): Sanomalahdet ovat kovaa vauhtia vähentämässä kritiikkien kirjoittajia ja julkaisutilaa lehdissä. Hesari vähentää hälyyttävästi avustajiensa määrää, kritiikit ovat lyhtentyneet ja käyneet jo nyt pelkkien tuoteselosteiden tapaisiksi. Taideaineiden opiskelijoilla Jyväskylässä on menossa järjestämäni kritiikkikurssi, ja toimittajat Keskarista ja Jylkkäristä olivat kertomassa kritiikeistä lehdissään. Sen huomasin keskustelusta, että taidetta kannattaa tuoda lehdissä nykyään esiin vain henkilöhaastatteluksi naamioituina. Ilmiö on sama kaikkialla, ainakin Publishing Trends -blogin mukaan. Kritiikit vähenevät lehdissä, mutta samalla lehdet itse ovat häviämässä netille. On täysin mahdollista, että taiteesta keskustelu kukoistaa kohta verkossa. Valitettavasti verkossa parhaiten esillä ovat kuitenkin Amazonin ja muiden myyntikoneiden julkaistut ”kuluttajien suosittelut”, samanlainen systeemi toimii myös Facebookissa. [&hellip;]
- [Tietääkö ohjaaja mitä sinun pitää kirjoittaa?](https://rniemip.ma-pe.net/tietaako-ohjaaja-mita-sinun-pitaa-kirjoittaa/): Ihmettelen filosofista kysymystä – mitä on tekstien kommentointi? Kommenttia antavalla esittelee kirjoittajalle mielikuvansa tämän tekstistä. Kommentoinnin taustalla on siis idea hyvästä tekstistä. Annat kirjoituksesi ohjaajalle, ateljeekriitikollesi, ystävällesi kommentoitavaksi.Mihin suuntaan hän haluaa testiä kehittää ? Onko se sama suunta, mikä sinulla on mielessäsi? Onko kommentoinnin taustalla mielikuva ideaalitekstistä? Amerikkalaisia kirjoittajaopiskelijoita puhuttaa jatkuvasti kysymys ideaalitekstistä. Nyt kysymys on taas esillä kirjoittajien vertaispalautteeseen keskittyvässä peer-to-peer blogissa. Knoblauch ja Brannon väittivät muutama vuosi sitten, että ohjaajan antamien tekstikommenttien taustalla on vain open ”ideal text. Esittelin tätä ajatusta artikkelissani kirjoittamisen tutkimuksen seminaarissa. Jo silloin esitettiin sellaisia huomioita, että vaivaako nimenomaan fiktiivisiä tekstejä tällainen ehdottoman ideaalin [&hellip;]
- [Oleminen ja jäsen](https://rniemip.ma-pe.net/oleminen-ja-jasen/): Network society, tuo Manuel Castellsin termi, on levinnyt niin tehokkaasti yleistermiksi siksi koska se ei sano mitään. Veikkaan että nämä tietoyhteiskuntaan, verkkoyhteiskuntaan, informaatioyhteiskuntaan ym. viittaavat termit ovat hyödyttömiä ja niitä hävetään kymmenen vuoden sisällä. Tuo ongelmallinen sana on titetysi ”yhteiskunta” ja siihen liittyvä yhteiskunnan jäsenenä oleminen. ”Verkkoyhteiskunnan jäsenenä oleminen” on epäonnistunut yritys soveltaa vanhaa ajattelutapaa verkkoon. Leonardo – verkkofilosofian ja taiteen on-line lehti nimesi teemakseen DISPERSED ANATOMY. Itse julkaisu on maksullinen, mutta artikkeleita pääsee näemmä lukemaan takakautta. ”Verkkoyhteiskunnan jäsenenä toimiminen” on fraasi joka hukkaa nimenomaan sen olemisen. Leonardon teemanumeroa lukiessa tapahtuu kuin teemoissa aina: toiset puhuvat jäsenettömyydestä deleuzen tapaan ja [&hellip;]
- [Lukija ergodisen intohimon vallassa](https://rniemip.ma-pe.net/lukija-ergodisen-intohimon-vallassa/): Hypertekstifiktio on toistaiseksi jäänyt vain spesialistien kiinnostuksen kohteeksi. Haarautuvien tarinoiden ystävät ovat siirtyneet peleihin ja monimielisten tekstien ystävät puolestaan digorunouteen. Tällainen ergodinen kirjallisuus, lukijan työskentelylle ja valinnoille perustuva, saattaa olla liian lähellä palkkatyötä. Mutta on olemassa teoksesta nousevia tilanteita, jolloin lukija haluaakin olla ergodinen ja haluaa intohimoisesti sitä, että saa työskennellä tekstin maailmassa. Bronwen Thomas löytää hyperteksifiktion klassikosta – Michael Joycen afternoon, a story (1987) – strategioita, jotka saavat lukijan tietynlaisen ergodisen intohimon valtaan. Thomas’in artikkeli Stuck in a Loop? Dialogue in Hypertext Fiction ilmestyi NARRATIVE lehdessä pari (Vol. 15, No. 3 (October 2007). Hypertekstit ovat teoksia, joita ei voi [&hellip;]
- [Konservatiivinen opiskelija on huoliteltuna facebookissa](https://rniemip.ma-pe.net/konservatiivinen-opiskelija-on-huoliteltuna-facebookissa/): On jotenkin järkyttävää lukea henkilökuvaa eräästä tavanomaisesta, amerikkalaisesta Facebookia käyttävästä opiskelijasta. Selailun alla olevassa Online Social Networking on Campus -teoksessa. Teresa, Bostonista, opiskelee taidehistoriaa vain siksi ettei vielä päässyt oikeustieteelliseen. Humanistiset aineet astinlautana saa minut tarkkaavaiseksi, miten nuori konservatiivi käyttää facebookia. Hän ei ole yhdessäkään taiteeseen liittyvässä ryhmässä, mutta mustat-juristit ja tulevat-juristit ryhmissä hän on mukana. Teresa on varsin huoliteltu profiilinsa suhteen. Ei missään nimessä kännikuvia, ja myös ystävien laittamista kuvista hän pyytää usein poistettavaksi ne joissa on kyse juhlista. Syyksi Teresa sanoo, ystäville ”ettei näytä hyvältä siinä kuvassa”. Erääksi syyksi hän sanoo ettei halua vaikuttaa epäilyttävältä mahdollisen työnantajien kannalta. [&hellip;]
- [Omilla naamoilla - facebook](https://rniemip.ma-pe.net/omilla-naamoilla-facebook/): Onhan se tiedetty, että Facebook oli alunperin opiskelijoiden sosiaalista verkkohupia. Online Social Networking on Campus, understanding What Matters in Student Culture. Aleman&amp;Wartman (2009) pyrkii osoittamaan, miksi nykyinen verkkososiaalisuuden käänne – omilla naamoilla esiintyminen – keskittyy just Facebookiin. Aiemmin sanottiin, että verkosta puuttuu face-to-face. Ehkä tähän vastaukseksi kasvot tuotiin verkkoon. Millainen onkaan opiselijakultuurin verkkon löytämisen historia. Aluksi 90 -luvulla oli newsgruppeja ja sähköpostilistoja, samaan aikaan kehittyi ensimmäinen sosiaalinen verkkosysteemi nimenomaan opiskelijapiireissa – SixDegrees (1997). Sitten tulivat Frendster ja MySpace. Sittemmin Facebookin rinnalla esiintyvät Eelä-Amerikkalaisen suosima Bebo ja amerikkalaisten Hi5. harrasettiin tekstipohjaisia seikkailuja MUDissa, sosiaaliseen hengailuun keskittynyt MUD oli vain sivuilmiö pelikulttuurissa. [&hellip;]
- [Haluaisin blogin ilman bloggeja](https://rniemip.ma-pe.net/haluaisin-blogin-ilman-bloggeja/): Verkko on siirtymässä virraksi. Web in flow.Olen kuukauden ajan nauttinut feedlystä, josta on tullut kuin oma aikakauslehti jonka olen itselleni sommitellut. Olen huomannut kuinka virta vaatii seuraamista. Ja mitä useammin päivität blogisi, niin sitä useammin virtaat toisten huomiokenttään. Virta ei vain vapaua, se myös sitoo. Samalla tavalla kuin fwitter tai facebook, statuspäivitykset virtaavat. Tässä tekstivirrassa meilejä ja blogeja on pidetty jo vanhentuneina, teetkö itsellesi blogin, lokeroidutko suojamuurien sisään vai heittäydytkö flown valtaan. Are you bloggiering? Streamst du schon oder bloggs du noch ? Heittäytyisin mielelläni virtaan, jos löytäisin sopivan kirjoitusvälineen sitä varten. Haluaisin facebookin ilman graafista krääsää, tai twitterin joka [&hellip;]
- [Verkkoläsnäolo](https://rniemip.ma-pe.net/verkkolasnaolo/): Läsnäolon tunne verkossa on ollut teoreettisen käsittelyn kohteena jo jonkin aikaa. On kysytty kuinka virtuaalimaailma luo omanlaistaan läsnäoloa. Yksinkertaisin käsitys oli tietysti se, että grafiikka ja tilan tuntu voisivat luoda läsnäolon tunteen, sitten repertuaariin lisättiin videokypärä ja virtuaalihanska ja niin edelleen. Virtuaalimaailmassa läsnäolon (presence) ei katsota enää liittyvän todentuntuun, eikä realistinen maailma ole ainoa läsnäolon alue. Maailmaa missä voi toimia, tarttua ja tehdä, on näin sanottu merkitsevän läsnäoloa virtuaalitilassa. Ajatus ei kuitenkaan ole tyydyttävä, läsnäolo on jotain muuta kuin tarttumismahdollisuus maailmaan. Jo Heidegger osoitti tämän tekemällä selvän eron läsnäolon ja käsilläolon käsitteiden välille. Virtuaaltiloissa läsnäolo ei ole minusta toimintaympäristön asia, [&hellip;]
- [Ammattilaiset on haastattu](https://rniemip.ma-pe.net/ammattilaiset-on-haastattu/): &nbsp; Juan Martin Prada – Web 2.0 as a new context for artistic practices Harrastajat ja amatöörit ovat vallanneet verkon, ammattilaiset hermostuvat. Joku kysyy, että voiko köydä niin että tulevaisuudessa kirjoittamisesta ei enää makseta. Jos verkko pystyy poimimaan ja tuomaan esiin täydellisiä osumia, loistavia juttuja, onnistumisia joita vain valtavan rikas ja moninainen amatöörien kenttä voi tuottaa, niin mitä ammattilaiset sitten tekevät. Yleensä harrastajien taso ei kuitenkaan ole erityisen korkea. Juan Martin Prada kirjoittaa sosiaalisesta verkosta ja luovasta taiteen harrastamisesta, pääasiasta digikuvien ja viedoklippien kannalta, mutta kirjoittamisen kannalta kiinnostavasti: ”intense amateurization process of the creative practices that statistically comprise a significant [&hellip;]
- [Paikan tuntu ja blogit](https://rniemip.ma-pe.net/paikan-tuntu-ja-blogit/): Mitä on ympäristöaiheinen bloggaaminen, joka perustuu konkreettisiin paikkoihin, maisemiin, asumiseen ? Digikuvaamalla tuon voisi hoitaa helposti, ja suurin osa paikka -blogeja perustuu kuviin. Mutta miksi ne jäävät jotenkin mykiksi ? Tim Lindgern käsittelee muutaman vuoden takaisessa artikkelissaan The Whereness of blogs, paikoista kirjoittamista. Lindgren osoitaa hedelmällisen vuorovaikutuksen paikan kokemuksen ja kirjoittamisen välillä. Kirjoittaminen syventää paikan kokemusta ja toisaalta konkreettisten paikkojen tuntu syventää kieltä. Paikka perusteisissa -blogeissa otetaan kirjoittamalla paikkaa omaksi, kotiudutaan ja kiinnitytään maisemaan, säätilojen vaihteluun ja ympäristöön. Klassinen retoriikka on aina tunnistanut tämän:habit ja habitat ovat asumiseen ja&lt; tottumukseksi tuleeseen kirjoittamiseen liittyviä asioita. Kirjoittamisen mahdollisuuksia ei ole huomioitu tarpeeksi [&hellip;]
- [Te jäsentymättömät, jotka ette halua kuulua mihinkään kategoriaan](https://rniemip.ma-pe.net/te-jasentymattomat-jotka-ette-halua-kuulua-mihinkaan-kategoriaan/): Miksi verkosta ei löydä luettavaa samalla tavalla kuin kirjahyllystä? Kirjastoon menijä hakee useimmin sieltä romaanin, mutta verkkoon menijän ei ajatella hakevan romaania vaan tietoa. Verkko on kuin kirjasto, jossa romaanitkin työnnetään tietokirjojen hyllyihin. Sitten kun fakta- ja fiktiohyllyt on sekoitettu, sanotaan että verkossa ei ole luotettavaa tietoa. Blogeissa on mahdollista jäsentää kirjoituksia ja tehdä avainsanoja hakutärpeiksi. Tämä malli on kehittynyt täysin informaation hakemisen periaatteiden mukaan eikä oikein palvele luovia kirjoittajia, jotka ”eivät halua rajoittua mihinkään kategoriaan.” Huomasin, että niissä päiväkirjablogeissa joita seuraan ei ole edes sanottu että ne ovat päiväkirjablogeja. Se olisi hyvä ilmoittaa. Aihekategorioitten merkitseminen on turhaa, jos blogia [&hellip;]
- [Miksi hakujen avulla ei löydy hyvää fiktiota ?](https://rniemip.ma-pe.net/miksi-hakujen-avulla-ei-loydy-hyvaa-fiktiota/): Fiktio ei oikein puhkea loistoonsa täällä verkossa. Fiktion kirjoittelu informaatioyhteiskunnan rakenteissa ajautuu marginaaleihin, koska fiktiohan ei ole informaatiota, tai ei ainakaan rajoittuneesti faktatietoa. Täällä fiktiivinen teksti muodostaa ”tiedoston”, se merkitsee jo että jotain olennaista fiktiosta on kadotettu, onneksi file on neutraalimpi. Hakukoneet eivät ainakaan vielä tunnu löytävän fiktiosta sitä mikä siinä on fiktiivistä, sana muuttuu konehaussa termiksi ja kadottaa poeettisuutensa,ehkä. Vai tarjoavatko tagit jotain ratkaisua siihen, että lukija löytäisi jotain tietynlaista fiktiota tekemällä hakuja ? Sana muuttuu konehaussa aina termiksi. Selasin tänään Protagonize -foorumia. Se on suuri kanadalainen kirjoittamissivusto, se on loistavasti suunniteltu, se on jopa palkittu verkkoteknisistä sovelluksistaan – [&hellip;]
- [Sallittehan, referoin hieman](https://rniemip.ma-pe.net/sallittehan-referoin-hieman/): ”Palvelin” on eräs kauneimpia verkkoon liittyviä sanoja, toinen yhtä kaunis ja lähes uskonnollinen sana on ”asetukset”. Serveri ja domain vahvistavat sitä millaisesta lähteestä verkon anteliaisuus kumpuaa. Asetukset puolestaan on sana sille sallimisten järjestelmälle, joka avaa koneen ja ohjelmat. Tämä metafysiikka pysähtyy kuitenkin siihen, että kaiken keskipisteenä on ”käyttäjä” jota ilmaistaan rumalla enganninkielisellä sanalla ”user”. Onneksi verkkoteknologiaan liittyy runsaasti anteliaisuuteen ja jakamiseen liittyvää sanastoa, ja niinhän se on että jos verkko yhtäkkiä romahtaisi ja katoaisi, niin eniten kaipaisimme sen anteliaisuutta. Permission -esseen toisessa osassa Baldwin kirjoittaa millä tavalla verkon ytimestä käsin sallimisen periaate häivyttää lukemisen ja kirjoittamisen eroa. On kuitenkin mentävä [&hellip;]
- [Verkossa, luvallanne](https://rniemip.ma-pe.net/verkossa-luvallanne/): Portit avautuvat ja tietokone raksuu. Käynnistettäessä avautuu ohjelma toisen jälkeen, jos se sallitaan. Myös verkkoselaimen avaaminen on täynnä vaiheittaisia porttien läpäisyjä ja uusien alueiden avautumisia. Access. Kirjoittamisen renessanssi tulee ymmärrettäväksi myös tätä kautta, pääsyt ja porttien läpäisemiset huipentuvat siihen, että on ”lupa kirjoittaa” Permission. Permission is given for all writing on the net, from email to web pages. Netpoetic.com blogissaan Sandy Baldwin osoittaa, että permission on olennainen juttu. Verkkoteknologiaa ei tule jättää vain teknologeille koska metafysiikalla on sen suhteen myös sanansa sanottavana. Tekninen access käy muodonmuutoksen ja paljastuu luvaksi kirjoittaa. Minun kirjoittamiseni tapahtuu teidän antamanne luvalla, sallimisenne avaamassa mahdollisuuksien tilassa [&hellip;]
- [Tulevaisuuden kirjailija syntyy verkossa](https://rniemip.ma-pe.net/tulevaisuuden-kirjailija-syntyy-verkossa/): Millaisia tulevat olemaan ne kirjailijat jotka kirjoittavat ja julkaisevat taidettaan verkossa? Suomen kielen sana kirjailijuus on harmillisen sidottu kirjaan, kirjan tekemiseen ja kustannusyhtiöihin. Sen perusteella voisi jopa pelätä, että kirjailija ei koskaan tulekaan verkkoon (Kirjailijaliittoon ei koskaan hyväksytä jäsentä, jonka kirjalliset näytöt ovat julkaistut verkossa). Verkkokirjallisuus on jo nyt usein kirjallisempaa, kuin se mitä virallisesti kirjallisuutena julkaistaan. No tästä on turha hehkuttaa enempää. Tarkoitus on esitellä Florian Hartlingin ”Der Digitale Author” -teoksen lähtökohdat, eli millä tavalla sellaista positiota kuin VERKKOKIRJAILIJUUS voidaan hahmottaa. Authorship/Authorschaft on tarkkaan ottaen tekijyys, mutta jos kyse on kirjoittamisesta, niin miksei sitten kirjailijuudesta. Hartling kirjoittaa esipuheessaan: 1) [&hellip;]
- [Kriittisen blogijournalismin pioneeri](https://rniemip.ma-pe.net/kriittisen-blogijournalismin-pioneeri/): Journalistisen bloggaajien pioneereina esitellyt ja hyväpalkkaiset Mickey Klaus (Slate -magazin) ja Andrew Sullivan (The Atlantic) kehittivät lyhyttä, linkittävää bloggaamisen tyyliä. Sittemmin radikaali Josh Marshall on sysännyt blogijournalismin uuteen suuntaan. The Sullivan-and-Kaus snip-it-and-comment approach remains popular with many bloggers, but over the years it has given rise to a number of offspring that have become models of their own. Among the most prominent is Talking Points Memo (TPM), begun by Josh Marshall in 2000, Marschall ei journalistisessa blogissa pelkästään kommentoinut, hän teki myös taustojen tutkimista ja saattoi näin oikaista ja kritisoida uutisia ja ajankohtaisia tietoja. Hän ampuu alas kestämättömiä väitteitä, paljastaa [&hellip;]
- [Joko bloggaat itse tai sinut blogataan](https://rniemip.ma-pe.net/joko-bloggaat-itse-tai-sinut-blogataan/): Juutalaisessa perinteessä kuoleman enkelillä on saapuessaan yllään asu jossa on pelkkiä silmiä – se on tuhansia katseita täynnä. Usein tuota enkeliä on verrattu massamediaan – se on kaiken loppu tuhansien kameroiden näkemänä – vai onko kysessä tuhannen henkilökohtaista näkemystä? Filosofi Rafal Capurro tekee selvän eron massamedian ja interaktiivisen median välillä. Se että verkossa ihmiset puhuvat itse, ilmaisevat itse asiansa on eettisessä mielessä ratkaisevasti eri asia kuin se että ihmistä niinsanotusti haastatellaan. Capurro erottaa kaksi julkisesti esille tulemisen tapaa, joko ilmaiset itse itseäsi tai ulkopuolinen journalisti välittää sinun asiasi (selbstdarstellung und fremddarstellung). Eettisessä mielessä edellinen on olennaisempi, jos arvostetaan sitä, että [&hellip;]
- [Blogit eivät ole tiedontuotantoa](https://rniemip.ma-pe.net/blogit-eivat-ole-tiedontuotantoa/): Ihmettelen edelleen kovasti, miksi verkkoblogien katsotaan kuuluvan tutkimuksessa journalismitutkimuksen piiriin. Journal of Computer Mediated Communicaton, kesäkuun numero käsittelee jopa verkkopäiväkirjoja osana ”tiedontuotantoa” ja journalismia. Ilmeisesti tämä on jo itsestään selvää, koska artikkeleissa ei lainkaan problematisoida onko kyse journalismista. Ihmettelen sitä, että miksi verkkopäiväkirjojen ilmaisutapa ei voi ratkaista, mihin genreen kukin blogi kuuluu. Luettuani artikkelia blogit ja ”knowledge production” jossa vertailtiin filtteriblogeja ja verkkopäiväkirjoja, ihmettelin mitä tiedon tuotantoa ovat tänään lukemani verkkopäiväkirjat, joista eräs kertoo päivästä meren rannalla ja toinen siitä kuinka tyytyväinen on lekotteluun kotona. Asiaa ei ole nimeksikään, Kolmas huone välittää vain rentoa tunnelmaa rennolla kielenkäytöllä: ”Tää tunnustaa loisineensa [&hellip;]
- [Puhdistaa asioita kirjoittamalla (Japani)](https://rniemip.ma-pe.net/puhdistaa-asioita-kirjoittamalla-japani/): Yleisen ajatustottumuksen mukaan blogipäiväkirjoissa esitetään yksityistä, ja elämän henkilökohtaisia puolia. Pahimmillaan blogeja pidetään narsistisina. Tämä on niin yleistävä näkemys, että se hajoaa heti jos sitä käsittelee tarkemmin. Kirjoittaminen vailla distanssia omiin päiviin ja tapahtumiin, mitä se on. Kertoo mitä tapahtuu, kronologisesti edeten: siten-minulle-tapahtui-niin. Japanilaisista päiväkirjablogeista voi löytää toisen painotuksen, ainakin mediafilosofi Nakadan mukaan. Japsiblogit ovat usein suojattuja ja vain ystäväverkosto voi lukea niitä. Silti blogeissa käsitellään vähemmän yksityisiä asioita kuin lännessä. Nakadan mukaan blogeissa näkyy japanlaiseen proosaan liitetty pyrkimys puhdistaa asioita kirjoittamalla. Nakada: ”… what stimulates the readers’ interests (at least partly) rests upon some kind of Musi (= denial [&hellip;]
- [Autioitunut julkisuus](https://rniemip.ma-pe.net/autioitunut-julkisuus/): Tuntuu oudolta eksyä jollekin vanhalle, unohdetulle keskustelufoorumille. Kuljeskelet siellä aikoja sitten olleiden keskustelun aloitusten pölyssä. Vanhentuneeseen grafiikkaan puetusta aloitusinnosta on jäljellä vain hengettömät luut, kukaan ei ole reagoinut enää aikoihin. Aikanaan järkeviltä vaikuttaneet ajatukset vaikuttavat enää vain päähänpinttymiltä. Hymiöt irvistelevät, ja saattaa olla että joku ajastaan jälkeen jäänyt vanha soturi vielä ärähtää – jos erehdyt heittämään kommentin, kokeeksi,kuin kiven kaivoon. “Joukkoviestintä nävertää yksityisyytensä menettäneen intiimialueen ontoksi” kirjoitti Habermas Julkisuuden rakennemuutos -teoksessaan. Tämä julkisuuden rakennemuutos tarkoitti 1700 -luvulla syntyneen keskustelujulkisuuden korvautumista laajalevikkisellä, kirkon ja hovin mediakeskuksista lähetetyllä viihteellä. Habermasille viihde tarkoittaa elämää silkalla ärsyke/reaktio -tasolla. Kirjallisuus ja romaaneista keskustelu ei ollut [&hellip;]
- [Olennainen ero Re: vai Fw:](https://rniemip.ma-pe.net/olennainen-ero-re-vai-fw/): Sposteista ja kännyköistä nähdään varmaan paljon unia, myös tietokonepeleistä ja chatista, mutta blogit tulevat ehkä vähemmän.Seuraavan säköpostiin liittyvän unen näin jokin aikaa sitten. Toimiston Tuula tuli sanomaan työhuoneeni ovelle. – Yritit tehdä hieman filunkia. Jätit tällaisen laskun, mutta siinä ei ole virallista reklamaatiota. – No kun sitä laskumääräystä ei ollut vielä tullut … – Mikä tämä sitten on ? Sähköpostini oli avoinna näytöllä, ja Tuula osoitti postia ” Re:maanantai” – Minä en tiedä tuosta mitään, vastasin. – Miksi siinä sitten on ”Re” ? Avasin meilin, ja se sisälsi rakastavaisten lepereleyä, viestienvaihtoa. Jotkut suunnittelivat salaista tapaamista maanantaiksi. Eikö tässä unessa olekin [&hellip;]
- [Juttelunteoria, puheenkuoro](https://rniemip.ma-pe.net/juttelunteoria-puheenkuoro/): Keskustelu juhlissa, kokkareilla, bileissä on puheenvuorojen ottamista vain kankeissa tilanteissa. Silloin puheenvuoron ottaja aivan kuin hämmentyisi itsekin siitä että hänellä on heti käytössään näyttämö, ja jonkun verran kuulijakuntaa. Mutta sitten kun juttelu alkaa sujua, sanomisesta katoaa tällainen esiintymisen paine, ja puhujat alkavat sulautua yhteiseen puheenkuoroon. Kyse ei ole hälinästä, vaan siitä että kukin liittyy tavallaan tähän yleiseen puheeseen. Se on keskustelua joka syntyy, kun seurue puhuu mitä sattuu ja antaa kielen vielä. Tällainen keskustelu kukoistaa vain, kun puhe ei alistu yksilöllisen esityksen osaksi. Se ei ole henkilökohtaista. Toisaalta sellainen puhe ei ole asioiden hoitoakaan. Jutteleva seurue ei junaile asioita, ei [&hellip;]
- [Improvisaatiodraamaa lapsille](https://rniemip.ma-pe.net/improvisaatiodraamaa-lapsille/): Virtuaalidraamoja on nykyään kehitelty moniin tarkoituksiin, draamakoulutuksessa niitä käytetään mm. replikoinnin kehittämiseen improvisoimalla. Myös lapsille on monenlaisia, luovaa toimintaa kehittäviä eli improvisaatiolle perustuvia virtuaalidraamoja. Edelliset ovat kielellistä ja jälkimmäiset juonellista improvisointia. Black sheep -suunnittelijoilla oli mahdollista kehittää juttua joko pelien suuntaan, siten että koko virtuaalimaailma ja sen juonimahdollisuudet olisivat kaikki suunniteltu täysin etukäteen. Juonen eteneminen olisi silloin ollut tehtäväpainotteinen: on toteutettava A jotta voi edetä B:hen. Toinen mahdollisuus oli huomioida vain keskeiset juonen kohdat ja permutoida niitä. He päätyivät yksinkertaisempaan ratkaisuun, eli improvisaatioteatteriin. He suunnittelivat vain draaman puitteet ja siihen toimijat. Mallina oli improvisaatioteatterissa yleensä käytetyt tavat luoda tapahtumalle puitteet, [&hellip;]
- [Luoda rooleja, avata mahdollisuuksia](https://rniemip.ma-pe.net/luoda-rooleja-avata-mahdollisuuksia/): Kuinka keksiä henkilöhahmoja, joissa on potentiaalia. Ja kuinka keksiä tapahtumia joilla on mielikuvitusta herättäviä seurauksia. Silloin kun avattaren tai roolihahmon voi luoda itse, on yllättävää huomata että joissakin hahmoissa on potentiaalia, kieltä ja vapautta. Joistakin toisista hahmoista löytyy sisältä pääasiassa rajoitusta ja kontrollia Useinhan nämä roopelien hahmot ovat aika yksioikoisia, figuurissa on vain muutama luonnehdinta ja potentiaalisuus on joskus vain pisteytetty. Mutta romaanihenkilön tapaisen hahmon löytämisessä tarvitaankin jo toisenlaista potentiaalia, kuin pelien energiatasoja. Mutta kuinka keksiä henkilöhahmoja, joissa on potentiaalia. Niiden täytyy olla paitsi selkeitä, niin samalla niissä voisi olla myyttistä syvyyttä. Hyväksi roolipelikirjoittamisen oppaaksi sopisi tuo kirjallisuustieteen taru-sormusten-herrasta eli [&hellip;]
- [Improvisoitu replikointi ja ilmeet päälle](https://rniemip.ma-pe.net/improvisoitu-replikointi-ja-ilmeet-paalle/): Verkkodraaman alueella replikointi ja toiminta tapahtuvat tietääkseni pääasiassa jo virtuaalisissa tiloissa. Nuo tekstipohjaiset verkkodraamat jäivät 90-luvulle. Siksi onkin kiinnostavaa, että miksi monet pitävät noita tekstipohjaisten draamojen aikaa eräänlaisena renessanssina. Veikkaan, että replikointi on kangistunut siirryttäessä animoituihin ympäristöihin. Sellainen chatin tapainen nopea ja verbaalisesti ilmeikäs replikointi on vaikea saada yhdistymään cyberdraaman. Minä olen pelkkä diletantti verkkodraaman alueella, mutta improvisoiva dialogi tuntuu tärkeältä, ja sen uusia muotoja on mukava miettiä. Tänään Facebookissa jouduin sananvaihtoon kahden teatteri-ihmisen kanssa siitä, kumpi on ilmeikkäämpää sana vai kehon kieli. Olen tullut varsin allergiseksi monille viestintäihmisten näkemyksille ilmeiden ja eleiden ylivertaisuudesta. Tuntuu että he ovat kadottaneet täysin [&hellip;]
- [Juttelen repliikin kanssa](https://rniemip.ma-pe.net/juttelen-repliikin-kanssa/): Verkkoproosa lukupiirimme on siirtymässä pohtimaan draamaa – cyberdraamoja, virtuaalisia roolipelejä, avattaria, chat -draamoja. Minun tehtäväni on valaista käsitteellisen maailman ihmeitä. Viimeaikoina olen viettänyt pitkiä aikoja käsitteiden maailmassa – ja siellä on hienoa olla. Esimerkiksi ”repliikki” on termi, jonka kanssa voisin istua ulkosalla pitkäänkin. Istuskella kevätiltana ja jatkaa juttelua ”repliikin” kanssa. Käsitteellinen elämä on tällaista, Suomen kielen sana “repliikki” tuntuu joltain 50 -luvulla maahantuodulta mekaaniselta laitteelta ennen äänentoiston automatisoitumista. Se tuntuu releen kehittyneemmältä versiolta, replyltä. Jos en tuntisi repliikkiä, niin veikkaisin sen olevan laite, joka muuttaa releen toiminnan vastavuoroiseksi, releplikoinniksi. Repliikki on ihmelaite. Siihen ei voi puhua ellei ole kuunnellut ensin: [&hellip;]
- [Pulpetti, kahvila tai salonki](https://rniemip.ma-pe.net/pulpetti-kahvila-tai-salonki/): Verkkoryhmässä kirjoittaminen on siinä salongin ja pajan ja pulpetin välillä. Salonkien perinteeseen kuuluu terävä kirjallisuuskeskustelu ja otteiden lukeminen tekeillä olevista teoksista. Pulpettiperinteeseen taas kuuluu omassa työpisteessä istuminen, kirjioittaminen ja viittaaminen. Verkkoryhmissä molemmat sekoittuvat. Oman päätteen ääressä istuminen ja homman seuraaminen sekä virtuaalinen viittaaminen kuuluvat asiaan. Virtuaalisalonki Berliner Zimmer poikkeaa tavallisista kirjallisista verkkofoorumeista siinä, että se on toiminut jo yli sata vuotta. Berliner Zimmer perustettiin vuonna 1900. Verkkofoorumilla osoitetaan tyylikkäästi millaisessa kahvilassa salonki alkoi. Kirjalliset verkkofoorumit jatkavat salonkien perinnettä. Okei, puheenvuoron pyytäminen salongissakin tapahtui aikoinaan viittaamalla, eikä pulpettiin komentaminen ehkä sovi verkkoaikaan. Tunnetusti monet kirjailijat ovat työskennelleet mieluusti kahvilan pöydässä. Koulun [&hellip;]
- [Ilmeet, asenteet, verbaalisesti](https://rniemip.ma-pe.net/ilmeet-asenteet-verbaalisesti/): Retoriikka on kielioppia tärkeämpää. Kirjoittajan täytyy muodostaa ilmeitä ja asentoja verbaalisti, koska muita keinoja ei ole. Kun äikäntunneilla ihmetellään, miksi nuoret kokevat kirjoittamisen vastanmieliseksi, niin samaan aikaan nuo samat nuoret tekevät illat pitkät retorisia harjoituksia verkossa. Lakonisesti: &gt;menin automaatilta nostaan rahaa &gt;siellä oli vaan 34 euroo &gt;menin pois Itseironisesti: &gt;menin automaatilta nostaan rahaa &gt;siellä oli vaan 34 euroo &gt;tuijotin siinä tosi kauan, sanoin itelleni ”älä ole tosikko” &gt; menin pois Mukaan tulee kunnon sarkasmia jos tyyppi sanoo &gt; 34 euroo tilillä &gt; Automaatista voi nostaa min. 40 euroo Tilanteen voi kääntää muka positiiviseksi: &gt; katsellaan sitten näyteikkunoita &gt; ruokakaupan edessä. [&hellip;]
- [Kuinka keskustella näillä tykeillä?](https://rniemip.ma-pe.net/kuinka-keskustella-nailla-tykeilla/): Olen miettinyt lukemisen ja kirjoittamisen suhdetta verkossa, se ei vaan yllä sellaiseksi, mitä voisi rehellisesti sanoa keskusteluksi. Yleensä tässä kohdassa valituksen kohde kääntyy ihmisiin: miksi kaikki vaan puhuvat mutta kukaan ei kuuntele. Minusta valituksen oikea kohde tässä asiassa on tietokone ja teknologia. Miten vaikea näillä myllyillä on päästä dialogiin, nämähän ovat tykkejä. Ei mitään kuuntelumasiinoita, vaan magabattien informaatiotykkejä. Okei, vaikka mylly olisi pienikin, niin se kantaa sisässään lähetin/vastaanotin syndroomaa. Input – output ongelma on tosin niin teoreettinen, että se olisi parasta pitää frakin käänteessä. Nämä koneet tekevät lähettämisestä ja vastaanottamisesta toistensa vastakohtia, informaation tuottamisesta tulee sen kuluttamisen vastakohta. Tekevätkö nämä [&hellip;]
- [Kaikkea sitä keskusteluksi kutsutaankin](https://rniemip.ma-pe.net/kaikkea-sita-keskusteluksi-kutsutaankin/): Ehkä näitä keskustelukoneita voi sanoa yksinkertaisesti vain kömpelöiksi. lnformaatiopommituksen koneet vain kasvavat, mutta keskustelun nyanssien teknologia ei vaan kehity. Nämä koneet hukkaavat vuorottelun keskustelusta, minä en paljoa tästä ymmärrä mutta Beisswenger ymmärtää. Linvistien julkaisussa Internet@language.com (2008) hän sanoo yksinkertaisesti, että chat on pikemminkin itse-organisointia näytöllä kuin keskustelua. Eli chat olisi olemukseltaan liian yksilökeskeistä ollakseen keskustelua. Beisswenger tosin paikantaa samalla missä keskustelun mahdollisuus chatissa piilee. Yksinkertaisesti se piilee hetkessä, siinä kirjoittamisen tilanteessa. Ajassa jolloin olemme online. Mutta chatissa tila ja aika pirstoutuvat eri suuntiin. Tila hallitsee: tila on se missä kirjoittaja on yksin. Aika puolestaan kulkee kimpassa, kun olemme online. Tila [&hellip;]
- [Tuo reaaliaikainen itsedokumentointi](https://rniemip.ma-pe.net/tuo-reaaliaikainen-itsedokumentointi/): Monet ovat huomanneet, kuinka verkossa on tapahtunut siirtymää vIrtuaaliminuuksista omien kuvien ja omien nimien käyttöön. Joku on erhehtynyt sen perusteella luulemaan että näin verkko alkaa saavuttaa realistisen todellisuuden. Andreas Kitzman on eri mieltä, ja esittää pätevästi, mitä reaaliaikaisuus äärimmillään on. Hän kutsuu sitä ”itse-dokumennoinniksi” artikkelissaan ”Watching the Web Watch Me Explorations of the Domestic Web Cam” Biography 26.1 (Winter 2003). Olohuoneeseen asennettu webcam, josta on online -yhteys kotisivulle ei tarkkaan ottaen ilmaise todellisuutta. Ei edes perheen todellisuutta sen istuessa illallisella. Keskeinen argumentti, miksi se ei ilmaise sitä todellisuutta on niin yksinkertainen että se jää huomaamatta: verkkokamera irrottaa sen paikastaan ja [&hellip;]
- [Sposti rutinoituu kuoliaaksi](https://rniemip.ma-pe.net/sposti-rutinoituu-kuoliaaksi/): Sähköposti alkaa olla jo niin rutinoitunut väline, että taidetta tarvittaisiin apuun. Ja ehkä juuri siksi s-postia uhkaa asiaviestien lamauttava rutiini koska sen avulla ei harrasteta taidetta. Henkilökohtaisten viestien lähettämisessä se on onneksi lyömätön. Mutta koska meili on keskusteluväline niin tarvittaisiin keskustelutaidetta. Minulla, kuten monilla muillakin, e-meili on työrutiinien saastuttama. Lähettäminen ja vastaaminen on raivaamisen tai pöydän putsaamisen tapaista työtä. Henkilökohtaisia meil-suhteita vähemmän. Tosin onhan työ-meilien vaihto kiinnostavaa, kommentoin paljon ihmisten tekstejä, joskus hiotaan yhteistä kirjoitusta tai ideoidaan tapahtumaa. Tämä kaikki on tullut yleiseksi. Tänään yritin lukea klassiseksi tullutta Spoonerin ja Yanceyn artikkelia vuodelta -96 Postings on a Genre of Email. [&hellip;]
- [Leikkivät kuin lapset chatissa](https://rniemip.ma-pe.net/leikkivat-kuin-lapset-chatissa/): – Karen tekee täytyy-tavata-uusi-chat-persoona tanssin – Tom tekee en-koskaan-mene-enää-kotiin tanssin – Mike tekee jotain todella tyhmää ja liian pitkää kerrottavaksi tanssin – Ray tekee @temppu tanssin – Ted tekee 2HAARUKKAA pöydällä tanssin – Henry tekee hongry hongry hippo tanssin – Ted tekee paljon maitoa sisältävän tanssin – Karen tekee helou-tanssin On mukava lukea verbaalisia irrotteluja ajalta, jolloin chat -tyhmät olivat vasta syntymässä, kuten amerikkalainen ElseMOO foorumi 1992 jälkeen. Eräs muoto oli rutiinimaisen tervehdyksen sijaan ilmaista ilonsa chat-huoneeseen tulijan johdosta erilaisilla koomisilla tanssi-nimityksillä. Onhan se paljon ilmaisevampaa kuin tavanomaiset terveet, päivät, hellout. ElseMOO jonka kieltä Lynn Cherny on tutkinut poikkeaa muista [&hellip;]
- [Ei nikki vaan lempinimi](https://rniemip.ma-pe.net/ei-nikki-vaan-lempinimi/): Olen mielissäni, kun eräs katolilainen ystäväni kutsuu minua Kristoforokseksi. Arkisesta käyttäytymisestään huolimatta hän viljelee ajoittain salaisuutta ja mysteeriä. Eli tiedän kyllä, että saamani kutsumanimi on enemmän kuin vain leikki. Verkkofoorumeilla pahin yhteisöllisyyden este, tuntuuisi olevan se että ihmiset valitsevat nikkinsä itse. Hieman samaan tapaan kuin seuranhakuilmoituksissa, poseerataan nikin avulla. Voi tätä yksilökeskeistä aikaa, jokaisen on määriteltävä itse itsensä. Onneksi Facebookissa voi antaa ystäville lempinimiä, harmi vaan että teknisestä alkeellisuudesta johtuen ne eivät voi tulla käyttöön. Parempi olisikin että nikkien antaminen kuuluisi ystäville ja vihamiehille. Pahakin toisen antama nimi on parempi kuin itse runkattu. Muistan vanhoja lempinimiäni; ensin oli Tintti, sitten [&hellip;]
- [Enkelit ovat nopeita online](https://rniemip.ma-pe.net/enkelit-ovat-nopeita-online/): Kirjoittamiseen kuuluu sekä spontaaniutta että harkintaa. Olen palannut pohtimaan opettajan lamppuni alla verkkokirjoittamisen tarjoamia spontaaniuden ja harkinnan kenttiä. Nyt pohdimme asiaa opiskelijoiden kanssa Verkkoproosa -lukupiirissä. Tekstien viimeistely onkin jo monelle tuttua, tuo lauseen hiominen kiveen on kaunista katseltavaa. Mutta spontaanius ja nopea kirjoittaminen, tuottaako se pelkkää löpinää ja turhaa monisanaisuutta? Enkelit ovat nopeita. Ja jotkut meistä kuolevaisista ovat myös parhaimmillaan silloin kun toimivat nopeasti. Historia kertoo virtuooseista, jotka kirjoittivat hyvin ja nopeasti. Dickenskin kerskaili, että on juttuja joita hän itse ei ole edes lukenut läpi. Nobelisti Elfriede Jelinek on entinen pianisti ja kirjoittaa nopeasti. Surrealistien automaattikijoitukseen kuului mahdollisimman nopeita vaiheita, [&hellip;]
- [Kirjoitus (eli jotain alustalle piirtyvää)](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoitus-eli-jotain-alustalle-piirtyvaa/): Eräässä virastossa- kertoo Gogol – palveli virkamies, jonka paneutuminen kirjoittamistyöhön oli sellaista luokkaa, että työpäivän päätyttyä saattoi havaita, ettei ollutkaan keskellä riviä vaan pikemminkin keskellä katua. Virastoelämästä hän ei piitannut, mutta antakaapa hänelle kirjoitustehtävä: silloin hänen kasvonsa ilmaisevat nautintoa, kirjoittamisessa hän oli näkevinään värikkään maailman. Jotkut kirjaimet olivat hänen suosikkejaan, ja päästessään kirjoittamaan niitä, hän muuttui kokonaan: hän naurahteli ja iski silmää, auttoi huulillaan kirjaimen muodostumista, niin näytti aivan kuin hänen kasvoistaan olisi voinut lukea kirjoituksen synnyn kirjain kirjaimelta. Sitten ollaan nykyajassa, on iltapäivä ja sähköpostista avaat odottamasi liitetiedoston. Olet lähettänyt sen itse itsellesi kopiokoneelta. Onhan tutkijan välttämätöntä poimia talteen [&hellip;]
- [Lukea ja matkia omalla kehollaan](https://rniemip.ma-pe.net/lukea-ja-matkia-omalla-kehollaan/): ”Lukea mitä koskaan ei ole kirjoitettu. Tällainen lukeminen on vanhinta: lukeminen ennen minkäänlaista kieltä, lukeminen sisälmyksistä, tähdistä ja tanssista.” Walter Benjamin kirjoittaa ”Mimeettisestä kyvystä” esseessä (teoksessa Messiaanisen sirpaleita, 1989) matkimisen ja jäljitelyn kyvystä, miimikon kyvystä, kyvystä toistaa itse se minkä on nähnyt. Karnevaalissa mimiikka ja ruumiillinen lukeminen palaa hetkeksi kunniaansa tanssissa. Se muistuttaa menneestä taidosta, joka on tosiaankin eräänlaista konkreettista lukutaitoa. ”Tämän muutoksen suunta näyttää olevan mimeettisen kyvyn väistämätön rappeutuminen. Ilmiselvästi modernin ihmisen havaintomaailmaan kuuluu vain vähäisiä jäänteitä niistä maagisista vastaavuuksista ja analogioista, joista muinaiset kansat olivat perillä. ”Tanssissa ja muissa kulttisissa järjestelmissä voitiin tällaista jäljittelyä tuottaa, tätä samankaltaisutta tuottaa.” [&hellip;]
- [Jos verkko näyttää uutteralta ...](https://rniemip.ma-pe.net/verkko-nayttaa-uutteralta-ja-ahtaalta/): Suurista muutoksista kertoo se, että &#8221;parvi&#8221; sekä &#8221;virta&#8221; ovat tulleet keskeiseksi digitaalisen verkon metaforiksi. Tämä uusi elämä hahmottuu parveiluksi vetovoimaisten kohteitten ympärillä, ja toisaalta se hahmottuu online-virrassa ryömimiseksi. Tosiaan se, miten seuraamme feedejä muistuttaa muurahaispesässä ryömimistä. Olemme tilanneet syötteitä, virtoja  joka etenevät loputtomasti &#8211; me klikkailemme siellä, kuljetamme sinne omia päivityksiämme. Valtavat kävijämäärät, big data, parveilu, on massaliikettä joka näkyy grafiikassa todennäköisyysvirtoina. Online-elämä on täysin rekisteröityä, sen myötä tapahtuu parvikäyttäytymisen tarkkailu ja kaupallistaminen. Niistä yksilöillä ei ole tietoa, kukin meistä tekee vain omia valintojaan mutta silti muodostuu parvia. Teemmekö me siis muurahaisten työtä datatehtaille ? Ehkä ajatusta suuntaava metafora on [&hellip;]
- [Kokemuksia, surun ilmeitä Brunnenmarktilla](https://rniemip.ma-pe.net/kokemuksia-surun-ilmeita-brunnenmarktilla/): Wieniläinen katukulttuuri, sen alin taso eli halpis-torit sisältävät omat tunteiden maailmaansa, niissä suru on yleinen tausta. Kuten Wienissä Brunnenmarkt, jossa hinnat tehdään tussilla pakkauslaatikon kanteen, ja jossa työttömät ja eläkeläiset penkovat vaatekasoja. Ilmassa on köyhyyttä, sairautta, vilppiä, katkeruutta, addiktioita. Sekä menetyksistä johtuvaa surua, siihen Alltagsgeschihte -filmisarja tarttuu  Brunnenmarkt -osassaan. Kieli tuntuu vaikealta katsellessani tuota dokkaria, tuo itävallan saksa pudottaa minut ulkopuolelleen, mutta sitkeästi yritän saada siitä selvää. Nuori mies parantelee krapulaa kioskin penkillä istuen, ukot polttelevat tupakkaa kuppilassa olutta särpien. Mummo ostaa palan wurstia ja tomaatteja, laittaa ne kangaskassiinsa. Olen seurannut lukuisten wieniläisten elämää tuosta Elisabeth T Spivan filmisarjasta vuodelta [&hellip;]
- [Julkinen elämä, kyky toimia tuntemattomien edessä (Richard Sennett)](https://rniemip.ma-pe.net/julkinen-elama-kyky-toimia-tuntemattomien-edessa-richard-sennett/): Internet ei ole varsinaisesti julkinen sfääri Richard Sennettin mukaan. Uusimmassa haastattelussa hän puhuu siitä, miten julkiset tilat eli vieraiden ihmisten keskustelut ovat muuttuneet ”toisten intiimin elämän seuraamiseksi”. Internet on jakeluverkko, joka jakaa sekä dataa että henkilökohtaisuutta. Filosofi ja julkisuusteoreetikko Sennett katsoo, että julkinen elämä on ollut katoamassa jo pitkän aikaa, eikä nykyinen verkkososiaalisuuskaan ole kääntänyt suuntaa. Haastattelussaan Sennett ihmettelee sitä, miten ihmiset verkossa asettavat itsensä kokonaan näkyville. Online, sekä jatkuva kuvavirta ja paikannustiedot tekevät ihmisistä täysin seurattavia. Vielä muutama vuosikymmen sitten tällaista olisi pidetty totaalisena dystopiana. Sennett itse ei tosin ole internet-sukupolvea, mutta hän ohjaa mm. some -julkisuuden tutkijoita. Hänestä huolestuttavinta on se, [&hellip;]
- [Kun luonto ei mätäne vaan hienostuu](https://rniemip.ma-pe.net/kun-luonto-ei-matane-vaan-hienostuu/): Fotosynteesin jälkeen alkaa kulttuuri, tarkemmin ottaen käyminen. Ei ole sattuma, että auringon sanotaan siirtyvän rypäleestä viiniin, ja muuttuvan mauksi. Omenasiideri on jo kypsymässä, yritän tehdä mahdollisimman mietoa niin, että alkoholi on vain makua ja säilyvyyttä lisäävä aine. Huomasin tosin, että siiderin maussa on vetisyyttä, etikkapöpökin siellä aloittelee, joten kovin pitkään ei siideriä voi säilyttää. Ihailen taas kerran, miten paljon meitä pitemmällä antiikin kreikkalaiset olivat. Heille kulttuurin synty oli käymisessä, se auttoi kestämään fotosynteesin jälkeistä aikaa kunnes aurinko taas keväällä aloittaa prosessinsa. Käyminen on niin hieno tapahtuma, että sen pitäisi olla kulttuurin tuntemuksen käytäntöä jo koulussa. Täytyy muistuttaa, että kreikkalaiset eivät tunteneet [&hellip;]
- [Jäähyväiset Kauzin pannulle](https://rniemip.ma-pe.net/jaahyvaiser-kauzin-pannulle/): (Wien 2015) Kauz oli nyt Käuzhen Wienissä, sama pimeä kellariravntola  Volksteatterin tienoilla. Sieltä saa yhä tukevia kasvisruokia, kuten feta-peruna-pinaattipannua. Oikeastaan tuo pannu pitäisi nimetä kokin mukaan, sillä Kauzissakin kokki vaihtuu vuosittain ja samalla annosten valmistustapa. Griechische Gröstl oli ensin valkosipulinen ja sitten vain sipulinen. Gröstl  tarkoittaa paistettuja perunoita, eli keitettyjen pottujen paistamista. Mutta juusto, pinaatti, valkosipuli sekä oliivit tekevät tästä herkullista arkiruokaa. Uusin kokki on korvannut pitkään uunissa muhineen perunan paistikkailla. Ja vaikka tuo paistettu peruna oli taitavasti valmistettu, niin silti. En anna tapahtunutta anteeksi, vaikka lehmäfeta on vaihtunut lampaanjuustoksi. Voin huoletta jättää jäähyväiset Kauzin pannulle,  sillä nykyään teen itse [&hellip;]
- [Pellon pekko, nokkospesto](https://rniemip.ma-pe.net/pellon-pekko-nokkospesto/): Nokkospesto on tämän kevään paras tapa ahmia pellon pienntarta. Nokkoslettuihin liittynyt varovaisuus, ja muutaman lehden poimiminen ei ole mitään niihin määriin verrattuna mitä pestoon uppoaa. Nokkosten kerääminen itsessään, niin, parasta on istahtaa pientareelle, marjapensaan juurelle tai mistä nuorten nokkosten rypäs sitten löytyykin. Tietysti olen poiminut nokkosia myös kumartelemalla, ja näyttäähän se kohteliaalta kääntyä tuolla tavalla maan puoleen. Mutta alas nurmelle istuminen on kumppanuutta, se vaatii paljon paikalta sekä istahtajan housuilta, mutta maahan istahtaminen on taito, jota jokainen meistä on harrastanut ainakin yksivuotiaasta lähtien. Muistat sen kun istahdat nuorten nokkosten seuraan hetkeksi, sydänkesällä nämä kaverit ovatkin jo isoja ja vihaisia. Paljain [&hellip;]
- [Mahlasimaa](https://rniemip.ma-pe.net/mahlasimaa/): Tämänvuotisessa mahlassa ei ole makeutta niin kuin viimevuotisessa, tuoreeltaan nautittuna se silti on pehmein vesi mitä maassamme saa. Kaukana kalkkialueilla vesi on tosin vielä pehmeämpää, mutta onhan koivun mahla enemmänkin kuin mineraalivettä. Kaikessa elävässä on jotain samaa: medellään nuo koivutkin ruokkivat oksien päässä olevia silmuja. Se muistuttaa siis maitoa. Joistain syystä viime vuotinen, miedosti käytetty mahlajuomani maistui kumissilta, käyneeltä tammanmaidolta. Myönnän, että uteliaisuuteni ei riittänyt, vaan kaadoin juoman pois. Kerrotaan, että viikinkien sima oli nimenomaan mahlasta ja hunajasta käytetty juoma. Eurooppalaiset viinintuntijat ovatkin kehottaneet skandinaaveja luopumaan nykyisistä marjaviineistään ja hakemaan mahlan ja hunajan mahdollisuuksia. Nykyisessä simassa arkaaisin muistuma on ehkä [&hellip;]
- [Hotelliaamiaisen tuunaus](https://rniemip.ma-pe.net/hotelliaamiaisen-tuunaus-2/): Kuinka tuunata ja kehitellä hotellin aamupala mielensä mukaiseksi ilman, että käyttäytyy huomiota herättävästi ? Jääkaappikylmät tomaatit, ne voi kuumentaa mikrossa – ja jos rohkeutta riittää, niin paistaa juuston kanssa. Mihin kaikkeen paahdinta, mikroa ja kiehuvaa vettä voi käyttää ? Tosin helsinkiläisen  Hotelli Arthurin leivänpaahtimen vieressä on kielto, sallittu vain leivän paahtamiseen. Kaiken kieltämisen sijaan toivoisin paahtimia, joilla voisi valmistaa lämpimiä juustoleipiä. Nykyään on  tarjolla vain kahta juustolaatua, pyöreää ja neliötä. Nuo juustot olisivat paahdettuina parempia. Savustettu muikku, graavilohi ja nykyään lähes suolaton maustesilli sopivat erittäin hyvin munakkaan kupeeseen.  Asetelma on niin perinteinen, että sitä on turha esitellä enempää. Kurkkulohkojen kanssa [&hellip;]
- [Heikot jäät, talven jälkiruoka](https://rniemip.ma-pe.net/heikot-jaat-talven-jalkiruoka/): Jäätelö sulaa ja sitten taas jäätyy, samoin nämä kevään lumet; veden ja jään vuorottelu muuttaa ne rakeisiksi jäähileiksi. Syntyy kennostoja, joissa vesi jähmettyy ja virtaa. Hanget ovat aamuisin raudankovat ja iltaisin upottavat. Järvenjäällä voi kävellä vain aamuisin. Vaarallisen pettävää on paksu mutta hauras jää, kun vesi porautuu teräsjäähän ja tekee pillimäistä rakennetta: se kesti aamuisin, kun vesi sen kennoissa oli jäässä, mutta päivisin mikään ei pidä pillistöä koossa. Kun lämpötila nousee plussan puolelle vesi jatkaa työtään, porautuu jäähän, avaa reittejään. Siellä on ratinaa, rouskutusta ja pureskelua aivan kuin vallattomat lapset nakertaisivat aamupalakseen jäisiä, ärrältä haettuja cräxejään, siirtyäkseen iltapäivällä pillimehuihin. Jäille [&hellip;]
- [Jumala kaikkivatsainen](https://rniemip.ma-pe.net/jumala-kaikkivatsainen/): On laskiaistiistai, karnevaali päättyy ja huomenna on tuhkakeskiviikko. Katolinen maailma aloittaa paaston aikansa, kieltäytyen lihasta ja täyttäen vatsansa kalalla ja muilla herkuilla. Rabelais kirjoittaa renessanssin ruokakeskeisestä, vatsakeskeisestä maailmasta ja sen kaikkivatsaisesta jumalasta. Siirtymä karnevaalista paastoon tapahtuu vain ruokalistaa vaihtamalla.  Pantagruelin neljättä kirjaa (suom. Ville Keynäs 2014) on sanottu Rabelaisin gastronomisimmaksi teokeksi – siksi koska teoksessa on niin pitkiä ruokalistoja, ettei niitä jaksa lukea.  Tai niiden lukemiseen tarvittaisiin ohjeet. Paasto alkaa kuitenkin alkupaloilla, joita kaikkivatsaiselle uhrataan: kaviaaria, mätimakkaraa,tuoretta voita, hernepyreetä, pinaattia, suolasillejä, hapansillejä, sardiineja, anjoviksia, suolattua tonnikalaa, kaalia öljyssä, härkäpapuja voin ja suolan kanssa sataa lajia salaattia, krassia,humalaa, villikrassia,  kauriinkelloja jne. [&hellip;]
- [Blinejä, piparjuurta, vuolukermaa (Gogol)](https://rniemip.ma-pe.net/blineja-piparjuurta-vuolukermaa-gogol/): ”Tekijän täytyy tunnustaa, että hän kadehtii eräiden ihmisten ruokahalua ja vatsaa. Häntä eivät ollenkaan kiinnosta kaikenlaiset Pietarin ja Moskovan ylhäiset herrat, jotka kuluttavat aikansa miettimällä, mitä söisi huomenna ja mitä keksisi päivällispöytään ylihuomiseksi ja jotka eivät ryhdy tällaiseen päivälliseen ennen kuin ovat pistäneet suuhunsa pillerin, herrat jotka nielevät ostereita, merihämähäkkejä ja muita hirviöitä, ja sitten saavat lähteä Karlbadin tai Kaukasian kylpypaikkoihin. Ei, nämä herrat eivät ole herättäneet hänessä milloinkaan pienintäkään kateutta. Mutta keskinkertaiset herrat, jotka tilaavat tässä majatalossa sianliikkiöitä, seuraavassa porsaspaistia, kolmannessa sammen möhkäleen ja sipulin höystämää palvattua makkaraa ja sitten istuvat ruokapöytään niinkuin eivät olisi mitään maistaneetkaan, olipa mikä [&hellip;]
- [Joulupaasto](https://rniemip.ma-pe.net/joulupaasto/): Kiitollisuus siitä, että saatavilla on syötävää herää vähitellen lukiessani Sergei Savjalovin Joulupaastoa (Poesia). Tuo runoelma raportoi nälänhädästä Leningradin piirityksen aikaan joulukuussa 1941. Ruokakupongit rinnastuvat runoissa ortodoksiluostarin paasto-ohjeisiin, lääketieteellisiin nälän vaikutusten raportteihin. Mutta kuinka se menee perille? Siis vatsaan asti? Luostarisääntö, joka säätelee joulun juhla-aterian lähestymistä, ja valmisti näinvatsalaukut kohtaamaan riemukkaan hetken. ”Luostarisääntö: Tänään kuin myös sunnuntaina, tiistaina ja torstaina, sallitaan kala. Maanantaina lämmin ruoka ilman voita. Keskiviikkona ja perjantaina, kuivamuona”. (Joulupaaston pdf-version voi ladata Poesian sivuilta). Syön tänään ja huomenna haukipateeta, se jäi viikonvaihteesta eikä ollut erityisen onnistunut. Nyt olen hauduttanut sitä uunissa, ruiskuoren alla koko yön, ikään kuin kalakukkoa, [&hellip;]
- [Voi ei, svickova herahti !](https://rniemip.ma-pe.net/voi-ei-svickova-herahti/): Usein olen tehnyt virheitä, mutta ensimmäisen svickovani kanssa tein virheen ehkä jokaisessa eri vaiheessa. Svickova on klassinen tsekkiläinen  kermasoossi, lasten ja kasvavien nuorten suosima. Ulkonäöltään se tuo mieleen oman ruskeakastikkeisen lapsuuteni, paitsi että soossi on täysin vapaa paahdetun vehnäjauhon mausta. Kastikkeen sakeus tulee marinoiduista juureksista, jotka on soseutettu – eikä lanttua saa jättää pois vain siitä syystä, että sitä ei satu jääkaapissa olemaan. En ymmärrä, että miksi niin miedosti etikoitua juuresten marinadia edes kutsutaan marinadiksi, no, ei olisi pitänyt mennä operoimaan oman maun mukaan. Kuvittelinko, että ohjeessa mainittiin etikka. Tarkemmin katsoen marinadiin sallittiin vain sitruuna. Katastrofit valmistetaan siis näin, heti [&hellip;]
- [Mitä vaatimatomampi, sitä lumoavampi liemi](https://rniemip.ma-pe.net/mita-vaatimatomampi-sita-lumoavampi-liemi/): (Praha 2014) Pimeää syksyä, sokaisevan pimeitä kujia Prahassa, kiteytyneenä kolmeen kirjaimeen  t-m-a joka tsekiksi tarkoittaa pimeyttä. Tänään tihkutti vettä, kun kävelin hämärässä lähellä olevaan Knajpaan herkullisen valkosipulikeiton takia. Knajpan mainoskyltissä on ihmiskasvoinen pukki, pimeiden voimien tunnus. Ja seinämaalaus ravintolassa kutsuu vieraan aika kummalliseen pöytään. Valkosipulikeitto on vaatimattomin liemi mitä tunnen. Tutustuin siihen vuosia sitten tsekkiläisenä talonpoikaisversiona: uunissa paahdetut valkosipulit ja kirkas kasvisliemi, muutama vihanneksen pala kuin planeetta radallaan. Kun Prahassa ollaan, niin keittotaidosta voisi puhua alkemiana. Alan huippuyksikkö sijaitsi täällä, koska kuningas satsasi siihen valtavat rahamäärät tieteellisen läpimurron toivossa. Toisaalta alkemia keittopadassa on aivan luonnollista. On olemassa ruokalajeja jossa osaset [&hellip;]
- [Ruokapöydän ainekset ja lajirunsaus](https://rniemip.ma-pe.net/ruokapoydan-ainekset-ja-lajirunsaus/): Kokkaus on materiaalin valmistamista, aineksen einestämistä. Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miksi villiruoka on usein liian vahvaa ihmiselle ja samalla kuitenkin vahvistavaa ja terveellistä. Mennään pinaatista kohti nokkosta, mennään keräkaalista kohti lehtikaalta, vaaleasta jauhosta kohti drum drum vehnää. Ikään kuin jokin kutsuisi pois jalostettujen ruoka-ainesten parista jalojen ainesten pariin. Riekko nauraa minulle, puputtaa ja valitsee tarkasti syömänsä varvut. Mitäs minä siihen, koetan asetella tähän lähes homonyymien kaltaisia pareja, jalostetusta jaloon, kirjaimen heittoja kuin varjoja, paljastamassa vahvempia aineellisia asioita. Kiinnostukseni ei-aivan syötävään ei ole pelkkää spekulaatiota. Keskiaikainen silva on kaunis sana, hopeinen, ja metsään sekä italialaiseen runosäkeeseen viittaava. Tämän perusteella on [&hellip;]
- [Konfetenssin salaatin ainekset](https://rniemip.ma-pe.net/konfetenssin-salaatin-ainekset/): Aina on tiedetty, että runouden tuominen yliopiston saleihin saattaa tuottaa yllätyksiä, floppeja, mutta joskus onnistumisia. Tuntuu, että onnistuimme Raisan kanssa järjestämään Poetries konferenssista kiinnostavan, ei ehkä kokonaisuudessaan, mutta ajoittain. Tarjosimme mm. salaatteja, leipää ja humusta, marjoja, jogurttia ja pähkinöitä. Keskeinen ennakkokäsitys kirjoittamisen ja tutkimuksen  mahdottomasta suhteesta  osoittautui vääräksi – ehkäpä juuri salaatteihin liittyvän ymmärryksen vuoksi: ruuat syötiin, eikä niitä pelkästään eritelty. En nähnyt kenenkään lajittelevan tomaatteja ja punasipuleita Raisan tekemästä linssisalaatista. Toisaalta uskon, ettei kukaan ahminut niitä erittelemättäkään. Tunnetaan ehkä vain yksi tutkija, joka järjestelee ainekset pieniin kekoihin lautaselle, mutta häntä ei näkynyt paikalla. Yleisempää on se, että erittely tapahtuu [&hellip;]
- [Mustikkarinteiden kehittelyä sohvasta käsin](https://rniemip.ma-pe.net/mustikkarinteiden-kehittelya-sohvasta-kasin/): Suunnitelmani metsän ja puutarhan yhdistämiseksi vaatisi liekinheittimen, eli tohottimen, jolla kulottaisin pienen ja harvan metsärinteen. Suvun palstalta tietysti. Kyse olisi mustikkametsän uudistamisesta Kanadan malliin. Löysin kirjasen noiden mustikkahullujen menetelmistä. Eräs niistä on se, että ajoittain mustikkarinteet kulotetaan niin, että tautikannat katoavat ja parin vuoden kuluttua paikalla on uudistunut mustikkakasvusto.Tosin tuo heidän mustikkansa kasvaa avoimilla rinteillä ja isompana pensaana, mutta kait sitä voisi kokeilla pienempienkin varpujen suhteen, kunhan polttaa vain pinnan, ei juuria. Meillähän metsät ovat etupäässä selluloosan kasvatusalustoja, eikä niissä oikein muuta nähdä. Tosin aavistelen, että monet muutkin havukka-ahon ajattelijat ovat tuumineet samaa. Ehkä jotkut ovat nähneetkin kanadalaisten suunnittelemia kahden [&hellip;]
- [Lakkoja, cloudberreies, suolla loikoillen](https://rniemip.ma-pe.net/lakkoja-cloudberreies-suolla-loikoillen/): Ihmeellistä, että niin kaukaa kuin englannista löytyy oikea nimi tuolle marjalle, cloudberry. Se tuo mieleen  miellyttävimmän paikan, mitä luonto voi tarjota, pilvenpehmeän suon. Tai, jos haluatte, niin sängyn. Vaatii joko suollaoleskelun perinteen, suomättäällä nukkumisen lapsena, ennen kuin ihminen osaa olla ja lekotella suolla. Pelkäämättä paarmoja, sääskiä, kuvittelematta karhu-uhkaa ja muuta – sitä rauhantunteen saavuttamisen tiellä olevaa mielirojua ja levottomuutta. Suolla on tulevaisuus, voimme poimia laiskasti kultahippuja täällä suomaalaisten isolla ja yhteisellä patjalla. Kyykkyasennossa liikkuminen kuuluu orjuuteen. Toisaalta se asento mitä roomalaiset divaanillaan suosivat viinirypäleiden kanssa on hieman teennäinen. Mahallaan, kyljellään ja konttien tai tallustellen – ihan miten vaan.  Hyönteisiin, kuumuuteen [&hellip;]
- [Ajattele Gazaa kun nautit hummusta](https://rniemip.ma-pe.net/ajattele-gazaa-kun-nautit-hummusta/): Pommitukset jatkuvat, ne ovat hirveitä, rauhaa ei – juuri tuolta alueelta ovat peräisin hyvien kasvisruokien reseptit. Eivätkö kasvikset olekaan rauhan ruokaa? Miksi vihanpito ei lopu, vaikka sekä palestiinalaiset että israelilaiset  ovat lapsesta asti nassuttaneet herneseos hummusta ja popsineet falafelpyöryköitä. Tämän asian äärellä myös Anthony Bournadin menetti ruokahalunsa. Katson siis ruokaseikkailija Anthony Bourdainin dokkaria Gazan keittiöstä youtubelta. Hän on rakentanut ruokaohjelmansa rauhan asialle. Voiko yhteinen ruokakulttuuri edistää rauhaa, ruokahalua, monikulttuurisuutta ? Dokumentissa musliminainen ja juutalaismies pyörittävät yhdessä ravintolaa, puhutaan ruokakulttuurin eroista: mies ylistää palestiinalaisia reseptejä. Niinpä, se uskomattoman hieno ja tarkka mausteiden käyttö kasvisruuissa on sitä hiljaista tietoa, naisten tietoa, jota [&hellip;]
- [Picnic on tapa syödä eväitä, ei muuta](https://rniemip.ma-pe.net/picnic-on-tapa-syoda-evaita-ei-muuta/): Nyt kun kaikkialla grillataan, ihmettelen miksi pääasiassa vain nuoret harrastavat picnikejä; puistoeväitä, veneretkiä saariin, hiekkarannalle, rantakalliolle ym. Keski-ikäiset jo kysyvät, miksi tehdä muuta kun voi pysyä kotona tai mökillä grillin äärellä. Ulkoilmaruokailu voisi olla paljon muutakin kuin grillaamista, ja vaikka pidän picnicistä enemmän niin silti siinäkin on varsin kummia asenteita. Kummastakaan nimestä en pidä. Grillaus on helvetin tuli ja lihaa paahtava piru. Grillaus on sotilaallista hommaa, en usko että se johtuu lihasta tai sen maustamisesta, vaan siitä että se on julmaa. Tarkkaillaan, kuinka punainen liha reagoi hiilloksen kovaan kuumuuteen, kuinka se tirisee ja kokee muodonmuutoksen, tulee herkulliseksi. Grillaus ja kidutus [&hellip;]
- [Nuotiolla paahtuva hauki](https://rniemip.ma-pe.net/nuotiolla-paahtuva-hauki/): Zen-mestari valmistaa notskihauen siten, ettei tee itse mitään. Olimme ehtineet juuri sateen alta Naukulaan laavulle paistamaan saamaamme parikiloista. Parhaimmillaan notskihauki on pitkän ja miedon paahtamisen jälkeen, tavallista nuotiohätäisyyttä kannattaa välttää. Ulkoilmanälän poistamiseksi tarvitaan siis alkupalat, välipalat ja viinit. Zen-kokki pitää huolen siitä, että jumalallinen hitaus pysyy yllä: mielellään kala saa kypsyä hieman kauemman kuin kärsivälisyys kestää. Onnistuneen tuloksen saavuttamiseksi vetäydyin itse makuulle, minussa on hätäinen puoleni ja hitautta vaativassa työssä olen parhaimmillani kun olen poissa. Niinpä Jussi laittoi kalan, Pekka hoiti nuotion; kalan paahtamisen käytäntöihin minä lisäsin vain isällisen kuorsaukseni. Siitä huolimatta voin sanoa, että kala oli myös minun valmistamaani.  [&hellip;]
- [Voikukkaviini](https://rniemip.ma-pe.net/328-2/): Olen löytänyt sopivan voikukkaniityn, se on hylätty peltotilkku eteläisellä rinteellä, paikassa jossa voi viettää aikaa myös oleskellen ränsityneen tuomen alla. Tai voikukan nuppuja puhdistellen. Voikukkaviinin teossa olen aina hyväksynyt vain keltaisen, mesivoittoisen kukan enkä kitkerää vihreää. Ymmärrän kyllä, että voikukkajuomassa pieni kitkeryys tekee hyvää, ja vihreät osat voi jättää, mutta ei viinissä. Ylioppilaskunnan viinikerhossa 80-luvulla  pyrittiin puhtaisiin, kuiviin voikukkaviineihin. Se oli pian sen jälkeen, kun olimme kampanjoineet ”keskiolut R-kioskeihin” kulkueissa, vaikka emme edes välittäneet oluesta. Oikeastaan olimme elitistejä ja kannatimme ”viini maitokauppoihin”  politikkaa. Mutta kuten politiikassa usein käy, väärät tavoitteet ja matovaltosmainen populismi voittaa: keskiolut tuli tuon monopolikioskin voittoja kasvattamaan. [&hellip;]
- [Parasta on vesi, pehmeintä mahla](https://rniemip.ma-pe.net/parasta-on-vesi-pehmeinta-mahla/): Suonet on avattu kolmesta koivusta ja mahla tipahtelee sankoihin. Juoma ei ole niin  makeaa, kuin monet luulevat, mutta pehmeää se on. Miten vesi voikin olla niin pehmeää? Se on kuin veri tai punaviini mutta ilman niiden tukevuutta, päinvastoin. Keväisin mahla nousee vastavirtaan parin viikon ajan. Tapahtuma viittaa erektioon, nousemiseen ja kostumiseen. Mahlan kulkuväylä on tuhansien hiussuonten putkisto, joka menee syvälle maan uumeniin ja nousee ylös oksankärkiin asti. Perinteinen tapa valuttaa mahlaa on porata reikä koivun kylkeen ja laittaa pieni kouru, jota pitkin neste tipahtelee astiaan. Runko voi siitä kärsiä, niinpä minä sahasin koivuista vain alimman oksan poikki ja laitoin sangon [&hellip;]
- [Hetki ravintoketjun alapuolella](https://rniemip.ma-pe.net/hetki-ravintoketjun-alapuolella/): Sekoitan kupissani olevaa savivelliä, lisään vettä ja nielen sen pienin annoksin. Tässä kuuluisi luetella lukematon määrä vaivoja, joiden vuoksi olisin turhaan käynyt erilaisilla lääkäreillä, mutta oikeastaan olen terve. Mitä nyt rasvaa, kolesterolia ja raskasmetalleja kertyy kroppaan. Jatkuva pieni tulehdus päällä. Ja siksi tätini sanoi: pittää syyä savea, se immee myrkyt ihteensä. Mene poika sinne saviojalle, jossa olet pienenä sotkenut kuin porsas lämpimänä heinäkuun päivänä, hörpänyt rapevettä leikkiessäs. Vai söimmekö me sitä savivelliä leikkimökin pöydässä, pikkulautasilta siskojen kanssa? Sitä sinä nytkin tarvit, sanoo joku Niskavuoren vanhan emännän äänellä. Oot tullu ylypiäks, sun pittää nöyrtyä ja syyä savea. Totta, olen liian pitkään [&hellip;]
- [Lihakravatti laskiaiseksi](https://rniemip.ma-pe.net/lihakravatti-laskiaiseksi/): Karnevaali, karvanaali, carne (liha), viimeinen mässäily ennen laskeutumista lihattomiin päiviin. Näin on laskiaisen alkuperä, paaston alku, ja pukeutukoon mies arvokkaasti vielä kerran, siten että ylivertaisuus muihin  nisäkkäsiin tulee naurettavalla tavalla esille. Sitten hyvästely ihmisen vääränlaiselle ylemmyydelle, kun laskeudutaan sieltä. Tallenna
- [Groteski morsian kiittää ruuasta](https://rniemip.ma-pe.net/groteski-morsian-kiittaa-ruuasta/): Pöytä on syöty tyhjäksi, pari kovettunutta sämpylää on jäljellä, sekä kumollaan oleva vati, kumotut juomaruukut. Silti kuvaan on piilotettu paljon ruokaa. Oikealla selin, pöydän ääressä oleva hahmo on ominut makkaralautasen, jota toinen vaatii jaettavaksi. Takan ääressä, aivan oikeassa kulmassa, joku grillaa lihakönttiä. Ruokaa lusikoidaan myös takavasemmalla. Mutta umpikännissä olevan morsiamen edessä oleva pöytä on liki tyhjä. Näitä hollantilaisista 1500 -luvun huippukauden maalauksia voi vain ihmetellä: onko tämäkin uskonnollinen viittaus, siihen kuinka ahneet ihmiset käyttävät Kristusta hyväkseen. Maalaus on selvä mukaelma viimeisestä ehtoollisesta, karnevaalimukaelma – uskontohuumori karnevaalissa ymmärrettiin tuolloin ylitykseksi (ainakin Bahtinin mukaan). Kiitos herra ruuasta, ota pois jos saat. Selvää [&hellip;]
- [Tarjoaisitko jotain muuta kuin ruispurukumia](https://rniemip.ma-pe.net/trajoaisitko-jotain-muuta-kuin-ruispurukumia/): Esitelmän jälkeen seurue pakkautui sitten minun pieneen kämppääni. Pelokkaat hapankorppurullat siellä jo odottelivatkin, tosin aivan syyttä koska ne olivat päivän mittaan sitkistyneet niin inhottaviksi, että muistuttivat pikemminkin purukumia. Onneksi seurue kantoi pöytään sylikaupalla patonkeja ja juustoja, sekä viiniä –  ja laatuoluita kaksin käsin. Vanha kunnon emeritusprofessori ja hänen seitsemän ylioppilastaan aloittivat keskustelun,  josta ei voi sanoa muuta kuin, että se kupli ja aika riensi. Nuo hunajalla maustetutruispurukumitkin jauhettiin porukalla pois. Vasta myöhemmin huomasin, että juustojen ja viinien kanssa olisi ollut purukumin sijaan hyvä nauttia juuripaahdettuja pähkinöitä. Kolme pussillista pähkinäseosta, jossa on mukana cashevta, pekaania, tavallista ja ehkä myös hasselia, paahdetaan [&hellip;]
- [Vehnäjauhon käyttö ruokapöydällä](https://rniemip.ma-pe.net/vehnajauhon-kaytto-ruokapoydalla/): Hyvä tapa käyttää valkoista vehnäjauhoa, sen sijaan että täyttäisi sellaisella vatsansa, on korvata sillä pöytäliina. (Kuva on osa Noah Doleyn retrovalokuvaa v 2009). Suunnitelmani laskiaiskarnevaalin pöydäksi on yksinkertaisesti sellainen, että osa ruokalajeista asetellaan pöytään ennen jauhopinnan levittämistä.  Muista: keitetyt munat friteerattuina, korvasienet jugurttikuorrutuksella, punaviinilähde (muista merkitä paikka tarkasti), kätke naan-leivät pöytään ja ripottele jauhoja ylle, ettei noita vehnälätysköitä löydä kuin sattumalta. Levitä jauhoja useita kerroksia, käytä pinnan kovettamiseksi sumutinpulloa jossa on sitruunamehua.  Asettele muut tarjottavat käteville styrokslevyille, hieman likaisille. Kun vieraat ovat tulleet levitä erilaiset kuumat ja sulaneet juustolohkot pöydälle, täytä kraatereihin kätketyt lautaset sienikeitolla. Muista pukeutua eläkeläistyyliin punaiseen tuulipukuusi.
- [Sipulikeitto ja muutoksia vakiopaineessa](https://rniemip.ma-pe.net/sipulikeitto-ja-muutoksia-vakiopaineessa/): On mukava herättää ruokailijoissa pelonsekaista hämmästystä, liekittää näyttävästi – kaataa shokeeraavasti ruokaan sekä puna- että valkoviiniä, ja varoittaa kohta valmistuvan herkun aiheuttamista pahanhajuisista pieruista. Tämä onnistuu, ja sallitaan,vain sipulikeiton valmistuksen yhteydessä. Jos kerran käyttää paistinpannua ruokailijoiden nähden sipuleiden kuullottamiseen, niin retee liekitys on hyväksytävää, ja calvados antaa hyvän aromin. Ja jos kerran sipulikeittoon voi laittaa sekä puna- että valkosipulia, ja vielä runsaasti tavallista keltasipulia, niin on aivan loogista että seurueen edestä otetaan ensin punkkuloraus keittoon ja sitten valkkariloraus päälle. Sipulikeiton tekeminen on helppoa, kaikki luovuus kannattaakin kohdistaa sopivan kiertoilmaisun keksimiseen sipulipieruille. Ja samalla kun keitto hautuu, voidaan sanailla kynttiläillallisista, muutoksista [&hellip;]
- [Milloin saamme ruokavaalit?](https://rniemip.ma-pe.net/milloin-saamme-ruokavaalit/): Kokkausohjelmia on kuulemma liikaa, lehtien kolumnistit havahtuvat yksi toisensa jälkeen kirjoittamaan siitä miten kokkausohjelmia on liikaa. Sekä ruokapalstoja lehdissä. Totta kyllä, tämä vuosisadan ruokabuumi olisi voinut mennä parempaan suuntaan. Niin olisi käynyt, jos presidentin vaaleista 90-luvulla olisi tullut ruokapoliittiset vaalit. Se oli Heidi Hautalan ensimmäinen kutsumus. Mutta niin ei mennyt, vaikka ruoka on niin perustava ja jokaista koskettava asia, että asiasta pitäisi voida äänestää, niin ei käynyt. Nyt, ilman poliittista ohjausta terveellinen ruoka kallistuu juuri siksi, että se on terveellistä. Ruokavalistus ei tässä auta, vain hinta auttaa ja nokkeluus. Jostakin syystä mieleeni tulee demokraattiset unelmat taskussa kuljetettavasta liemestä. Kulkurikaan ei [&hellip;]
- [Lumikuningatar ja pakastevihannekset](https://rniemip.ma-pe.net/lumikuningatar-ja-pakastevihannekset/): Anderssenin Lumikuningatar sadussa paha tulee maailmaan jään muodossa, viiltävänä ja kaiken vääristävänä peilinä ja luonnon palentumisena: ”maisemat näyttivät keitetyltä pinatilta…”. Ja koska lumikuningatar on laskelmoiva ja kylmä, hän on ehkä ollut myös asialla, kun vokkipakasteita koottiin. Eriväristä porkkanaa, kaksi sirua punaista paprikaa, katkennut papu. Keitä oli paikalla Lumikuningattaren lisäksi? Runsaudensarvi oli piilossa kellarissa, ja halpahintainen porkkana kuiskutteli ehdotuksiaan: oranssi ja keltainen porkkana  täyttäköön pussin, roskakasasta poimitaan hieman väriä silmänlumeeksi.
- [Taskussa kuljetettava liemi](https://rniemip.ma-pe.net/taskussa-kuljetettava-liemi/): Se on tuottanut minullekin iloa, niin luontoretkillä kuin kotikeittiössäkin. En tosin käytä aivan perinteisintä menetelmää, mutta Ladys Kitchen vuodelta 1753 kertoo kuinka tällainen taskuvesio keitosta – pocket soup – valmistetaan. Luu- ja lihaliemi keitetään pitkään ja mahdollisimman vahvaksi, niin että haihdutettavaa ei ole kohtuuttoman paljoa. Sitten liemi kaadetaan pieniin kuumentamisen kestäviin kupposiin, ja ne laitetaan vesihauteeseen paistinpannulle. Sitten kiehutetaan vettä niin kauan, että liemi on muuttunut hyytelöksi. Lopuksi otetaan flanellin tai pyyhkeen palasia, yksi hyytelökakku kuhunkin. Kankaan on tarkoitus imeä ylimääräinen neste lihaliemikakkusista, ja siksi liemen tiivistäjä voi joutua vaihtamaan kangaspalan muutaman kerran ennen kuin kakkunen on sopivan kuiva.
- [Maitomade ja hyvät vedet](https://rniemip.ma-pe.net/maitomade-ja-hyvat-vedet/): Haluan valmistautua hyvään kalavuoteen, niin kuin kunnon venekunnat aikoinaan. Kalaporukkamme on pieni, mutta vuoden ensimmäinen yhteinen soppa on ehtoollinen sekin. Mateet keitetään kokonaisina – muuten ne eivät olisi tasaversoisia seuralaisia – ja syödään yhdessä pelkiksi ruodoiksi. Samalla maksetaan kalastusmaksut ja varataan kimppavenepaikat. &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Taikoja tulee olla kahdenlaisia, ja vastakkaisia varmuuden vuoksi. Kokki-poppamiehenä valmistan joko alkukeiton tai pääruoan: joko liemen tai tukevan, lähes patamaisen maitomateen. Venäläinen maitomade vaatii kolme madetta, tai yhden jättimäisen vonkaleen, joka haudutetaan kermalla vahvistetussa maidossa. Marketin tarjouksessa on sopivasti Oulujärven iso, kolmekiloinen made. Maitomateen ei saa kiehua eikä maidon kuohahtaa, keitto haudutetaan [&hellip;]
- [Haudutettu jämsä](https://rniemip.ma-pe.net/haudutettu-jamsa/): Jämsänlahti oli kalastajan kannalta hyvä syvänne Petäjäveden kirkonkylän kupeessa ennen kuin joesta valuva turve pilasi sen pohjan. Ja tilanne vain pahenee: takana on pitkä ja märkä syksy, epäilemättä soilta on valunut ennätysmäärät kamaa järveen.  Jo nyt tuo järvi on kattila, jonka pohjalla on syömätön soppa. Itse Jämsän kaupungin kanssa lahdella ei ole muuta tekemistä, kuin mutkitteleva jokien ja järvien kautta syntyvä laskuvesiyhteys. Parasta Jämsänlahdessa on enää näkymä kun aurinko laskee lahden taa. Näitä aineksia yhdistelmällä kyselin, millainen olisi ruoka nimeltä jämsä. Jotain, jonka ohessa on pala paistettua kuhaa. Itse jämsään kuuluisi porkkanainen auringonlasku yhdistettynä herkulliseen ja pitkään hautuneeseen mättöruokaan, joka [&hellip;]
- [Ruoka nimeltä väsymys](https://rniemip.ma-pe.net/ruoka-nimelta-vasymys/): Väsymysruoka on jotain vahaa ja tuttua kuten lohturuokakin, mutta väsymyksestä johtuen se on harvoin onnistunutta. Se on kuten Peter Handken essee, Versuch über die Müdigkeit (väsymyksestä, esseemäinen yritys, joka pysyy keskeneräisessä yrityksen kehittelyssä koko ajan. Ehkä samalla tavalla voi olla ruoka nimeltä väsymys). Otan neljä perunaa ja viipaloin ne, pistän mikroon, kahdelle. Sikäli nautin väsymyksestä, voin mennä roots-tasolle ja tavata itse perunan kaikessa tylsyydessään. Täytyy tosin muistuttaa, että käsissäni oleva peruna on sentään lapin puikula. Routamaiden rubiini. Olla tylsä, pienellä ja pehmeällä muusipäälläni voin ohjata prosessia: kuumennan pannun, laitan valkosipulin ja lisään pinaatin. Käsken itseni ottaa viipaloidut perunat vaivaisen viidenminuutin [&hellip;]
- [Rokka ite](https://rniemip.ma-pe.net/284-2/): Mitä emmin, kun viima puhaltaa lumipölyä ja hipoo routaista maanpintaa. Olisiko yksinkertainen rokka mitä: kuivatut herneet ja niiden liottaminen sekä hidas keittely? Rokkaa, papurokkaa tai hernerokkaa, jotain yksinkertaista, rasvaista ja tukevaa keittoa. Pitääkö rokan olla rasvaista? Huomasin, että suomensukuisissa kielissä muinoin rokka viittasi kaikkiin rasvaisiin keittoihin, parhaimmillaan pelkkään keitettyyn rasvaan. Ehkä kermaa? Kookosmaitoa on käytetty hernemuhennoksessa, ja siihen se sopii intialaisesti maustettuna, mutta se on täysin eri asia kuin rokka. Lapsena nautin hernekeittosta, johon sekoitettiin tosiaankin kupillinen kermaa. Ehkä sekään ei ole rokkaa. Tukevasti rokkaavaa rokkaa: närkästyin Saksassa kun sain alkukeittona hernelientä, ei käy, kaipasin jotain sakeampaa. Ei, en laittanut herneitä valkoviiniin likoamaan. Haaveilin toki eräänlaisesta hapanvellin aatelisversiosta. [&hellip;]
- [Joulun ruokaliturgia](https://rniemip.ma-pe.net/joulun-ruokaliturgia/): Ennen illallista Before Supper Köyhät saakoot syödä kylläkseen, ja ne jotka etsivät Herraa ylistäkööt häntä, eläkööt heidän sielunsa ikuisesti ! The poor shall eat and be satisfied. Ylistetty olkoon isä, poika ja Pyhä Henki, nyt ja ajasta aikaan. Aamen. now and ever and unto ages of ages. Amen. Herra siunaa! (3 kertaa) Lord, have mercy! (3 times) Oi Kristus, siunatkaa palvelijoittes ruoka ja juoma, Te olette Pyhä, nyt heti ja iän ajan. Aamen. for Thou art holy, always, now and ever and unto ages of ages. Amen. Illallisen jälkeen After Supper Ylistetty olkoot Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt heti [&hellip;]
- [Pitkä yö ja perunaloota](https://rniemip.ma-pe.net/pitka-yo-ja-perunaloota/): Vuoden pisimpänä yönä ajattelen aikaa, jolloin ainoa valo saatiin tulesta. Kynttilöistä, takkatulesta, öljytuikuista. Ajattelen lepattavaa valoa ja sen heittämiä pitkiä varjoja, sekä pitkään haudutettuja ruokia. Perunaloota on sen tyylistä herkkua, että se on peräisin kaukaa menneisyydestä, imelä perunalaatikko. Olen ostanut sitä heti joulukuun alusta kun jouluruokia alkoi ilmestyä kauppoihin. Sitä voi kuohkeuttaa kermavaahdolla ja mantelirouheella tuunattuna se on myös erinomaista. Makeaa ja pehmeää perunalaatikkoa. En tiedä, onko totta että paras perunalaatikko tuli jäätyneistä eli palentuneista perunoista. Tai tiedän, että makeaa sellaisesta perunasta tulee, mutta onko se ollut myös hyvää, sitä en tiedä. Ennen nykyaikaa perunoiden palentuminen oli ongelma, jäätyneitä perunoita [&hellip;]
- [Kristus-lehtikaali](https://rniemip.ma-pe.net/272-2/): Vaikka lehtikaali puuttui viimekesän puutarhastani, silti pääsin kokeilemaan lehtikaalisipsejä. Koristelehtikaalesta tehtyinä ne näyttävät aivan syötäviltä kukilta. Öljyttyjen ja maustettujen kaalinlehtipalojen paahtaminen uunissa rapeiksi sipseiksi on helppoa. Ja kaiken lisäksi koristelehtikaali, violetin ja valkoisen, punaisen, sinisen sävyineen on kaunein sipsi mitä tiedän. Lehtikaalin tulee antaa palentua ja jäätyä puutarhassa, koska silloin sen kitkerähkö maku muuttuu makeaksi. Koristelehtikaali muuttuu syötäväksi itseasiassa vasta jäätymisen jälkeen. Mutta sama kannattaa tehdä myös syvänvihreälle lehtikaalille. Jäätynyt vihannes – yritys olla kesä talven keskellä. Ja eilen uutisoitu tapaus lapsesta joka oli jätetty urheilukentän laidalle pelkissä vaipoissa. Jeesuslapsi. Miten nämä suojattomat kaalikasvit, talli- ja urheilukenttälapset liittyvät yhteen ? [&hellip;]
- [Hedelmäkakkuilma](https://rniemip.ma-pe.net/hedelmakakkuilma/): Jouluinen anteliaisuus. Seuraavassa Truman Capoten tarinassa se on hienostunut monivaiheiseksi hedelmäkakkujen tekemiseksi – kyseessä on valtava määrä hedelmäkakkuja. Tarina asettaa lukijan seuraamaan lahjan antamisen prosessia, paljastaen jotain olennaista. Itse tehty lahja tarkoittaakin ehkä lahjan syntymisen kokemista. ”Minä tiesin sen jo ennen ennenkuin nousin sängystä”, hän sanoo ja kääntyy pois ikkunasta määrätietoinen into silmissään. ”Raastuvan kellossa oli niin kylmä ja kirkas ääni. Eikä lintujen laulua kuulunut lainkaan, niinpä niin, ovat menneet lämpimämpiin maihin…” Aina sama tarina: Jonakin marraskuun aamuna ystäväni ikään kuin virallisesti julistaa joulukauden alkaneeksi … ”Siellä on  hedelmäkakkuilma! Käy hakemassa kärry!” Kärry – ränsistyneet lastenvaunut – ohjaamme yhdessä ulos puutarhaan [&hellip;]
- [Lumihankipizzaa](https://rniemip.ma-pe.net/lumihankipizzaa/): Lumimyrskypizza, se suorastaan lensi käsiimme joulumarkkinoilla. Olimme kolmen hengen seurueessa Leipzigissa, kun kesken kaiken kojuja alettiin sulkea. Weichnachtsmarkt oli komennettu suljettavaksi lähestyvän myrskyn takia, en ehtinyt ostamaan lumipitsikoristeita joita halusin. Eräästä kojusta syöksähti eteemme nuori nainen pizzalautasta lennättäen. ”Bitte, nehmen sie diese… die letzte pizza pommes” Olin juuri syönyt juustokuorrutteisen kukkakaalivuoan, ja nyt käsissäni oli muhkea perunapizzan siivu. Hyvää. Vaikka kukkakaali oli myös ollut erinomaista (sen juustokastike oli maustettu osuvasti valkoviinillä), silti perunapizza jäi mieleeni. Se merkitsi käännettä lunta muistuttavien ruokien puoleen – tomaattien jälkeisen talvikauden julistusta, röyhkeää käännettä pizzaan jossa ei ole tomaattia eikä valkosipulia. Yleensä perunapizzat tehdään tuoreet [&hellip;]
- [Kokkaaminen on raaka-aineen muuttamista hyväksi](https://rniemip.ma-pe.net/kokkaaminen-on-raaka-aineen-muuttamista-hyvaksi/): Tämän on joku sanonut, ja mitäpä siihen muuta kuin kehitellään tuota hyväksi muuttamisen taitoa noin yleensäkin. Kalaliemen tekeminen tosin opettaa tätä mietettä hieman eri tavalla. Ensimmäinen haju ei ole hyvä. Kattilassa kun poreilee kourallinen pikkusärkiä, sekä hauen että lohen päät ilman kiduksia, ripaus merisuolakiteitä, laakerilehti ja likaisen näköistä vaahtoa jota kuorit pois. Kalanhajuista höyryä, ja mielikuva että kukaan ei tule nauttimaan tätä vapaaehtoisesti. Puolen tunnin kuluttua siivilöit liemen, puristat tarkoin kaiken mehuisan pois kalamassasta, pullotat liemen ja unohdat sen. Ei tee kalakeittoa mieli. Parin päivän kuluttua muistat, että pelkkä kalaliemi on varsin vahvistavaa. Lisäät murskatut fenkolin siemenet, saframia, thaimaalaista kalakastiketta [&hellip;]
- [Ihmeitä tekevää joulusilliä](https://rniemip.ma-pe.net/ihmeita-tekevaa-joulusillia/): Maustekalan ihmeitä tekevä voima on tunnustettu useassakin ruokapöydässä. Tämä tarina kertoo lapsettomasta pariskunnasta joka maistoi siunattua silliä, ihmeitä tekevin seurauksin. Kaikki alkoi siitä, että tietäjä kertoi kuinka miehen täytyisi patikoida jäämerelle asti ja tuotava sieltä vaimolleen silli. Muuten ei pariskunta lasta saisi. Niin mies lähti matkalle, ja kuukauden kuljettuaan hän saapui jäämeren rannalle. Hän tapasi vanhan kalastajan, joka näytti siltä kuin olisi jo odottanut häntä. He lähtivät merelle sai mies sai valita suurimman ja rasvaisimman sillin mitä saaliista löytyi. Kun mies teki lähtöä, kalastaja kysyi kuinka hän aikoo saada kalan säilymään kotiin asti. Kuukauden kuluttua kala olisi pilalla, niinpä kalastaja [&hellip;]
- [Lehtien lakastuminen, hauduttaminen, hyvä olo](https://rniemip.ma-pe.net/lehtien-lakastuminen-hauduttaminen-hyva-olo/): Haudutettu kaali on vuodenaikaruoka. Nyt syödään fotosynteesin jälkeisiä, sitä mikä rinnastuu maassa mätäneviin lehtiin, lakastuneisiin kasveihin. Pehmeys, kylläisyys vatsassa antaa aavistaa, että ehkäpä maassakin tuntuu yhtä hyvältä. Punakaali on väriltään lämmin ja syvä, siksi haudutettu punakaali pitää saada maultaan lämpimäksi ja mausteiseksi.  Se tarvii lusikallisen hunajaa. Lisäksi sitä pitää maustaa enemmän ja rohkeammin kuin muita kaalilajeja. Onhan se eräänlainen glögi, neilikkainen. Paikallisena ekstrana, ja merkkinä siitä että arvostan oman metsän makua, lisään joukkoon muutaman katajanmarjan, jotka on haettu lähirinteestä. Muuten jo pelkkä punakaalin väri kertoo jatkon. Tämän vuodenajan hämärtyvä ja mustuva punainen. Kupillinen punaviiniä. Jostain syystä pelkkä punkku jättäisi kaalihaudukkeen liian tuoreeksi, tarvitaan loraus [&hellip;]
- [Made, ikuisen paluun kala](https://rniemip.ma-pe.net/made-ikuisen-paluun-kala/): Vainajien päivän aattona katiskaan oli luikerrellut made. Pelkästään tästä syystä ateria oli enimmäkseen symbolinen, keitto, johon pienestä matikasta ei  kertynyt kuin maku liemeen. Onhan se sentään turska, ja pelkästään lientä keitettäessä se tuoksuu aivan toisenlaiselta kuin mikään muu kala. Minulle se on pyhä kala, sen läsnäolo kattilassa siunaa muuten niin vastakkaiset ainekset kuten maidon ja valkoviinin. Matikka, ikuisen paluun kala. Olento, joka kulkee ikiaikaisia reittejään järven pohjia myöten, aina samoja, sukupolvesta toiseen. Matikka, sinä joka haluat runsashappista vettä, ja kärsit ensimmäisenä järvenpohjien muuttumisesta hapettomiksi. Matikka sinä olet kaloista varmaan älykkäin, suurine litteine päinesi sinä liikut viisaasti ja ehdottomia reittejäsi kuin [&hellip;]
- [Brie-lehmäinen](https://rniemip.ma-pe.net/brie-lehmainen/): Mukaan tarttui kaupasta ihan tavallinen Presidentti brie -juusto. Jostain syystä heti ostaessani ajattelin, että onkohan tässä makua. Ja olihan sitä, kutsuin makua lehmäiseksi. Nautin siitä ensimmäisen palasen keksin ja mansikkahillon kanssa. Kun otin toisen palan paahdetun kauraleivän kanssa huomasin jo, että tämä makuhan on erityisen lehmäinen verrattuna muihin brie-juutoihin. Voisi sanoa myös ”lehmän henkäys”, ilmaus joka ei kuulu realistiseen navettaproosaan. Klassisessa kielen käytössä se viittaa rustiikkiseen (lue: maalaiseen ja materiaaliseen) muistoon. Lehmän henkäys tarkoittaa oikeastaan vastalypsetyn maidon tuoksua, eikä lehmän hengitystä. Tosin se voi viitata vasikan hengitykseen sen jälkeen, kun se on lutkuttanut maitoa. Minulle lehmäinen on läheisyyden haju. Samoin [&hellip;]
- [Liemi hautuu koko illan](https://rniemip.ma-pe.net/liemi-hautuu-koko-illan/): Hidas, hidas liemen keitto, ja koko illan kestävä. Se sopii hyvin puuhellalla mökkiä lämmittäessä. Olin Pynttärinniemen mökillä nimäni hauduttamassa, sekä sipulikeittoa sekä ahvenlientä. Talonpoikaiskyökeissä liemikattilaa pidettiin porisemassa tai ainakin hautumassa aina kun puuhellaa lämmitettiin, siitä liemiin tuli pitkään kehkeytynyt maku. Kuten sanotaan, jaksaa köyhä keittää, muttei jäähdyttää. Ahvenliemi oli parasta mitä olen tehnyt, niin, ehkä se johtui hitaasta lähtönopeudesta, eli siitä että kiehumispisteeseen meni aikaa varmaan tunti. Ja sitten porinaa kuuntelin vain parikymmentä minuuttia. Näin alkaa varmistua tämä asennemuutos ja vähittäinen siirtyminen pikkuahveniin loppusyksyksi. Ainakin silloin kun olen pois kaupungista. Kolme keskikokoista ahventa nyljin ja nautin, ahvenliemi tuli alkukeiton pohjaksi [&hellip;]
- [Balzac ja kirjoittamisjakson jälkeinen bulimia](https://rniemip.ma-pe.net/balzac-ja-kirjoittamisjakson-jalkeinen-bulimia/): Luen teosta, jonka aiheena on Balzacin elämä ja ateriat. Mitä tuo 1800-luvun alun kirjailija, Balzac, söi legendaaristen työrupeamiensa ohessa, niiden kuustoistatuntisten rupeamien aikana?  Työjaksolla hän joi vettä, söi hedelmiä, broilerinsiipiä, kanamunia. Hän ei syönyt kunnon aterioita, niiden aika tuli kun käsikirjoitus oli valmis. Varsinaisesti Balzac työskenteli kahvin avulla. Hän piti työmaniaansa yllä aivan mahdottoman vahvaa kahvia juoden.Balzac sai vatsakramppeja vahvasta kahvistaan, mutta silti hän sanoi että kahvi pistää ajatukset laukkaamaan niin että liuskat täyttyvät tekstistä. Hänen kerrotaan löytäneen mieleisensä kahviseoksen itse kokeilemalla. Balzacin omaan seokseen kuului neljää eri kahvipapua eri kaupoista haettuna. Matkoillaankin hänellä oli omat kahviseokset mukana. Kunnon ahmimisen aika oli, kun romaani [&hellip;]
- [Roomalainen ruokavinkin parodia](https://rniemip.ma-pe.net/roomalainen-ruokavinkin-parodia/): ”Muista tarjota munia, jotka ovat muodoltaan soikeita: ne ovat maultaan parempia ja valkuaiseltaan valkeampia kuin pyöreät; ne ovat myös kovakuorisempia, ja niiden keltuainen on miespuolinen. Kaali joka kasvaa kuivassa maassa on maukkaampaa kuin kaupunkipuutarhassa viljelty, eikä mikään ole mauttomampaa kuin keinokastellussa puutarhassa viljelty. Jos vieras sattuu yllättämään sinut myöhään illalla, muista hukuttaa kanasi elävänä Falernumin viinimehuun – siitä se tulee mureaksi – jotta se ei olisi sitkeää ja vastenmielistä hänen suussaan” (Horatiuksen satiirit 4, s178-179 suom Paavo Castren) Sain juuri ilmestyneen käännöksen roomalaisen Horatiuksen satiireista. Luin tietysti heti ruoka -satiirin. Siinä Catius nimisen kaverin päässä on ruokavinkkien lista. Hän pitää näitä ohjeita jopa [&hellip;]
- [Kalaliemi paranee kun se vanhenee](https://rniemip.ma-pe.net/kalaliemi-paranee-kun-se-vanhenee/): En tiedä, uskallanko maistaa. Sain viestin eräältä ystävältä, että hän on tehnyt varsin hyvää, ja pitkään säilyvää kalalientä. No, olenhan minäkin onnistunut jo löytämään aika hyvät ainesosat pikkukaloista tehtävään liemeen, mutta se on nautittava aika pian. Hän sanoi laittavansa neljäsosan valkoviiniä mukaan, niin että alkoholi saa liemen säilymään. Silti, saanko ruokamyrkytyksen? Hän haluaisi minun ruuanlaittokotiviiniäni kalaliemeensä, ja minä saisin palkaksi hieman kuhaa. En tiedä onko se totta, mutta kautta aikojen on väitetty, että paras kalaliemi tulee vasta kun liemi jonkin verran vanhenee – ja alkaa jopa käymään. Muinaisten roomalaisten herkku oli vahvasti suolainen garum, rasvaisesta kalasta kypsytetty liemi. Sen annettiin [&hellip;]
- [Housut pois ahvenelta](https://rniemip.ma-pe.net/housut-pois-ahvenelta/)
- [Mielikuvituksellinen kokkaus (Italo Calvino)](https://rniemip.ma-pe.net/mielikuvituksellinen-kokkaus-italo-calvino/): ”Bettina -siskoni synkkä mielenlaatu ilmeni varsinkin keittiössä. Hän oli mainio keittämään sillä hänellä oli kumpikin kokin tärkeimmistä avuista, oli ahkeruutta ja oli mielikuvitusta, mutta kun hän otti ohjat käsiinsä ei koskaan voinut tietää mikä yllätys oli pöytään tulossa: kerran hän oli valmistanut jonkinlaisia paahdettuja piiraita, erittäin herkullisia kyllä, hiiren maksasta mutta sitä hän ei sanonut ennen kuin olimme ne syöneet ja hyviksi todenneet; puhumatta heinäsirkan koivista, kovista ja sahalaitaisista takajaloista jotka oli asetettu mosaiikiksi tortun päälle; ja porsaan hännistä, jotka oli paistettu kuin rinkilät; ja kerran hän paistoi kokonaisen piikkisian piikkineen päivineen, ja kuka tietää minkä vuoksi, varmaankin tehdäkseen vaikutuksen [&hellip;]
- [Keitto pikkuahvenista](https://rniemip.ma-pe.net/keitto-pikkuahvenista/): Olispa kalakeitto, jossa olisi pieniä ahvenia, aivan kuin eläviä mutta samalla ruotoja myöten kypsiä. Kirkkaassa kalaliemessä ahvenen punaisten evien tulisi loistaa samaa kirkkautta mitä lapsena tuli ihasteltua. Nyt tuntuu, että monien kokeilujen jälkeen olen onnistunut löytämään sellaisen liemen, joka pehmittää ruodot ja saa kalan pysymään kirkkaana silmiään myöten, ja joka ei kuitenkaan pilaa kalan makua kuten etikkaliemet. Monenlaista olen yrittänyt pienten ahvenaisten kanssa. Ahvenkukko on hyvää mutta tietyt ahvenen evät eivät pehmene ikinä, ja se hieman haittaa. Sitten kuulin, että erään ravintolan spesialiteeti on pikkuahvenista tehty keitto. Se oli hyvä, mutta kalat olivat lähes rikki kiehuneita. Pienisilmäiseen katiskaan on nyt [&hellip;]
- [Omenan nauttimisesta](https://rniemip.ma-pe.net/omenan-nauttimisesta/): Kuinka kirjoittaa omenasta ruokajuttua, koska omenaahan ei tarvitse valmistaa. Ota omena ja puraise ! Omena sellaisenaan, herkullisena kohteena, on hämäävän yksinkertainen asia. Se tahtoo jäädä kassinpohjalle, eräänlaiseksi jättipilleriksi, joka otetaan kun verensokeri alkaa laskea. Mutta sen pitäisi olla jotain muuta. Omena on yksinkertainen, yksinsyöty, syksyinen hetki suussa. Tämän hetken valmistaminen sopivaksi vaatii tiettyä kattausta, sijoittamista aikaan. Miten siis söisin omenan, koska eilinen omenan hetkeni oli hätäinen epäkohtelias muita kohtaan ja hyvää omenaa halventava. Söin sen opettaessani, hetkellä jolloin opiskelijat keskittyivät lukemaan tekstiotetta. Omena oli apetta, ei edes ruuan tasolle yltävää vatsantäytettä. Ja tätä katuen johduin ajattelemaan, että omena tarvitsee hetkensä [&hellip;]
- [Miksi pelmeenien tulee olla läpikuultavia](https://rniemip.ma-pe.net/miksi-pelmeenien-tulee-olla-lapikuultavia/): Pelmeenit sienitäytteellä eivät vaan tunnu onnistuvan, en saa täytteeseen makua tarpeeksi. Kun olen tarjonnut tattipelmeenejäni, ihmiset ovat kiitelleet niinkuin entisessä Neuvostoliitossa, valehdelleet maukkaaksi vaikka makua ei ole ollut. Pelmeenit ovat rehellisiä piirakoita, niihin on rehellisyys tavallaan sisäänleivottuna. Pelmeenien tulee olla läpikuultavia. Sen mikä on kätketty taikinan sisään, sen täytyy kuultaa läpi. Putin ei selvästikään ole pelmeenien tuntija, vaikka hänellä itsellään onkin läpikuultavat korvat. Myös Jevtusenko unohti tämän. Ei voi kuin pahoitella ja sanoa, että Jevtusenko unohti mitä oli kirjoittanut pelmeeneistä ja läpikuultavuuden periaatteesta. Mikä on sellainen yhteiskunta, josa taikina on niin paksua ettei sisältö näy? Seuraavassa, varsin eroottisessa Jevtusenko -otteessa [&hellip;]
- [On hetki jolloin ruoka on ilmaista](https://rniemip.ma-pe.net/on-hetki-jolloin-ruoka-on-ilmaista/): Viime viikolla K-kauppoihin vyöryi halpaa puolalaista tomaattia, 50 centin kilohintaan. Moni suomalainen siivuttaa tomaatin leivälleen, niin minäkin – ja vihreän peston kassa. Aivan säpsähdän, kuinka monta tomaattileipää meni eilenillalla. Tomaateista voi tehdä sakeita juomia sauvasekoittimella, täyttäviä. Kylmä tomaattikeitto, lämmin tomaattikeitto salaattijuustolla höystettynä, ajatellen Bloody Mary -drinkkiä. Ja onko mozzarellalla elämää ilman tomaattia ?  Tai italialalisilla, jotka todistetusti ovat syntyneet  verisen näköisessä tomaattivyöryssä, La Tomatina- festivaalien malliin. On hetki, jolloin ruoka ei maksa mitään. S-kaupassa kukkakaalta eurolla, tällä viikolla paprikaa eurolla K-kaupoista… vihannesharvesterit puivat eurooppalaista satoa, ja rekoista se puretaan kuin runsaudensarvesta marketteihin. On mukava havaita, kuinka talonpoikainen kekri tunkeutuu tavaramarkkinoinen [&hellip;]
- [Danten Il Convito eli kattaus](https://rniemip.ma-pe.net/danten-il-convito-eli-kattaus/): Löysin vanhan tekstikäännökseni Dante Alighierin Il Convitosta eli kattauksesta (n.1310). Siinä tuo mestari keskiajalta arvioi elämäänsä Aristoteles oppaanaan, ja katsoo että ihmisen suurin onni on tiedossa. Samalla me modernit ihmiset voimme aavistaa, että tiedolla on tarkoitettu jotain ihan muuta kuin nykyään. Pakottava tiedon nälkä tiedon keskellä oli kuitenkin tuttua myös Dantelle. Ruokailuun valmistautuminen, kirjoittaminen on kattauksen tekemistä, se on palvelijan työtä jonka Dante sanoo itse mielellään tekevänsä. Kattauksen perusainekset ovat yksinkertaisesti liha ja leipä. Taivaallinen ja autuaitten nauttima liha on jotain, mitä Dante on asettunut kärkkymään pyhimysten pöydän alle. Ehkä hän tekee kattausta tavallisille ihmisille, juhlapöydän alla olevassa pöydässä, olen [&hellip;]
- [Salaatti ja Caesarin kruununriisto](https://rniemip.ma-pe.net/salaatti-ja-caesarin-kruununriisto/): Caesar-salaatin valmistamisessa parasta ovat ehkä ne pöydän ääressä tehdyt eleet salaattikastiketta valmistettaessa. Luulin pitkän aikaa, että Caesar tarkoittaa nimenomaan ruokailijoiden edessä näyttävin elkein pyöräytettyä salaattikastiketta. Huoneen lämpöiset munat, oliiviöljy, sardiinit, sitruuna, parmesaani ja taikasauva. Sitten dressing ja salaattiainesten ylle heitetään verho. Minulla näihin elkeisiin ei olisi varaa vieläkään, vaikka pientä edistystä on tapahtunut siihen hellyttävän ensimmäiseen omaan Caesar-salaattiini. Oli lauantai-ilta ja dressing tarkoitti jotain muuta kuin kastiketta. Valkoviini otettiin jääkaapista, kaikki oli ostettua sekä varovaista. Miten salaatinlehdet ja krutongit olivatkin niin kuiva yhdistelmä, kanamunan lohkotkin tarkertuivat kitalakeen – ja minä keisarin elein purskottamassa huonoa valmiskastiketta kaiken ylle. Silti se oli [&hellip;]
- [Liemen maistaminen](https://rniemip.ma-pe.net/liemen-maistaminen/): Joskus tulee hetki, jolloin lientä keittäessään ei enää vain tarkista makua, vaan maistaa ja maistaa koska liemestä on tullut niin maistuvaa. Silloin on osattava lopettaa. Oikea lopettamisen hetki vaatii paljon, pitkää harjoittelua, tasapainoista mieltä, jatkuvia epäonnistumisia, kykyä ottaa opiksi, makuaistia, varovaisuutta yhdistettynä rohkeuteen. Toisaalta ensikertalaiselle se voi onnistua parhaiten. Hauen ruodot ja pää, sekä savulohen nahka, valkkaria: niitä oli keitetty se absoluuttinen puoli tuntia (sitä pitempi keittäminen alkaa kovettaa liemen makua), pieni loraus soijakastiketta sattui niin kohdalleen, että huomaamatta tuo maun tarkistaminen muuttui maistelemiseksi. Liemi olisi ollut siinä, mutta pahaksi onneksi käden ulottuvilla sattui olemaan tomaatti. Hetkessä olin kaukana tavoitteesta, [&hellip;]
- [Kesäkeitto ja talonpoikaiset maut](https://rniemip.ma-pe.net/kesakeitto-ja-talonpoikaiset-maut/): Mummon kesäkeitto poikkesi kaikista muista, koska siinä ei ollut maitoa, vastaava pehmeys liemeen tuli pienestä määrästä riisiä. Täytyy mennä kauas talonpoikaiseen elämäntapaan 60-luvulle ja isoon pohjalaistaloon Pynttärin niemellä, ja nähdä nutturapäinen mummo rapulla kutsumassa väkeä syömään. Ulkopuolisille sitä voi kuvata lähes Niskavuoren taloksi: iso kuisti ja näyttävät raput, elämäntapa jonka tehomaatalous romahdutti, ja makujen hienous, joka katosi kun viljelijöiden omakin ruoka muuttui rehuksi. Tietty talonpoikainen sivistys, sitä voi jäljittää myös lautaselta, sekä kesäkeiton rituaalisesta asemasta vuoden kierrossa. Siinä lapsi oppi tietyt perusmaut, jotka tulevat maasta, juureksista. Kesäkeitto, oman puutarhan sadosta, se on vaalittu juhlaruoka. Ensimmäinen kesäkeitto on rituaali, mummo ilmoittaa [&hellip;]
- [Kalakeitto symposiumissa](https://rniemip.ma-pe.net/kalakeitto-symposiumissa/): Minä toin symposiumiin kuhan ja hauen, ihan vaan keittoaineksiksi, muistamatta ollenkaan keittoon liittyvää loitsua: niin kuin kuha irtoaa luistaan, ja niin kuin hauki luistaan irtoaa, niin poreilkoot myös puheenaiheet, niin irrotkoot sanat kielen kantimistaan. Symposium tarkoittaa yöllä yhdessä istuvaa keskusteluryhmää, ystäviä joka syövät ja juovat samalla kun puhuvat. Ruokailusta se poikkeaa jyrkästi: nyt ei olla illallisella vaan nyt ollaan brainstorm. Sitä luonnehtii mielen juolahdukset ja irtonainen kieli. Ruoka on pelkästään keskustelun katalyytti. Illallisille kuuluvat ruokapuheet ovat kevyitä ja konventionaalisia, ne tähtäävät seuranpitoon. Syposioniin liittyvät puheet eivät ole välttämättä seurallisia, parhaimmillaan ne ovat hallitsemattomia, kontrollistaan karanneita, väärässä yhteydessä vaarallisia. Säätelyä varten [&hellip;]
- [Sus-keitto bataatista](https://rniemip.ma-pe.net/sus-keitto-bataatista/): Pehmein maku, minkä tiedän, on bataatti sos-keitossa. Kookoskerma yhtyessään porkkanan, sipulin ja bataattiperunan juureviin aineksiin saa aikaan pehmeää pehmeälle. Tähän keittoon en halua valkosipulia, en edes inkivääriä. Ollaan vaan kolmestaan bataatin, porkkanan ja sipulin kesken. Sauvasekoittimella tehtyyn sus-keittoon kuluu tosin aina takapotku, chilin terveiset, jotka nousevat kitalakeen vasta myöhemmin, vasta lusikallisen nauttimisen jälkeen. Ikään kuin chili potkaisisi vasta kun olet lähdössä tai jo asemalla. Tämän potkun seurauksena se erityinen pehmeys pääsee kunniaansa ja sitä alkaa oitis kaipaamaan lisää. Bataattikeittoa pidetään urbaanien naisten terveyssoppana, mutta minulla on siitä erilaisia kokemuksia. Sillä voi aloittaa rauhallisen viikonlopun, sikäli se on enemmän kuin tavallinen [&hellip;]
- [Primitiivinen mustikkapepuni](https://rniemip.ma-pe.net/primitiivinen-mustikkapepuni/): Mustikalla on toinen luonto, toinen kuin maidon tai jäätelön kumppanina oleminen. Muistan miten isäni teki itselleen mielellään annoksen pepua, eli mustikka ja ruisjauhosoksen, jota hän söi maidon kanssa kuin tukevaa aamumyslia. Se ei ollut ruokakulttuuria: mies söi siinä seoksen terveellistä apetta. Lapsena opin pitämään tuosta mausta, enemmän maistui mustikkapepu kuin puolukkapepu. Mustikkapepu tehtiin vain tuoreista mustikoista, ei koskaan hillosta. Tästä on kyse: Halu palata lapsuuden makuihin, kehittää tuo aikansa pikaruoka reseptin tasolle, löytää jotain arkaaista ja kaikkein vanhinta, maistaa se. Eli on syytä lähteä keittiöstä, purkaa ruoka elementteihinsä ja aloittaa primitiivisesti. Marjapepu voi olla hyvinkin vanha pikaruoka, kunnolla primitiivinen lähtökohta [&hellip;]
- [Juuri pyydetyn ja vastapyydetyn ero](https://rniemip.ma-pe.net/juuri-pyydetyn-ja-vastapyydetyn-ero/): Kalaruuan laittamisessa ensimmäinen vaihe on kiirehtiä järveltä heti keittiöön. Parasta on saada juuri pyydetty hauki niin pian keittoon, että se potkaisee vielä kattilassa. Uudessa blogiteemassani kirjoitan ruuasta, hakeudun köksärealismin tuolle puolen, uudelle fantasiakokkauksen aluelle, spekulatiivisten reseptien pariin. Sillä pitkään harrastettuani ruuanlaittoa olen huomannut, että fantasian kautta kokkaaminen sopii minulle,  ja kuvitteellisesta keittokomerosta voi tulla ulos lieden ääreen ja joskus jopa onnistua. Juuri pyydetty hauki tarkoitta tässä jotain sellaista mihin  kalatiskit eivät koskaan pysty. Vastapyydettyä kalaa voi saada kalatiskillä, se on päivän verran kuolleena virunut kala, muua se ei ole enää juuri pyydetty. Juuri pyydetty hauki maistuu kuhalta, kun taas edellispäivänä [&hellip;]
- [Mieluisa palaveri pannun kanssa](https://rniemip.ma-pe.net/mieluisa-palaveri-pannun-kanssa/): (Wien 2013) Mieluisimmaksi kasvisannokseksi Wienissä nousi Kauzin (vanha nimi Käuzhen) kreikkalainen pinaatti-fetapannu. Miellyin siihen niin, että kävin pannulla kerran viikossa. Vetäsin itseni metrolla Volksteatterille, ja siitä pari kadunkulmaa alas, vanhaan kivijalkabaariin, yksinäiseen ja rauhalliseen nurkkaan, ja sitten kahdestaan pannun kanssa. Ei tietenkään pitäisi innostua tällaisista isoista, talonpoikaiskeittiön aarteista, ovathan ne niin kaloripitoisia. Pannun perusta on valettu lohkotuilla valkosipuliperunoilla, yläkerta on uunikuumaa fetajuustoa ja siellä välissä on runsaasti pinaattia, ja muutama oliivi. Kyseessä on reipas ja yksinkertainen maalaisruoka. Sopii hyvin Kauziin, joka musiikillisesti on hevyä korostava paikka. Ja kokki itse sanoi, että kasvisruuat ovat heillä parasta. Dialogini pannun kanssa vaatii raikasta [&hellip;]
- [Jälkimaku, halu palata Merkuriin](https://rniemip.ma-pe.net/jalkimaku-halu-palata-merkuriin/): (Wien 2013) Mikä tekee jostain Merkur kahvilasta sellaisen, että sinne haluaa palata ja ottaa jopa yhdeksi kantapaikaksi ? Se ei ole ensivaikutelma, kun astut kahvilaan ja valitset luonteesi mukaisen paikan, päinvastoin, se on paikan jälkimaku. Kun teet lähtöä, syötyäsi ja juotuasi viinisi, kirjoitettuasi ne muistiinpanot jotka jotka olivat mielessäsi, lähdet tyytyväisenä ja palaat takaisin. Merkur on Floriangassella kuten Tunnelkin, Hieman täytyy kävellä joko Trammin tai U-bahnin pysäkeiltä, mutta silti aika moni hakeutuu sinne jopa aamiaiselle. Ehkä se on Wienin edullisin hyvien aamupalojen paikka, ja siksi hieman unisetkin vääntäytyvät sinne, kuten Olli ja Anna. Niin, Ollin valitseman Italialainen aamiaisen ainekset ovat [&hellip;]
- [Sienipitsan toivossa](https://rniemip.ma-pe.net/sienipitsan-toivossa/): (Wien 2013) Palaan usein Tunneliin sellaisen sienipizzan toivossa, jonka kerran sain. Se maistui metsäsieneltä, ja hetken aikaa luulin että fungi tartkoittaa uutta kauppasientä, jotain champinonin korvaavaa. Metsäsientä se ei ollut, mutta jostain oli tavalliseen herkkusieneen tarttunut oikea maku, ja sen toivossa olen käynyt Tunnelissa. Tunneli on Floriangassen päässä,Rathausin ja yliopiston välillä, puupenkkinen, puulooshinen, halpa ja rento istuskelupaikka. Vanhentuneilla verkkosivuilla se on livemusiikin paikka ja yökerho. Niistä hilluista on muisto vain – se on ruokailu ja istuskelupaikka. Tuinneliin oli vaikea kotiutua ja saada tuo miljöö omakseen. Ensimmäisellä kerralla käännyin ovelta pois, koska edessä seisoi tupakalle tullut kaveri. Hän seisoi rapulla, aivan [&hellip;]
- [Ruoka alkaa löytää reittinsä](https://rniemip.ma-pe.net/ruoka-alkaa-loytaa-reittinsa/): (Wien 2013) Jos huomenna kävisi taas syömässä Cafe im Schottenstiftissä ennen luentoa,  annokset ovat siellä aika kevyitä. Mozzarella paistokuoressa ei ole mieltä upottava, basilikakastikkeellakaan. Vasta viime viikolla ruoka alkoi kääntyä miellyttäväksi kokemukseksi, kun löytyi hyviä kalakeittoja ja kasvisruokia. Sitä ennen tarjoomukset ovat olleet huonoja, huijatuksi tulemista tai kokki olisi syytä haukkua. On ollut leipäpalasia herkkusienikastikkeessa, kylmää vanhaa jauhelikaa paprikakupissa. Ja sitten on ollut helvetin hovimestareita reviirikukkoina jotka ruokahalun sijaan herättävät riitahalun. Jotain huonoa on tulossa varmasti, jos kyyppari pitää sinua turistina, tages menu on takuulla loppu ja tilalle tuodaan perunalätty ja jugurttikuppi viidentoista euron laskulla. Tuollaisessa ruokameiningissä ainoa tyydyttävä vaihtoehto [&hellip;]
- [Jos juureskeiton tekisi (runo)](https://rniemip.ma-pe.net/jos-juureskeiton-tekisi-runo/): Jos juureskeiton tekisi, vaik nahkealta tuntuu kaalinpää, – on siinä sentään tuore ydin josta silputa. Maa juhlii, on itsenäisyys kalliimmpaa  kuin koskaan, minä jumissa, itselleni sopan laitan, jonkinlaisen. En tiedä mistä alkaisin, kunnes veitsi löytyy tiskistä. Kuka piittaa leikkuulaudast, voithan vihannekset suoraan keittoveteen pilkkoa – kunhan sipulia vältät. En viitsi lähtee kaupunkiin, olut närästää ja kummipojan luonakin on vieraita. Jos multa kysyttäis, niin sivistyst mä puolustaisin ja kuntaa sekä koulua, jotka lapsi taakseen jättää. Niissä parasta on se, että ei ne kauaa kestä, itsenäisyyskään. Onhan valtiokin välivaihe, jonka yli henki kasvaa, ei valtaan takerru vaan käyttää sitä niinkuin lusikkaa – [&hellip;]
- [Männynkäpy ja siemen](https://rniemip.ma-pe.net/mannynkapy-ja-siemen/): Olen jokseenkin yllättynyt siitä, että marjoja, kukkia ja siemensatoa voi löytää näin alkukeväästä. Katajilla, männyillä ja muilla havupuilla satokausi on kaksi vuotta, ja toisen vuoden keväällä kypsät marjat ja kävyt ovat kerättävissä. Mutta mitä makuja ja aineita nuo muita kasveja kaksi kertaa hitaammat kasvit saavat aikaan ? Katajanmarjan maku tuntuu vuosi vuodelta paremmalta, ja kun olen mieltynyt makuun täytyy tietysti maistella eri maaperässä kasvaneitten pensaiden marjoja. Männyn siemen on eri juttu, sen kanssa tulee olla varovainen. Vaikka sembran ja muitten eteläisten mäntyjen kävyistä saadut siemenet ovat olleet ruokana vuosituhansia, vaikka alkuperäisen pestoon kuuluu erään mäntylajin siemenet, pinjan siemenet, niin silti. [&hellip;]
- [Katajanmarjoja tuoreeltaan](https://rniemip.ma-pe.net/katajanmarjoja-tuoreeltaan/): Vaikka metsässä on vielä lunta, saattaa silti löytyä sulaneita rinteitä, joista voi kerätä tulevaa vuotta varten katajanmarjoja. Hapankaaliin, raparperiviiniin, katajaviinaan ja kaikkien tuntemiin kaaliruokiin. Ne ovat hienoja ja miedompia kuin pippurit. Näin kuljeskelin metsän halki, linja alle, lumettomaan rinteeseen, sieltä katajat helpoimmin löytyvät.Mukana minulla oli kangaspussi sekä harvapiikkinen teräskampa. Sillä tavalla marjoja saa kammattua katajan latvoista suoraan pussiin. En tosin enää muista mikä peruste minulla oli olevinaan kangaspussia valitsessani, katajan neulaset tarttuivat niihin kuten villasormikkaisiini. Niitä sain nyppiä jonkin aikaa pihapenkillä istuen. Kammatessa mukaan lukee sekä tummiksi kypsyneitä sekä vihreitä tuoreempia marjoja. Maussa sitten tietää, mitä kypsymisvuosi merkitsee. Tuoreet ovat [&hellip;]
- [Kielletystä rusinasta](https://rniemip.ma-pe.net/kielletysta-rusinasta/): Ei kannata väheksyä edes lattialle pudonnutta rusinaa, ei vaikka olisit astunut sen päälle, ja se olisi liimautunut karvamattoon kiinni. Jollain etäisellä tavalla se muistuttaa joulun tapahtumasta. Muinoin englantilainen ritari linnassaan antoi joulun alla palvelijoille käskyn noutaa hieman kuivattuja ja eksoottisia hedelmiä jouluvanukkaaseen. Ne olivat ristiretkeltä tuotuja, maukkaita muistoja Pyhältä Maalta. Joulupöydässä ritari sanoi, että kun tunnette kielellänne makean rusinan, muistakaa Jeesuslasta kaukana siellä missä nämö kasvavat. Englantilaisen puritaanit 1600 -luvulla olivat jyrkästi sitä mieltä että makea on synnillistä, ja että herkuttelun rinnastaminen pyhään lapseen on rienaavaa  – tallissa syntyminen on selvä viesti ja kehotus vaatimattomuuteen. Niin rusina ja muut makeat [&hellip;]
- [Juurekset sisältävät melankoliaa](https://rniemip.ma-pe.net/juurekset-sisaltavat-melankoliaa/): Taivahalle syntyi juuri porkkana ja punajuuri siitä viisaat itämaan haukkasivat puolikkaan. Talvella paahdettujen juuresten syöminen on suositeltavaa, koska siinä nostetaan maan sisäisiä antimia ylös luojan lähelle ja lämpöön. Keskiaikana ruoka-aineetkin jaettiin neljään eri elementtiin eli niihin, jotka edustivat tulta kuten mausteet, ja ilmaa kuten liharuuat ja vettä kuten kalat ja maata kuten juurekset. Taivasta lähellä olevat siniveriset nauttivat oman elementtinsä mukaisesti mausteista ja lihasta, talonpojat puolestaan kuuluivat maahan ja heille jätettiin kasvikset ja juurekset. Juurekset sisälsivät melankoliaa, ja lämmössä siitä tulee hyvänlaatuista alakuloisuutta. Mausteet: tuli – keltainen sappi – vihainen – keltainen – kuuma ja kuiva Liha: ilma – veri [&hellip;]
- [Ensin syötiin seimi (oljet ja vilja)](https://rniemip.ma-pe.net/ensin-syotiin-seimi-oljet-ja-vilja/): Ei ole sattuma, että puuro, mysli ja muut olkikasvien antimet aloittavat joulun ruokakavalkadin. Ensin syödään seimi, siitä edetään markkinatorin kautta hoviin ja kirkkoon, Ruokalajista toiseen siirtyminen on eräänlainen kulkue, joka päätyy vatsaan. Tänään olen syönyt aamiaseksi vain ohrapuuroa siansilavan kanssa, muutamia päärynöitä, olutta ja matjes-silliä voissa haudutettujen sipuleiden kera, mausteviinissä keitettyjä rusinoita, hunajakakkusia ja päivällä keitettyjä viiriäisenmunia öljykastikkeessa, kehäkukalla värjättyä kaalimuhennosta ja hillottuja valkosipuleita, puolikkaan maalaisleipää, yhden juustokiekon, kaksi pulloa ruokaviiniä ja palan painikkeeksi rusinakermamunakasta, jonka ohjeen toin keittäjämme kauhuksi Englannista. Varakkaan aikamiespoika van der Weltin brunssiksi venynyt aamupala Raija Paanasen romaanissa Maaria Maattoman elämät (1999).
- [Kuivatut hedelmät kakussa](https://rniemip.ma-pe.net/kuivatut-hedelmat-kakussa/): Kuivatut hedelmät kakussa muistuttivat Välimeren lapsesta Jerusalemissa. Eksoottiset hedelmät, kuivattuina ne tulivat tunnetuiksi ristiretkien myötä. Pyhiinvaelluksia muisteltiin laittamalla kakkuihin jouluna kuivattua hedelmää. Hedelmäkakut olivat tuolloin erityisen arvokas herkku. Englannissa 1860 luvulla puritaaninen liike halusi kieltää kuivatut hedelmät joulukakuissa maallisina ja synnillisinä. Toisille taas kuivatun ananaksen tai rusinan tai taatelin maku antoi aiheen muistella seutuja joilla Jeesuslapsi syntyi.
- [Maata, kiviä, juuria ja haarukka](https://rniemip.ma-pe.net/maata-kivia-juuria-ja-haarukka/): Retiisejä suoraan maasta! Sillaikaa kun käyn nyhtämässä vanhat, paksuvartisiksi kasvaneet retiisit kasvihuoneesta,sillaikaa kun uudet retiisit eivät vielä ole syötäviä. sillaikaa katson kuvan ja luen reseptin nimeltään ”retiisejä, maata ja yrttiuutetta”. Resepti kuuluu ”vihannesketo” sarjaan, jossa ruokiin tehdään syötävä maaperä ja siihen istutetaan vihennekset. Retiisimaan pohja tehdään perunasoseesta, joka katetaan maltaista ja hasselpähkinärouheesta tehdyllä humuksella. Mallasmaaperän valmistaminen ei tapahdu nopeasti, maut kehitetään hitaasti paahtamalla ja lopuksi kastelu suoritetaan voisulalla, ja ruoka tarjoillaan lämpimänä. Tummasta leivästä sekä juusto-jugurtti seoksesta valmistettu ”retiisejä ja maata” ruokalaji on tuttu myös ranskalaisille. Herkullinen ja vastenmielinen ovat usein lähellä toisieen, multaiset vihannekset näyttävät kuuluvan tanskalaisen Resepti Reneen [&hellip;]
- [Huevos rancheros (papua)](https://rniemip.ma-pe.net/huevos-rancheros-papua/): Aamupäivällä kokeilin papureseptiä, joka ilmeisesti on mexikolaisten työmiesten tukeva aamiainen. Koeannokseni oli niin tukeva, että olin kylläinen koko päivän.  HUEVOS RANCHEROS kehittyi ihan herkullisen papuruuan suuntaan, ja koko homma on kiinni siitä kuinka onnistunutta salsakastiketta on. Tämänkertainen oma ei ollut aivan loistavaa, mutta herkullinen papuruoka tästä on kehittymässä. Muhennokseksi murskattuun papuun tehään pienet lähteet, jonne valutetaan munat ja  kypsytetään vielä hetki. Resepti on tuolla lopussa. Jussi kävi istuskelemassa sixbackin kanssa, suoraan terapiasta tulleena, jotenkin halukas puhumaan isistä, ja puheltiin sitten tölkit käsissä. Pysyteltiin vain rauhallisesti ja mielessäni ratkaisin erään artikkelin kirjoittamista vaivaavaa ongelmaa. Minun piti siis omistautua venäläiselle ruualle, mutta [&hellip;]
- [Säilötty ja tuore](https://rniemip.ma-pe.net/sailotty-ja-tuore/): Tuoreita tomaatteja ja omatekoista salsaa. Miksi haluankin niin, että tuore tomaatti vain lämpenee mutta ei paistu ? Haluan, että tomaatin tuoreus säilyy, samalla kun se lämpenee. Kymät, raakat jääkaappitomaatit vihlovat paitsi hampaita, myös kitalakea ja selkärankaa.  En halua käyttää salsaan noita ikkunalla kypsyviä, vähiin käyviä  kasvihuonetomaattejani, sen pohjaksi käytän tomaattimurskaa.  Tuore ja lämmin minitomaatti salsakastikkeen päällä. Säilötty ja tuore. Aivan kuin siinä kiteytyisi jokin näistä ruuanlaiton klassisista oppositioista, makea ja suolainen, hapan ja imelä, sekä monet muut vastakkaiset parit, joista Levi-Strauss innostui kulttuuriantropologiassaan. Ehkä näiden, kaikessa ruuanlaitossa vakuttavien oppositioiden vuoksi täysin vieraan kulttuurin ja maanosan ruoka yleensä voi olla nautittavaa. [&hellip;]
- [Fisu ja fenkoli](https://rniemip.ma-pe.net/fisu-ja-fenkoli/): Kalan ja fenkolin yhdistäminen on vanha taito, vaikka nyt hauki, siika tai kuha maistuvat kaikki kesävesiltä. Fenkolin tehtävä tuntuu olevan sama kuin pastillilla, kirkastaa suun. Kalan ja fenkolin liittivät toisiinsa myös keskiajan astrologit, jotka huomasiva että fenkolin ehkäisee kalan aiheuttamaa flegmaattisuutta. Tämän arveltiin johtuvan siitä, että fenkolia hallitsevat tähtikuviot Merkurius ja Neitsyt estävät Kalojen tähdistön vaikutuksen. Kun pyydetään kalaa, laitetaan sitä syötäväksi, tiedetään että sen myötä pöytään nousevat syvyydet. Mutta ehkä pohjamudat eivät ole erityisen nautittavia ilman tiettyä kirkastusta. Siksi harmoniat ovat kohdallaan vasta kun siihen liitetään jotain korkeaa. Prometeus varasti tulen taivaasta ja toi sen ihmisille fenkolin varressa, ja [&hellip;]
- [Taideilmestys, klippi](https://rniemip.ma-pe.net/taideilmestys-klippi/): Cayce sai tekstiviestin, että klippi #135 on ilmestynyt verkkoon. Cayce on William Gibsonin Hahmotunnistus -romaanin päähenkilö. Lueskelin tuota cyberpunkin isän uutta romaania sillä silmällä,  kuinka taide löytää paikkansa nettiaikakaudella. Gibsonin blogissa linkit erilaisiin videoklippeihin ovat olleet koko ajan keskeisiä. Minua kiinnostaa enemmän kirjoittamisen vastaavat alueet, mutta Gibson vetää aivan sivuoivalluksena osuvan kuvauksen taiteesta netissä. Ensinnäkin taide on ”puhdas ilmestys” ja ihme. Cayce on aivan lumoutunut tuntemattoman filmintekijän pätkistä, minuutin pätkistä: hän näkee rakastavaisten poskipäät juuri ennen syleilyä. Mies ja nainen, heidän asuistaan ei voi päätellä mihin aikaan he kuuluvat. Niistä on huolellisesti poistettu pieninkin tiettyyn aikaan kuuluva merkki. Myös Cayce [&hellip;]
- [Tulla moniääniseksi roolin vaihtajaksi](https://rniemip.ma-pe.net/tulla-moniaaniseksi-roolin-vaihtajaksi/): Ihmisellä on monta roolia, kirjoittajan tekstitkin puhuvat erilaisin äänin eri tilanteissa, ja kirjoittamalla voi rakentaa itselleen moniäänistä repertuaaria. San Francisco Art Institute opettaja Janelle Adsit on kehitellyt luovan kirjoittamisen harjoituksia, joissa ihminen voi tunnistaa itsensä moninaisena persoonana, jolla on kyky olla kuin kotonaan erilaisissa puhetavoissa. Kirjoittamisen opiskelijalle voidaan oman äänen löytämisharjoitusten sijaan kehitellä monipuolisempia mahdollisuuksia kehitellä ja tutkia omia ääniä, luoda suhdetta erilaisiin kerrontatapoihin. KOODIN VAIHTO kirjoitustehtävissä Adsit ohjaa opiskelijat kirjoittamaan eri tilainteisiin liittyviä tekstejä. Kuinka tehdä kirjoitusehdotus huumoristiseen lehteen, kuinka tiedettä popularisoivaan lehteen, paikallisehteen ym. Kun kirjoittaja vaihtaa koodia, vaihtaa diskursiivistä yhteisöä jossa kirjoittaa. Luovan kirjoittamisen perinteen leimaama ”oman [&hellip;]
- [Kirjoittaa, toimia roolissa](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoittaa-toimia-roolissa/): Improvisointi ja roolihahmoina kirjoittaminen on muuttanut muotoaan sitten Verkkoproosan (2007) Netprov (Networked Improv Narrative) on diginatiivien projekti, joka on tuo roolipelin ja improvisaation monimediaiselle leikkikentälle. Aluksi tarvitaan vain yhteinen verkkotila, josta löytää pelin säännöt ja johon kokoontua. College-nuorille tarkoitettu netprov käyttää tarpeen mukaan mitä tahansa medianaan: tekstaria, sähköpostia, tweettiä, blogia, you tubea, facebookia. Näitä kaikkia voi käyttää omaksumansa roolin luomisen apuna. Fiktiivinen paikka voi olla vaikka sairaala, jonne on koottu joukko näkönsä, kuulonsa ja puhekykynsä menettäneitä ihmisiä. On epävarmaa saavatko he enää koskaan aistejaan takaisin, se selviää viikon kuluttua leikkauksessa. Sitä ennen heidän aivoihinsa on kuitenkin onnistuttu luomaan yhteys internettiin. [&hellip;]
- [Kirjoittaminen,luovuus ja kriittisyys verkossa](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoittaminenluovuus-ja-kriittisyys-verkossa/): Tekstin tarkastelu kuuluukin samaan prosessiin, kuin luova työskentely. Tekstinkäsittelyn aikana olisi virhe erottaa refleksiivinen tekstin tarkastelu erilliseksi alueekseen sanoo Richard Lanham kirjassaan Attention Economy, Style and Substance in the Age of Information (2006). Prosessikirjoittamisessa on aiemmin korostettu luovan työn ja reflektiivisen tarkastelun eroa: kirjoituksen valmiiksi hiominen estää luovan prosessin. Tähän on vaikuttanut aikaisemman kirjoitusteknologian hitaus. Virheettömän tekstin kirjoittaminen kirjoituskoneella oli tarkkaa työtä, ja sellainen on luovan prosessin täysi vastakohta. Tekstin käsittelyn aikana kaikki korjailu on huomattavasti nopeampaa, ja vaikka korjailu yhä hieman hidastaa luovaa tuotteliaisuutta, niin sen voi väittää olevan vain hyvää vastusta luovassa prosessissa. Tekstinkorjailu ei siis ole samalla [&hellip;]
- [Kirjoittaminen ja huomiotalous](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoittaminen-ja-huomiotalous/): Julkisuus ja julkiset tilat ovat sfäärejä, jotka elävät siitä että ne tulevat huomatuiksi ja huomioiduksi. Samalla, kun verkon myötä julkiset sfäärit ovat moninaistuneet, myös huomion herättämisen muodot ja lajit ovat moninaistuneet niin, että pyrkimys mahdollisimman suureen huomioarvoon liittyy enää vain taloudellisen tuoton tavoitteluun. Huomiotalous -termi tuli yleismerkityksessään tarkoittamaan julkisen huomion herättämisen taloudellista merkitystä. Tuota termiä voidaan kuitenkin kehitellä toiseen suuntaan. Verkkoaikakaudella, kun informaation määrä on lähes rajaton keskeiseksi seikaksi nouseekin rajalliset mahdollisuudet saada huomiota. Toisin sanoen informaation ylenpalttisuudesta seuraa kiinnostus rajallisiin huomion saamisen mahdollisuuksiin, ja tätä huomiolla elämistä voi kutsua taloudeksi. Kamppailu rajallisista huomioajasta julkisilla alueilla on siis huomion itsensä [&hellip;]
- [Kun ihminen kertoo sen itse](https://rniemip.ma-pe.net/kun-ihminen-kertoo-sen-itse/): Massamedia on sana, joka on näemmä pakko ottaa uudelleen käyttöön, koska on ilmaantunut niin paljon yhteisöllistä ja kahdenkeskistä mediaa, eli kaikikea mikä ei ole massamediaa. Käsitteellisesti tarkasteltuna massamedia tarkoittaa laajalevikkisyyttä, sen olemus on ”broadcasting” se on mediamuoto, joka levittää informaatiota jokapuolelle erittelemättä sitä. Lentolehtiset olivat mainontamuoto vielä 60-luvulla, lentokone nousi ilmaan kaupungin yläpuolella ja laski printattua paperisilppua säkkikaupalla ilmaan. Ja sieltä se leijaili alas kaduille. Keskusradiot kouluissa ja vankiloissa tekivät samaa kaikkien korville, kulutuskeskusten muzakia unohtamatta. Tämä on tietyn media-aikakauden loppua,  ja massamedian suurisuuntaiset vaikutukset eivät paljastuneet, ennenkuin alkoi syntyä toisenlainen media. Ihminen ja hänen esille tulemisensa tapa on massamediassa [&hellip;]
- [Kirjan kannet uudella ajalla, ikkunat](https://rniemip.ma-pe.net/kirjan-kannet-uudella-ajalla-ikkunat/): Kirjojen kynnystekstit, kuten otsikot, takakansitekstit ja esipuheet ovat pitkään – ja Genettestä lähtien- olleet erityisen teoreettisen kiinnostuksen kohteina. Mitä nämä varsinaisen tekstin rajoilla olevat tekstit tekevät, kun ne välittävät varsinaista tekstiä ? Minua kiinnostaa nyt se, että ovatko kynnystekstit vain teoksen kansien välissä. Takana on yritys päästä tarkastelemaan kirjaa verkostona, jossa kynnystekstit toimivat jossain teoksen ulkopuolella. Ajatus kirjan kansista ikkunana, joka on eräänlainen verkkoon asettunut näyttöpääte teokseen voi saada erityistä apua kynnystekstien teoriasta. Vanha, ja kirjan kansien väliin jäävä malli, jonka mukaan kaikki teoksen ulkopuolista ”vastaanottoon” kuuluvana.  Kirjan kannet olivat raja, jonka yli tekijällä ei ollut asiaa.  Ja kannet olivat [&hellip;]
- [Miksi kaikessa, minkä voi avata lukee "file"](https://rniemip.ma-pe.net/miksi-kaikessa-minka-voi-avata-lukee-file/): Jotain on mennyt pieleen digiaalisessa kumouksessa, ehkä se mitä kuvittelemme sosiaaliseksi verkoksi ei olekaan niin sosiaalista, vaan sen varsinainen vaikutus on aivan toisessa kommunikaatiossa, tietoa käsittelevien koneitten kommunikaatiosta meidän takananamme. En kuitenkaan antaisi Jaron Lanierille verkkoteoreetikon titteliä, siksi että nimenomaan teoriaa hänen spekulaationsa ”Et ole koje” (Terra Cognita) manifestissa kaipaisivat.  You are not a Gadget on ladattavissa täältä. aa Ohjelmoinnissa ja uusien vempainten kehittelyssä tehdään koko ajan ratkaisuja, jotka vaikuttavat pieniltä käytännön oivalluksilta, joilla on kuitenkin suuri merkitys. Laronin teos on siksi tärkeä. Hän osoittaa, kuinka hypoteettiset ratkaisut digitaalisessa suunnittelussa muuttuvat todelliksiksi ja niistä tulee luontoakin pysyvämpiä seikkoja. Ensimmäisenä esimerkkinä [&hellip;]
- [Kustannustaloista pois potkituista tulee agentteja](https://rniemip.ma-pe.net/kustannustaloista-pois-potkituista-tulee-agentteja/): Saattaa olla että nyt Södikan ovesta ulos astuneista tulee uusia kirjallisia agentteja. Kirjojen julkinen elämä, niiden lukeminen ja niistä keskustelu, niiden tunnettavuus  on koko kirjan olemassaolon mieli –  mutta ”markkinointi” ei ole sama asia kuin kirjan tunnettavuus. Markkinointia voisi sanoa tunnettavuuden rahoittamiseksi. Kun Sofi Oksanen moitti södikkaa huonoksi kirjojensa markkinoijaksi hän saattoi tarkoittaa, että hän on senverran iso brandi ja tuleva diiva joten enemmän rahaa markkinointiin. Agentti voi jopa korvata kustantamon. Eräs maamme parhaista kustantajista, Avain, tuntuukin toimivan jo varsin agenttimaisesti varsinkin käännöskirjojen kohdalla. Kuluvan vuoden parhaat kirjat suomesta englanniksi ja maailmankieliltä suomeksi ovat Avaimelta. Samoin agenttivetoisessa Amerikassa. Kirjailijalle ehkä [&hellip;]
- [Eräs fanfic-kirjailija](https://rniemip.ma-pe.net/eras-fanfic-kirjailija/): Fanfiktio on keskeisiä uuden sukuolven kirjoittamisen tapoja.  Heather Urbanskin ”Writing and the Digital Generation” (2007) , joka on vapaasti ladattavissa pdf -muodossa verkosta viittaa laajasti uuteen retoriikkaan, mutta käsittelee pääasiassa fancitiota. Nykyään on olemassa jo fanfiction -kirjailijoita, on sellaisia jotka juljkaisevat romaaneja käyttäen henkilöinä yleisesti tunnettuja, populaareja hahmoja. Sitten on fanafiction -kirjailijoita, jotka toimivat ja vaikuttavat pääasiassa verkossa. Susanna Coleman toimii verkossa, mutta fanfic -amatööreistä hän poikkeaa siinä että hän työskentelee tarinoiden kanssa perusteellisesti kuin kirjailija. Hän itse kirjoittaa fancic -tarinoita Varjoankasta, hän käytti seitsemän kuukautta vv. 2007-08 aikana kirjoittamiseen. Hän seurasi sarjaa, keskusteli siitä, postitti klippejä you tubeen, jutteli [&hellip;]
- [Kirjoita ! Julkaise !](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoita-julkaise/): Mitä työtä tulevaisuuden kirjoittajat sitten tulevatkin tekemään, yhteistä on, että he tulevat kirjoittamaan julkisesti.  Kirjoittamisen opiskelun tulisi ohjata monenlaiseen julkaisemiseen, sen tulisi oikeastaan jo olla osin julkista kirjoittamista. Verkkoteknologia mahdollistaa uudenlaiset julkiset tilat, ja niiden myötä opiskelijat pääsevät välittömästi kehittämään taitoja, joita julkinen kirjoittaminen edellyttää. Kaikkea fiktiota ei kannata kirjoittaa vain itselle tai kaverille, eikä kaikkia esseitä vain opettajalle. Sen sijaan opettajan ja ryhmän tehtävä on kommentoida tekstejä siltä kannalta, mitä annettavaa niillä on kirjallisessa julkisuudessa. (2010)
- [Älä koskaan etäänny, hetkeksikään](https://rniemip.ma-pe.net/ala-koskaan-etaanny-hetkeksikaan/): Heikkeneekö kieli, vai muuttuuko se vain? Verkko näyttää kiistatta aiheuttavan normikielen heikkenemistä, löysä kirjoittaminen näyttää lisääntyvän siinä määrin, että enää ei voida tarkkaan ottaen edes käyttää termiä kirjoittaminen vaan parempi on puhua viestittämisestä. Harmi että kielessämme olevat kirjoittamisen synonyymit ovat kadonneet tai uinuvat latentissa tilassa. Ja toisaalla uuskielen voimat hyökyvät huimaavina yllemme, ohitsemme. ”Always on” on Naomi Baronin verkkokieltä esittelevä teos (2008). Kirja on näemmä vapaasti ladattavissa Monoskop/logissa. Olen lukenut sitä aikaisemminkin, ja teoksen ydin on otsikossa – mitä tapahtuu kielelle online-tilassa. Baronin kirja välttää sitä filosofista kysymystä, mikä on kaiken taustalla eli kysymystä läsnäolo-teknologioista, kysymys niistä keinoista joiden avulla tuotamme [&hellip;]
- [Verkoston luominen taiteena](https://rniemip.ma-pe.net/verkoston-luominen-taiteena/): Kuinkahan Network as Art on käännetty, verkko taiteena, verkosto taiteena, verkottuminen taiteena. Tuolla termillä tarkoitetaan käytännössä kaikkia näitä. Esimerkiksi facebook päivitysten taide on verkon arkisessa maailmassa vaikuttavaa runoutta, verkon käyttöä taiteessa. Tämä on performans -tradition kautta tullut mullistus taiteessa ja sanataiteen kannalta asiat ovat jääneet vielä jokseenkin hämärään. Tatiana Bazzichelli Networking, The Net as Artwork (2008) on ladattavissa luettavaksi esim. aaaargh.org osoitteesta. Teos on kiinnostava mediataiteen ja politiikan alueelta. Bazzchielli itse on sosiologian ja taiteen yhdistäjä, ja hän on osallistunut italialaiseen verkottumisen taiteen kuumaan aaltoon muutamia vuosia sitten. Vahinko vain että hän ohittaa kirjoittamisen lähes täysin, video ja ääni hallitsevat. [&hellip;]
- [Kynämiesten takana on nainen](https://rniemip.ma-pe.net/kynamiesten-takana-on-nainen/): Eräs menestyneimmistä kirjoittajasivustoista on kanadalainen miesten juttu, Men with Pens. Nyt sitten paljastui että tuota sivustoa vetää nainen, yksinhuoltajaäti joka ei saanut kirjoittajana töitä, nyt hänellä niitä on. Miehenä menestyt ajatteli tämä anonyyminä yhä pysyttelevä nainen. Nainen jonka freelancer tekstit eivät päässeet lehtiin. Nainen kyllästyi jatkuvaan ja turhalta tuntuvaan yrittämiseensä ja perusti kirjoittajille tarkoitetun sivuston Men with Pens. Hän esiintyy siinä nimellä James Cartrand.  Menestystä alkoi tulla: samat freelancer -tekstit on saatu julki, ja sivustolla menee hyvin. (2009)
- [On syytä antaa egon hieman hajota](https://rniemip.ma-pe.net/on-syyta-antaa-egon-hieman-hajota/): Kyse ei ole vain tajunnanvirtakirjoittamisesta sanoo Alain. Moniääninen kirjoittaminen on paljon muutakin. Mikä on se äänten kuoro, joka puhuu meissä? Tukahdutettu, jatkuvan minä-minä -jauhannan alle peittyvä alitajuinen puhe. Olemme Orivedellä, ja ranskalainen kirjailija sekä kirjoittajakoulun perustaja, Alain Andre, pitää meille polyfonisen kirjoittamisen työpajaa. Polyfoninen kirjoittaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että luovutaan ulkopuolisesta näkökulmasta ja annetaan monen erilaisen äänen tulla esiin. Alain muistuttaa, että perinteisessä kerronnassakin on moniäänisyyttä, jos se on kielellisesti rikasta. Kaikki kirjoitustehtävät ovat ”vaatimattomia ehdotuksia”. Alain esittää kirjoitustehtävän aina varovaisesti, aivan kuin antaen sen tunnusteltavaksi ja sovellettavaksi. Jokainen ottaa tehtävän omien odotustensa ja mielikuviensa mukaisesti, väärin ymmärrykset ovat joskus [&hellip;]
- [klikkaus-julkaiseminen](https://rniemip.ma-pe.net/klikkaus-julkaiseminen/): Alkuaikoina,  kun blogeille ei vielä ollut vakiintunut nimeä, niin eräänä synonyymina käytettiin termiä ”push button publishing”.  Alan firmat käyttivät sitä ja mm. itse Blogger mainosti v 1999  ilmaisia blogialustojaan nimenomaan tällä sloganilla. Kuluneen kymmenen vuoden jälkeen ei bloggaamista ajatella niin korostuneesti  ”julkaisemisena”, ehkä julkisena tilana, mutta ei julkisen jutun tekemisenä.  Napin painallus julkaiseminen on niin itsestään selvää, että nyt tuosta napin painalluksesta on kiinnostunut enää vain joku kirjoittamis-aktien ja julkaisu-aktien tutkija. Napin painallus on tänä atomipommin jälkeisenä vuosisatana ollut helpoiksi tulleiden tekojen symboli. Klikkausten, napin painallusten kulttuuri. (2009)
- [Onko reaaliaikaisuudella merkitystä ?](https://rniemip.ma-pe.net/onko-reaaliaikaisuudella-merkitysta/): Webcam makuuhuoneessa ja petihetkien suora reaaliaikainen esitys kotisivuilla ei kai tarkoita suoraa yhteyttä todellisuuteen. Se on vain surkea lisä muutenkin ylenmääräisessä itse-dokumentoinnissa. Tallennusteknologiat mahdollistavat loputtoman materiaalin keruun omasta elämästä. Mutta mistä johtuu, että niillä on harvoin kummempaa merkitystä.  Voisiko tämä liittyä kysymykseen, onko reaaliaikaisuudella sellaisenaan merkitystä? Yleensä tiedetään, että pelkkä tallennettu materiaali ei  ole vielä mitään, kiinnostavia seikkoja siitä voi löytyä valikoinnin ja editoimisen kautta.Voisi sanoa että näin tallenteet muuttuvat dokumentaariseksi kerronnaksi. Andreas Kitzman sanoo (Biography 26.1 ,Winter 2003) että näiden tallenteiden ongelma on niiden irrallisuus. Reaaliaikainen tallentaminen merkitsee asioiden sisäisen ajallisuuden katkaisemista. Kiinnostavaa on, että samalla Kitzman avaa erään [&hellip;]
- [Luova epävarmuus ja tekstin puiminen](https://rniemip.ma-pe.net/luova-epavarmuus-ja-tekstin-puiminen/): Luovuuteen liittyy epävarmuuden sietämisen kykyä, negative capability kuten Keats sanoi parisataa vuotta sitten.  Syntymisen tilassa oleva teksti on kirjoittajalle epävarmassa tilanteessa olemista, jatkan siis ajatuksia kirjoittamisesta ja tekstien kommentoinnista. Ajat ovat muuttuneet sitten Keatsin ja olisi ehkä väärin kutsua tätä tilaa negatiiviseksi aivan kuin siinä ei olisi mitään nautitittavaa. Suomenkieli johtaa puhumaan ”tekstin hiomisesta”  eli sopimattominen kohtien viilaamisesta sopivaksi niin että teksti olisi kaikin osin punnittu ja valmis. Sopimattoman kohdan hinkkaamisessa on ehkä oma perverssi nautintonsa. Mukavampaa kuitenkin on ronski pelottomuus.  Kirjoittamispedagogian kurssilla esitettiin hyviä ehdotuksia: kirjoittakaa hulluina, älkää ajatelko sitä mitä muut  sanoisivat. Ei tekstejä kannata aina toisille näyttää, [&hellip;]
- [Nainen, joka säikähti sopimatonta ajatustaan](https://rniemip.ma-pe.net/nainen-joka-saikahti-sopimatonta-ajatustaan/): Rebecca Luce-Kapler oli haastatellut naiskirjoittajia. Hän kyseli tekstin syntytilanteeseen liittyvistä valinnoista, tutkien sitä että paljastavatko naisten tekemät valinnat jotain erityistä. Kirjoittaminen on valitsemista ja yhdistelemistä: jotkut sanat tarjoutuvat automaattisesti ja ovat odotusten mukaisia. Toisaalta odottamattomia assosiaatioita syntyy samalla, mutta niiden ilmituomisessa on riskinsä.  Assosiointiin liittyy aina myös sopimattomia sanoja ja asioita. L-K kyseli mitä asioita naiskirjoittajat valitsivat kertomuksiinsa ja mitä jättivät pois. Sopimaton tarkoittaa tässä ilmaisua, jota ei sovi esittää siinä tilanteessa. Se ei sovi siihen kohtaan, kirjoittajien tekstien kommentoinnissa ei oleteta että kyse olisi sopimattomista ilmaisuista. Mutta laajassa mielessä niin on. Sopivien ilmaisujen hakeminen vain kuulostaa positiivisemmalta. Saattaa olla, että kirjoittaja [&hellip;]
- [Jumalat You Tubessa](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-you-tubessa/): Katoaako historiantaju näihin digitaalisiin historianesityksiin ? Vai tapahtuuko päinvastaista ja muinaiset nousevat haudoistaan ja puhuttelevat meitä? Käyttävätkö muinaiset hahmot ehkä you tubea puhuakseen meille. Ehkä?  Kunhan vaan eivät puhuisi englantia eikä taustalla jumputtaisi jokin poppiraita. Aloittelemme kirjallisuushistorian verkkokurssia, ja You Tubesta on löytynyt paikoin hyvääkin materiaalia. Voimme kuunnella Sapfoa muinaiskreikaksi, vahinko vain että ääni on vanhemman miespuolisen professorin. Uusimmasta Odysseia -elokuvasta löytyy kymmenen klippiä, vanhinko vain tuo englannin kieli.  Ehkä parempi on kuunnella tarinoita Odysseuksesta laulettuna, varsinkin kun tariaa kerrotaan Eric Claptonin heksametrillä.  Tosin vierauden tunnun sijaan kaiken valtaa tuttu englanti – kuka laulaisi Odysseusta oudosti heksametriin sidottuna. Toisaalta näinhän [&hellip;]
- [Ideaalitekstin vangit](https://rniemip.ma-pe.net/ideaalitekstin-vangit/): Ideaaliteksti tuntuu haamulta, joka kiusaa kirjoittajia. Tekstin ideaalinen lopputulos, johon kirjoittaja pyrkii aina kirjoittamisen ensimmäisestä idean saamisesta ja ideoinnista lähtien. Ideaaliteksti on jäänne, joka osoittaa kuinka vahvasti luovuutemme on jäänyt ”idea” nimisen platonisen jäänteen vangiksi. Aloittelen tänään kirjoittamisen ohjaamisen kurssia opiskelijoille, ja ongelmana on että me ohjaajat vasta olemmekin ideaalitekstien vallassa. Me jopa opetamme ja välitämme muille kuinka tulee kirjoittaa siten että ainoana tavoitteena on valmis ideaaliteksti. Onneksi käytännössä me monet hahmottelemme jotain muuta kuin tiukan idean ilmentymää. Mutta sille ei oikein ole sanoja kirjoittamisen ohjauksessa. Kirjallisuusteorian alueella on jo aikaa sitten osoitettu, että objektiivista tekstiä ei ole eikä sen [&hellip;]
- [Syreeni on sireeni](https://rniemip.ma-pe.net/syreeni-on-sireeni/): Kesäiltana tuoksuva syreeni kertoo, kuinka idylli voitetaan paniikilta. Syreenipensas on pysähtynyt pako, vain kukista huokuva tuoksu, hienhajun kaltainen, paljastaa sen raivoisan hetken mikä on takanapäin. Idyllien taiteilijan, Marc Chagallin maalauksissa syreeneihin liittyy aina makuullaan olevat ihmiset,  lepäilevät parit tai haaveilijat. Kuuluisin niistä on ”Lovers in the lilacs”, onnellinen Pariisi 1930, maalaus kukkavaasista, jossa syreenien keskellä loikoilee pari. Ne vaikuttavat naisilta. Toisen alaston yläruumis hehkuu vaaleana, ja hänen rintojaan hyväilevällä hahmolla on ja violetti asu: syreeninkukkien värit. Ehkä Chagall tunsi syreenin liittyvän myytin ja maalasi siksi idyllisen parin. Kerrotaan, että Syreeni -niminen nuori neito oli kuljeskellut yksin metsässä, kun Pan -jumala [&hellip;]
- [Kerta kielon päälle](https://rniemip.ma-pe.net/kerta-kielon-paalle/): Siinä on niin 50-luvun ujoutta tuossa kielossa. Kuin se olisi juuri mennyt naimisiin kivitaskun kanssa. Kauniisti laulavan linnun kumppanuus tekee sen ujoksi, kaipaavaksi, vaikka ne on nähty yhdessä koko kevään. Voin kuvitella tämän tarkasti. Eletään 50-luvun loppun kesiä, ujous on naisten tyyli. Siinä joenmutkassa on vanha koivu ja heinälato: kielot kasvavat siinä jokeen viettävässä rinteessä ja kivitasku laulaa siinä koivussa. Sen pesässä, kielojen keskellä, on viisi munaa kiven kolossa. Pellot ovat sarkoja. Nuori aviopari on tullut heinätöihin, kaadetun heinän joukossa tuoksuu vahvasti mesiangervo. Nuori vaimo on kielo, varressa kahdeksan nuppua, niistä vain osa avautuu ja kukkii. Kielossa on kertomus mahdottomasta [&hellip;]
- [Tuo tulppaani vartoi kauan](https://rniemip.ma-pe.net/3290-2/): Miksi kukkia on niin monen värisiä, eiväthän ne mitään värejä näe? Kuljen päivittäin erään tulppaaniryhmän ohi, ja nyt viimeinkin ne ovat raottamassa vihreitä nuppujaan: keltaista ja punaista sieltä on tulossa. Eräs, lähellä lämmintä seinänviertä, oli huomattavasti edellä muita. Se oli aikaisempaa sukupolvea, kevään ensimmäisessä lämpöjaksossa herännyt. Se oli kokenut taantuman ja pysähtyneisyyden ajan: näin selvästi turhautuneisuuden. Annoin sille odotukseni, kun kuljin siitä ohi. Tuo tulppaani sananmukaisesta vartoi &#8211; ei vartioinut vaan vartoi &#8211; pitkät ajat lähes samanlaisena vihreänä nuppuna koko ajan. Ja kun se viimein sai paljastaa kukkansa, kuin kultamunan, muut tulpaanit olivat saaneet sen kiinni. Mutta silti, pystyikö yksikään [&hellip;]
- [Mahla ja maanalaisten hiivat](https://rniemip.ma-pe.net/mahla-ja-maanalaisten-hivat/): Mahlasima on valmistunut, pari viikkoa sen jälkeen, kun sitä tuli valutettua koivuista. Kun koivu lopettaa talviunensa, alkaa mahla virrata: se nousee oksan kärkiin ja ruokkii lehtisilmuja niin että ne puhkeavat. Tai toisin päin, puiden silmut paisuvat keväällä ja imevät oksien kärjissä puun suonista nestettä. Koivu imettää jokaista lehteään, tai jokainen lehti imee mahlaa. Halusin esittää tällaisen rinnastuksen, mahla ja maito, siksi koska juon mahlasimaa, jossa on käyneen maidon maku. Ja pitää siinä ollakin potkua kuin tamman maidossa, ei tosin väkevyyttä vaan maitohappobakteereja ja maan voimaa. Olisi hyvä tietää enemmän mahlan käymisestä, onhan se ikivanha viikinkien juoma, jonka käyttäminen tapahtuu luonnonhiivoilla. [&hellip;]
- [Pajuilla oli hetkensä, osana ilmaa](https://rniemip.ma-pe.net/pajuilla-oli-hetkensa-osana-ilmaa/): Aikainen kevät katkesi takatalveen, siitepölystä runsaat ilmavirrat tyrehtyivät ja ilma raikastui. Mutta se, mikä helpotti allergikkojen hengitystä, lopetti pölytyksen pienikukkaisilta pajuilta. Niiden keskinäinen kuhinansa loppui ja alkoi kokonaisen vuoden kestävä paikallaan oleskelun aika. Siitepöly on niiden ainoa kontakti lähipiirinsä ulkopuolelle, siis maailmaan. Toki pajukasveilla on kesällä vilkkaat suhteet lähiympäristöön: juuriensa avulla ne hakevat vesisuonia ja sekoittuvat muihin juuriin sekä rihmastoihin. Mutta vain pölytysaikana niillä on kontakti etäisiinkin pajuihin. Ymmärrän hyvin tämän kaukokaipuun, ja summittaisen viestinnän, kun hedekukat tervehtivät ilmavirtojen välityksellä emikukkia. Lyhyt on kevät, kohtaamisten aika, kun etäälle toisistaan juurtuneet pajupuut tai pensaat ovat yhteydessä toisiinsa siitepölyn välityksellä. Miksi se [&hellip;]
- [Krookuksen tarina](https://rniemip.ma-pe.net/krookuksen-tarina/): Kevään ensimmäinen merkki oli muutos pojan käyttäytymisessä. Talviaikaan niin aamu-uninen nuorukainen lähti jo auringon noustessa kuljeksimaan ylös niityille. Kerrotaan, että hän olisi löytänyt sieltä nymfin, ja että hän olisi juossut tämän väsyksiin sekä vanginnut syleilyynsä. Kevään ensimmäinen merkki oli oikeastaan nymfin ja pojan tapaamispaikka, se oli auringossa lämmenneen kivenjärkäleen suojassa. Aluksi Smilex-niminen nymfi oli pitänyt tapaamisia vain leikkinä. Kuin perhonen hän liikuskeli vuoriniityn lämpimissä ilmavirroissa. Pojan ilmestyessä niitylle nymfi kierteli pensaiden ympäri, kunnes poika juoksi hänen perässään. Nymfi valitsi tuulensuojaisen, lämpimän kiven, jolle asettui. Kun poika heittäytyi viereen nurmelle, hän pyrähti tämän luo. Nymfi oli hauras, ja poika oli varovainen [&hellip;]
- [Karl Kraus ja Wien yleisönä](https://rniemip.ma-pe.net/3101-2/): Nyt suuren poliittisen taantumuksen aikaan myös Wien on kokenut äärioikeistolaisuuden nousun. Hallitusvalta on salonkikelpoisella oikeistolla. Tavalliset liberaalitkin ovat huolestuneita. Tai kuten Karl Kraus sanoi 1914, maailmansodan syttyessä: wieniläiset ovat huolissaan ja siksi ilomielisiä. En halua verrata aikoja 1914 ja 2019, nykyaika on täysin toinen. Mutta samankaltaisten aikojen lukeminen niitä vertaamatta, potentiaalisuuden tunnustelu on eräänlaista taustatyötä Wieniin matkustamista varten. Kuvassa on Kraus ystävänsä Oskar Kokoschkan maalaamana. Karl Kraus oli &#8211; 1900-luvun alun modernisti ja antimodernisti -joka vihasi ja rakasti wieniläisiä lukijotaan. Kraus toimitti yksin Die Fackel (Soihtu) lehteä, täytti sen polemiikeillaan ja satiireillaan.Häntä on pidetty, vain keskitason kirjailijana. Nyt kun hänet [&hellip;]
- [Tiaisen kevät](https://rniemip.ma-pe.net/tiaisen-kevat/): Tuttu koirastiaisen kevätlaulu, niin soolomainen kutsu verrattuna talitiaisten tavalliseen visertelyyn. En tiennytkään, miten suuri muutos kevät on tiaisille. Niitten tavat ja touhut ovat jo alkukeväästä aivan toisenlaisia kuin muulloin. Syksyllä, kun poikaset ovat aikuisia, ne eivät ole erityisen pesä- ja reviirikeskeisiä. Sanotaan niitten tutustuvan syksyllä uusiin paikkoihin, terästävän muistiaan jemmailemalla löytämiään siemeniä puukuorten koloihin. Kuulemma tiaisilla on sukuelimet oikeastaan vain keväällä.&nbsp; Muun ajan vuotta ne ovat varsin surkastuneet, mutta kevätmenojen aikaan sukuelimet heräävät ja kasvavat, ottavat vallan. Tai mikä noissa tiaisissa nyt ottaa vallan: pesimishalu, halu reviiriin. Jokin ottaa vallan tiaisten aivoissakin, niitten suhde lajitovereihin muuttuu: kaikki ovat joko kilpailijoita [&hellip;]
- [Talvimasennus, säätila](https://rniemip.ma-pe.net/talvimasennus-saatila/): &#8221;On julma ja vihamielinen talviaamu, räntää sataa ja taivas pyyhkii ylitsemme kylmänä ja harmaana&#8221;. Kun ympäristöä, säätä ja tunnelmaa kuvataan tarpeeksi paljon. se tulee esiin taustalta. Kirjoittajat keräävät usein muistikirjoihinsa aamujen kuvauksia, taivasnäkymiä, lumituiskuja, pakkasia ja suojia, kaikenlaista säätä ja näkymää. Niistä on tapana valita jokin ilmaisemaan sitä maailmaa, johon kertomus kuuluu. Mutta ympäristön taju loppuu usein tähän: laatukuva aloittaa novellin tai luvun, se itse ei merkitse mitään. Se on tausta. Tausta, joka vetäytyy sen tieltä, mitä tulee tapahtumaan. &#8221;Koko päivän on tullut lunta, varhaisesta aamusta alkaen se on laskeutunut lähes hellästi yllemme. Illan pimetessä sade lakkasi ja paljastui tähtitaivas.&#8221; [&hellip;]
- [Lumisessa metsässä, ruuhkatreeni](https://rniemip.ma-pe.net/lumisessa-metsassa-ruuhkatreeni/): Liikkumisen sensitiivisyyttä tiheän lumisen metsän keskellä. Lumen tasapaino oksalla voidaan ehkä omaksua liikkeisiin ja kuljettaa kehossa ihmisruuhkaan. Josko kulkeminen &#8211; niin ettei lumi varise &#8211; voisi synnyttää sen luokan liikeherkkyyttä, johin toistaiseksi vain metsän eläimet ovat pystyneet. Tosin, eihän minulla ole mitään syytä liikkua näin. Kun kahlaan tiheikössä &#8211; kuten eilen, kun hain pökkelökääpää terveysteetä varten &#8211; huitaisen tai potkaisen jokaista puuta, joka tulee eteeni. Tönin puita tavalla, joka katuvilinässä tulkittaisiin törkeäksi. Siksi on syytä opetella kohteliaisuutta ja mennä lumiseen tiheikköön. Oksille laskeutunut lumi virittää ympäristön äärimmäisen tarkaksi ja kehottaa ottamaan huomioon. Pienikin kosketus aiheuttaa pölähdyksen, ja kroppa kokee sen [&hellip;]
- [Ääretön tyhjyys, jouluyö ja Schleiermacher](https://rniemip.ma-pe.net/aareton-tyhjyys-jouluyo-ja-schleiermacher/): &nbsp; Äärettömyys, jouluyön avara taivas metsien keskellä täysikuun aikaan ennakoi hyvää tyhjyyden kokemusta. Joulun tyhjä ydin on talvisessa yössä: se ei ole mitään tai sitten se on hyvin paljon.  Haluaisin siis sanoa, hyvää jouluyötä &#8211; tyhjää tai täyttä &#8211; avaruuden äärellä! Heilige Weihnacht! Jouluaatto on joskus ollut yöhön valmistautumista, lupauksen elementit olivat tarjolla, ilta oli 1806 Schleirermacherille valmistettu, yö voi tulla. Hän kirjoitti Weihnacht Feier, dialogit jossa tarinoitiin ja filosofoitiin joulun olemuksesta. Työ tuli valmiiksi aattona, ja hänellä oli kiire saada ne samantien anonyymeiksi lahjoiksi ystävilleen. Puhun hieman liian romanttisesti, koska nämä äärettömyysjutut ovat sellaisia. Saksalaisen romantiikan &#8211; ja idealismin [&hellip;]
- [Eläinperäinen jouluateria (proosaa)](https://rniemip.ma-pe.net/elainperainen-jouluateria-proosaa/): &nbsp; Kartanon keittiön emäntä, Hilta kantoi suurta kuparista perunakehloa kaksin käsin ja joutui siksi potkaisemaan oven auki. Kiehuvien lihapatojen höyry lehahti häntä vastaan samalla kun keittiöpiika Liisa pujahti hänen ohitseen: ohrasuurimot olivat jo pehmeitä, ne oli haettava, ja käristemakkaroiden teko alkaisi kohta. Hilta nosti kehlon pöydälle,se oli kukkuroillaan keitettyjä ja kuorittuja perunoita. -Lihaliemi kiehuu yli, siunaili Hilta. Höyry nousi valtavan pitkältä valurautaliedeltä, jossa kiehui kuusi pyöreäpohjaista lihapataa. Hilta ryntäsi raottamaan padankansia. Yhdestä padasta nousi paha, pilaantuneen lihan tuoksu, hän laittoi kannen tiukasti kiinni eikä puhunut mitään. Huk-hak, huk-hak kuului rytmikkäästi kun kaksi renkiä teki häränlihasta hakkelusta. Räsymatot oli rullattu sivuun pois [&hellip;]
- [Uskonto, luksus ja talouselämä](https://rniemip.ma-pe.net/uskonto-luksus-ja-talouselama/): &nbsp; Joulun värikoodissa kulta ja valkoinen on luksuksen merkki, se tarkoittaa että tämä on kaikkein kalleinta mitä on tarjolla. Toisaalta voimakas punainen ja vihreä yhdistettynä kultaan ovat kuninkaallisen hovin suosimia aistillisia värejä. Taivaallinen luksus ja kuninkaallinen loisto ilmaantuvat näin tavallisen keski-luokkaisten kuluttajien koteihin. Vaikka kulta on muuttunut rihkamaksi, pintamaalatuiksi muovituotteiksi, loisto on samaa. Tästä syystä voisin toistella fraaseja: omistaminen on pyhää, rahaa palvotaan, talous määrää kaikesta ja vaikuttaa kaikkivaltiaan voimalla. Tai sitten voimme mennä pitemmälle, ja huomata kuinka kritstillis-puritaaninen alkuperä näkyy modernissa työkeskeisessä elämässä. Max Weber osoitti, kuinka uskonnollinen kilvoittelu on sekularisoitunut työnarkomaniaksi. Samaan henkeen on myös osoitettu, kuinka kristillisellä [&hellip;]
- [Luovuus, neitsyt uudella alueella](https://rniemip.ma-pe.net/luovuus-neitsyt-uudella-alueella/): &nbsp; Vanhan laskutavan mukaan Neitsyt Maria odottaa nyt ensimmäistä sikiämisen jälkeistä päiväänsä, sillä uskomuksen mukaan hän tuli pyhästä hengestä raskaaksi  8.12. ja raskaus kesti vain 18 päivää. Tämä pyhästä hengestä sikiämisen myytti näyttäisi olevan vain kummallinen reliikki ja kaukana nyky-biologisesta tiedosta, silti tuo myytti saattaa kertoa modernista ihmisestä jotain olennaista.  En ole uskovainen, ja se saattaa olla etu: siksi voin lukea Giorgio Agambenin kaltaisen filosofin pyrkimystä kaivaa kristillisestä teologiasta esiin prinsiippejä, jotka ovat rakentaneet nykyaikaista, eikä ollenkaan uskonvaraista todellisuuttamme. Platonin idea-oppi ennakoi ehkä jo Pyhästä hengestä sikiämisen myyttiä. Hän esitti, että ikuisten ideoitten sfääristä tullut lapsi on kuolematon, ja on [&hellip;]
- [Jeesus, imeväinen suu](https://rniemip.ma-pe.net/jeesus-imevainen-suu/): “Hän nosti katseensa kasvoillesi, Maria, Hän otti rintasi käsiinsä ja imi suuhunsa maitoa, joka oli manna makeampaa. Juotuaan sinun puhtaasta rinnastasi, hän sanoi ”Minun äitini”. &nbsp;(Alexandria n.430 kuorolaulu) Maailma pelastuu suun kautta, keskiaikaisessa mielikuvituksessa tällainen oli luonnollista. Sillä onhan niin, että&nbsp; pyhän hengen tuleminen tänne maalliseen tapahtui naisen ja vastasyntyneen lapsen yhteistyössä. Osuvampaa olisi ehkä puhua imeväisestä ja rinnasta. Olen lukenut teosta Daniel Rancour-Laferriere: Imagining Mary, A Psychoanalytic Perspective on Devotion to the Virgin Mother of God (2018). Pyhän kertomuksen mukaan Jeesuksen suu, imeväisen hamuileva suu,&nbsp; sekä neitsyt Marian rinta muodostivat kohtaamispaikan. Siitä lähti liikkeelle syntisen ihmisen puhdistuminen &#8211; tavallinen [&hellip;]
- [LUOTTAMUS VENTOVIERAISIIN](https://rniemip.ma-pe.net/luottamus-ventovieraisiin/): Nykyisen epäluottamuksen ilmastossa tuntuu yllättävältä, että verkkoon on syntynyt ventovieraiden välistä luottamusta vahvistavia systeemejä &#8211; kuten airbnb. Yksiöni Jyväskylässä on airbnb -välityksessä. Matkoillakin käytän aibnb:tä mieluummin kuin hotellia. Vieraitten ihmisten keskinäinen luottamus on osoittautunut sen arvoiseksi. Välttelen asuntosijoittajien kolkosti sisustettuja huoneita, mutta miksi en luottaisi ihmiseen, joka tarjoaa joutilasta asuntoaan majoitukseen. Eräs airbnb:n perustajista Joe Gebbia törmäsi systeemin ongelmiin heti alkuvaiheessa.  Puhelinpäivystyksessä tuolloin riitti painajaismaisia tilanteita: joskus matkaaja on oven takana vieraassa kaupungissa, eikä asunnon vuokraajaa näy missään; joskus vuokralle annettu asunto on hajotettu eikä tekijöitä löydy mistään. Nuo ovat ongelmia, jotka tulevat ensin jokaisen mieleen, kun yksityismajoituksesta puhutaan. Kyllästyttävän [&hellip;]
- [Lehtikaalin ajatukset ovat lehtivihreää](https://rniemip.ma-pe.net/lehtikaalin-ajatukset-ovat-lehtivihreaa/): Lehtikaali on poimuttunut kuin aivot.  Sillä on paljon pintaa yhteyttämistä varten, ja lisäksi sillä on hyvä muisti. Se ei unohda mitään, koskaan.  Eräskin, jota olin loukannut alkukesästä, näytti muistelevan sitä yhä. Olin astunut vahingossa sen päälle, eikä kasvi ole vieläkään suostunut nousemaan ylös, rehottaa vaan siinä pitkällään maaten. Jos ajatukset ovat lehtivihreää, niin lehtikaali on älyllisesti puutarhan vilkkain kasvi. Se on täydellistä aivoruokaa ja pitää ajattelun virkeänä. Vanhemmiten lehtikaali elää muistoissaan enemmän kuin kukaan muu. Se valmistautuu syksyyn eri tavalla kuin toiset yhteyttäjät. Sen fotosynteesi kiihtyy vaikka valon määrä vähenee, ikään kuin se käyttäisi silloin muistiresurssejaan vihreän tuotantoon. Koristelehtikaalelle tämäkään [&hellip;]
- [Kuinka säilyttää hapero kirkkaana pöytään asti](https://rniemip.ma-pe.net/kuinka-sailyttaa-hapero-kirkkaana-poytaan-asti/): Keltahapero on kaunis sieni, olen kehitellyt menetelmää kuinka tuon lakin raikkaan värin saisi ruokapöytään asti. En ole löytänyt reseptejä joissa kirkas haperon väri säilyisi. Ehkä sitä yritettiin jo 60-luvulla, mutta luovuttiin sienestä päädyttiin räikeään muoviin ja POP-taiteeseen. Toki kuivatut haperot ovat kauniita, nahkaselkäisten kirjojen kaltaisia.  Muutaman, pienen keltahaperon voi onneksi  sijoitella salaattiin, tuoretta vihreää tuollainen hapertuva ja mieto täydentää hyvin.  Vaalealla leivällä tuore hapero ei tunnu sopivan juuston tai voin kanssa, mutta hummus saa siitä mainion kruunun. Haperot ovat sieniä, joitten takia en lähde metsään. Ne ovat jotain, mitä tulee mukaan muitten mukana. Kun tallustelen avarassa pylväsmännikössä ja etsin männynherkkusieniä, [&hellip;]
- [Kasvien hidas aikarytmi](https://rniemip.ma-pe.net/kasvien-hidas-aikarytmi/): Kasvukausi kiertää sitä universaalia aikaa, ja tätä paikallista säätä mukailevaa aikaa. Puutarhassa koen tämän lähes huomaamatta. Aina on jotakin, kuten tuo kuukausimansikka, joka ei edes kukkaan ehtinyt vaikka kesä on ollut pitkä ja lämmin.  Ne ovat vasta nuoria. Kun marras tule, lupaus jota ne kantoivat, katoaa. Yhtä nuoria ovat parsan taimet, mutta ne ovat perennoja, monivuotisia. Siirrän ne isompiin ruukkuihin ja pehmeään multaan odottamaan kevään heräämistä. ”Puutarha on oma-aikainen, en voi käydä sen aikaa. Jokainen kasvi on oma-aikainen.  Puutarhassa monet ajat risteytyvät. Syyskrookukset ja kevätkrookukset näyttävät samanlaisilta, mutta niillä on aivan erilainen aikatuntuma (Zeitgefühl).” (Byun-Chul Han, 2018.) Ajan tuntee siitä, [&hellip;]
- [Kuinka maa luovuttaa porkkanan](https://rniemip.ma-pe.net/kuinka-maa-luovuttaa-porkkanan/): Tartun solmukohtaan naatin ja juuren välille. Nostelen maasta näitä jäykkäjalkoja. Varovasti kuin hammasta irrottaen ne löystyvät, porkkana jos toinenkin. Lapset tietävät miten kiinnostavaa on nostaa porkkanaa, kuinka maa luovuttaa sen otteestaan. Aion tutustua maaperään syömällä, haluan tuntea maan sen porkkanalle antaman maun perusteella. Tämä on vain aikomus; minä, tavanomainen bulkkiporkkanan rouskuttelija en osaa tunnistaa maaperää, erottelukyky ei riitä. Yritys voi sikälikin olla turha, että vain vieraan voi maistaa. En voi maistaa sitä maaperää, jota on kynsieni alla. Minä maistun siltä itse. Silti, huomaan kuinka pitkä jälkimaku on tässä pienessä, kuivan kesän kiusaamassa porkkanassa. Juuri nostetun ja huuhdellun porkkanan rouskutus antaa [&hellip;]
- [Athene riisuutui ja sukelsi](https://rniemip.ma-pe.net/athene-riisuutui-ja-sukelsi/): &nbsp; Athene seisoo jyrkän rantakallion huipulla valmiina sukeltamaan. Hän laskee keihäänsä, nostaa kypäränsä pois.  Aurinko välähtää Athenen silmissä ennen kuin hän syöksyy alas veteen. Noustessaan viimein pintaan hän tuntee kuin olisi uudestaan syntynyt. Kerrotaan, että Athenen ensimmäinen syntymä oli vaikea. Hän oli hedelmöittynyt partenogeneettisesti eli pelkästä Zeun ajatuksesta. Zeus oli mies, joka ei pitänyt siitä, että nainen synnyttäisi hänen lapsensa. Tosin toiveet ovat muuttuneet tarinoiksi, joissa Zeus on hedelmöittänyt itsensä  &#8211; ja hänen tiedetään synnyttäneen ainakin kaksi lasta. Dionysos syntyi hänen reidestään ja Athene hänen päästään. Athenen synnytystarina kertoo sikiön siirrosta. Sen mukaan Zeus oli saanut vauvan itseensä nielaisemalla naisen, [&hellip;]
- [Zeus tekee kauniin auringonlaskun](https://rniemip.ma-pe.net/zeus-tekee-kauniin-auringonlaskun/): Semele pysytteli kaislojen suojassa joen rannassa, hän ei halunnut paljastaa vartaloaan auringolle ja odotteli pimeän laskeutumista. Semele -jumalatar, maan hedelmällisyyden tytär, oli ajanut muulit joelle, ja nyt ne olivat juomassa. Zeus on kuin peto, joka väijyy iltapilvien takana horisontissa, kuitenkin hän on jumala, joka tekee kauniin kultaisen auringonlaskun, niin että Semele lumoutuu eikä huomaa varoa. Hän astuu kaislikon kätköistä, ja juuri silloin aurinko valaisee hänet kauttaaltaan, ja ylhäällä Zeus rakastuu. Hän tuijottaa uimaria auringossa, ennen kuin tämä laskeutuu virtaan. Semele ui ylväästi pää pystyssä. Jumalpedon katse liukuu hänen kaulallaan ja kauniisti kaartuvassa selässä. Pian Semele nousee virrasta, muulit odottavat jo [&hellip;]
- [Apollo ja liian kirkas keskipäivä](https://rniemip.ma-pe.net/apollo-ja-liian-kirkas-keskipaiva/): Orfeusta janotti, hän oli seurueineen palaamassa Ateenaan. Apollo piti polttavan kuumaa päivää, eivätkä hallusinaatiot hellittäneet. Kolme auringonkiertoa kestäneiden riittimenojen jälkeen Orfeus kuuli yhä laulua; välillä hän huitoi käsillään kohti pensaita ja vastaili lintujen esittämiin arvoituksiin. Sekoittamaton viini sekä huumaavat yrtit eivät vaikuttaneet enää, mutta ajoittain hän sai yhä eläimiltä kysymyksiä ja jopa syytöksiä. Nuorena hän oli jättänyt Apollon selkeät laulut ja siirtynyt Dionysoksen riitteihin, oppinut transsin ja rytmin, soittamaan kannabisnuotion savussa ja syömään juurenleikkaajan annostelemia oksennusyrttejä.  Sen jälkeen kun hän alkoi puhua jumalille, hän ei ole tuntenut itseään oikein terveeksi. Muistatko enää, millaista on olla yhtä selväpäinen kuin minä kysyi [&hellip;]
- [Afrodisia, eli mitä olikaan ennen seksiä](https://rniemip.ma-pe.net/afrodisia-eli-mita-olikaan-ennen-seksia/): Jos Cholelta kysyttäisiin, mitä on afrodisia, hän sanoisi että se oli sitä mitä tapahtui, kun Skymnos tuli rantakallioille missä  hän paimensi hanhia. Olen palannut teemaan Jumalat ja helteenit rantavedessä, jossa helleenien kautta kuvitellaan todellista kesää. Katselen Vasilis Koundouroksen Young Afrodites (1963) elokuvaa. Se perustuu löyhästi Longoksen Dafnis ja Chole -tarinaan. Ihmettelen sitä, miten paljon filmin afrodiitit ovat meren rannan kivikoissa, matalassa kirkaassa vedessä. Onko se hyvä paikka harrastaa afrodisiaa? He ovat kreikkalaisia lapsia vuoden 200 eKr tienoilla: he eivät tiedä mitä seksi on, mutta tietävät mitä on pelätä toista ja olla toisaalta utelias. He osaavat ajaa toista takaa, ja juosta [&hellip;]
- [Pellon pekko, ostopakko, mintturontti, nokkospesto](https://rniemip.ma-pe.net/pellon-pekko-ostopakko-nokkospesto-mintturontti/): Nokkospesto on kevään paras tapa ahmia pellon pienntarta. Nokkoslettuihin liittynyt varovaisuus, ja muutaman lehden poimiminen, ei ole mitään verrattuna niihin määriin nokkosta mitä pestoon uppoaa. Nokkosten kerääminen, niin, parasta on istahtaa pientareelle, marjapensaan juurelle tai mistä nuorten nokkosten rypäs sitten löytyykin. Tietysti olen poiminut nokkosia myös kumartelemalla, ja näyttäähän se kohteliaalta. Kannattaisi useamminkin kääntyä tuolla tavalla maan puoleen. Mutta alas nurmelle istuminen on kumppanuutta, se vaatii luottamusta sekä paikalta että istahtajan housuilta. Maahan istahtaminen on taito, jota jokainen meistä on harrastanut jonkin aikaa ennen kävelemään oppimista. Muistatko kun istahdit varomattomasti liian lähelle jengiä, nuorten nokkosten ärhäkkää porukkaa. Olit niin seurallinen. [&hellip;]
- [Parsaa uusilla viljelymenetelmillä](https://rniemip.ma-pe.net/parsaa-uusilla-viljelymenetelmilla/): Ilman muuta parsalla on asemansa tulevassa permakulttuurissa, metsäpuutarhani lämpöpenkissä. Penkki on täsmälleen 40 cm korkea niin, että sorkkarautani napsauttaa valkoisen tukin kannosta poikki aina sopivasti juuriytimen eli kruunun päältä. Olisi alkukesä, ja suomalainen parsakauteni huipentuisi Juhannukseen. Katselen maatalousvideota parsan traktoriviljelystä, jossa muokkaus, istutus ja kastelu vaativat laitteistonsa. Istutus näyttää tapahtuvan vanhan perunanistutuksen tavoin, kyydissä istuvat piika ja renki tiputelevat juurimöykyt, eli kruunut, vakoon. Aura kääntää mullan täsmälleen 40 cm korkeaksi tasaiseksi penkiksi. Samalla kone upottaa kaksi kasteluletkua parsapenkin pohjalle. Huomaan miettiväni pikemminkin lämmön kuin veden tarvetta suomalaisessa parsapenkissä. Mutta sitten paikalle pyörähtää pikkutraktori, joka vetää foliosuojan jokaisen penkin ylle. Sen [&hellip;]
- [Kyllä teitä on odotettukin](https://rniemip.ma-pe.net/kylla-teita-on-odotettukin-2/): Silmujen ilmestyminen ! Vielä muutama viikko sitten puut olivat risuja, ja nyt tämä ilmestys: yhdeksänkymmentä miljardia pyhimystä on istahtanut tänne luontoon.
- [Kyky aavistaa kevät jo ennen sen tuloa](https://rniemip.ma-pe.net/kyky-aavistaa-kevat-jo-ennen-sen-tuloa/): Kevään ensimmäiseen merkkiin havahduin vasta maaliskuun lopulla: oli suojasää ja kosteutta ilmassa. Oli märän puun tuoksua. Ehkä kevään ensimmäinen merkki oli hieman myöhempi maantien tuoksu &#8211;  märän hiekan ja saven vivahde. Ehkä niitä tuoksuja oli enemmän,  kaikkea mitä sekoittui suojasään kosteuteen. Tai yksinkertaisesti vain se, että tuoksut vahvistuvat päivällä lämmenneen ilman viiletessä. Kevään merkkejä on paljon. Huomaan niitä enemmän, kunhan vältän pikaista ensimmäisen valitsemista. Sama, jos astuisin ulos, ja sattuisin dieselin katkuun ja huomaisin vain sen.  Kevään merkkejä riittää, ja kaikki ne ovat satunnaisia. Kevään aavistus on laajeneva alue, josta ilman kosteus välittää tuoksuja.  Tuore havu, jos lähistöllä on kaadettu [&hellip;]
- [Kevään ensimmäinen resepti: HANKIKANTO -jäätelo](https://rniemip.ma-pe.net/kevaan-ensimmainen-resepti-hankikanto-jaatelo/): Jäätelö sulaa ja sitten se taas jäätyy, samoin nämä kevään lumet. Kerran sulanut jäätelö saa pahan nahkean pinnan, ja sisältä se muuttuu hieman hileiksi. Lapset ovat tulossa käymään, nyt he ovat nuoria aikuisia, mutta muistavat kyllä kuinka litrainen jäätelökuutio lohkottiin neljälle lautaselle. He muistavat myös huudahduksen: &#8221;lapset, syökää nyt se jäätelö ennen kuin se sulaa.&#8221; On kevät ja sulamisaika, lumen rakenne muuttuu karkeaksi. Sulamisajan lumi on jääkennosto, jossa vesi kulkee, ja jota alaspäin hakeutuva vesi puhkaisee. Yöllä vesi jäätyy ja kennostot kovettuvat. Aamuisin hanget ovat raudankovat ja iltaisin romahtelevaa hilettä. Hankikanto on konsonanttivoittoinen sana, aivan kuin kevään edetessä valkoiset vokaalikinokset [&hellip;]
- [Tervehtii maata, Wienerwaldia, viinimaata](https://rniemip.ma-pe.net/tervehtii-maata-wienerwaldia-viinimaata/): Tervehtiä metsänpohjaa, aluskasvillisuutta, aavistaa pintajuuristo, sienirihmasto ja puiden syvät juuret. Olen tullut lumen keskeltä Wienerwaldin  kevääseen, ja heittäydyn koko kroppani painolla maata vasten. Painaudun vihertyvään kasvillisuuteen, saan halata maata. Yhtä hyvin voisin myös itkeä ja antaa kyynelten tulla, paljon on tuhoutunut ja paljon tulee vielä tuhoutumaan. Mutta vihreä nousee taas, joska juuret ovat elossa. Karhunlaukka on yhtä aromikas villiyrtti kuin aina ennenkin: terve, sinä mieto ja valkosipulin sukuinen varhaiskevään yrtti. Wienin huonoin sesonkiruoka tarjottiin Praterin puistossa, terassiravintolassa, jonka nimeä en halua muistaa. Kuinka on mahdollista tehdä karhunlaukkamunakas ilman minkäänlaista makua? Ja tähän aikaan vuodesta karhunlaukka on kaikkein halvinta rehua. Mutta [&hellip;]
- [Wienin kevät 1938](https://rniemip.ma-pe.net/wienin-kevat-1938/): Wienissä oli tapahtunut paljon sinä keväänä, ja sitten maaliskuussa tapahtui &#8221;Anschluss&#8221; ja Hitler tuli tervehtimään vanhaa kotikaupunkiaan. Wienin arjalaistaminen oli jo pitkällä. Niin tapahtui myös kahviloissa, kuten yllä olevista vaaleista, teräväpiirteisistä hahmoista voi päätellä. Kevääseen 1938 mennessä yksikään juutalainen ei enää omistanut kahvilaa Wienissä, lailliset varkaudet suoritettiin tehokkaasti ja ansioituneet natsit kahmivat omaisuutta. Kevät tuli myös wieniläisiin siirtolapuutarhoihin, paitsi että juutalaisilta oli viety palstat. Aivan toiset ihmiset keräsivät satoa heidän edellisenä syksynä talvikuntoon laittamistaan parsapenkeistä. Juutalaisia oli paennut Itävallasta jo koko talven ajan, kunnes viimeisenä yönä ennen &#8221;Anschlussia&#8221; 13.3. 1938 vallalla oli jo täysi paniikki. &#8221;Meillä ei ole enää Itävaltaa. [&hellip;]
- [Huopikkaat, kevyt mieli ja se pehmeys](https://rniemip.ma-pe.net/huopikkaat-kevyt-mieli-ja-pehmeys/): Lumen keskellä eläminen on niin kaunista, aivan kuin komediassa, joka sijoittuu metsäkämpälle Neuvostoliittoon.  Talvi on kuohkea, metsätyöläiset ovat iloisia eikä kellään ole kylmä. Tällaista unelmaa mekin tarvitsemme, ehkä kaikki tapahtuu hyväntuulisen Pakkasukon maailmassa: talvi on tuossa komediassa se suuri ystävällinen. Sieltä se Venäjän Heidiksi kutsumani nuori nainen astahtaa ulos metsäkämpästä, ja kaikki on niin intiimiä lumen kanssa. Sen sijaan, että lunta olisi sysitty pois, tässä komediassa sitä on haalittu ympärille. Lavasteen omainen lumi vielä korostaa sen käyttöä osana unelmaa: kuinka runsaasti tätä suurta kuohkeutta onkaan. Sitä on myös ripautettu jokaisen näyttelijän karvalakille ja olkapäille. Heidi on lähdössä hakemaan vettä lähteeltä, [&hellip;]
- [Hiihto loskassa, pelko ja väsymys 1916](https://rniemip.ma-pe.net/hiihto-loskassa-pelko-ja-vasymys-1916/): Kohtaamme vaativan talvikauden Kerstin Ekmanin Sudentalja -trilogian alkusivuilla, kun meidät viedään vuoteen 1916 Lapin liepeille, Pohjois-Ruotsiin. Vastaavia talven kokemusten kuvauksia kirjallisuudessa olen käsitellyt Pakkaskaunis -sikermässä (2018). Ekmanin teossarjan ensimmäisessä osassa, sen avauskohtauksessa 6- vuotias Kristin kulkee yksin, peloissaan iltapimeällä kirpeässä pakkasessa ja kohtaa pelottavan ukon. &#8221;Oli ankara pakkanen, tähdet tuikkivat neulanterävinä korkealta. Minä pelkäsin kuusimetsää, joka kohosi tien kummankin puolen. Lumitaakka painoi oksia alas ja puiden sisällä oli mustaa. Vielä pahemmin aloin pelätä kun sillalla oli varjo.&#8221; Ekman talvisissa kuvausissa henkilö heitetään vaaralliselle tai pelottavalle matkalle, ja luonnon keskellä hän saa tuntea olevansa pieni ja avuton. Sitten tämä avuttomuuden tunne [&hellip;]
- [Kölnin hierarkinen karnevaali](https://rniemip.ma-pe.net/kolnin-hierarkkinen-karnevaali/): Karnevaalissa heitetään tittelit pois, ja kaikki on hauskasti mullin mallin, paitsi Kölnissä. Kölnin karnevaalissa  herrasmiehet soitimella luovat karnevaaliin horjumattoman eliitin, vuodesta toiseen. Vuonna 2016 Kölnissä uudenvuodenyön juhlien katastrofissa siirtolaismiehet kokoontuivat samanlaisiin miesryhmiin ja ahdistelivat juhlivia naisia. Tämän seurauksena karnevaali-etiketti tuntuu muuttuneen siten, että naisten fiiliksiä ja juhlimistapaa kuunnellaan enemmän. Flirtti on sallittua, suudelmia suositaan, eikä toksia kosketella ilman suostumusta. Tämän lisäksi muistutetaan pettämisen vaaroista. Niin, naiset ovat saaneet osallistua Kölnin karnevaaliin vasta 1973 vuoden jälkeen. Tosin jo silloin, kun Punaiset ja Siniset Funke Jackit etenevät loistavana osastonaan kulkueessa, ja heittelevät ilmaan siroa miestä naiseksi pukeutuneena, niin naisyhdistykset jakoivat ilmaiseksi kansalle [&hellip;]
- [Olla kaukana metsässä, se tunne](https://rniemip.ma-pe.net/olla-kaukana-metsassa-se-tunne/): Kuinka paljon muinaisten metsien jälkiä on yhä meissä? Mentaaliset ikimetsiin liittyvät tuntemukset aktivoituvat, varsinkin kun kuljet yksin luonnossa. Se juhlallinen ja sanaton tunne, joka herää aina ja automaattisesti, kun hiihtelijä hidastaa vauhtuaan ja antaa aisitiensa valpastua tykkylumisten kuusten ja mäntyjen parissa. Ajattelun ja hahmottamisen lähes automaattisissa aivoreiteissä on aktivoituu ikuisia tunteita, tai kutsuja metsälaisen tunteisiin.  Varsinkin säätiloihin ja vuodenaikoihin liittyvissä empatioissa ja antipatioissa saattaa olla noita ylisukupolvisten kokemusten rakenteita. Ne ovat antoisia ja kiinnostavia yhä. Eksymisen tunne saattaa olla piilevänä läsnä jopa turvallisen latulenkin kiertämisessä, monille on tärkeä kokea turvallisuuden tunnetta juuri metsässä.  Halu liikkua vain merkityllä ladulla vailla eksymisen [&hellip;]
- [Siiderin valmistus, kolme hyvää sattumaa](https://rniemip.ma-pe.net/siiderin-valmistus-kolme-hyvaa-sattumaa/): Nyt voin jo paljastaa joulusiiderini salaisen ainesosan. Seikan, joka teki tuosta juomasta niin erityisen omenaisen, hiilihappoisen, mutta silti lähes alkoholittoman. Tein siiderin umpijäätyneistä omenista. Tämän lisäksi valmistuksessa tapahtui myös jotain muuta onnekasta. Viime syksynä, jos muistatte, ensimmäinen pakkasjakso sattui lokakuun alkuun. Jakso oli niin kylmä, että omenat ikäänkuin pakastuivat oksilleen. Keräsin noita kalahtelevan jäisiä omenia kassillisen naapurin omenapuusta; pesin, kairasin ja laitoin ne heti kiehuvaan veteen. Jäätyminen oli lisännyt omenien makeuden huippuunsa. Minulla ei ole puristinta, niinpä survoin kattilallisen sauvasekoittimella hilloiseksi, keittelin seosta hieman ja jatkoin tavalliseen siiderin valmistuksen tapaan. Kuinka hyvin olinkaan varautunut ensimmäisiin pakkasiin. Yleensä hallayöt yllättävät ja [&hellip;]
- [Makujen herättämisen kolme vaihetta](https://rniemip.ma-pe.net/makujen-herattamisen-kolme-vaihetta/): Ruokakulttuuriin liittyvä versio adventista on juhla-aterian lähestymisen kolmas vaihe –  se etenemisen järjestys, missä ollaan menossa viljan ja juuresten jälkeen. 1. Hyvä puuro on ensimmäisen adventin. Riisipuuro on  maidossa hauduttamisen myötä tullut suomalainen. Puurossa voisi toki maistua enemmän seimen pohja, kokojyvävehnä tai speltti, sekä maidon imetys ja imeytyminen. 2.Toinen adventti on uunijuuresten. Hienoisesti  maustettujen, öljyttyjen, niin etteivät ota porkkanan, punajuuren, lantun paikkaa. 3. Kalasäilykkeet, suutarinlohi, maustesillit, savustetut muikut marinadissa… Voidaan myös ajatella että adventti ei ole pelkästään viivytetty menu, vaan aistien herättämisen kolme vaihetta. Renessanssikokki, gastronomi Billat-Savarin kiinnitti huomion olennaiseen ja silloin kun puhui ruokalajista aistin herättämisenä. ”Makuvaikutelmien järjestys” luvussa [&hellip;]
- [Torstai-iltojen rituaali, muutuimme tontuiksi](https://rniemip.ma-pe.net/torstai-iltojen-rituaali-muutuimme-tontuiksi/): Onkohan totta, että neljän adventtisunnuntain rinnalla kulkee kolme adventtitorstaita. Thor-jumalan iltaa ? Ehkä minäkin lapsena osallistuin tietämättäni Thorin henkien loitolla pitämiseen. Ja toisaalta noitten henkien avustamiseen, koska osallistuin ulkona juoksenteluun. Meidän kaikkialle ehtivä ja kaikkialle kurkisteleva, joka paikkaan tunkeva uteliaisuutemme hätisti ne pois. Olisihan meidän pitänyt arvata, että samalla kun pelkäsimme niitä, niin ne pelkäsivät meitä. Samantien me, lumisella maalaiskylällä telmivät lapset, saatoimme huomaamatta livahtaa heidän puolelleen, tonttujen ja Thorin puolelle. Kun koputtelimme naapuritalojen ikkunoihin, olimme tonttuja. Toistimme jotain ikivanhaa riittiä, olimme oppineet ottamaan tontun tehtävät itsellemme: tarkkailimme ihmisiä kodeissaan, heittelimme ovista sisään nimettöimä lahjoja ja joulukortteja. Niissä luki hyvää [&hellip;]
- [2. dialogi](https://rniemip.ma-pe.net/2-dialogi/): Dialogi on siitä ihmeellistä lausahdusten vuorottelua, että se on samanaikaisesti sekä vaikeinta että helpointa. Jos kirjoittaminen on vaikeaa, avaa jokin  nykyisistä kirjoitusvälineistä: messenger, whatsuppi t.m.s. ja oitis huomaat vastaavasi aina johonkin. TOISENA ADVENTTINA odotan millainen kakkonen eteeni tulee: kirjoitan jotain paperille jossa on kaksi erottamatonta puolta, kuten myös huulissa on. Kirjoitan myös parille, suhteelle, duolle, sinulle, veljelle, siskolle, ystävälle. Kirjoitan myös silmille, korville, huulille, käsille, jaloille. Ja vielä minun tulisi kirjoittaa kättelylle, vuorottelulle, dialogille perustuvia allegorioita. Käteen tarttuminen: toinen Kaksi ei voi mennä yhteen Hilloa valui kirjeelle: kaksi tahraa Toinen sukupuoli KOLMANTENA ADVENTTINA odotan trion ilmaantumista, että se nousisi jostain [&hellip;]
- [Ilmoituksista ensimmäinen ja vanhin](https://rniemip.ma-pe.net/ilmoituksista-ensimmainen-ja-vanhin/): Ehkä suomalaisia joululauluja voisi pikemminkin vanhentaa kuin uudistaa. Se olisi paluuta ensimmäisten ilmoitusten äärelle, ensimmäisiin kansan suussa syntyneisiin käännöksiin ja adaptaatioihin. Tässä vanhassa, kömpelössä, legendassa olisi laulun aihetta, siinä tuntuu tulevan esille asian ydin &#8211; joulun ihme. &#8221;Jorosalmissa oli Jumala. Maria tuli synnittä raskaaksi Jorosalmissa. Paimenia oli kaksitoista, ja hän meni paimenien maahautaan. Sinne hän synnytti lapsen hevosen soimen alle.&#8221; Eräs joulun ajan aloittamisen merkkinä toiminut joululaulu on The First Noel,  suomeksi Ensimmäinen joulu tai joulu ensimmäinen. Siitä on aina pidetty erityisesti melodian vuoksi, samalla kun sanoitus kuulostaa jokseenkin tylsästi toistetulta evankeliumitekstiltä. Joulu ensimmäinen tuo jolloin paimenten luo tuli enkeli [&hellip;]
- [Kolmas mies (1949) Wien](https://rniemip.ma-pe.net/kolmas-mies-1949-wien/): Sodan raunioittamaan Wieniin sijoittuu Kolmas mies -film noir klassikko. Sen alusta alkaen toistuu kevyt melodia, joka on hämmästyttävän ilottomasti soitettu. Roger Erbert toteaa viedoesseessään, että &#8221;it sets the tone&#8221;. Tuo toistuva melodia sopii täydellisesti elokuvan tapahtumiin ja tunnelmaan. Sen keveys on kuin viheltelyä pimeässä. Nimenomaan tuo &#8221;viheltelyä pimeässä&#8221; vie minut tuon Orson Welles klassikon Wieniin. Viheltelen pimeässä, etten pelkäisi niin kovasti. Minulle jo hieman tutuksi tullut kaupunki on pommitettu raunioiksi. Katsoessani filmiä, silmäni etsivät polkuja romahtaneiden siltojen  ja rakennusten  vierestä. Edetään tuhoalueiden reunoja kulkien, vainoharhaisessa ja mustavalkoiseksi vakoilutarinaksi muuttuuneessa Wienissä. Jos tällainen tila avautuisi todellisena, joutuisin paniikkihäiriöön. Olisin eksyksissä, suurkaupungissa, [&hellip;]
- [Tryffelin etsijä ja totuus joka on haudattu](https://rniemip.ma-pe.net/tryffelin-etsija-ja-totuus-joka-on-haudattu/): Kyse on tryffelikärpäsistä. Kulkiessaan Provencen maaseudulla tammien ja muitten lehtipuiden alla sienestäjä etsii tietyn lajin hyönteisparvia, jotka ovat pysähtyneet lentelemään sen kohdan tienoille, mistä voi löytyä tryffeleitä. Tryffelin tuoksu on houkuttanut kärpäset paikalle, ne ovat symbioosissa sienirihmaston kanssa ja munivat maahan, josta tryffeleitä todennäköisesti löytyy. *** Tietää, ei-tiedä ja tavallaan tietää. Paljon tapahtuu tässä omakohtaisen tietämisen spektrissä. Se, että tavallaan tietää mutta ei tietoisesti, liittyy mielen kykyyn torjua asioita: kyse voi olla turhan tiedon sivuuttamisesta, tai sitten kyse voi olla yrityksestä torjua jokin mentaalisesti liian iso asia. Kun tavallaan tietää jotain, kyse on implisiittisestä tiedosta. Arkisessa toiminnassa kaiken tiedon ei tarvitse [&hellip;]
- [Heltat ja sivut, haperot](https://rniemip.ma-pe.net/heltat-ja-sivut-haperot/): Ajan kulua voi nopeuttaa laittamalla haperot kuivuriin, ja iltaan mennessä ne ovat jo vanhoja ja hyviä. Vaikuttaa siltä, että tulevana talvena pöydässä on ruskea nahkaselkäinen kirja (Cervantes Don Quiote) lasi espanjalaista punaviiniä sekä kuvatuista haperoista valmistettu tuulisuoja, nostettuna kukkakaalikinosta vastaan (vain jos syksyn kaalisato toteutuu koko komeudessaan). Mutta nyt kun paahdan haperot öljyssä, ne ovat tuoreita ja pureskeltavia. Mutta vain hetken aikaa. Seuraavana aamuna aistin jo väsähtäneen rasvan. Makuero on pieni, mutta olen oppinut tunnistamaan sen. Kuivatuissa haperoissa, alustavan maistelun perusteella tuntuu olevan samoin kuin tateissa, sienen maku tiivistyy ja paranee. Haperot, kirkkaine lakkeineen, nuo metsien muovikiekot. Niiden helttoja hapertuu [&hellip;]
- [Malina (1971) Ingeborg Bachmanin Wien-romaani](https://rniemip.ma-pe.net/malina-1971-ingeborg-bachmanin-wien-romaani/): Malina (1971) on sodanjälkeisen ajan merkittävimpiin kuuluvan Ingeborg  Bachmannin romaani Wienistä.  Ja kuten romaanin kertoja sanoo: aika ja tapahtumat ovat keksittyjä, paikasta hän on varma, se on Ungargasse: ”Kun katselee Wieniä III kaupunginosasta, siis näin rajoitetusta näkökulmasta , on tietenkin taipuvainen korostamaan Ungargassea, keksimään siitä jotakin, ylistämään sitä ja antamaan sille tietynlaisen merkityksen. Sitä voi sanoa erikoislaatuiseksi kaduksi, koska se alkaa melkeinpä hiljaisesta, ystävällisestä paikasta Heumarktin laidalta, ja täältä, missä minä asun, voi nähdä Kaupunginpuiston, mutta myös uhkaavan tukkukauppahallin ja tullin päätoimiston. Me olemme vielä arvokkaiden, umpimielisten talojen välissä, ja vasta Ivanin talon jälkeen, se on numero 9, pronssiset leijonat [&hellip;]
- [Kätevät leikit ja LifeHack videot](https://rniemip.ma-pe.net/katevat-leikit-ja-lifehack-videot/): Muovipulloista voi koota nerokkaan ja yksinkertaisen aurinkopaneelin mökille. Olenkin jo kerännyt varastoon muutaman kassillisen juomavesipulloja. Vielä viitisenkymmentä pulloa, niin voin maalata kaikki ne mustiksi ja valmistaa kehikon lämpöä keräämään. Ehkä ensi kevättalvella systeemi on valmis testattavaksi. Pitää vielä harkita, koska you tubesta löytyi toinenkin lämmönkeräysmenetelmä. Se tehdään muovisesta rumpuputkesta, joka taivutetaan kehikkoon lämpöä omaksuvaksi pinnaksi. Lämmin vesi johdetaan siten patteriin mökin sisälle. Nerokasta. You tubessa rehottaa digiajan niksipirkka, LifeHack klipit. Oivaltavat pikku niksit, tai hakit, jotka määritellään tehokkaiksi mutta tökeröiltä näyttäviksi ratkaisuiksi. Tähän voisin vielä lisätä sen, että uuskätevyys ei maksa mitään. Kunhan LifeHackit kehittyvät kuten wikipedia, niin voimme ehkä [&hellip;]
- [Lemmensaarella on ihanneyhteisö](https://rniemip.ma-pe.net/lemmensaarella-on-ihanneyhteiso/): Anttoine Watteau: Embarquement pour Cythere Rokokoo on aina kevyttä kuin tanssi,ei nimensä vaan äänteellisyytensä vuoksi: rococoo on kuin rockin ja cha cha chaan välimuoto. Tässä Watteaun maalauksessa (1712 -17) puistossa loikoillut hoviväki on lähtemässä liikkeelle: miehet ojentavat kätensä auttaen naisia nousemaan. Kuvassa on piiritanssia. Voin hyvin kuvitella, kuinka sama nouseminen ja liikkeelle lähteminen tehdään myöhemmin 1950-luvun cha cha chaan tapaan, tai jopa suomirockin tapaan. Watteaun kuuluisin maalaus kertoo utopiasta, lähdöstä lemmen saarelle. Liikkuminen tapahtuu siroin elkein, siten että jokainen pari ja jokainen asento kertoo jotain. Maalausta luetaan kertomuksena, jossa hahmojen eleet puhuvat. Watteaulla on ollut kaksi nimeä teokselle Toiviomatka Kytheran [&hellip;]
- [Kalan haju pehmeimmillään](https://rniemip.ma-pe.net/kalan-haju-pehmeimmillaan/): Kalan haju muuttuu vähitellen puoleensavetävästä luotaantyöntäväksi. Haju on aisteista välittömin, kemiallisin. Kun olen nostanut kuhan veneeseen, pienehkön mutta sentään syötävän kokoisen, aistin tuoksun samalla kun nujerran sen: tuore lima joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Se on hetki, joka tuoksuu aikansa. Ennen kuin hapettuminen ehtii tuomaan siihen pienintäkään terää, se levittää pehmeää, tuoretta, kalanlimaa. Se on haju, joka voimistuu vähitellen. En ajattele sitä, en ole huomannut kalanhajua sillä hetkellä kun saan kalan. Välittömyyden vallassa, pupillit ja sieraimet laajentuneina kaksi asiaa kuuluvat yhteen: kalan tappaminen ja tuoksun synty. Kohta haju on jo niin selkeää, että haluan pestä käteni ja päästä siitä eroon. Eri [&hellip;]
- [Lasillinen hellejuomaa (paahdetta ja valoa)](https://rniemip.ma-pe.net/lasillinen-hellejuomaa-paahdetta-ja-valoa/): Kuva: vasemmalta oikealle kesäkuu, heinäkuu, elokuu ja syyskuu. Toukokuu puuttuu, eli pullollinen mahlasimaa. Saisipa lasillisen hellejuomaa, edes lasillisen, tällaisena hyisen kylmänä heinäkuun päivänä, kun viileä suihkuvirtaus estää helleilman nousun tänne pohjoiseen. Kunhan vaan olisi hellejuomaa, helteisen iltapäivän lasillinen. Kesäkuussa eräänä päivänä kaadoin pullosta lasiin voikukasta tekemääni kukkajuomaa. Kesäkuujuomaa, voikukkasimaa, ja huomasin että siman sijaan juoma voisi olla pehmeämpää, lähes teetä mutta ei sentään. Tee tuo mieleen pilvisen päivän; sen pehmeys asettuneena lasilliseen. Halusin juotavaksi lasillisen kesäkuun valoa, oli kirkas pilvetön iltapäivä, jolloin kukat on kerätty. Kun ne hautuivat kuumassa vedessä, oli tehty keltainen teevesi, silkkaa pehmeyttä. Siitä alkoi kehittyä juoma, [&hellip;]
- [Tuhkamo pääsykokeissa](https://rniemip.ma-pe.net/tuhkamo-paasykokeissa/): Yliopistolla oli jokakeväiset pääsykokeet, olin saanut tehtäväkseni laatia kysymykset kirjallisuuden tehtäviin. Tämä on ala, josta ei tiedä, onko sen tulevaisuus nouseva vai laskeva. Toisin sanoen hyötyihmiset pitävät kirjallisuutta auringonlaskun alana, kun taas toiset arvelevat, että mitä haittaakaan kirjallisuuden opiskelusta olisi. Siksi on perusteltua, että juuri kirjallisuuden pääsykokeissa voidaan antaa kaksi mahdotonta tehtävää. Olin lukenut Suomalaisista kansansaduista, Eero Salmelaisen muistiin merkitsemän sadun &#8221;Tuhkamosta&#8221;. Se kuuluu tarinalajiin, jossa veljes- tai sisarussarjan hyljeksityin asettaa kyseenalaiseksi kaikki ennakkokäsitykset siitä, kuka lopulta onkaan se paras. Ehkä tämä pätee myös yliopiston valintojen suhteen. Niinpä halusin laatia samanlaiset tehtävät, kuin mitä sadun kuningas antoi Tuhkamolle. Nuorukainen tiedettiin [&hellip;]
- [Viserrystä ja vihreitä kuulolaitteita](https://rniemip.ma-pe.net/viserrysta-ja-vihreita-kuulolaitteita/): Yksinkertainen pajun lehtiruusuke on niin kaunis tällä hetkellä. Minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että ottakaa vastaan tuo vihreä kielisuudelma. Huomatkaa myös koivu. Ja koska ette kuitenkaan voi välttää sanaa hiirenkorvat, miettikää sitä. Vaikka huonompaa kielikuvaa kuin hiirenkorvat ei ole, siitä on pakko löytää viisauden hippunen. Ainoa mihin vertaisin sitä rinnastuu toiseen huonoon kielikuvaan: ihon kananlihalla olemiseen. Kun katson työhuoneen ikkunasta kevätmäkeä vastavaloon, huomaan lehtipuiden olevan hieman kylmissään, kellanvihreällä kananlihalla. Tuo hetki, jolloin mustat oksat muodostavat silmuja, joista puhkeaa pieniä korvia, on ilman muuta rakkautta. Tapahtuu kevään herääminen. Muinainen Platon, tarkkaillessaan eroottisen tunteen heräämistä, huomasi että rakastuneen iholle nousee pieniä sulkia. Tai korvia. Ehkä se [&hellip;]
- [Grillaaminen on hehkuttamista](https://rniemip.ma-pe.net/grillaaminen-on-hehkuttamista/): Kesää markkinoidaan grillaamisella, liha-sesonkina vaikka luonnostaan kesä kuuluisi tuorevihanneksille. Ehkä tämä on mahdollista hehkuttamisen kaksoismerkityksen vuoksi. Kesäisiä ruoka-aineita täytyy hehkuttaa, grillata, syödä kuumaa ja varoen sekä hekumoiden. Jos olisin ollut Agicola kääntäisin vierasperäisen grillata-sanan siis hehkuttamiseksi. Kesäruoka laitetaan hehkuttamalla ja se syödään hekumoiden. Oikeastaan hekumointi aloitetaan jo kaupassa, kun valitaan paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ananasrenkaista olen luopunut, ne pettivät odotukseni jo kymmenen vuotta sitten eräissä parvekejuhlissa. Broilerin rintapalat olivat yhteen aikaan herkkuani, ja myönnän joskus yhä kaipaavani niitä. Lisäksi minun on vaikea katsoa, kun tv-kokit pilaavat kalaa grillaamalla, en ole ollenkaan varma voiko arvokalalle tehdä niin. Tomaattia ja sipulia en ole vielä [&hellip;]
- [Ei ostomultaa](https://rniemip.ma-pe.net/ei-ostomultaa/): Tänään kuulin radiosta lauseen &#8221;tuoretta multaa&#8221;, ensin lause kuulosti puutarhatöihin liittyvältä. Sitten se kuulosti järjettömältä; eihän multa ole koskaan tuoretta. Kohta tajusin puhujan tarkoittavan vasta ostettua multaa, joka vaihdetaan ruukuissa vanhan tilalle. Ei, ei ostomultaa missään nimessä. Multa olisi sekoitettava itse, ja kullekin kasvilajille tarvittaisiin vielä omat hienosäätönsä. Muovipussitettu turvemulta tai ruokamulta voivat olla helppoja, ja jopa parempia kuin mitä minä saan aikaiseksi, mutta niistä puuttuu sielu. Ne ovat steriilejä ja tarjoavat parhaimmillaankin vain neutraalin pohjan tosi mullan kehittelylle. Koivunlehtikomposti antaa multaa, mikä ei ole hapanta, siksi se johtaa happamuuden vastaista taistelua puutarhassa, toki tuhkalla ja kalkilla terästettynä. Ruokajätteistä kertyvä [&hellip;]
- [Jos rokkaan tulisi itua](https://rniemip.ma-pe.net/jos-rokkaan-tulisi-itua/): Mitä emmin, kun viima puhaltaa lumipölyä ja hipoo routaista maanpintaa. Olisiko yksinkertainen rokka mitä: kuivatut herneet ja niiden liottaminen sekä hidas keittely? Rokkaa, papurokkaa tai hernerokkaa, jotain yksinkertaista, rasvaista ja tukevaa keittoa. Pitääkö rokan olla rasvaista? Huomasin, että suomensukuisissa kielissä muinoin rokka viittasi kaikkiin rasvaisiin keittoihin, parhaimmillaan pelkkään keitettyyn rasvaan. Ehkä kermaa? Kookosmaitoa on käytetty hernemuhennoksessa, ja siihen se sopii intialaisesti maustettuna, mutta se on täysin eri asia kuin rokka. Lapsena nautin hernekeittosta, johon sekoitettiin tosiaankin kupillinen kermaa. Ehkä sekään ei ole rokkaa. Tukevasti rokkaavaa rokkaa: närkästyin Saksassa kun sain alkukeittona hernelientä, ei käy, kaipasin jotain sakeampaa. Ei, en laittanut [&hellip;]
- [Handke-filmi](https://rniemip.ma-pe.net/handke-filmi/): &#8221;Olen metsässä, voi olla että myöhästyn&#8221; Peter Handke Tallenna
- [Minulla on nyt shiitakerihmasto puutarhassa](https://rniemip.ma-pe.net/minulla-on-nyt-shiitakerihmasto-puutarhassa/): On varsin kiinnostavaa huomata, kuinka uuden ajan luonnossa sienet ja rihmastot saattavat olla yhtä olennaisia terveyden ja nautinnon lähteitä kuin perinteiset fotosynteesin hedelmät. Kiinnostavaa on myös tutustua uusiin, hallittuihin lahottamisen prosesseihin &#8211; siis sienirihmaston leviämisen hitaaseen tekniikkaan. Minulla on nyt ensimmäinen oma shiitakerihmasto. Se odottaa koivupölleihin ympättynä puutarhan varjoisessa kulmassa. Jussin kanssa olimme kimpassa saaneet hakkeeseen ympätyn shiitake-rihmaston. Itävaltalaista, viileässä viihtyvää lajia. Jussi on sienimies, alan spesialisti. Hän houkutteli minut mukaan ymppäystalkoisiin, joista ostimme rihmaston sekä opin kuinka pöllit ladataan. Toki You Tubekin näyttää, kuinka pölliin porataan 40 reikää, ja reikiin pruutataan rihmastoseosta. Sitten vaan mehiläisvahalla peitetään reiät niin, että [&hellip;]
- [Sperl (ravintola) parsa (valkoinen ja vihreä)](https://rniemip.ma-pe.net/sperl-ravintola-parsa-valkoinen-ja-vihrea/): (Wien 17.4.2017) Lähellä Belvederen linnaa, Wiedenissä on rento ja hyvä ravintola Sperl, joka tuntuu olevan parhaimmillaan näin parsasesongin aikaan. Paikkaa ei tule sekoittaa kuuluisaan kahvila Sperliin, jossa kannattaa kirjoittaa ja istuskella pitkään. Ravintola Sperl on niin hyvä, että sielläkin kannattaa käydä usein. Me muistimme piää välipäivän niin, ettemme joudu syömään samasta parsakuormasta kahta kertaa. Parsassa ei ole muuta kuin tuoreus, sen syötävän hyvä, tuore, juurimainen runko sekä napakampi vihreä verso; tuoreuden maun kaksi vaihetta: valkoinen ja vihreä. Näen ne Sperl -ravintolan runsaana pinona lautasella, alimpana kolme tukkia ja päälimmäisenä kuusi vihreää propsia. Samoin kuin puusta otetaan tukki ja propsi, otetaan [&hellip;]
- [Wien 1919, nuori Wilhelm Reich tapaa Freudin](https://rniemip.ma-pe.net/wien-1919-nuori-wilhelm-reich-tapaa-freudin/): Wilhelm Reich oli kiinnostunut seksologiasta jo Wienissä opiskellessaan, muuta yhteyttä tämän ajan Reichilla ei olekaan seksuaaliseen vallankumouksellisuuteen (Die Sexualität im Kulturkampf, 1936). Silloin hän vielä uskoi, että pidättyväisyys lisää älyä. Niin uskoivat useimmat muutkin tuon ajan saksalaiset intellektuellit. Wilhelm Reich oli saanit opiskelijatovereiltaan vihjeen, että Wienissä Bergstrasse 19a osoitteessa asuvalla Sigmund Freudilla olisi kirjoja joita ei muualta löydy. Ne käsittelisivät jopa homoseksuaalisuuta ja masturbaatiota. Tuolloin 1919 Wienissä Freud tunnettiin kummallisena professorina, jonka vastaanottotiloissa on esillä primitiivisiä ja groteskeja esineitä eri kulttuureista. Tiedettiin, että hän tutkii unia ja alitajuntaa &#8211; ja vierailijat pitivät noita esineitäkin ikään kuin jostain mielen kellarista ongittuina. [&hellip;]
- [Sulaminen](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen/): Sulamisen tavallinen ihme Kurkien levähdys ja kevätlento Kurkien soidintanssit Mitä kurkien aivoissa tapahtuu Ei ostomultaa &#8221;Niinkuin luontosi lehteä tekisi&#8221; (Aho) Kasvien sinuttelua Monistettuja joutsenia
- [Karhunlaukkavillitys, jos vaan olisi siemeniä](https://rniemip.ma-pe.net/karhunlaukkavillitys-jos-vaan-olisi-siemenia/): Missä on karhunlaukka, sitä siemenpussia ei löydy. Kun haluan hyviä ja helppoja vihersyötäviä, sellaisia jotka eivät vaatisi edes puutarhaa, aloittaisin karhunlaukasta, ne kasvavat metsässä valoisan koivikon juurella. Vaativatko ne edes omistusmetsää, jos kylväisin niitten taimet ikään kuin vahingossa kunnan koivikkoon. En kertoisi kenellekään, mutta kävisin toukokuussa keväisin keräämässä niitten lehtiä. Kuten Venäjällä, karhunlaukkavilliyksen aikaan, ihmiset vaeltelevat kassiensa kanssa metsässä ja keräävät tätä herkullista yrttiä. En tosin tiedä, miten se viihtyy näillä seuduilla.En tiedä ehtiikö siementen verkkotilauskaan tähän hätään. X x x Nyt viikkoa myöhemmin odottelen karhunlaukan siemeniä. Hyötykasviyhdistyksen kirje viipyy, ja odotellessanii luen wieniläisen Der Standardin karhunlaukkareseptejä. Bärlauchsosse! Sopii valkolihaisen [&hellip;]
- [Valppaus, läsnäolo tässä hetkessä liukastelu](https://rniemip.ma-pe.net/valppaus-lasnaolo-tassa-hetkessa-liukastelu/): Olen varsin hyvä kulkemaan liukkailla teillä. Osaan lukea jäisiä ja polanteisia polkuja. Kulkuni ei muutu jäykäksi ja varovaiseksi heti kun varma ja tasainen alusta katoaa, koska nuorena olen oppinut liukumaan. Juoksuaskel, liuku&#8230;juoksuaskel, liuku. Se on tanssia. Oletteko huomanneet kuinka nuoret hakeutuvat hiekoittamattomille ja jäisille poluille. Tosin he ovat tyhmiä ja etenevät ilman lakkia, kädet taskuissa, mutta liukumalla ja tanssillisin elein. Samoin he laittavat auton, mopon tai polkupyörän tanssimaan aina kun mahdollista. Liukkaus on tanssiinkutsu. Kun reitit käyvät liukkaiksi voit tietenkin olla varovainen, voit jäykistää askelesi ja hakea hiekkaisia kohtia. Niin tein minäkin maanantaina, matkalla töihin. Askelsin reippaasti eteenpäin ja pysyttelin [&hellip;]
- [Hiihtävä parvi 1965 matkalla kouluun](https://rniemip.ma-pe.net/hiihtava-parvi-1965-matkalla-kouluun/): Puusuksien jono matkalla kouluun, rottinkisauoja, koppuraisia monoja, hamaita villasukkia käännetty niin, ettei lumi mene kenkään, hiihtohousuja, anorakkeja tai norjalaisvillapaitoja. Hiihtäminen 60-luvun lapsilla oli parveilua. Parviin hakeutuminen teki matkasta helpon, miksi hiihtää yksin, kun parvi voi kuljettaa kuin itsestään jokaisen perille. Latu kiersi talosta taloon ja päätyi koululle. Antti ja Heikki, Anna-Liisa, Terho ja Tapio ja Risto oli parvi, päätöstä ei tarvinnut tehdä, aamun sinisessä hämärässä pihaan ilmestyi suksivien joukko, joka vei mukaanaan. Kuvat ovat ruotsalaisesta lasten seikkailusarjasta Kråkgulddet. Parveilevat lapset ottavat siinä rosvot kiinni. Katsoessani sarjaa you tubesta koetin laskea, montako lasta rosvojahtiin osallistuu &#8211; sitä oli mahdoton sanoa, joukko [&hellip;]
- [Dystopia: karnevaali onkin voitonparaati](https://rniemip.ma-pe.net/dystopia-karnevaali-onkin-voitonparaati/): ”Olemme jälleen Kölnissä, jossa kauan kaivattu karnevaali saa jatkua. Me kaikki olemme odottaneet tätä ruusumaanantaita jo kolme vuotta päästäksemme rakkaan kaupunkimme kaduille”,  selostaa TV-toimittaja Richard. Kölnin aluetta terrorisoinut Taleban-diktatuuri on kukistettu, silti jotain on pielessä. Telluria, Vladimir Sorokinin groteskin dystopian luku 5 kertoo Saksan tilanteen vuonna 2080. Talebanit olivat ensi töikseen kieltäneet karnevaalit &#8211; pitäen niitä Saitanin henkäyksinä.  Aivan toisenlaisia henkäyksiä levitettiin 1949, sodan jälkeen, kun venäläisten ja amerikkalaisten miehittäien ylle Kölnissä heiteltiin Eau de Colognea.  Nyt kolme vuotta kestänyt terrori on ohi, ja kansa juhlii kaduilla. Toimittaja selostaa: ”Kolme vuotta teloituksia, kidutuksia, alkoholin, teatterin ja elokuvan kieltämistä, naisten alistamista, [&hellip;]
- [Henkilökohtainen media - ja ilta mietteissä](https://rniemip.ma-pe.net/henkilokohtainen-media-ja-ilta-omissa-mietteissa/): Ihmisen kyky olla muualla kuin missä fyysisesti on, on vahvistunut niin voimakkaasti sosiaalisen median vaikutuksesta, että läsnäolon taitoja tulee jo harjoitella. Tässä tekstissä käsittelen päinvastaista: eli poissaolon taitoja, joita myös tulisi opetella &#8211;  omissa mietteissä olemista, sisäiselle puheelle antautumista, toisten ihmisten ajattelua. On kiinnostavaa, että sisäisen elämän ilmi tulemisen reitit ovat usein epäsuoria, ja välitöntä läsnäoloa, kasvokkaisuutta ja suoraa kohtaamista välttelevää. Henkilökohtaiseen viestien vaihdossakin sisäinen elämä pysyttelee usein pintatason alla, sen voi aavistaa mutta suoraan se ei tule esille. Medioitunut arkioleminen, eli mediavälitteinen sosiaalisuus, tuo tutut ihmiset välittömään viestien vaihdon piiriin.  Vaivaton yhteyksissä oleminen luo jo omaa kulttuuriaan, jota pelkkä [&hellip;]
- [Lapsi nousee ja laskee](https://rniemip.ma-pe.net/lapsi-nousee-ja-laskee/): Lapsi kiljahteli ja aivan villiintyi, kun lupasin tehdä hänelle pulkkamäen pehmeään, lumiseen rinteeseen. Heti kun tyttö oli puettu toppatakkiinsa, hän istuutui rappujen luo pulkkaan odottamaan. Hyvä on, ajattelin, tällainen siis on isän ja tytön välinen vetosuhde &#8211; ja se palautetaan tänäkin talvena. Naru on välillemme viritetty ja kohta se irrotetaan. Tyttö istuu pulkassa luottavaisena ja varmana siitä että teen osani. Kohta kaikki on kohdallaan: minä, talssin umpihangessa, tyttö istuu takakenossa niin, että pulkka kyntää syvällä lumessa, kokka ylhäällä. Hän naurahtelee pulkan humpsahdellessa valtaviin jalanjälkiini, aivan kuin laskettelisi jo. Tie ylös ja alas on yksi ja sama. Isän voimalla pulkka nousee [&hellip;]
- [Synkät ajat ja julkinen elämä](https://rniemip.ma-pe.net/synkat-ajat-ja-julkinen-elama/): Puhe synkistä ajoista vahvistaa itse itseään jukisilla alueilla. Ei ole sattuma, että yhteiskunnalliset kriisit ja julkisen keskustelun kriisit ovat saman aikaisia ja sekoittuvat toisiinsa. Pakolaisten kohtelu ja keskustelukumppaneiden kohtelu verkossa ovat synkkien aikojen merkkejä, niin että samanaikaisesti kun ongelmat kasvavat niin myös sekaannus kasvaa. Men in Dark Times, Hannah Arendtin esseevalikoima vuodelta 1968, keskittyy kysymykseen, mitä tehdä kun julkisuuskin lisää sekaannusta. Mielipideilmastot elävät synkiä aikojaan, nostavat mielikuvia pahantahtoisista yleisöistä, tyhmyydestä jonka armoille ei kannata heittäytyä. Vaikka haluaisit osallistua, jakaa ja kehitellä mahdollisuuksia, huomaat että helpompi on olla hiljaa. Tai lähdet mukaan, valitset sen kielen minkä arvelet tehokkaaksi julkisilla foorumeilla. Otat [&hellip;]
- [Lumikuningatar ja pakasteet](https://rniemip.ma-pe.net/lumikuningatar-ja-pakastevihannekset-2/): H.C. Anderssenin sadussa paha tulee maailmaan jään muodossa. Viiltävänä ja kaiken vääristävänä peilinä se polttaa kylmyydellään kaiken: ”maisemat näyttivät keitetyltä pinatilta…”. Ja koska lumikuningatar on laskelmoiva ja kylmä, hän on ehkä ollut myös asialla, kun vokkipakasteita koottiin. Eriväristä porkkanaa, kaksi sirua punaista paprikaa, katkennut papu. Ketä oli paikalla Lumikuningattaren lisäksi? Runsaudensarvi oli piilossa kellarissa, ja halpahintainen porkkana kuiskutteli ehdotuksiaan: oranssi ja keltainen porkkana  täyttäköön pussin, roskakasasta poimitaan hieman väriä silmänlumeeksi. Lumikuningatar-sadussa kylmyys samaistuu tunteettomuuteen, se kertoo miten syntyy tyly tunteeton poika ja kuinka pojan kehitys taantuu, kunnes ratkaiseva asia rikkoo lumon. Satu kertoo, kuinka puberteettiin tulevan pojan silmään ja sydämeen [&hellip;]
- [Visuaalisen ja optisen metafysikka](https://rniemip.ma-pe.net/visuaalisen-ja-optisen-metafysikka/): Valon metafysiikka, vanhassa muodossaan, perustui aurinko- ja jumalakeskeisiin analogioihin, joissa valo rinnastui totuuteen. Se, mikä loistaa kirkkaana ja selkeänä kuin aurinko, on totuus.  Modernin ajan alussa painopiste siirtyi auringosta silmään. Valistus tukeutui ihmiseen ja löysi silmän: järjen ja silmävalon analogiat &#8211; näin siirryttiin optiikkaan. Optinen idealismi, kuten Peter Sloterdjik sanoo, yhdistää ideat, totuuden ja visuaalisen. Sen perusta on Platonissa ja luolavertauksen kehotuksessa luopua varjojen vallasta ja suuntautua todelliseen, joka löytyy sieltä missä on valoa. (Sloterdjik, Der Ästhetische Imperativ 2007,68.) Silmin nähtävän ja todellisen rinnastaminen huipentuu valistuksen tieteessä, kun silmän valta syveni ja laajeni kiikarin ja mikroskoopin myötä. Valon metafysiikka oli näin [&hellip;]
- [Puutarha meditointiympäristönä](https://rniemip.ma-pe.net/1401-2/): Miksi suunnitella puutarhaa pelkästään kesää varten ? Suunnitelmani vadelmapuutarhan osalta ovat edenneet nyt tähän vaiheeseen; vadelmarivien sijaan nousee eräänlaisia torneja. Liian pitkään olen ihaillut viiniviljelmiä, niitten rivejä, vaikka vadelma ei ole köynnöskasvi, se on juurimatto josta singahtelee ruokoja. Ensimmäinen torni kasvaa jo puutarhassa, oikeastaan siitä on tarkoitus rakentaa pyramidi, tarkemmin sanoen kokonaisuus, joka talveksi pakataan pyramidiksi, suojataan tuulilta, ja joka kesällä tuuhettuu jättipensaaksi. Pynttärinniemen puutarhassa on kaksi pitkää vadelmariviä, jonka leikkaaminen tämän kuvan kaltaiseksi kujaksi olisi mahdollista. Vadelma on pensas, joka vihreä ja kuohkea vain vähän aikaa; sen lehtii myöhään ja on pitkään ruokona. On selvää, että tällaiset pilarimaiset näkymät [&hellip;]
- [Pieni jääkausi 1590-luvulla herätti edistyksen ?](https://rniemip.ma-pe.net/pieni-jaakausi-1590-luvulla-heratti-edistyksen/): Onko sattumaa, että euroopalaisen valistuksen syntyä edelsi yllättävä ilmaston kylmeneminen, 1590 -luvulla alkanut Pieni jääkausi ? Ilmaston kylmeneminen voi olla sysäys ennenkuulumattomaan emansipaatioon, sekä ratkaiseviin 1600-luvun edistysaskeliin Euroopassa. Historisti, kirjailija Philip Blom esittää, että kylmyysshokki, jonka Pieni jääkausi aiheutti, merkitsi vapauspyrkimysten huimaa edisystä. Blom ei kuitenkaan tukeudu muodikkaaseen aivotutkimukseen, eikä väitä että kylmyys terävöittäisi ajattelua. Hänen väitteidensä perusteluja saadaan tosin odottaa helmikuuhun, kunnes Die Welt aus den Angeln ilmestyy. Frankfurt Allgemeinen (26.12.2016) sunnuntaiesseen kirjoittaja ei huomannut esittää Blomin perusteluja. Sen sijaan hän esitti runsaasti metaforia. Valistus ja kirkkaan selkeä ajattelu on kylmää ! Rationalismi on kirkasta ja jäätävän tarkkaa! Eurooppalaisen [&hellip;]
- [Haamut liikkuvat välipäivinä](https://rniemip.ma-pe.net/haamut-liikkuvat-valipaivina/): Haamut, pirulaiset, kiusanhenget kiihtyvät erityisen haitallisiksi nyt kun vanhasta on päästetty, irti eikä uuteen ole tartuttu. Välipäivien välitilassa ne leijuvat irrallisina kuin työttömät joulun jälkeen, odottelevat toimistoon ilmoittautumista sitten vuoden alussa. Välipäivät ovat irrallisuudesta kuohkeaa aikaa. Mutta mitä haamut ovat nykyään? Kiusanhenkiä, a) asioita jotka ovat tapahtuneet jo, menneitä, jotka kummittelevat mielessäni. Miten minua vituttaa tuo yks, hylkäsi hakemukseni, varmaankaan ei ollut lukenut sitä ajatuksella. Mä en ikinä saa läpi mitään, niin kauan kun tuo päättää. Okei, miksi sitten vaivaan turhaan itseäni, on muitakin tahoja. b) Pahimpia ovat itse kehitellyt haamut, kuten tuo yks, joka vesittää minun työtäni, niin etten [&hellip;]
- [Viisi ilmettä, peukku ja sydän emojit](https://rniemip.ma-pe.net/viisi-ilmetta-peukku-ja-sydan-emojit/): Lähetin omat Facebook emojini kaupungille tuulettumaan, heillä on ollut niin rankkaa.  Aleppon ahdistus ”Grrr..”  isku joulutorille  ”Sniff…” puna-armeijan kuoro terrorismin uhrina ”Whoop… sniff&#8230;&#8221;. Joulukorttien sijaan &#8221;love&#8221; ja tykkäämisiä. Tällä minä kellun, globaalissa uutisvirrassa ilmehtivänä pellenä, palleroina, tykkäämässä vai vihaamassa.  Kun joulu tuli, hehkutin punasydämiä. Kuvittelen, että emojit muodostavat alkeellisen ruumiin.  Siinä on vain peukku, pää ja sydän. Kullakin on oma tunnevolyyminsa. Peukku on ikään kuin käden heilautus, pää on aivot, ja suuri myönteinen tunne on punainen sydän. Tuovatko ne tunteet someen? Näyttää siltä, että tunteiden sijaan ne ilmaisevat asenteita. Emojit itsessään eivät nosta tunnehyökyjä, ne kelluvat kohdalle tulevissa kuohuissa. Varsinaiset [&hellip;]
- [Lucifer on valoa](https://rniemip.ma-pe.net/lucifer-on-valoa/): Pimeys on lempeää ja ääretöntä syysmetsää. Kuinka kammottavaksi tämä maailma on muuttumassa, kun se alkaa olla täysin valaistu. Lucifer oli enkeli nimeltään valo, lux, lusis. Se toi valon siunauksen ja sitten kirouksen. Lucifer on kreikaksi phosphoros, fosfori. Ehkä kirous on se, että valo läpäisee kantajansa. Olet väsynyt ja valojen ärsyttämä, mietit tätä mielekästä työtäsi. Mitkään rajat eivät pitele sitä, vain kiinnostus ja sitoutuminen voi läpäistä ihmisen tällä tavalla. Jos on valoa se tunkee sisällemme, jos on työtä se ei anna lepoa.
- [Saapumisen toinen vaihe: auringonnousu](https://rniemip.ma-pe.net/saapumisen-toinen-vaihe-auringonnousu/): Tallenna Muita rinnastuksia toiseen adventtiin: Toinen sukupuoli Käteen tarttuminen: kaksi Hilloa valui kirjeelle: kaksi tahraa Käteen tarttuminen, kaksi Kaksi ei voi mennä yhteen &nbsp; &nbsp; &nbsp; Tallenna Tallenna Tallenna Tallenna
- [Saapumisen ensimmäinen vaihe: adventtipyry](https://rniemip.ma-pe.net/saapumisen-vaiheet-adventtipyry/): Adventum tarkoittaa tulemista, ja nyt ensimmäinen adventti oli lumen tulemista. Se alkoi pehmeästi leijailevien lumihiutaleiden merkeissä lauantaina. Ensimmäisen adventtisunnuntain lumipyry olikin sitten pienikiteistä, kasvoille iskeytyvää vaakasuoraa ja vihmovaa lunta. Aikaa, joka tulee suoraan päin. Tallenna Tallenna Vanhassa salkussa aika on pysähtynyt, joskus pidettyjen luentojen materiaaleja kirjekuorissa. Lumipyryssä neulaset iskevät kasvoihin, vaikka minne käännyt, lumi vihmoo sinua päin. Menee tovi, sitten huomaat että pyry onkin tullut taaksesi, ja se on työntänyt sinua jo pitkän aikaa. Aika puhaltaa myötä ja aika puhaltaa vastaan. Aikamyrsky vaihtelee. Muita ensimmäisen adventin allegorioita: Mattoon juuttuneesta rusinasta Tää yksi nuppi Uuno on yksin Ensimmäinen puudutus &nbsp; Tallenna [&hellip;]
- [Yhdeksän astetta tähtipimeään](https://rniemip.ma-pe.net/yhdeksan-astetta-tahtipimeaan/): Sen jälkeen kun olen käynyt pimeään sisälle, voin ajatella että taivaan alla on olemassa yhdeksän tasoa, vaihe vaiheelta syvenevää pimeyttä. Syvin pimeys ei ole vielä silloin, kun etäisyyttä lähimpään valon kajoon on vähintään kaksikymmentä kilometriä. Ja vaikka silmäni ovat tyhjentyneet kaikesta valon heijastuksesta katseltuani tunnin ajan pimeyttä. Vaikka yhdenkään valonlähteen kajoakaan ei näy, silti on vielä jotain: tähdistä tuleva valo ja tuskin havaittavat heijastukset sekä kaislojen varjostumat järven pinnassa. Tähtien määrä on tuhansissa. Tähdillä on myös oma magnitudinsa, kuuteen eri tasoon jaettu valovoimansa, joka tulee ilmi pudotuspelissä. Kun valosaasteen määrä taivaan alla lisääntyy aina heikoimmin säteilevät katoavat silmistä. Se on [&hellip;]
- [Hämärän kuvan pelko on syvässä](https://rniemip.ma-pe.net/hamaran-kuvan-pelko-on-syvassa/): Valokuva tuntuu olevan sitkeästi nimensä vanki. Grafiikka tarttuu hämärään tarkemmin kuin kamera, ehkä kuivaneula on paras hämärän tutkija, koska se tuo valon mukaan tuskin havaittavana pisteenä, lähes digitaalisesti. Olen jo jonkin aikaa etsinyt hyviä hämäräkuvia, sitten löysin nämä Lorenzon Way North -kuvat, jotka eivät pelänneet pimeää. Se, missä vaiheessa kuva muuttuu katsojalle täysin pimeäksi, on mukana tässä kuvassa. Näin valokuva, se mikä joskus tuotiin esiin menemällä pimiöön ja valottamalla negatiivia, on jotenkin muuttunut kertomukseksi. Herkät digikamerat pystyät tuomaan esiin kiinnostavaa hämärää, tosin Lorenzon kohteet ovat usein lumisia rinteitä. Silti ne ovat kiinnostavampia kuin ruumis pimeässä &#8211; dekkarin genre filmissä on [&hellip;]
- [Wienerwaldin kummitussairaala](https://rniemip.ma-pe.net/wienerwaldin-kummitussairaala/): Wienin liepeiltä, metsäalueelta löytyvä iso ja autio sairaala on kiehtonut sekä okkultisteja että tyhjien paikkojen bongareita. Paikalla onkin aika järkyttävä historia. Jättimäinen kompleksi rakennettiin 1900-alkuvuosina keuhkotautiparantolaksi ja kerrotaan mm. Kafkan lepäilleen siellä hetken aikaa. Johtava keuhkotautilääkäri, Hugo Krauss teki kuitenkin itsemurhan, kun 1938 Gestapon miehet ilmoittivat ottavansa parantolan omaan käyttöönsä. Tohtori Krauss otti myrkkyä, ja hänen sairaalansa muutettiin parhaille arjalaisille tarkoitetuksi synnytyssairaalaksi. Se sai nimen Heim Ostermark. Hanke oli kuulemma Hitlerille läheinen. Nuori Hitler olikoj jo Wienin vuosinaan osallistunut innokkaasti arjalaisia aviopareja järjestävän yhdistyksen toimintaan. Pienehkö, ruskeasilmäinen Hitler itse ei ilmeisesti yltänyt ehdokaslistalle asti. Yhdistys siis järjesti puhtaita avioliittoja. Sittemmin [&hellip;]
- [Paikkojen logiikka Praterin alkoholisteilla](https://rniemip.ma-pe.net/paikkojen-logiikka-praterin-alkoholisteilla/): Spurgujen oleskelupaikkojen valinta &#8211; talvipaikkoja ja kesäpaikkojen ekologinen vaihtelu &#8211; noudattaa omaa ikiaikaista rytmiään myös Praterin Matkakeskusken pihalla Wienissä. Lokakuun puolivälissä piha-alueella majailevilla näkyy olevan kassit ja rinkat, asuntoloihin ja tyhjiin rakennuksiin hakeutuminen on meneillään. Keväällä varhain he kulkevat kättä ja pulloa heiluttaen, suunta on puistoihin päin. Miksi uusi, 2008 valmistunut, Pratern Sternin matkakeskus kerää spurguja ? Ehkä he noudattavat alitajuisesti jotain vanhempaa reittiä. Aiemmin paikka oli nimeltään Nordbahnhof, jonne Prahan, Varsovan, Brnon junat tulivat. Kumman paljon tuolla on yhä spurgutason tsekkejä ja puolalaisia ihmisraunioita, joitten tarkoituksena oli tulla Wieniin töihin. Muistan kevään 2013, kun asuntoni oli Praterissa, viikonloppuisin alueella [&hellip;]
- [Ingeborg Bachmann Wienissä 1949](https://rniemip.ma-pe.net/ingeborg-bachman-wienissa-1949/): Jos käyt portista, jossa lukee Viktor Frankl, pääset etsimään merkityksellistä elämää. Kuluneen viikon ajan Wienissä olen tullut yliopistolle pienestä portista jossa lukee Viktor Frankl, ilmeisesti sen merkkinä että edessä on hänen nimeään kantava kuja. Wienin yliopiston Spitalenstrassen kampus on muurien eristämä, kadulta sinne pääsee vain pienistä porteista. Ja tässä portissa on kuuluisan neurologin ja psykologin nimi. Kun tästä käyt, muista että elämälläsi täytyy olla merkitys. Tällainen ajatus liitetään nimenomaan Viktor Franklin logos terapiaan eli logoterapiaan. Minulle oli yllätys, että kirjailija Ingeborg Bachmann oli Wienissä asuessaan hyvinkin paljon Franklin kanssa tekemisissä. Hän oli tosin vain opiskelija ja Frankl maailmankuulu professori. Bachmann oli [&hellip;]
- [Jos näkis kotkan tai aatelisen](https://rniemip.ma-pe.net/jos-nakis-kotkan-tai-aatelisen/): Valmistautuminen parin viikon opetuskeikalle Wienissä on sisältänyt myös Am Schauplatz dokumenttifilmien katselua You Tubesta. Erityisesti itävaltalaisten aatelisten nykyelämää käsittelevä dokumentti sekottui jollain kummalla tavalla pakkaamiseen ja itsekritiikkiin: minulla ei moneen vuoteen ole ollut hyviä sinisiä sukkia ruskeitten housujen kassa. Tunnen olevani nuhjuinen ja pahasti valmistautumaton jos satun kohtaamaan aateliskatseen. Aito aatelinen on tietysti piittaamaton, mutta valeaateliset voivat katsoa pahasti. Kuten tuo dokumentin aatelisia leikkivä pari, kreivi ja kreivitär. He ovat syntyneet tavallisen kansalaisen kroppaan, mutta korjaavat nyt asian pukeutumalla. Kreiviksi laittautuva herra seuraavassa klipissä, uskoo olevansa eräänlainen transvestiitti tällä alueella. Ja kuulostaahan se hienommalta, kuin tunnustautua tavalliseksi pervoksi, mutta nainen [&hellip;]
- [TOMAATIT TORINON TORILLA](https://rniemip.ma-pe.net/tomaatit-torinon-torilla/): Torinon vihannestorilla. Elonkorjuuajan runsaus oli vasta alkua, vaikka tomaatit vyöryivätkin suoraan sydämeeni, kun vaeltelin ruuhkassa kojujen välillä. Popsin tomaatteja samalla kun osallistuin kirjoittajakoulun työpajoihin. En puhu niistä kalliista ja mauttomista minitomaateista, joita marketista löytyi, vaan isommista, tosin pingispalloa pienemmistä makupommeista, terttutomaateista. Niitä olen kantanut laukussani, kuin Suomessa omenoita. Maukkaat tomaatit sisältävät nesteen ja kuidun, puhumattakaan kaikista muista tomaattien antioksi-ominaisuuksista jotka kaikki tietävät. Tänä syksynä, kun tomaattitarjonta Suomessa on ollut huonoa, enkä omaa satoakaan ole paljoa saanut &#8211; ne ryökäleet eivät tunnu kypsyvän ikinä &#8211; lähdin sitten Torinoon syömään tomaatteja. Samalla olen opetellut kieltä, siis tomaattien lukemistaitoa, niitten aurinkoa ja yhteiskuntaa. [&hellip;]
- [Venäjän laajat arot puintiaikaan.    Sinne !](https://rniemip.ma-pe.net/venajan-laajat-arot-puintiaikaan-sinne/): Löysin kauniin neuvostofilmin 50-luvulta. Sen kuvissa vilahtavat laajat vehnäpellot, puimurit, traktorit sekä maatyöläisten iloinen joukko. Vaikuttavinta filmin alussa oli laaja aro, avara taivas ja ihmiset, jotka saavat laulaa ja tehdä työtä suuressa joukossa, ennen kaikkea ulkoilmassa. Filmi on kevyt, kauniiden kuvien ja ihmisten spektaakkeli. En tiennyt että näin viihteellisiä neuvostofilmejä onkaan, tunnen sieltä vain Kurjet lentävät -tyyppistä elokuvataidetta. En anna spektaakkelin häiritä, koska olen lumoutunut jostain mikä tulee tahattomasti näihin kuviin. Se on syyspäivä ulkona pellolla, mahdollisuus laulaa ja tehdä helppoa työtä. Kiinnitän huomioni yllä olevan kuvan etualaan, puituun ja heinikkoiseen peltoon. Kone on puinut korkealta, tähkän korkeudelta, niin että [&hellip;]
- [Pojat rynnivät uimaan (1946)](https://rniemip.ma-pe.net/pojat-rynnivat-uimaan-1946-2/): Pojat juoksevat uimaan, kuvittelen että on elokuu 1946 ja isääni kutsuttiin vielä Olliksi, ja että hän juoksee kuvassa ensimmäisenä. Poikalauma rynnii alamäkeä, säntäillen liiankin vauhdikkaasti. Kaikki muut horjuvat ja syöksähtelevät. Vain juoksijoista ensimmäinen hallitsee kehonsa: hänen juoksuasentonsa on tasapainoinen ja kaunis. Rinta on auki ja hengitys kulkee, käsien ja jalkojen rytmi on hyvä, hän on vakava ja keskittynyt vain juoksuun. Siksi kuvittelen hänet sellaiseksi kuin isäni oli poikana. Myöhemmin lehtikuvissa näkyy tämä sama juoksijan asento. Kuvittelen tämän kaiken erään aivan toiseen asiaan liittyvän ruotsalaisen dokumenttifilmin avulla koska isästä ja poikalaumasta ei ole kuvaa. Näen elokuisen illan varjot, kuvittelen että talo [&hellip;]
- [Sellaisia, kuin he veteen astuessaan ovat (1946)](https://rniemip.ma-pe.net/sellaisia-kuin-he-veteen-astuessaan-ovat-1946-2/): Ranta, rajanylitys, vesi. Tämä veteen syöksyjien ryhmä, tämä poikamainen melskaamisporukka, tämä tuntuu riemastuttavalta. Hehän harrastavat liikuntaa ilman urheilua. Veteen ryntäämisen hetki, kuten valokuvaajat tietävät, on täynnä hetkeä itseään. Se saa urheilusuoritukset ja kilpailun unohtumaan. Pelkään silti, että isäni &#8211; kolmesta etualalla olevasta oikeanpuolimmainen, kuten kuvittelen &#8211; yrittää ohittaa keskimmäisen pojan. Kuva on muualta, samasta dokumentista kuin edellisen postauksen kuva. Kuvittelen että on elokuu 1946, isäni oli silloin 13 vuotias ja kiinnostus urheiluun oli heräämässä. Ehkä tämä oli se kesä Ollille, kun hän löysi juoksun: hän juoksi aamuisin pellolle maatöihin tai metsäpalstalle puita karsimaan, ja illalla hän juoksi takaisin kotiin. Hän [&hellip;]
- [Vesikamppailu sinulle, isä](https://rniemip.ma-pe.net/vetta-ilmaa-poikien-voimaa/): Tästä kuvasta en enää hahmota sinua isä, en vaikka haluaisin. Eivätkä nuo hahmot  kuvassa  ole muuta kuin sinun sukupolveasi. Sinä olet mukana veden pärskeessä, vesikamppailussa. Neljä poikaa ovat täydessä toiminnassa, he ovat puoliksi kadonneet veden pärskeeseen ja keskittyneet siihen. Lähestyvään aaltoon yhdessä valmistautuneina. Vesi ei pakota heitä mihinkään. He ryntäävät vettä vastan, sitä vastustaen, siihen heittäytyen.  Ei ole pakkoa, eikä hurjinkaan hyppiminen ole liikaa: he antavat voimansa kokonaan, löytävät voimantuntonsa. Kukin itse, ei  eristyneenä vaan samalla toisilleen tilaa riehuen. Isä ole tyytyväinen niistä hetkistä toisten poikien kanssa elokuussa 1946,  mieluummin se, kuin putoaminen jäihin samoissa vesissä 44 vuotta myöhemmin, sen [&hellip;]
- [Myrsky herää salamaniskun jälkeen](https://rniemip.ma-pe.net/myrsky-heraa-salamaniskun-jalkeen/): Siri Hustvedt kertoo säpsähtäneensä nähdessään ensimmäisen kerran Giorgianon maalauksen Myrsky (1506-8). Taidehistorian luennolla hänen eteensä ilmestyi tämä Italian renessanssiajan maalaus, ja säpsähdys kävi läpi hänen ruumiinsa, kuin salamanisku, eikä hän osaa sanoa miksi. Maalauksen taustalla on kuvattu myrskyn nouseminen, ehkäpä hetki ennen kuin varsinainen myrsky puhkeaa. Kun mustat pilvet keräytyvät taivaalle ja tyyni ilmanala alkaa olla jo uhkaava, kunnes salamanisku repäisee taivaan ja vapauttaa tuulet riepomaan ympäristöä. Tuntuu, kuin puut ja pensaat vasta huojuisivat, mutta kohta,  salamaniskun jälkeen varsinainen myrsky pääsee valloilleen. Omaelämäkerrallisessa teoksessa Vapiseva nainen, hermojeni tarina (2011) Hustvedt kertoo taipumuksestaan säpsähtää. Salaman jyrähdys ja isku on ehkä se [&hellip;]
- [Entä sade episodina ?](https://rniemip.ma-pe.net/enta-sade-episodina/): Haluaisin kirjastoon, mutta nyt sataa rankasti ja lykkään lähtöäni. Milloin vesisade onnistuttiin valokuvaamaan ensi kerran?  Milloin huomattiin, että vaikutelma on todempi suihkun avulla lavastettuna ? Milloin huomattiin, että digitaalisesti sadevaikutelmaan voi lisätä myös tuulenpuuskan suunnan, ja sade on vielä todellisempi. Kirjallinen sade manipuloi aikaa: sade yllättää, muuttaa suunnitelmat ja aletaan pitää sadetta. Ehdinkö juosta katua pitkin kirjastolle asti, ennen kuin sade kiihtyy. Kauanko ihmiset odottavat näyteikkunan kohdalla, markiisin alla sadekuuron loppumista.  Kerääkö jossain kiireesti pyykkiä narulta? Tai ehtiikö kalastaja järveltä pois ennen kuin sade kastelee. Varsin elokuvamaisia sateen episodeja. Kuvan saa myös episodina,  joka on ruotsalaisen Roy Anderssonin filmistä Du [&hellip;]
- [Sade ja unohtuvat muistiinpanot](https://rniemip.ma-pe.net/sade-ja-unohtuvat-muistiinpanot/): Vesisadetta voi verrata unohtuviin muistiinpanoihin. Erityisesti sellaisiin, joita kirjoitetaan epäselvästi, joita ei ole tarkoitus lukea. Kirjaimet voisivat mainiosti sulautua toisiinsa, teksti muuttua arvailtavaksi, koska kirjoittamisen hetki riittää. Jos edes joitain sanapareja hahmottuu sieltä täältä, sen verran että ajatuksen etenemisen voi todistaa. Miksi kirjoitan vaikka en saa tekstistäni selvää käsialastani ? Aikomukseni on laajentaa muistiinpanojen kirjoittamista, tehdä siitä tapa hahmottaa kuultua.  Voihan se olla keino osallistua tilanteeseen, ikään kuin sateesta käsin teitä katoksessa olijoita katsellen. &nbsp;
- [Kasvit opettavat sormien kautta ihmistä](https://rniemip.ma-pe.net/kasvit-opettavat-sormien-kautta-ihmista/): &#8221;Krysanteemit&#8221; on John Steinbeckin novelli (1938) pula-ajalta, jossa kukkia kotifarmillaan kasvattava nainen oli osaltaan luomassa amerikkalaista laman jälkeistä osaamista. Kyseessä oli Vihan hedelmät -romaanin vastateokseksi koottu kokoelma, sovinnon hedelmät on taas ajankohtainen. Hyödyttömästi kukkien parissa toimiva nainen rinnastuu novellissa oikeaa työtä tekevään farmariin sekä kiertelevään kattilanpaikkaajaan.  Kukkien hoito osoittautuu erityisen arvokkaaksi työksi &#8211; ja miksi näin on. Kiertelevä kattilaseppä saa naiselta tehtäväkseen viedä krysanteemin taimia tuntemattomalle kotipuutarhan hoitajalle.  (Kansallinen hyvän tahdon ele). Samalla nainen kertoo millä tavalla kukat ikään kuin opettavat hänelle kuinka käsiä käytetään. &#8211; Juuri nuppujen aikaan niihin onkin pantava eniten huolta, hän sanoi hitaasti, empien. &#8211; En [&hellip;]
- [Äiti lapsena 1942](https://rniemip.ma-pe.net/aiti-lapsena-1942/): Sodan jälkeinen Alajärven Kultalahti, ja kesäkuiset iltapäivät aikaa leikkiä sekä uida (Kaikki tämä on kuvitelmaa siitä kuinka äitini olisi viettänyt lapsena kesäpäivää Kultalahdessa,  ja kuvatkin löytyvät filmistä Badehuset (1987) You Tubesta.  Leikitään sopivan kiven päällä, äiti olisi kuvassa vaalea sinimekkoinen. Leikkipaikka on lehmihaassa, ja se on syntynyt sopivaan kohtaan järven lahdelle. Tytöt laskevat pennejä, pikkurahoja, ostaakseen irtokarkkia kioskilta. Karkit maksavat pennin kappale. Kolikot annetaan pojalle, joka on kintuistaan nopea kuin Paavo Nurmi. Hän kipaisee kinttupolkua pitkin kioskille, joka on hiekkatien risteyksessä, sinne on kilometri matkaa ja hän juoksee koko matkan pysähtymättä. Hengästyneenä poika palaa, ja kertoo että karkkeja ei ole, [&hellip;]
- [Nuput paahdettuina](https://rniemip.ma-pe.net/nuput-paahdettuina/): Parasta ovat voissa paistetut voikukan nuput. Niiden mieto aromi vetäytynyt ja tiivis maku tarvitsee voin. Nimenomaan suoraan pellon pientareelta haettuna ja paahdettuna, sormisuolalla terästettynä. Älä huoli voikukan karvaista nesteistä, huolellinen paahto kyllä häivyttää kaiken kitkeryyden ja jättää kypsän maun. Tämä on sitä vihreän ydintä, nupuja, räjähtäviä nalleja, jotka piilevät voikukkapuskan vihreyteen kätkeytyneenä. Tämä ennenaikaisuuden tunne, tämä outo sadon keruu ennen kukkimista ja kypsymistä, ikään kuin poimisin pelkkiä lupauksia. Silti, rehevän kasvuston juurella suorastaan istahdan maahan, napsin kaksi käsin nuppuja kassiin.Syy istua kedolla, minulle siitä on muodostunut eräs onnen istumapaikka, syy pudottautua, syy antaa horisontin kohota, pelkästään sen takia olen taas [&hellip;]
- [Kasa ahvenia](https://rniemip.ma-pe.net/kasa-ahvenia/): Ahventen kanssa on vielä paljon tekemistä, ennen kuin niistä löytyy sopivat tulevien aikojen ruokaherkut. Nyt pikkuahvenia, viikko sitten keskikokoista kutuahventa &#8211; välittömästi pyynnin jälkeen nautittuna. a) ahvenen mätiä ja ohuita ahvenen fileitä graavattuna, paahdetun leivän kanssa b) keko nyljettyjä ahvenia paistettuna, naposteltavaa illan istujaisissa valkoviinin kanssa. Nämä ovat parhaat, mutta pikkuahven tarkemmin sanoen sangollinen pikkuahvenia. Lähiruoka, sekä proteiinin lähde, ja tulevaisuudessa niitäkin enemmän se kalaruuan erityinen aivoja ravitseva ominaisuus. Katiskalla nousi pientä ahventa, kuin vääntäisi veden alta esiin välkehtivän pensaan, värisevän, kimaltelevan. Elämää täynnä olevan ansan, joka räpistelee elinvoimaa. Ne kuolivat jääkaapissa. Jospa jättimäisten uivien kalatehtaiden aika olisi joskus ohi, [&hellip;]
- [Tulppaanilla on posket](https://rniemip.ma-pe.net/tulppaanilla-on-posket/): Kaunotar   pysyy viileän etäisenä ja antaa hehkuvan poskensa hyväiltäväksi, tarjoutuu kuitenkin suudelmalle. Tällaisena kevätpäivänä tulppaani on nuori, vaikka posket roikkuvat. Kaikki te, punaiset ja keltaiset posket,  huojahtelette keppien nenässä. Tulppaanit, te olette kasveja vailla kasvoja, kaunottaria vailla silmiä ja huulia.   &nbsp; &nbsp;
- [Vihreän lasin läpi](https://rniemip.ma-pe.net/vihrean/): Täytyy olla tiheän metsän keskellä, juuri vireäksi puhjenneessa ruuhkassa, siirtelet oksia sivuun, nostelet, kumartelet, eikä sinulla ole minkäänlaista mahdollisuutta tarkentaa katsettasi, mikä on lähellä ja mikä kaukana. http://www.pierre-schwarzenbach-art.ch/?gruppe=22 &nbsp;
- [Decamerone -käännöksestä kadonnut puutarha](https://rniemip.ma-pe.net/decameronen-kaannoksesta-kadonnut-puutarha/): Puutarhassa oleskelun, ei puurtamisen vaan nautinnon klassikko on renessanssiajalta, Giovanni Boccaccion Decamerone. Seitsemän nuorta naista ja kolme miestä ovat lähteneet Firenzestä ruttoa pakoon ja asettuvat lähistölle linnaan. &#8221;Valmistelut suoritettiin päivän kuluessa, ja varhain seuraavana aamuna naiset lähtivät kamarineitojensa ja näiden kolmen nuoren miehen sekä heidän palvelijoittensa saattamana Firenzestä. Parin tunnin kuluttua he olivat määräpaikassaan, komeassa linnassa, joka sijaitsi metsäisellä kukkulalla ja jonka lähiympäristössä oli ihastuttavia puutarhoja ja mitä ihaninta, jääkylmää vettä sisältäviä kaivoja. (&#8230;) He viettävät joutilaista aikaa yhdessä, usein linnan puutarhassa, ja kertovat tarinoita. Pampinea, joka oli valittu kuningattareksi,sanoi: &#8221;Täällä meillä on kukkivia puutarhoja, hymyileviä niittyjä ja varjoisia paikkoja [&hellip;]
- [Kyllä teitä on odotettukin !](https://rniemip.ma-pe.net/kylla-teita-on-odotettukin/): Silmujen ilmestyminen ! Vielä muutama viikko sitten puut olivat risuja, ja nyt tämä ilmestys: yhdeksänkymmentä miljardia pyhimystä on istahtanut tänne luontoon. Pyhiä ruumiita, niitä voi syödä. Vasinkin pihlaja on pyhä puu, niitten oksilla istuu nyt herkullisia, pieniä ihmeitä.
- [Mitä kurki tietää](https://rniemip.ma-pe.net/mita-kurki-tietaa/): Kurjet palaavat nyt sijoilleen ja omille soilleen, paikoille jossa heidän pesärakennelmansa ovat. On outoa, miten aggressiivisia oman kumppaninsa ja alueensa puolustajia kurjista tulee, kun ne tulevat pesimälueelleen. Koko muuttomatka lennetään auramuodostelmissa, autetaan toisia, levätään sopuisasti suurissa kurkikaupungeissa. Mutta kun oma reviiri lähestyy, niin pariutuneilla kaikki muuttuu, kukin alkaa vartioida omaansa. “Kun kurjet lähestyvät pesäänsä sekä naaraan että koiraan aivoissa tapahtuu jokakesäinen muutos. Ne ryhtyvät puolustamaan aluettaan raivokkaasti tunkeilijoilta. Ne hyökkäävät jopa oman ällistyneen edellisvuotisen poikasensa kimppuun, vaikka ovat hoivanneet sitä matkalla takaisin pohjolaan, ja ajavat sen pois nokkimalla ja viuhtomalla siipiään.” Richard Powers kirjoittaa aivotoimintaa käsittelevässä romaanissaan Muistin kaiku kunkin osan alussa [&hellip;]
- [Tekstailu ja uudenlainen itsekseen oleminen](https://rniemip.ma-pe.net/tekstailu-ja-uudenlainen-itsekseen-oleminen/): Ihminen, joka on hiljaa omissa oloissaan, on ajatuksissaan. Tai sitten hän on keskittyneenä ajatusten vaihtoon, hän tekstaa laitteellaan, ja on yhteydessä johonkin toiseen. Kummassakin tapauksessa ihminen istuu hiljaa paikallaan, eikä näytä tekevän mitään, mutta edellistä pidetään syvällisenä ja jälkimmäistä pinnallisena. Modernilla romaanilla on ollut suuri vaikutus siihen, että yksinään viihtyvää ihmistä on alettu arvostaa. Hänen mietiskelynsä, hänen kykynsä kuunnella itseään on ollut yksinäistä, näkymätöntä elämää, ja vasta vähitellen tällaista on opittu lukemaan. Henry James koki tehneensä eräänlaisen läpimurron, kun oli onnistunut kuvaamaan Naisen muotokuva -romaanissaan, kuinka nainen on kokonaisen illan itsekseen eikä tee mitään. Ajatuksissaan nainen kuitenkin pohtii intensiivisesti avioliittonsa [&hellip;]
- [Talvi-city ja vapautuminen sisätiloista](https://rniemip.ma-pe.net/talvi-city-ja-vapautuminen-sisatiloista/): Avointa ulkotilaa ja sen mahdollisuuksia ei ole ymmärretty pohjoisia kaupunkeja kehitettäessä. Kaikki haluttiin tuoda sisätöihin. Nyt tätä elämismuotoa pitää arvioida uudelleen, ulkoilu jo osataan, mutta entä talvinen elämä kaupungissa. Kylmältä säältä suojaamisen kulttuurilla on kääntöpuolensa. Pohjoiset kaupungit ovat ankeita: tunnemme  ostoskeskusten välissä surkeat, viimaiset ja leveät kadut, tiedämme autokaupungit joissa ulkona liikkuminen on epämiellyttävää. Ei-paikat. Koko pohjoinen modernisaatio keskittyy sisätiloihin: kylmää ja pimeää vastaan taistelun hintana on psyykkistä oirehtimista ja merkityksetön ulkotila. Fenomenologinen katse, siirtyessään kerrostalo-alueelta parkkipaikkojen yli, ei näe suurtakaan eroa niitten välillä. Ne yhdessä kertovat kaupungeista, joissa ei ole tapana elää avoimen taivaan alla. Tilastot kertovat sääjaksojen vaikutuksesta [&hellip;]
- [Huikaiseva hetki ennen likaa ja sohjoa](https://rniemip.ma-pe.net/huikaiseva-hetki-ennen-likaa-ja-sohjoa/): Hieno lumiluku avaa Michael Cunninghamin Lumikuningatar romaanin (suom. Raimo Salminen). Sen aiheena on lumipeite, joka kestää aamuhetken, ennen kuin muuttuu taas sohjoksi. Niinkuin tänä maaliskuisena aamuna, kun keväinen valo huikaisee uudella lumella kuin juuri ostettu, kertakäyttöinen, puhtautta huokuva toppaliivi, joka on likainen jo iltapäivällä. Mutta Cunninhamin romaanissa on vielä aamu. Avonaiseksi jääneestä ikkunasta pyryttää lunta sisään makuuhuoneeseen. Onko se unta vai totta? Tyler irrottautuu Bethin kyljestä varovaisesti nousee sängystä sulkeakseen ikkunan. ”Kello ei vielä ole edes kuutta. Ulkona on valkoista joka puolella. Vanhat lumikasat, jotka on monen päivän aikana aurattu viereiseen pysäköintialueen reunoille &#8211; jotka ovat kiteytyneet harmaiksi iljettävien nokipaljettien [&hellip;]
- [Olispa sen arvoinen, että sais maistaa mesimarjaa ?](https://rniemip.ma-pe.net/olisp-sen-arvoinen-etta-sais-maistaa-mesimarjaa/): Mesimarja (rubus arcticus) kukkii nyt runsaasti hakkuuaukoilla ja pientareilla, mutta yhä vailla toivoa. Se kukoistaa turhaan. Yhtä turhaan kuin minäkin uudistan tätä metsittynyttä peltoa metsäpuutarhaksi. En viitsi edes puhua siitä lamauttavasta, valtakunnallisesta typeryydestä, joka estää nyt järjestelmällisesti konkreettisen maanparannuksen. Puhumattakaan luonnon omasta voimasta, mesimarjasta, joka menestyessään olisi aromikkain marja mitä Euroopasta löytyy. Mesimarja kukkii kautta maan, mutta vailla toivoa marjojen muodostumisesta. Kohtuuton kukkiminen on usein epätoivon merkki. Vaikka kuvassa oleva villi mättäistö pellon pientareella kukkii taas, se lienee turhaa, kuten viimevuonnakin. Toiveikkaasti tosin asettelen mättään ympärille neljä ruukkua muualta tuotua mesimarjaa. Ne ovat kukkivia mättäitä, ja tarkoituksena on tuoda vierasta [&hellip;]
- [Omenankukkien hetki](https://rniemip.ma-pe.net/omenankukkien-hetki/): Olen koko ajan halunnut osallistua tähän kukkimiseen, mutten tiennyt miten. Tämä paikoin toispuoleinen omenapuu ojentelee jopa noita kukkivia oksiaan, tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä. Se ei ole tuo täydellinen omenapuu, jonka kuvan näin ja tallensin. Se hehkuu, sen eheä kokonaisuus kutsuu, se näyttää lupaavan parempaa hetkeä, kuin tuo nyt saatavilla oleva oman alapihan puu. Silti, tämä mikä on läsnä tarjojaa jotain enemmän kuin katsottavaa, tuoksua ja sen mukana muuta. Eikö nyt, kun omenapuu tarjoaa kukkimistaan, se tarjoa samalla myös hetkeä. Kukkaan tulemisen hetkeä, sitä lyhyttä jaksoa jonka se kestää, eikö se tarjoa siis aistittavaan muotoon käärittyä aikaa ? Tämä puu joka näkyy [&hellip;]
- [VOIKUKAN NUPUT JA MUUTA KARVASTA](https://rniemip.ma-pe.net/voikukan-nuput-ja-muuta-karvasta/): Täydet voikukat kukkivat jo, mutta vielä löytyy nuppuja kun katsoo tarkkaan aivan kasvin juureen. Siellä lehtien ympäröimänä näkyy noita pieniä vihreitä niittejä. Siksi istun nurmikolla, tavoittelen nuppuja. Ne ovat tiukassa kuin maahan ruuvattuina. Napsin niitä peukalon ja etusormen otteella, pudottelen kulhoon paistaakseni ne saman tien. Istun nurmikolla mielelläni, se on eräs syy kesäyrttien keruuseen, lupa istua maassa. Sormeni tahmaantuvat voikukan sapekkaaseen maitiin. Sen karvaus on liikaa ihmiselle, vaikka tietävästi ainakin lehmä ja koira pitävät voikukan karvaasta mausta. Se, mikä ei käy meille, voi siis maistua hyvin muille olennoille. Lapsen suussa voikukka on pahaa, se sylkäistään pois irvistyksen säestämänä. Niin yksinkertaista [&hellip;]
- [Mikä lie trauma tämä latvomisen pelko](https://rniemip.ma-pe.net/mika-lie-trauma-tama-latvomisen-pelko/): En tiennyt että salvian latvan voi katkaista, ja vasta sitten se tuuhettuu pensaaksi. Sama juttu kuin basilikalla, sekä purjolla. Mutta jos katkaiset kaulan nuorelta keräkaalilta, se ei toivu koskaan. Parsakaaliakaan ei kannata katkoa ennen aikojaan. Vasta sitten kun varsi on tukeva ja keski-ikäinen, silloin se kannattaa latvoa niin, että se onnistuu näyttämään yhdeltä isolta kukkanupulta. Latvomisen pelko, voi tätä ainokaisten taimien loputonta hellimistä. Vielä silloinkin kun ne ovat jo venähtäneitä nuorukaisia. Salviatkin, niin kuin nuo kuvassa ikkunaan nojailevat, hieltä haisevat tyypit ! Ensin tuuhettui hujoppi, kun päätin katkaista latvan. Teinimäisen siskon latvasta napsaisin myöhemmin &#8211; ja sehän päätti seisoa omilla [&hellip;]
- [Taimia täytyy siedättää siihen, mikä niitä odottaa - epämukavuus.](https://rniemip.ma-pe.net/taimia-taytyy-siedattaa-siihen-epamukavuuteen-mika-niita-odottaa/): Taimien karaisu on pohdinnan arvoinen asia. Miksi edes tuoda niitä ulkoilmaan, epämieluisan viileään ja tuuliseen säähän ? Tämä on ensimmäinen aihe teksien kokonaisuudessa, joissa kasvimaan hoito taipuu kohti filosofiaa &#8211; niin että päät ja latvat kohoavat, nyökkäävät ja kieltävät. Kurpitsan taimet ovat niin suojattomia ulkona, ne näyttävät kärsivän. Kuten kuvasta näkyy, lehdet ovat hentoja ja varret herkästi katkeilevia. Karaisun sanotaan vahvistavan. Taimien kokema kohtuullinen siedätys saa ne kestämään paremmin shokkia, joka on tulossa. Vielä ne ovat poteissaan, viedään yöksi sisälle. Mutta kohta ne ovat maassa, eikä niille voi antaa enää lämpöä ja suojaa &#8211; mitä nyt kastelun ja harson saa [&hellip;]
- [Näin tomaatit karaistuvat (paitsi kolme ensimmäistä)](https://rniemip.ma-pe.net/nain-tomaatit-karaistuvat-paitsi-kolme-ensimmaista/): Siedätin tomaatteja kylmälle, nostin taimet ulos ja unohdin ne yöksi. Oli pakkasta ja kaikkien niiden lehdet lysähtivät. Ulommainen rivi menehtyi, mutta suurin osa tomaateista toipui. Näinhän se käy, karaistuminen. Aavistelen että armottoman kylmä yö tulee olemaan hyväksi tomaateille. Voihan tällainen kärsiminen ja valikoiva kuolema herättää kasvit kukkimaan epätoivoisen innokkaasti. Nämä ovat runkotomaatteja, isoa mustaa ja maatiaislajia. Satoa niistä on tullut kovin vähän, sen verran että mehukkaan mustan aromit ovat tuttuja. Jos kesästä tulisi lämmin… ja jospa tämä kylmälle karaiseminen edistäisi satoa. On tietysti toiveajattelua, että viimeöiden rankka karaiseminen voisi aiheuttaa jossain geenimuutoksen, oikean mutaation. Kuitenkin sanotaan, että kylmyys on ollut [&hellip;]
- [Peltojen eroosiota, maaperän menettämistä](https://rniemip.ma-pe.net/peltojen-eroosiota-maaperan-menettamista/): Maaperän tutkija Russell Smith kertoo seisovansa Kiinan muurilla. Hän kiinnittää huomionsa lukuisiin maanvajoamiin, niitä on valtavasti ja ne ovat jopa 15 metriä syviä. Eletään 1920 -lukua ja kyntöviljelyn myötä eroosio on kalvanut mäkiset rinteet jättimäisille uurteille. Hedelmällinen maa valuu alas. Hän toistaa sanaa vajoama, vajoama, maanvajoama, koska se merkitsee maaperän katoamista. Iltse loikoilen mättäällä metsän reunassa, ja ajattelen miten monella tapaa maaperän voi menettää. Se voi vajota, eroosio voi kuljettaa sen pois, se voi jäädä veden alle, se voi kuivaa niin että tuuli puhaltaa mullan pois. Siihen ei saa enää yhteyttä se ei enää vastaa istutuksiin tai kylvöihin. Loikoilen, työ [&hellip;]
- [Miksi ihminen ei voi olla raivaamatta ?](https://rniemip.ma-pe.net/miksi-ihminen-ei-voi-olla-raivaamatta/): Hätistelen pajukkoja pois, mättäikköjä pois, pakko tehdä lisää kasvimaata metsäpuutarhaan. Miksi kasvimaan perustaminen on hävittämistä, kasvimatoa poistamista ? Jostain syystä pitää lapoida ja muokata, kitkeä &#8211; avata puhtaaksi tapettu tila. Täällä ollaan, paikalla, jota on ennenkin viljelty, tämä oli joskus pienviljelijän pelto. Kartassa paikka näkyy metsänä, mutta multainen maa viittaa peltoon. Samoin sarkaojat. On tämä raivaaminen kummaa, kaikki villinä levinnyt täytyy nujertaa. Sitten tapana on kääntää kaikki yläsalaisin, juuret ylös niin että multainen ala siivottaisiin kasvimaaksi. Miksi pitää raivata, raivota, hävittää ? Tämäkin oli kaunis niitty, kukkainen mutta varsin pajukkoinen. Entä nyt ? Miten kasvimaa voikaan näyttää tällaiselta hakkuuaukean tapaiselta [&hellip;]
- [Sulaa ja sitten jäättyy - kasvillisuus kärsii](https://rniemip.ma-pe.net/sulaa-ja-sitten-jaattyy-kasvillisuus-karsii/): Ajankohtaan nähden korkea lämpötila pakenee kylmää rintamaa joka väistyy koko ajan. Tuskin muistamme enää hyytävää sydäntalvea ja sitä, miten äkkiä siihen pudottiin vetisen joulukuun jälkeen. Ja kuukausi sitten, maaliskuun alussa kylmyys lehahti pois ja samalla lumet, lähes huomaamatta. Nyt elelemme leutoa kevättä. Sulaa ja jäätyy on kasveille kovin streassaavaa, mikä tässä nollan kahden puolen huojuvassa rajassa oikein vetää. Mistä tämä johtuu. Uusi sujaa-jäätyy vuodenaika kattaa jo puolet vuodesta, muuten on joko talvi tai kesä. Samoin kuin viime vuonna, jolloin maaliskuu oli myös leuto, ja lumet sulivat jo alkukuusta. Jos silloin oli mittaushistorian lämpimin maaliskuu, mutta nyt tuli lämpimämämpi. Huhtikuun äärellä arveluttaa [&hellip;]
- [Valokomero, camera lucida](https://rniemip.ma-pe.net/valokomero-camera-lucida/): Tuleekohan sana kamera samasta kantasanasta kuin komero ? Kyllä, tarkistin: latian camera viittaa huoneeseen. Oikeastaan camera obscura on huone, jonne ei voi nähdä. Se on laatikkokamera, jonka sisälle ei saa kurkistaa, ettei takaseinään heijastuva valon tekemä kuva mene pilalle. Roland Barthesilla taas on Valoisa huone niminen essee, Camera Lucida. Ihmettelen asiaa koska työhuoneessani on taimiviljelmä, joka on voimakkaasti valaistussa komerossa. Se on kolmikerroksinen, metrin leveä ja lähes kattoon yltävä irtokomero. Vuorattuna sisältä kristallikimalteiseksi se kylpee valossa. Voin katsella muovi-ikkunan läpi, miten siellä syntyy vihreää. Ohjaan valokomeroa kännykän sovelluksella. Laitan tuulettimen päälle homehtumisen estämiseksi tai ilmankostuttimen jos on tarve. Huolenpito ja [&hellip;]
- [Jäätyneellä järvellä ei voi kuljeksia miten mielii.](https://rniemip.ma-pe.net/jaatyneella-jarvella-ei-voi-kuljeksia-miten-mielii/): Järven jää vaikuttaa jo paikoin kestävältä, paitsi tuo virtakohta, joka etenee sillan alta ja hyytyy vähitellen selälle mentäessä. Olen ensimmäistä kertaa Petäjävedellä tämän talven jäillä. Sen paksuudeksi ilmoitetaan vain 10 senttiä. Kestääköhän se ? No, ainakin jotkut voivat mennä sinne, kunhan tietävät missä kohdin liikkua. En tunne jääasioita kovin hyvin. Olen pelokas ja ajattelen koko ajan jään alla olevaa vesikuilua. En halua kokea mitään yllättävää. Jäällä kulkeminen on niitä harvoja asioita, joiden tulisi sujua juuri niin kuin on suunnitellaan. Kaikki on kuitenkin OK, en ole vielä epävarmuusalueella, vähitellen olen kyllä joutumassa siihen suuntaan. Miten syvää vesi on missäkin, ja ennen [&hellip;]
- [Sadevesitynnöristä voi irrottaa jääkannen ja siitä näkee tulevan](https://rniemip.ma-pe.net/sadevesitynnorista-voi-irrottaa-jaakannen-ja-siita-nakee-tulevan/): Sattuipa kaunis uudenvuoden taivas, kylmän kirkas aivan kuin se kehottaisi ennustamaan kristalleistaan. Ennustaja yrittää katsoa kauas. Minä tuskin haluaisin edes nähdä tulevaisuuteen. En nyt, en sitä mitä on odotettavissa meille. Kaikille meille, jotka elämääni kuuluu. En juuri nyt haluaisi tietää mitään siitä: on vanhuutta ja sairautta, raskaita tilanteita lähiomaisilla. Mutta toivon, että tulisi vielä aika, jolloin rohkenisin katsoa kristallipallosta. Ajatus, että peilautumiset kristallissa voisivat ohittaa verhot ja suojat, jotka estävät näkemästä todellista. Sitä, mitä ei näe suoraan, mutta minkä voi aavistaa silmäkulmassa. Koska silmät ovat kristalleja, jotka keräävät heijastumia. Entä sitten, jos onnistuisin katsomaan kymmenen vuoden päähän, ja näen tämän [&hellip;]
- [Jeesus imeväinen](https://rniemip.ma-pe.net/jeesus-imevainen/): Pyhän kertomuksen mukaan Jeesuksen suu, imeväisen hamuileva suu,  sekä neitsyt Marian rinta muodostivat kohtaamispaikan. Siitä lähti liikkeelle syntisen ihmisen puhdistuminen “Hän nosti katseensa kasvoillesi, Maria, Hän otti rintasi käsiinsä ja imi suuhunsa maitoa, joka oli manna makeampaa. Juotuaan sinun puhtaasta rinnastasi, hän sanoi ”Minun äitini”. &nbsp;(Alexandria n.430 kuorolaulu) Maailma pelastuu suun kautta, keskiaikaisessa mielikuvituksessa tällainen oli luonnollista. Sillä onhan niin, että&nbsp; pyhän hengen tuleminen tänne maalliseen tapahtui naisen ja vastasyntyneen lapsen yhteistyössä. Osuvampaa olisi ehkä puhua imeväisestä ja rinnasta. Olen lukenut teosta Daniel Rancour-Laferriere: Imagining Mary, A Psychoanalytic Perspective on Devotion to the Virgin Mother of God (2018). Pyhän kertomuksen [&hellip;]
- [Adventin neljäs pistoke](https://rniemip.ma-pe.net/adventin-neljas-pistoke/): VIISI TARINAA NELJÄNNESTÄ ADVENTISTA
- [Kolmannen adventin sammutus](https://rniemip.ma-pe.net/kolmannen-adventin-sammutus/): Kolmanen adventin toiveikkaampia allegorioita
- [Kaksi kynttilää sammui toisena adventtina.](https://rniemip.ma-pe.net/kaksi-kynttilaa-sammui-toisena-adventtina/): Entä iloisemmat toisen adventin allegoriat &#8211; kuusi muuta vertausta aiheesta.
- [Ensimmäinen kynttilä sammutetaan](https://rniemip.ma-pe.net/ensimmainen-kynttila-sammutetaan/): Siellä missä on saapuminen &#8211; adventum &#8211; siellä on myös poistuminen. Voi olla niin, että mahdollisuudet menetetään yksi kerrallaan. Adventissa kyntilä on allegoria, kynttilä kerrallaan tapahtuva saapuminen on merkinnyt jouluilon vahvistumista. Ainakin virallista ilon aikaa, aivan kuin sokea tuijottaisi kynttilää jonka sydän on kellahtanut steariiniin ja sammuu. Kolme kertaa &#8221;tipping point&#8221; koska enhän ole pessimisti, neljättä ei ole vielä lukittu. Ensimmäisen kynttilän sammuttaa Putin, vaikka tällä hetkellä Ukrainalla on vielä toivoa. Putin vahvisti kuitenkin viisi päivää sitten asetuksen Ukrainan poistamiseksi, kuten päätös venäläisille esitetään. Todellisuudessa kyse on Venäjän valtaamista alueista. Tosin tämö tapahtuu Geneven rauhansopimuksesta piittaamatta ja lukemattomien sotarikosten saattelemana. [&hellip;]
- [Yhdeksän astetta ennen täyspimeää](https://rniemip.ma-pe.net/yhdeksan-astetta-ennen-tayspimeaa/): Kun olen käynyt pimeään sisälle, voin yrittää hahmottaa, että millä pimeän tasolla nyt ollaan. Bortlen skaalan mukaan täyspimeän alla on kahdeksan lievempää tasoa, vaihe vaiheelta laimenevaa pimeyttä. Syvin pimeys puuttuu jo Suomesta, vain pieniä alueita voi löytyä pohijoisessa, itärajan luota. Venäjällä tätä yhdeksännen asteen pimeyttä on sentään. Kahdeksannen asteen pimeys on tavoitettavissa, jos nuotion sammuttamisen jälkeen kuljen metsäpolkua aukealle suolle, en järvelle, koska sehän heijastaa kuin peli ja moninkertaistaa tähtivalon. Jos tuolta suon reunalta on etäisyyttä kaksikymmentä kilometriä lähimpään taloon, ja sen valaistu piha heijastaa säteensä taivaalle. Ja vaikka silmäni olisivat katselleet pimeää ympärillä jo tunnin, ja näin ne ovat [&hellip;]
- [Käryävän kaalen tarina](https://rniemip.ma-pe.net/karyavan-kaalen-tarina/): Ah näitä hyviä, haudutettuna kaaliruokia. Haluankin varoittaa tuoreen kaalen käystä, ettei käy kuten Jack O’Lanternille 1600-luvulla kaaleen koverretun lyhtynsä kanssa. Hän oli varas ja nilkki, mutta niitä harvoja, joka onnistui huijaamaan paholaista. Jack O&#8217;Lantern on se kurpitsalyhtyihin liitetty Halloween-Jack. Oikeastaan hänen lyhtynsä oli koverrettu kaali. Paholainen ei erityisesti välittänyt Jackista, ja siksi hän sai keploteltua haltuunsa kekäleen helvetistä. Jack kätki sen keräkaalen sisään, karatakseen sen valossa. Helvetin rajalle tullessaan hän raotti onkaloa kaalessa niin, että valo näyttäisi reitin ulos. Pian kekäle savutti ja kärysi, eikä tuli valaissut mitään. Jack eksyi, ja harhailee yhä jossain maailman ja helvetin välisessä pimeydessä. Haju [&hellip;]
- [TAISTELUKOHTAUS KYLMÄN JA LÄMPIMÄN VÄLILLÄ](https://rniemip.ma-pe.net/taistelukohtaus-kylman-ja-lampiman-valilla/): Ajankohtaan nähden korkea lämpötila kohtasi kylmän rintaman joka väistyi. Viikko sitten oli toisinpäin.Lämmin sää väistyi suoraan pohjoistesta puhaltavien tuulenpuuskien tieltä. Seiurauksena oli, että pohjoinen voimistuu ja säätila laskee ajankohtaan nähden yllättävän matalalle. Huhtikuussa on tällaista: kylmät ilmamassat iskevät yhteen lämpimien kanssa. Kevät alkoi lupaavasti, sitten tuli raju taantuma. Kevään ensimmäiset narsissit ja leskenlehdet suorastaan jäätyivät yöpakkasten takia. Päivätkään eivät lämmenneet vaan jäivät miinukselle. Mikä hyydytti kevään ? Takatalvi johtui lämpimän ilmamassan pysähtymisestä Atlantille. Se muodostui vahvaksi antisykloniksi, joka pakotti Pohjoisesta tulevan ilmavirtauksen kiertämään myötäpäivään, näin kylmät tuulet sinkoutuivat suoraan alas Suomen itäreunaa pitkin. Maamme jäi keskelle kylmän ja lämpimän välistä [&hellip;]
- [Maaliskuu - kevään kylmä kylki](https://rniemip.ma-pe.net/maaliskuu-kevaan-kylma-kylki/): &#8221;Maaliskuu.Se voi olla rankkaa aikaa. Leijona ja lammas. Kevään kylmä kylki. Sellaisten kukkien kuukausi, jotka voisivat yhtä hyvin olla vielä lunta, narsissien kukintojen paperinohuen paljastumisen kuukausi. Sotureiden kuukausi, maaliskuu jonka nimi juontuu Marsista. Roomalaisten sodan Jumalasta; gaelin kielellä kuukauden nimi on kevättalvi ja muinaissaksaksi raju kuukausi, koska silloin tuulee rajusti. Maaliskuu on kuitenkin myös venymisen kuukausi, kuukausi jolloin päivä alkaa pidentyä. Mielettömyyden ja odottamattomien kypsyyden kuukaus uuden elämän kuukausi. Ennen gregoriaanista kalenteria uusi vuosi alkoi tammikuun sijaan maaliskuussa, ja silloin juhlittiin sekä kevätpäiväntasausta että Marian ilmestystä, päivää jolloin enkeli ilmestyi Neitsyt Marialle ja ilmoitti, että hän synnyttää lapsen, vaikka on [&hellip;]
- [Kevätpäiväntasaus - reikä ajassa](https://rniemip.ma-pe.net/kevatpaivantasaus-reika-ajassa/): Onneksi on kosminen järjestys, joka muistuttaa missä vaiheessa kevättäollaan menossa. Vernal equinox – yö ja päivä ovat tasan – keskiaikainen pyhiinvaelluksen aloittamisen päivä ja samalla lintujen hääpäivä. Tuon vanhan uskomuksen sijaan voit tehdä linnunpöntön ja vastata kevätlauluun: ii kvi noks ii kvi noks ii kvi noks. Jos huomaat jotain erikoista aamulla 20.3, tartu vinkkin. Samoin tekiDante Jumalaisen näytelmän alussa, kun hän kävelyllään kevätpäivän tasauksenaamuna vuonna 1500 näki paitsi suden myös railon ajassa. Ehkä repeämä oli muodostunut keskeltä haljenneen vuorokauden väliin.Siitä alkoi Danten matka, joka tuntui elämän mittaiselta mutta kesti vainviikon. Kun kairaan reikää pesäpönttöön, ajattelen sitä minne lintu pujahtaa. Sahaan [&hellip;]
- [Pakkaskaunis](https://rniemip.ma-pe.net/pakkaskaunis/): Talven juhlallisin tila ilmaistaan kireä ilme suupielessä, sanotaan: pakkanen kiristyy. Kaikkialla näkymä huikaisevan puhdas ja luminen, hienoinen lumivaippa pensaissa, havupuut kuohkeina korkeuksissaan, kylmänsininen taivas yllä. Talvinen korkeapaine, kylmä ja kirkas sää, on juhlallinen, vaikka kieli ei sitä tunne vaan väittää, että pakkanen ikään kuin kiristäisi kääntymään pois.Pakkaskaunis ja kuusi muuta huurteista tekstiäKylmän enkelitHarhoja öisessä metsässä 1863Talvi piirtää naamanLumessa kahlaava, hikoileva nainen 1892Lumen painoton painoMatissen saksimat lumikukat LUE TÄÄLTÄ
- [IV Vegetaarinen evankeliumi](https://rniemip.ma-pe.net/iv-vegetaarinen-evankeliumi/): Hildegardin teologiassa ihmisten ja Jumalan välillä on kasvillisuus, sen vehreys ja voima: viriditas toimii välittäjänä. Niinpä neitseellisessä syntymässä on jotain kasvillisuuden kaltaista, sieluja virvoittavassa Jeesuksessa on viriditas ja maailman pelastuskin kanavoituu kasvillisuuden kautta. Tuntuu, että jotain olennaista on puuttunut Hildegardia koskevista kirjoituksista, ennen kuin viriditas nostettiin esiin. Tuo tuoreuden ja vihreyden voimaan viittava sana, viriiliys mutta kasviperäinen, löytyy kaikkialta hänen kirjoituksistaan. Sen perusteella voi ymmärtää, miksi kasvit ovat hänelle keskeinen välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä. Se on ennen ihmistä mutta Luojan jälkeen. Tietysti viriditas kuuluu myös joulun ihmeeseen. Aikaan jolloin elinvoima on vähimillään, viriditas tuo hengen, joka menee Mariaan. Se [&hellip;]
- [III Adventti - musiikissa resonoi kolme](https://rniemip.ma-pe.net/iii-adventti-musiikissa-resonoi-kolme/): Kun yksiääninen kirkkolaulu soi, sen taakse voi hahmottaa Hildegard von Bingenin musiikillista teologiaa. 1) äänenä ihmisruumis on kauneimmillaan 2) sielu on sinfoninen, siihen kokoontuu moninaisuus 3) järki on sielua ottaa yhteyttä maailmaan ja resonoi luonnon moninaisuutta. Hildegard von Bingenin henkeen kolmannen adventin trioksi kokoontuvat ruumis, sielu ja järki. Kokonkutsujana toimii musiikki. Hildegard tunnetaan suurena säveltäjänä ja tuota 1100 luvun yksiäänistä kirkkolaulua kuunnellaan valtavast yhä. Siinä yksi ihmisääni resonoi aivan universaalisti, se oli Hildegardin pyrkimyskin. &#8221;Sielu on sinfoninen [symphonialis est anima]&#8221; Mutta samalla yksi ääni resonoi omaan rintakehäänsä ja koko ruumiiseensa, ja yllättäen tämä abbedissa korosti sitä miten ruumiillista kirkkolaulukin on. [&hellip;]
- [II Adventti, neitseellinen odotus](https://rniemip.ma-pe.net/ii-adventti-neitseellinen-odotus/): Se, mikä tulee kasveista elämänvoimana suoniimme, on Hildegardin mukaan neitseellistä voimaa. 8.12. on neitseellisen sikiämisen päivä, katolisessa kalenterissa . Odotusaika kestää vielä 16 päivää, sitten on joulu. Hildegard von Bingenin mukaan ihminen kehittyy täyteen ja vahvaan viisauteensa vain neitsyenä. Kuten luostareiden neitsyet, puhtaat olennot, pysyvät viriileinä vanhoille päivilleen asti. Tosiaan, sana viriili tai viriditas on Hildegardin filosofian keskuksessa. Hänen vaikutuksestaan viriiliys ei tarkoita enää mieskuntoa, eikä neitsyt tarkoita vain nuorta naista, vaan viriiliys ilmenee ihmisissä jonain vegataarisena. Ihminen ja kumppanuuskasvi synnyttivät ihmiskunnan, yhdessä Luojan avulla ne nousivat maasta. Hildegardin Physica alkaa sanoin In creationem homines de terra – ihminen, maasta [&hellip;]
- [Adventti, neljä Hildegard von Bingeniä](https://rniemip.ma-pe.net/adventti-nelja-hildegard-von-bingenia/): Adventti alkaa: Yksi ainoa yksiääninen lauluääni laskeutuu kirkkoon, tai nousee, on gregoriaaninen laulu joka hoitaa ihmisen mieltä. Hänen säveltämänsä yksi ääni täyttää tilan, laajenee ja pysyy yhtenä. Se avautuu, yksi ääni asettuu uuden tilan sisälle, edelleen yhtenäisenä. Se kuuluu laajempaan ykseyteen. Se kuuluu supistuvaan ykseyteen kaikuessaan myös sisäänpäin, se resonoi laulajan keuhkoissa, ja samoin myös kuulijassa, rintakehän ympärille keskittyvässä olemuksessa. Tuo yksiäänisyys kaikuu ja resonoi, se kasvaa kun valo vähenee, nousee kohti vuoden lyhintä päivää, pisintä yötä. Se on kasvi, joka pimeässä kehittää kukka-aiheitaan, ei vielä edes nuppuja vaan nupun nuppuja. Tuon yksiäänisen laulu on viriditas, sen soinnissa ailahtaa jo [&hellip;]
- [Kuinka sienet happanevatkaan](https://rniemip.ma-pe.net/kuinka-sienet-happanevatkaan/): Marraskuun alussa sienet ovat jo mädänneet, vettyneet, valuneet ja lysähtäneet. Harmittelin, etten ollut paikalla, kun ne vielä olivat hyviä. Katselin pilaantuneita karvarouskuja. Ne eivät olleet napakoita, eivät enää olleet pörreäpintaisia, eivätkä kantaneet itseään rouskumaisen keveästi. Sitten näin lampaankääpää, kaksi jo kellertävää läjää. Tarkastelin niitä, käsissäni oli kuolleiden sienten raskaita ja märkiä lakkeja. Ne olivat verttyneitä, mutta eivät lysähtäneitä. Oli pelkkä mielijohde, että vein ne kotiin. Joskus sienet näyttävät käyttökelvottomilta metsässä, mutta paljastuvat hyviksi vasta kun paistaa ne. Nämä kaksi lampaankääpää osoittautuivat hyviksi. Joitain huonoksi menneitä lohkoja täytyi poistaa. Ne olivat niin vetisiä, paistamista kesti kauan ennenkuin pannulle saattoi lisätä mausteliemen [&hellip;]
- [Pöytäbasilika kasvaa puheensorinassa](https://rniemip.ma-pe.net/poytabasilika-kasvaa-puheensorinassa/): Basilikat ruukuissa ovat pieniä, ne eivät ole kasvaneet korkeaksi, paitsi yksi. Siinä ei ole tarpeeksi lehtiä, mutta onneksi pienet kasveista ovat lehteviä. Ruukullinen basilikaa riittää yhteen kattaukseen kahdelle hengelle, kahdelle lehtien napsijalle. Sitten siirrän tuon saviruukun pois kasvamaan, kertomaan lehtiä, sillä yhdestä kasvaa vähintään kaksi. Kerro lehtesi, basilika. Italiassa levisi joskus ennen uskomus, että basilika pitää äänekkäästä puheesta. Luin myytistä, jonka mukaan basilika tuodaan ruokapöytään tarkoituksella, käsillään elehtivien italialaisten lähettyville. Kovaäänistä puhetta rytmittää silloin tällöin ojentuva käsi, ja kohta on basilikan lehti sormien välissä. Mielikuva italalialaisesta pöytäseurustelusta: spagettia, joka on kuin puheensorinaa, ja väliin tomaattikastiketta. Ajoittain joku imaisee juonenpätkän. Sen, [&hellip;]
- [Ne jotka ovat maassa, tietävät että ruoho kasvaa](https://rniemip.ma-pe.net/ne-jotka-ovat-maassa-tietavat-etta-ruoho-kasvaa/): Ja ilman muuta keväät ovat poliittisia. Se mitä tapahtui ennen kuin arabikevät, Prahan kevät tai 1968 kevät puhkesivat, maan alla virtasi voima, näkymättömänä leviävä tyytymättömyys odotti mullistavaa muutosta, positiivisen syntyä. Niin kevät lopulta puhkaisi pinnan, tuli julkiseksi ja nousi valtaan. Me emme sitä tunne, jos maan pinta on vielä kylmä ja kostea, mutta juuret tuntevat. Ne tuntevat alhaisten lämpötilojen muutoksen. Maatyöläiset ovat tunteneet sen kuraisessa ja liejuisessa kevättyössään ja kasvukauden valmistelussa. Ja kun lämpöaalto tulee kaikki maassa on jo valmista ja kasvien tasavalta nousee. Ylimistö on esittäytynyt mielellään korkealla maan pintaan mähden. Aateliset ajavat jousitetuilla vaunuillaan korkealla maasta, ja maatyöläiset [&hellip;]
- [Kemistinero Robert Boyle 1600-luvulta käsitteli jään luonnetta](https://rniemip.ma-pe.net/kemistinero-robert-boyle-1600-luvulta-kasitteli-jaan-luonnetta/): Robert Boyle, renessanssin Englanti ja modernin kemian esivaiheet. Hän tutki jopa jäätä. Kun Boylen varhaisvaiheeseen kuuluva New Experiments and Observations Touching Cold (1665) painettiin oli kylmä talvi. Robert Boyle parka. Hän ei tiennyt vaikeuksista, joita talvella tutkimiseen liittyi. Hän kärvisteli Lontoossa koska muutamat jäähän liittyvät kokeet oli häneltä vielä tekemättä, ne voitiin tehdä vain talvella. Laboratorioissa ei 1600-luvulla osattu tehdä jäätä. &#8221;Minun oli pakko odottaa ja hyödyntää pakkasta (joka on ollut pitkään harvinaista)&#8221;, Boyle kirjoitti. Pakkaset tulivat myöhään, jäätä syntyi, mutta se puolestaan vaikeutti kirjan painamista: &#8221;kylmyys saavutti jonkin ajan kuluttua sellaisen asteen, että se vaikutti kostutettuun paperiin ja pysäytti [&hellip;]
- [Lumikiteen kuvaaminen](https://rniemip.ma-pe.net/lumikiteen-kuvaaminen/): ks myös LUMIPEITTO, talvisten tekstien valikoima Kylmä voi saada otteen kaiksesta missä on kosteutta, kattaa sen kiteisin kuvioin. Kylmä voi saada otteen vaikka ilmasta, ja muuttaa se lumeksi. Onko ihmisen kosketus samanlainen ? Valokuvaaja tarkastelee laskeutuvia lumihiutaleita, näkee kiteitä joiden geometriset ulokkeet takertuvat toisiinsa. Mutta lumikiteet voivat haihtua ilmaan, jos on liian kylmä sää. Valokuvaaja tietää, että käden tai sormen pinnalla kiteet sulavat. Niitä on vaikea käsitellä kuvaa varten, ihminen on liian lämmin. Valokuvaaja epäilee, voiko jopa linssi olla liian lämmin lumikiteen lähikuvaan. Polttolasi se ei ole, mutta sen tiedämme, että valo on lämpösäteilyä, eikä siis valokuvaa voi edes saada [&hellip;]
- [Allegoriset advientit – yli kuohuva neljäs](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-advientit-yli-kuohuva-neljas/): NELJÄNTENÄ ADVENTTINA kirjoitan jotain laatikolle, huoneelle, tontille, kontille, standardille &#8211; tai jollekin eläimelle. Loukkaantunut villisika on vaarallinen. Kun joulun alla -23 villisika jäi auton telomaksi Helsingintiellä ja pakeni, kaikkia alueella kehotettiin välttämään ulkona liikkumista. Myöhemmin tuli tieto, että villisika oli paennut metsään, toivottavasti se toipuu. Tiedämme paljon vähemmän kuin arvaammekaan, siksi villisikaviha pysyy yllä varmuuden vuoksi koska vaarana on sikarutto. Tiedon sijaan kuvittelemme likaisen sian, tautisen ja haisevan. Toisaalta afrikkalaisesta sikarutosta on näyttöä että se on erittäin vaarallinen – ja tarttuu ihmisiin. Suomessa ei kerrota villisikoja olevan kuin itärajalla, mutta tietomme on hajanaista, kuten Helsingintien esimerkki osoittaa. Syyskuussa Keski-Ruotsista löytyivät [&hellip;]
- [Jos valot on päällä, hirviöt eivät olekaan poissa](https://rniemip.ma-pe.net/jos-valot-on-paalla-hirviot-eivat-olekaan-poissa/): VALON VALETURVA Enemmän valoa ei tarkoita enemmän turvallisuutta, tämä on hyvä tietää vuoden pimeimpään aikaan. Pihavalo herättää turvallisen vaikutelman, mutta kun valon häikäisy peitetään niin varjosta löytyy hahmo. On yksinkertaisesti väärin ajatella, että enemmän valoa olisi lisää turvallisuutta. Kriminologi Dunja Storp, joka on kiinnostunut pelottavista tiloista. Valaistu metroasema tai tyhjä supermarketin parkkipaikka pitäisi valaista entistä voimakkaammin, että ne koettaisiin turvallisiksi. Riittääkö mikään valo ? &#8221;Ihmiset tarvitsevat erilaista valoa vuorokaudesta ja vuodenajasta riippuen. Talviyönä kello kolme sinivoittoinen valo, on ihmisille yhtä häiritsevää ihmisille kuin linnuille &#8211; eikä se lisää turvallisuutta, vaan vahvistaa pelkoa.&#8221; Vaikka suunta on löytynyt, energian säästämiseksi monet pienet [&hellip;]
- [3. adventti - kolme parasta](https://rniemip.ma-pe.net/kolme-parasta/): Ketkä saivat kultaa, hopeaa ja pronssia ? Ketkä nousevat palkintokorokkeelle tällä kertaa ? Sen jälkeen kun huomattiin, että mitään kilpailua ei ollutkaan, korokkeelle nousseet kaksi nolostuivat ja tulivat alas. Laskettuaan kätensä nämä kaksi parasta eivät tienneet pitääkö niitä edessä vai takana. He pitivät käsiään ensin rennosti lanteilla, sujauttivat ne sitten selän taakse, kunnes asettivat ne sitten eteen haarovälin kohdalle ja punastuivat. Nyt he eivät tienneet minne katsoa, ei ainakaan ylös, ehkä alas tai sivulle. Odotettiin vielä hetki, kunnes kolmaskin oli maan tasalla ja palkintokoroke oli tyhjä. Oliko tässä koko touhun tarkoitus: kukin vuorollaan laskeutuu korokkeelta niin, että lopulta on vain [&hellip;]
- [Kaksi kaurista syventää rauhaa - 2 adventti](https://rniemip.ma-pe.net/kaksi-kaurista-syventaa-rauhaa-2-adventti/): Kaksi metsäkaurista lumisella pellolla, myös ne turvautuvat toisiinsa, siskokset samasta pesueesta. Sen jälkeen kun emo on ne vieroittanut, ne ovat hakeneet turvaa toisistaan. Ne ovat saaneet myös rohkeutta. Yhdessä ne ovat uskaltautuneet tähän asti. Silloin kun vaaraa ei ole,toisen rauhoittuminen ja rentoutuminen siirtyy toiseen, saa vahvistusta toisesta. Näin tulee joulurauha, kuin kaksi kaurista. Levottomuuteen ei ole aihetta: lumessa ei jälkeäkään, korviin ei tule ääntäkään. Säpsähdys, kauriin pakeneminen, se ei tarvitse vahvistusta. On pako, kauriin säikky luonne. Pakoeläimen arkuus. Mutta nyt ne ovat uskaltaneet tien luona olevalle pellolle, kaaputtamaan ruohoa lumen alta. Yhteinen päätös, kun rauha todetaan. Auton ohimeno saa ne [&hellip;]
- [Avaruus on syvää, kirkasta jäätä (Swedenborg)](https://rniemip.ma-pe.net/avaruus-on-syvaa-kirkasta-jaata-swedenborg/): ks. myös muita tähtitaivaaseen liittyviä tekstjä Lumi hehkuu himmeänä kuin lasillinen maitoa, mikään ei rajoita lapsen havaintoa. Miten lumihiutaleista tulee valkoisia, kysyi Emmanuel. Päivällä lumi on valoa, voin lapioida sitä. Valonsäteet ovat uponneet kinokseen, Emmanuel näki siellä kuohkean enkelin. Kun hän heitti lapiollisen ilmaan, se oli kristallipölyä kuin tähtitaivas yöllä. Miten kiteet asettuvat toistensa päälle, hän kysyi, miten kimallus laskeutuu valkoisena lumena. Emmanuel Swenenborgilla oli kosmisia näkyjä jo nuorena, isä piti häntä Luojan lahjana, hän pääsi Uppsalan yliopistoon vuonna 1703, jo 15-vuotiaana. Kun Emmanuel valmistui tohtoriksi, hän oli 21-vuotias ja kansainvälisesti tunnettu The Principles of Chemistry (1721) -teoksen kirjoittaja. Monien [&hellip;]
- [Varjojen ja pimeyden eleganssi](https://rniemip.ma-pe.net/varjojen-ja-pimeyden-eleganssi/): ks. Pimeästä pimeään -miniesseet Kiiltävän valkoiset sairaalan seinät lisäävät potilaan ahdistusta. Kirurgisesti valaistujen huoneiden sijaan parempi olisi levätä maanvärisessä huoneessa, jossa on tatami lattialla. Kirjailija Junichiro Tanizaki tarkasteli vuonna 1933 kirjoittamassaan esseessä Varjojen ylistys aiheenaan jo silloin kadonnut varjojen kulttuuri Japanissa. Kromattujen haarukoiden sijaan varjoihin sopii posliiniastioiden sijaan mustat puuastiat. Nainen, jolla on mustat huulet, tarjoilee vieraalle aterian. Tämä auringonvalolta suojattu, sisätiloissa elänyt, alistettu olento on kohtelias ja pidättyväinen, hänellä on mustatut hampaat. Varjojen ylistys -esseessään Tanizaki puolustaa naisten oikeuksia, mutta syyttää länsimaista valistusta johdonmukaisesta varjojen poistamisesta, täysvalaistuksen ihanteesta, joka on aiheuttanut valtavaa tuhoa varjojen kulttuureille idässä. Lännessä haamutkaan eivät [&hellip;]
- [Jos silmäni näkevät pimeässä](https://rniemip.ma-pe.net/jos-silmani-nakevat-pimeassa/): Hetki sitten valo sattui silmiin, ja oli mahdotonta hahmottaa, mistä löytyy vajan ovi. Kun on pimeää, niin valo pistää silmiin. Se pistää vaikka olisi vain pieni pisto. Tappisluissa se tapahtuu, sokaisee niin, että hämärään piirtyneet reitit katoavat. Metsätie katoaa, vajan luo kaartuva polku katoaa. Talojen ja valojen ohi kulkeminen aiheuttaa jatkuvaa vaihtelua, kun vähittäinen hämärään sopeutuminen katkeaa jokaisen valon tuikkiessa ja pistellessä silmiin. (Liikuta kursoria kuvan päällä niin näet) Pihavalot eivät koskaan ole lisänneet turvallisuutta. On käynyt niin, että satunnaiset valot pimentävät ympäristön, ja tekee varjoon vetäytymisen helpoksi. Olen seisonut naapurin pihatien vieressä, ollut hiljaa hämärässä, ja naapurin mies on [&hellip;]
- [Syysmyrskyn kuvaus](https://rniemip.ma-pe.net/syysmyrskyn-kuvaus/): Tuulee, työnnyn mäkeä ylös, tunkeudun koko kropallani päin rajua tuulta. Ponnistelen kohti vaaran lakea, silmissäni horisontti, kupera kuin maapallon reuna, myrsky tuntuu puhaltavan suoraan avaruudesta. Onko ilmavirtojen nopeudella ylärajaa, voiko se kiihtyä rajattomasti, voiko syöksykierre kiihtyä ja nostaa puut lentoon ? Lähestyvästä myrskystä tiedotettiin ja minä päätin kävellä Tervamäen laelle katsomaan pilvilaukkaa sekä kokemaan ilmavirtoja. Lakki oli otettava päästä kun mäen laki lähestyi, nyt tuntuu jo, että korvat lähtevät lentoon. Nojaan tuuleen, liikun etukenossa päätä työntäen, niitty on kaareva, olen aina pitänyt tästä niitystä, mutta nyt en voi avata silmiä kuin hieman, kun nostan päätäni, tuntuu kuin kasvoja kuorittaisiin. Käännän [&hellip;]
- [Borsch -keittoon on tullut tumma sävy](https://rniemip.ma-pe.net/bortsch-keittoon-on-tullut-tumma-savy/): Hyvä mieli tällaisena talvipäivänä leviää borsch-keitosta, se lämmittää vatsassa. Onneksi huomasimme ajoissa, että tämän keitonkin Venäjä on yrittänyt omia Ukrainalta, ja siksi keitossa on nyt mustan borschin sävy. Nimi &#8211; borsch &#8211; kuulostaa siltä, kuin se sanottaisiin aterian jälkeen, kuin röyhtäys: borshtsh ! Vastaava keitto Suomessa ei ilmeisesti saa ytyä hapankaalesta vaan lorauksesta etikkaa. Ja kuten tiedetään, pitkään keitettäessä etikka haihtuu, niin että tuloksena on vain borssi -keitto. Tekee mieli ajatella, että nimenomaan tuo liemi on ollut se borschin henki, joka aikoinaan on levittänyt slaavilaista hyvän mielen vatsaa. Sitten kävi niin, että Venäjä julisti keiton omakseen. Mantereen laajuinen kansallinen regressio [&hellip;]
- [Kattaus - Danten Il Convito (1310)](https://rniemip.ma-pe.net/kattaus-danten-il-convito-1310/): Dante Alighierin Il Convitosta eli kattauksesta (n.1310) tuo mestari keskiajalta arvioi elämäänsä. Aristoteles oppaanaan hän katsoo, että ihmisen suurin onni on tiedossa. Samalla me modernit ihmiset voimme aavistaa, että tiedolla on tarkoitettu jotain ihan muuta kuin nykyään. Pakottava tiedon nälkä tiedon keskellä oli tuttua myös Dantelle. Ruokailuun valmistautuminen, kirjoittaminen on kattamista, se on palvelijan työtä jonka Dante sanoo itse mielellään tekevänsä. Kattauksen perusainekset ovat yksinkertaisesti liha ja leipä. Taivaallinen ja autuaitten nauttima liha on jotain, mitä Dante on asettunut kärkkymään pyhimysten pöydän alle. Ehkä hän tekee kattausta tavallisille ihmisille, juhlapöydän alla olevassa pöydässä, olen ymmärtänyt että hierarkia on toistensa alle [&hellip;]
- [Kolmas adventti, lähetys on tulossa - siiliorakas](https://rniemip.ma-pe.net/kolmas-adventti-lahetys-on-tulossa-siiliorakas/): Odotin postilähetystä, mutta se ei saapunut kolmanteen adventtiin. Tulossa on orakkaan rihmastoa, sen kanssa minulla on evankelisia hommia. Aavistelen, että tuolle ajatuksen kirkastajaksi kutsutulle pikku oraakkelille tulee vielä olemaan tarvetta. Tarkoitus on levittää siiliorakkaan rihmastoa mahdollisimman paljon. En osaa hoitaa lähetystehtävää yhtä tehokkaasti kuin roomalaiset, kun he aikoinaan huomasivat, että uskonto on hyvää matskua levitettäväksi. He onnistuivat muuttamaan mainion postilaitoksensa evankeliumin kanavaksi, ja varsin nopeasti rihmasto oli kolonisoinut koko Euroopan. Ja vaikka Rooma kaatui, niin evankeliumi levisi erittäin hyvin ja pitkät ajat. Ensimmäinen hoidossani ollut siiliorakkaan rihmasto levisi heikosti. Hankin sen viime keväänä, ja sen ainoan sienen perusteella jonka sain [&hellip;]
- [Toinen adventti jurottaa vielä - vinokkaat.](https://rniemip.ma-pe.net/toinen-adventti-jurottaa-viela-vinokkaat/): Toinen adventti pitäisi saada putkahtamaan, mutta ensimmäinen tuntuu vaan jatkuvan. Sieniadventti ei etene kuin kello, siinä on aina tämä ihmeen ja yllätyksen tuntu. Tosin vinokkaiden ja muiden viljelysienten sanotaan olevan suhteellisen vakaita. Jos niillä on taipumusta jurottaa meillä, niin sitä suuremmalta ihmeeltä se tuntuu, kun fruittaus alkaa. Nyt olisi aika kakkosvaiheen, muodonmuutoksen, kahden kynttilän esiin nousemisen, toisen tulemisen. Jos rihmaston muodostuminen on ensimmäinen vaihe, se näkyy kasvatuspussien sisäpintaan ilmestyvinä valkoisina laikkuina. Hyvässä materiaalissa tämä rihmasto tiivistyy koviksi paakuiksi, joista nämä adventeiksi kutsumani tapahtumat puhkeavat. Adventum! Adventum! Se tulee, se ilmestyy. Tosiaankin kuusi viidenkymmenen litran säkkiä siskon kellarissa kehittyy vähitellen &#8211; [&hellip;]
- [Sieniadventti, siitake, yksi](https://rniemip.ma-pe.net/sieniadventti-shiitake-yksi/): Jos sieni on numero yksi, niin siitake on jotain ensimmäisen adventtikynttilän kaltaista. Tuo yksilösieni aloittaa nyt sieniadventin. Tosin valkoisena pompannappina tunnettu, ja valtavan yleinen herkkusieni, olisi toinen ehdokas adventin puheenaiheeksi. Joulumarkkinoiden massaherkku. Paitsi, että minä en ole kasvattanut herkkusieniä, enkä kasvata, koska paremman makuisia löytyy luonnosta. Siitake tulee ensimmäisenä mieleen. Muistan, kuinka porasimme koivupölleihin reikiä, joihin tungimme siitakepitoista sahajauhoa. Siitä on yli viisi vuotta, olimme saaneet säkillisen sahajauhoa johon siitake oli levinnyt. Pöllit unohdettiin kuusen varjoon kolmeksi vuodeksi, vasta sitten ensimmäiset yksilöt putkahtivat rungoista. Näin siitake on numero yksi, ja niistä jokainen on yksilö. Kukin näyttää työntyvän puun kuoren alta [&hellip;]
- [Tulet palavat vainajille](https://rniemip.ma-pe.net/tulet-palavat-vainajille/): Joskus maailman ainoa öinen valo oli palavat tulet. Ja siellä missä vainajat odottavat, ei ole sähköä. ja ainoa valo on palavaa ainetta. Silloin he hakeutuvat hetkeksi tulien lähettyville, mutta pysyttelevät pimeässä, mutta ihmiskasvot näyttävät pääkalloilta nuotion loimussa. Ne valmistavat eläviä kasvoja kohtaamaan ne kasvot, jotka ovat poissa. Näistä kokkotulista kirjoitti Thomas Hardy 1870-luvulla. Pyhäinpäivä, vainajien päivän kynttilämeret muistuttavat ajasta ennen sähkövaloa, silloin kuolemanpimeä oli vahva ja voimissaan. Öisiltä nummilta, kuvattuna englantilaisissa 1800-luvun romaaneissa, voi löytää Emily Bronten Humisevasta harjusta tuttua tulenkajoa ja pimeää. Thomas Hardyn Paluu nummelle -romaanissa on klassiseksi tullut 1870-luvulle sijoittuva ympäristökuvaus luonnontilaisista nummista villiponeineen. Romaanin alussa on [&hellip;]
- [Kultainen keltainen porkkana Uzbekistanissa](https://rniemip.ma-pe.net/kultainen-keltainen-porkkana-uzbekistanissa/): Porkkana on niin tavallinen, liian tuttu ja niin itsestään selvä. Siksi katselen maalaisdokumentteja Uzbekistanista, maailman vanhimman porkkanakulttuurin viljelysmailta. Etsin sieltä jotain, mikä horjuttaisi tätä porkkanan arkisuutta. Ihmellistä on jo se, että porkkanalla on Uzbekistanissa neljä satokautta vuodessa. Odotan löytäväni dokumenttifilmeistä oikean aropellon porkkanan, joka polveutuu suoraan alkuporkkanasta. Katselen You Tube -dokkareista Uzbekkeja nostamassa porkkanan myöhäissatoa entisillä kolhooseilla. Talkoot vaikuttavat olevan siellä yhä voimissaan. Säätila näyttää tutun syksyiseltä. Kuluneissa, mutta lämpimissä takeissaan ja päähineissään he puurtavat, kylän vanhemmat naiset sekä nuorukaiset. Porkkanat naatteineen ovat rivissä, maata myllätään, kuvasta välittyy jopa happamanmakea syksyn tuoksu. Uzbekistanissa porkkanoita käytetään enemmän kuin Euroopassa. Keltaiset porkkanat [&hellip;]
- [Porkkanan nosto - ja maahan palautus](https://rniemip.ma-pe.net/porkkanan-nosto-ja-maahan-palautus/): Kokonainen porkkananippu maasta irrotettuna, välittömästi ylös taivaalle nostettuna – tämä ele on uskonnollinen. Valokuvan mies pitää juuri maasta nostettua nippua kaksin käsin ylhäällä kuin vastasyntynyttä. Lähikuvassa näkyvät multaiset ja karheat työmiehen kädet. Kuvassa on ele ja kiitos, joka esitetään taivaalle, säälle, lämmölle ja sateelle. Mutta tämän kiitoksen voisi myös esittää suoraan maalle, silloin se olisi toisenlainen. Taivaalle annettu porkkana ei lisäänny, se on irrotettu maasta kesken kaiken, ennen kukkaa ja siementä. Jos edes yksi porkkana noista taivaalle kohotetuista työnnetään takaisin maahan, niin myöhemminkin saadaan porkkanoita. Viisas ei uhraa kaikkein parasta Jumalalleen, vaan maalle &#8211; jo geeniperimänkin vuoksi. Katsoin videota porkkanannostosta [&hellip;]
- [Luonnon kopiokoneet](https://rniemip.ma-pe.net/luonnon-kopiokoneet/): Syksy, runsauden sarvi tuuttaa satoa. Jumalatar Cornucopia on taas tehnyt ihmetekonsa: murtanut pässin sarven ja katso, sarvesta tulee loppumaton virta vihannesta, hedelmää, sientä, papua, marjaa ja pähkinää. Aivan kuin kasvimaa olisi kopiokone: kylvän papuja ja syksyllä huomaan jokaisen pavun monistuneen viisikymmenkertaiseksi. Mutta cornucopia ei ole kopiokone, jossa syötetään originaali laitteeseen ja maksetaan monistettavan lukumäärän mukaan. Luonto ei rahasta, se jakaa runsaudestaan: jokainen siemen on kopiokone, originaali ja jäljennös samassa. Tosin agribisnes on vauhdilla menossa siihen suuntaan, jossa suurfirmoilla on hallussaan omat originaaliporkkanansa, omat kurkkunsa ja tomaattinsa. Niistä kylväjä saa vain kerran käytettäviä kopioita. Kasvimaiden kylväjät tietävät, että siemenpusseissa yleistynyt merkintä [&hellip;]
- [Tappavien helteiden sininen vastakuva](https://rniemip.ma-pe.net/tappavien-helteiden-sininen-vastakuva/): Maalauksessa on väkeä uima-altaalla: naisia ja lapsia aivan ruuhkaksi asti, mutta ahtaudesta huolimatta tunnelma on kesäisen miellyttävä. Linkin takana on kokonaisena tämä amerikkalaisen Zooey Frankin Pool Party (2021) maalaus. Minulle se tuo mieleen sen, mitä puuttuu hirvittävien helteiden aikana. Nyt elokuussa, kun Eurooppa kärsii kuumuudesta, kuivuudesta ja metsäpaloista tämä maalaus voi tuntua loukkaukselta tosiasioita vastaan. Aivan kuin maalauksen säätila olisi noin 28 astetta, vaikka tosiasiat ovat 40 astetta. Mitä tapahtuu, kun lämpö nousee: hiki ja lasten ärtyisyys, toisista tulee sietämättömiä. Suuri osa eurooppalaisista hikoilee nyt pätseissään, eikä ole kauaakaan kun korona eristi ihmiset. Pool Partyn leppoisa tiiviys tuntuu aivan utopialta [&hellip;]
- [Lakat ja hirvipolku suolla](https://rniemip.ma-pe.net/lakat-ja-hirvipolku-suolla/): Mistähän johtuu, että taas parhaat lakat löytyivät hirvien suohon tallaaman kavio-uran viereltä ? Tuo hirvipolku on saanut lakkakasvustot aivan villiintymään. Edistääköhän tuo rahkasammalen tallominen kasvustoja. Entä marjominen? Miksi tuon uran varrella lakkoja oli myös enemmän kuin muualla, ja miksi ne ovat vielä niin isoja. Voi olla, että siitä olen löytänyt suurimmat ja kauneimmat lakkani, tosin se voi olla vain kuvitelmaa. Mitä ovat ne hirvet, jotka ovat siitä kulkeneet ? Onko kyse siitä legendaarisesta Pegasoksen kavio-urasta, vaikkakin hirvien tallomasta, niistä kavioiden jäljistä, joista myyttiset sanankäyttäjät joivat, ammensivat inspiraatiota tuosta poljennosta? Tuo on hirvien polku, joka kulkee kapean suon poikki ja hakeutuu [&hellip;]
- [Jonkin aikaa villikasvit päästävät ihmisen lähelleen](https://rniemip.ma-pe.net/jonkin-aikaa-villikasvit-paastavat-ihmisen-lahelleen/): Monet villiyrteistä ovat parhaimmillaan vain lyhyen aikaa. Kuusenkerkkäviikko oli alkukesästä, juhannukseen mennessä tuoreet kasvustot ovat jo puutuneet. Villiyrtit opettavat oikea-aikaisuutta, ja juhannus on luonnonajan käännekohta. Aika huipentuu ja kesäkasvien luonne muuttuu. Pelkkä koivun lehtikin on kylpenyt valossa ja syventää nyt vihreäänsä. Ollut auringossa minäkin, vain kasvoissa rusketusta, niskassa ja käsivarsissa. Ihmettelen koivuja, miten tasaisesti vihreä syvenee, se tapahtuu jokapuolelta yhtä paljon, kauttaaltaan. Villiruokaa, kuten nokkosta ja vuohenjuuren lehteä kokkailen paljon näin alkukesästä. Keitän ja paistan, niin villi kitkeryys taittuu. Olennaista on kokemus luonnosta syötynä, ja on aika jolloin villiyrtit ovat sallivia maistajalle. Villiyrteissä vitamiinien, antioksidanttien ja muiden kitkerien ainesten määrä [&hellip;]
- [Juolaheinä, sitkeä tapaus](https://rniemip.ma-pe.net/juolaheina-sitkea-tapaus/): Se on juuri tuo juola juolavehnässä, tuo juuri etenee valkoisena juovana, se kulkee aivan maan pinnan alla. Nerokkaat kasvimyrkkyjen kehittelijät tarttuivat myös tähän juolaan. He kehittivät myrkyt sellaisiksi, että juuret itse saavat kuljettaa ne perille, jokaiseen kolkkaan asti. Silloin, kun en ole virittynyt kasvitarhamielelle voin katsella juolavehnän juurten kiinnostavia solmukohtia. Ne ovat kuin asemia, joista juuri voi haarautua uuteen suuntaan tai nousta maanpintaan heinäksi. Silloinkaan en ole kiinnostunut muusta kuin juurista. Minulla ei ole käsitystä siitä, miksi tuo juuristo kuuluu juolavehnään. Juurten perusteella nimettynä se on juuriheinä, tai osuvin nimi olisi vanhan kansan käyttämä juola, pelkkä juuriston juola. Juolaheinä, on [&hellip;]
- [Ruoho on noussut ja kasvien tasavalta](https://rniemip.ma-pe.net/ruoho-on-noussut-ja-kasvien-tasavalta/): Voimaantuminen alkaa ruohikosta, lehdistä ja korsista, keväällä se alkaa joka puolella lähes samaan aikaan. Se on hyvin tuttu, aina uusiutuvan vihreän nouseminen silmiin, ikuinen lupaus, tulevaisuusmuisto. Tiedän noin yleistasolla, että kun maa kääntää kylkeä aurinkoon nähden sopivasti niin kylmettynyt maanpinta virkoaa eloon. Ja nerokkaasti hajautuneet fotosynteesit aloittavat tuottaa vihreää. Siis onko mitään demokraattisempaa ! Valta on ruohikossa, se on ruohikko. Tätä Walt Whitman ylisti Ruohonlehtiä- runoissaan. Vaikka hän kiittää ruohoa ja tasa-arvoa, olen silti pitänyt sitä vain metaforana: loikoilla ruohikossa ja haaveilla vapaudesta. Nyt aavistan, että kieli kantaa tässä jotain todempaa kuin ihmisen assosiointia vuodenajan suhteen. ”Kesä kaikilla” on demokraattinen [&hellip;]
- [Silti koivunmahla nousee Ukrainassa](https://rniemip.ma-pe.net/silti-koivunmahla-nousee-ukrainassa/): Otteita ukrainalaisen kirjailija Nelia Vakhovskan esseestä Koivunmahla (der Standard 9.4.2022. ) Kuukausi sotaa on kulunut kuin yksi päivä. Pitkä synkkä päivä, jonka aikana joudun oppimaan paljon dissosiaatiosta. Siitä, kuinka psyyke irtoaa kehosta, tekee siitä oudosti toimivan, kuin nivelletty tyyny. Kiovan kadulla havaitsen jotain poikkeuksellista. Vanhempi mies on asettanut tuolin keskelle pientä puistoa, istuutunut aurinkoon, ja on lukevinaan. Oikeastaan hän on varsin huomiota herättävä, koska viereisissä koivuissa on suuria pulloja tai purkkeja, joihin valuu keväistä mahlaa. Varis lähestyy ja yrittää juoda koivunmahlaa. mies nousee ylös ja häätää sen pois. Lintu palaa muutaman pian ja tekee uuden yrityksen. En voi millään uskoa, [&hellip;]
- [Lumimyrsky tuivertaa ihmistä](https://rniemip.ma-pe.net/lumimyrsky-tuivertaa-ihmista/): Saunoessani kävin ulkona vilvoittelemassa, kolme kertaa, kuten tapani oli. Huomasin, että lumimyrskyssä lämpö häipyy iholta yllättävän nopeaan. Odottelen kylpytarvikkeita ja pyyhettä. Hän on tuomassa niitä, ponnistelee lumimyrskyssä saunalle, niin kuvittelen, ja jättää korillisen oven taa ja lähtee. Miten selviän saunalta taloon, koska minulla ei ole lämpimiä vaatteita ?Ennen pitkää pitää syöksyä myrskyyn ja yrittää päästä taloon, joka on tuolla rappujen yläpäässä. Minulla ole muuta suojaa kuin pyyhe. Odotan. Heitän löylyä, lämmitän luitani. Ensimmäisellä kerralla kokeilen miten kylmältä myrskyssä tuntuu ja palaan kohta joelta takaisin. Sitten lämmittelen, kuumennan ja rohkenen ulos lumituiskuun. Toisella kerralla kokeilen, että miten pitkälle pystyn ponnistelemaan niin, [&hellip;]
- [Ruudun täydeltä elotonta sirisevää valoa](https://rniemip.ma-pe.net/ruudun-taydelta-elotonta-sirisevaa-valoa/): Tammikuinen päivä on vain hieman edellistä pitempi, oikeastaan venyvämpi muttei täydempi. Lämmötön valo venyy ja viipyy, päivät laihtuvat. Huonekasvit elävät vähäisellä valolla, kituuttavat ikkunan luona odottamassa. Ne painautuisivat ikkunaa vasten kuten ihminen, joka on odottanut väsymykseen asti, ja koska ketään ei tule, hän lepää kasvot kiinni ikkunassa. Jostain tulee lause: ikävä painuu koko voimallaan ikkunaa vasten. Eloton valo venyy, viipyy, ei tuo mitään uutta, valo vain tekee kuolemaa päivä päivältä pitempään. Kävelin jäällä pyryssä, oikeastaan tyhjyydessä. Kaukaa katsottuna lumipyryt kehkeytyivät ja tyyntyivät nopeasti, puuskaisina hahmoina. Varjottomia ne olivat, lumi oli puhkivalkoista ja aivan sävytöntä, lumipyryt syöksähtelivät läpikuultavina haamuina, ja läpikulkevina. [&hellip;]
- [Näkökyky paranee pimeässä](https://rniemip.ma-pe.net/nakokyky-paranee-pimeassa/): Hyvää pimeää, toivotan, laajalti hyvää ja häiriötöntä hämärää vuodenaikaa Tasainen hämärä on parasta, luen aiheesta näkökykyyn liittivän perustelun. Jos silmiin sattuu paljon valoja, on vaikea hahmottaa eteensä. Ja vaikka valo ei pistäisi suoraan silmiin, niin ympäristössä voimakkaat erot kirkkaan ja hämärän välillä haittaavat näkemistä. Katuvalojen alla kulkeminen merkitsee jatkuvaa vaihtelua hämärän ja valaistun välillä. Tästä johtuu, että katuvalojen välillä näet oikeastaan huonommin kuin ilman valoja. Usein siis tasainen pimeä on parempi, kuin valon ja pimeän vaihtelu. Miksi pimeässä näkee paremmin ? Jos silmä saa sopeutua rauhassa hämärään, se itseasiassa avautuu. Jos kuljet hämärässä, niin kaukanakin olevat valot haittaavat silmän sopeutumista. [&hellip;]
- [Entä sienirihmastot, kuinka voitte ?](https://rniemip.ma-pe.net/enta-sienirihmastot-kuinka-voitte/): En tiedä olenko koskaan nähnyt suppilovahveron rihmastoa. Ovatko ne niitä valkoisia rihmamöykkyjä, joita on sammalen alla kunttakerroksessa ? Vai ovatko ne ruskeita, yhtä kätkeytyviä kuin suppislakit. Olisipa lumoavaa, jos ne sattuisivat olemaan kullankeltaisia, kuin suppisten jalat. Juuri näille syksysienille, samoin kuin lahottajasienille nämä pitkäksi venyneet, lauhat syksyt voi olla hyväksi. näille kylmän kanttarelleille, kuten suppiksia kutsutaan. Ehkä suppilovahveroiden rihmastot eivät kylmästä säikähdä, nuo kylmän kanttatellit. Kanadassa niitä kutsutaan kylmän kanttatelleiksi tai talvisieniksi. . En tiedä, luulen että pitkät syksyt ovat otollisia niiden rihmastoille. Suvun harvennusmännikössä, Etelä-Pohjanmaalla, kulkiessani en löytänyt suppilovahveroita, en edes vakiopaikalta. Etsin sieniä, mutta en kerätäkseni, vaan löytääkseni [&hellip;]
- [Vadelmia kertyy kämmenelle](https://rniemip.ma-pe.net/vadelmia-kertyy-kammenelle/): Olen varsin nopea ja rutinoitunut vadelmanpoimija. Puutarhavadelma koulutti minut sellaiseksi. Kerään marjat ensin kouraan ennenkuin kumoan ne astiaan. Villivadelmienkin kerääminen kämmenelle toimii, koska vadelmat ovat pieniä. Arkisen, nopean ja ehkä ahneen poimimisen ohella olen huomannut, että marjojen kertyminen kämmenelle tekee minut jostain syystää hyvin tyytyväiseksi. Se on välitöntä tyytyväisyyttä, eikä sitä että saan paljon vadelmia. Kun olen poimija, en näe vadelman läsnäoloa. Asetelmamaalauksissa se nähdään: aineena vadelma on aina ollut suosittu marja, sen punaisuudessa on jotain ruusumaista, sen pinta on erityisen herkkä ja ilmaiseva. Taiteilija &#8211; meditoidessaan vadelmia &#8211; tuntuu tuovan esille juuri sitä, mikä arkipoimijalta katoaa keräämiseen. Asetelmat ovat [&hellip;]
- [Julkinen oleminen uimarannalla](https://rniemip.ma-pe.net/julkinen-oleminen-uimarannalla/): Helle pysäyttää ajan. Tiesit sen heti aamulla, kun avasit parvekkeen oven, eikä tuuli ollut vielä herännyt ja ilmassa oli lupausta. Ei suunnitelmaa, olihan rantaviltti, juomista, uikkarit ja pyyhe jo valmiina. Arvelit, että iltapäivällä saattaisit löytää itsesi uimarannalta. Loikoillen antaisit helteen, liikkumattoman taivaan ja horisontin pysäyttää ajan. Voisit antaa päivän pysähtyä ja nyt-hetken olla nyt. Niin, olla yleisellä uimarannalla, olla osa rantayhteisöä, joka kestää vain tämän iltapäivän. Löydät tontin ja asutat sen muutaman tunnin ajaksi, sen jälkeen paikan voi ottaa jokin toinen, eikä se haittaa. Vai vievätkö ihmiset toisiltaan tilan ? Onko ilmapiiri muuttunut, eivätkö ihmiset mahdu enää samaan maailmaan? Pelkkä [&hellip;]
- [On totta, että hakkuuaukioilla kummittelee](https://rniemip.ma-pe.net/on-totta-etta-hakkuuaukioilla-kummittelee/): Kävin Järmosan hakkuuaukolla kylvämässä mäntyä kuolleiden kuusentaimien tilalle. Kylvötyöt kuuluu kevääseen, kun yhtiön muokkaus ja istutus on surkeasti epäonnistunut. Samojen kevätpäivien aikaan aloitin Suzanne Simardin elämäkerrallisen Finding the Mother Three, discovering the Wisdom of the Forest (2021) teoksen. Simard kertoo alussa, kuinka oli nuorena istuttamassa Douglas -kuusen taimia kanadalaisen firman metsäplantaasilla. Hänen tehtävänä oli selvittää, miksi taimia kuoli niin paljon. Simard aavisteli, että eräs vastaus piilee metsänpohjan sienirihmastoissa, jotka tuhoutuvat avohakkuissa. &#8221;Tietysti on keinoja istuttaa taimia paremmin, käyttää paikallisesti tuotettua kuusentainta, muokata maata enemmän, istuttaa aiemmin avuhakkuun jälkeen. Todisteet kuitenkin viittaavat siihen, että vastaus on maaperässä ja siinä, miten nämä [&hellip;]
- [Pääskyt nukkuvat ja uusiutuvat lentäessään](https://rniemip.ma-pe.net/paaskyt-nukkuvat-ja-uusiutuvat-lentaessaan/): Joskus pääskyset kohoavat korkealle taivaan ilmakerrosten päälle, pilvien yläpuolelle ja palaavat sieltä maahan vasta aamulla. Lintujen tarkkailijat havaitsivat tämän jo 1800-luvulla, ja päättelivät että pääskyt nukkuvat siellä. Ilmiölle annettiin nimeksi vesper-lento, illan viimeisiin toimiin viitaten. Nyttemmin on huomattu, että pääskyt nukkuvat vain toinen silmä kiinni. Se on linnuille tyypillinen tapa levätä ja valvoa samanaikaisesti. Pääskyt sulkevat ilmeisesti vain vasemman silmänsä kun ovat yölennollaan, koska oikeaa silmäänsä se tarvitsee suunnistamiseen. Tähtien asennot ja maan magneettikentät ovat kuulemma pääskyllä niin hyvin tiedossa, että se ei eksy. Vesper-lentoa on verrattu siihen, miten monenlaiset korkean henkisyyden, korkeakulttuurin, korkealentoisuuden tilat ovat ihmiselle tarpeellisia. Helen Macdonald [&hellip;]
- [Kombuchaa mahaan](https://rniemip.ma-pe.net/kombuchaa-mahlaan/): Miksi juoda varhaiskeväällä mahlaa ? Koska pihassa on koivu ja nojallaan tikkaat, sekä ylhäällä sanko, johon tippuu mahlaa katkaistusta oksasta. Koivu imettää jokaista lehteään, tai jokainen lehti imee mahlaa. Se on puun maitoa,sillä se ravitsee silmujaan ja tekee hyvää myös minulle. Mahla, siihen ollaan menossa! Nyt kun sokerilimsatkin ovat kehittyneet huimasti ja vain vettä lisäämällä. Voin hyvin kuvitella, että kehityksen huippu tulee olemaan lähes pelkkää vettä, mutta ei aivan. Olen halunnut, ehkä pelkän snobismin vuoksi, lisätä mahlaan vivahteen juomakulttuuria, hieman hiilihappoisuutta. Taannoin löysin maakellariin unohtuneen mahlajuoman, jossa oli jopa rutikuivan kuoharin piirteitä. Täysin sokeritonta ja sitruunatonta mahlasimaa! Juoma, jonka malhavivahteen [&hellip;]
- [Sulautua kasveihin ja olla yhtä luonnon kanssa - ja psykoaktiiviset aineet](https://rniemip.ma-pe.net/sulautua-kasveihin-ja-olla-yhta-luonnon-kanssa-ja-psykoaktiiviset-aineet/): Jos voisin kokea olevani yhdessä kasvien kanssa, kokea lähelläni olevien kasvien tai kasvattamieni taimien elämän, että kokisin ne kanssani elävinä, sellaisena kuin kasvit tietysti ovat. Jos ottaisin taikasientä tai muuta aivokemiaa muuttavaa psykedeelistä ainetta, menisin kasvimaailmaan, niin että egon hälvenemisen ja tajunnan herkistymisen myötä viettää aikaa siinä mikä meillä on yhteistä elävien kasvien kanssa. Vai olisiko kyse hallusinaatioista ja turhista houreista ? ”Kasvinäkökulma maailmaan, sepä se, todellakin! Samalla lehdet silmäilivät minua ja tarkensivat puhtaasti hyväntahtoisen katseensa minuun. Saatoin tuntea niiden uteliaisuuden.. .tunsin olevani ensimmäistä kertaa elämässäni suorassa yhteydessä kasveihin” (Pollan, 2021, 547) Useissa teoksissaan kasvien elämään paneutunut tietokirjailija Michael Pollan otti [&hellip;]
- [Risti vai rosmariini](https://rniemip.ma-pe.net/risti-vai-rosmariini/): Heräsin rosmariinin tuoksuun. Kuolleelta vaikuttaneen yrttikasvin runkoon oli ilmestynyt pieniä, neulasmaisia lehtiä. Luulin että kaikki kolme rosmariiniruukkua olisivat kuolleet talven aikana. Nyt tuo pitkään vihreänä pysytellyt näytti aloittavan uudestaan, varren keskiosassa lehdet olivat jo kasvamassa. Mikä tahansa kuollut ei kuitenkaan herää henkiin, ja vaikka Raamatun kertomus versomaan puhjenneesta oksasta on lohdullinen, se kertoo silti käänteestä jolloin rikas kasvituntemus sai väistyä henkisten ihmeiden tieltä. Versominen on ihme, kuolleen oksan virkoaminen puolestaan on uskonnollinen symboli. Silti, eräs mukava pääsiäistapa on valmistaa ristinpuu, joka työntää versoa ja vihreää lehteä. Käytännön katoliset koristevat ristin muoviruusuin ja lehdin, parfymoivan sellaisen. Näin korostetaan huomaamatta sitä, miten [&hellip;]
- [Muuttolintujen ajopiirturi ja mitä todella tapahtuu lennon aikana](https://rniemip.ma-pe.net/muuttolintujen-ajopiirturi-ja-mita-todella-tapahtuu-lennon-aikana/): Ehkä käkilinnut valmistautuvat jo pitkään muuttolentoonsa, niiden mielessä tapahtuu jo hormonaalisia muutoksia. Halu lentää, halu paritella ja lisääntyä, ja sitten kaiken myllertävä voima, halu olla yhdessä isossa lentueessa. Kun sitten suuret parvit nousevat ilmaan, päättävät että nyt on sellainen sää, jolloin voi yrittää Saharan yli, sitten levätä ja yrittää Euroopan yli. Niin, ehkäpä käet ovat juuri nyt Saharan eteläpuolella näissä aatoksissa. Pian me voimme taas seurata kevätlintujen muuttoreittiä etelästä pohjoiseen. Mutta miten vähän tuo satellittien välittämä raportti kertoo itse muuttolennosta. Richard Powers yritti romaanissaan kuvata kognitiivisia muutoksia kurkien mielessä muuttolennon aikana. Miten on mahdollista, että lennetään suurissa ryhmissä, mutta mitä [&hellip;]
- [Lumen kimallus ja molekyyli](https://rniemip.ma-pe.net/lumen-kimallus-ja-molekyyli/): Lumen ihmettelyä sekä pilvisellä että aurinkoisella säällä ! En vielä tiedä kumpi vie pitemmälle, tämä maidonvalkoisen himmeä hehku vai kimaltelevan hangen säteet. Pilvisäällä valonsäteet uppoavat lumen kuohkeuteen, ja ne hajoavat niin syvälle, että syntyy lumivalkoinen. Aurinkoisella säällä on tarjolla kiteitä ja kontrasteja mutta myös lumoutumista, mikä saattaa tehdä ihmettelystä tolkutonta. Maailmankaikkeus piilee lumenkimalluksessa. Lumikiteet, jään läpinäkyvyys, jääkiteiden prismat, niiden symmetriset pienmuodot! Oli tutkijoita, jotka pitivät näitä kidemuotoja todistuksena siitä, että maailmankaikkeus on matemaattinen. Oli toisia, jotka muistuttivat: jää on kylmyyttä, elottomuutta: siellä minne jää leviää, mikään siellä ei kasva eikä elä. Kiteisyys on kaunista mutta kuollutta, sen heijastuksissa valo ei [&hellip;]
- [Laskiaiskarnevaalit peruttu](https://rniemip.ma-pe.net/laskiaiskarnevaalit-peruttu/): Ei se mitään, palataan soidinmenojen aikaan
- [jäljellä lintujen ohuet vihellykset](https://rniemip.ma-pe.net/jaljella-lintujen-ohuet-vihellykset/): 18.1. ”Aamun pimeä sini, taivas on jo himmeän valoisa. Koulupojat hakevat reittiään valkoisessa sohjossa, tyttö ilman takkia pinkaisee asemalle. He ovat karskia väkeä. Linnunlaulusta on jäljellä vain ohuet vihellykset, ne tulevat paljaitten puitten suunnasta, ja minä olen valppaana keräämässä jokaista elämän ja luonnon merkkiä aivan kuin asetellakseni kauneutta ja kiviesteitä vähentämään tuskaa.” Horatio Claren aamutaivaita voisi keräillä, mutta lopulta muistikirjaani tarttui vain muutama. Tammikuun keskivaiheilla 18. ja 19. päivä ollaan jollain rajalla, vähäisenkin kauneuden hakeminen, luonnon tuoma ilo alkaa tuntua mitättömältä. 19.1. &#8221;Kamppailu kiihtyy. Aivan kuin olisi suljettuna harmaaseen lumipalloon joka pyöriessään kerää tappioita. Vaikka miten paljon peseydyn, haisen silti [&hellip;]
- [Lucia neidon turvattomuus](https://rniemip.ma-pe.net/lucia-neidon-turvattomuus/): Kun Lucia-neidon hahmot ilmaantuvat sähköiseen mediaan, ajattelen kaunotarta ja hirviötä. Luciaksi valittu nuori nainen etenee juhlakulkueessa varsin eristettynä. Hänet on valittu nuorten naisten joukosta, ja asetettu erilleen kuin uhri. Jos en tietäisi, että kyse on valolle omistetusta pimeän vuodenajan juhlasta, uskoisin että kyse on jostain päinvastaisesta. Uhrattavaksi valitaan johdonmukaisesti tälläkin kertaa jokin viaton: lammas, lapsi tai neitsyt. Lucian kerrotaan puhuneen itsestään uhrina. ”Minulla ei ole muuta uhrattavaa, kuin uhrata itseni kaikkivaltiaalle Jumalalle.” Lucian päivä on hänen kuolinpäivänsä. Mitä siis tapahtui 13.12. vuonna 304 Syrakusassa, kun Lucia –neito siirtyi ikuiseen valoon ? Luciaan liittyvissä tarinoissa korostetaan hänen turvattomuuttaan, mikä tarkoitti sitä, [&hellip;]
- [Ratsastaja käy yössä](https://rniemip.ma-pe.net/ratsastaja-kiitaa-yossa/): Olisinpa ratsastaja, joka kiitää yössä ja luottaa hevoseen niin täydellisesti että voi sulkea silmänsä. En näe missä kohtaa tiellä mennään, mutta en silti koe olevani sokea, koska olen yhtä ratsun kanssa. Minä olen osa hevosta, osa parempaa näköä ja kuuloa. Kaikki huolehtiminen ja yritys nähdä itse olisi vaarallista tällaisessa vauhdissa. Velasquezin Valkoinen hevonen (1635) oli aikanaan outo maalaus: ratastaja puuttui satuloidun hevosen selästä. Tyhjä paikka pakottaa katsojan tuijottamaan kohtaa jossa ei ole mitään, vain hämärä tausta. Pillastunut hevonen johtaa etsimään vihjettä siitä, mitä on tapahtunut. Onko ori ehkä haistanut pimeässä jotain, pysähtynyt äkkiä tai juossut oksan alta? Tämä arvoitus on [&hellip;]
- [Kurkotus kohti omenaa](https://rniemip.ma-pe.net/kurkotus-kohti-omenaa/): TUO ELE: käsi kurkottaa ja kroppa venyy; tai se että et aivan yllä tuohon omenaan korkealla; tai se että tuo omena on juuri sopivasti sinun ulottuvillasi, tuo ele sisältää kolme vertauskuvallista tasoa: ruumiillinen, aistillinen ja potentiaalinen. Tässä vaiheessa kesää tosin olemme poimineet vain maahan pudonneita omenoita, ennen kuin ne ehtivät pilaantua. On kait sekin kurkottamista. Omenan kurkottamisen ele on ikivanha, tuo yllä oleva keskiaikainen piirros (Teodore n.1550) osoittaa, miten alaston kroppa on kauneimmillaan juuri kurkottaessaan. Ehkä tuo kurkotuksen ele sai Aan ja Een huomaamaan toistensa viehättävän pystyasennon. Omenan nauttiminen tapahtui vasta sitten, ja häpeällinen alastomuus tajuttiin myöhemmin, ensin he havaitsivat [&hellip;]
- [YÖKESÄ](https://rniemip.ma-pe.net/yokesa/): Nyt, kun kesä on vielä lämmin muttei enää helottavan valoisa, päivän varjopuolelle kasvaa yökesä. Krysanteemit ja muut lyhyen päivän kukat eivät tarvitse päivää vaan yötä: pitkää, lämmintä ja keskeytymätöntä yötä, vasta sitten ne alkavat kukkia. Olen ihmetellyt ja pyöritellyt mielessäni sitä tietoa, että kasvien kukkimiselle olennaista on yö. Miksi siis yö? Kukkimisen herättää j0ko keväinen lyhyenevä yö, tai syksyinen pitenevä yö: kasvin luonteesta riippuen. Päivällä ei ole väliä, valoisuudella on merkitystä vain lehdille, mutta kukkiminen tarvitsee yötä. Kun siis istun puutarhassa ja on elokuun yö, pimeä ja lämmin, tiedän että parasta aikaa tapahtuu jotain ei pelkästään nuppujen vähittäistä esiin tuloa, [&hellip;]
- [Salaatti otetaan elinvoimaisena](https://rniemip.ma-pe.net/salaatti-otetaan-elinvoimaisena/): Vihreän nauttiminen on parasta suoraan maalta. Kunhan maltat olla kiirehtimättä ja astahdat keittiöön vasta noin kymmenen minuutin kuluttua, silloin on parasta murtaa lehdet vihersalaatiksi. Tosin kiirehtimättä ja pöytää kattaen. Ja näin, kun on kulunut lähes puoli tuntia, kaikki ne prosessit ovat vielä voimissaan, jotka vihreässä kavahtavat hereille sillä hetkellä, kun lehti poimitaan. Kun vihreä kasvinosa aloittaa kamppailunsa kuolemaa vastaan, sen suonet tulvahtavat täyteen antioksidantteja. Ja vielä kerran, kun murskaat lehdet salaattiin tapahtuu vielä toinen hyöky. Kun syöt ja pureskelet tuoretta vihreää, elävää kasvikudosta saat suoraan sen elinvoiman, sen vastuskyvyn itsellesi. Pakattu salaattivihreä on jo luovuttanut, sen antioksidanttimäärät ovat aina yli [&hellip;]
- [Raparperi](https://rniemip.ma-pe.net/raparperi/): Olga Tokarzcuk: RAPARPERI Marta kasvatti talonsa takana raparperia. Peltoläntti vietti alaspäin ja raparperien rivistöt olivat kiemuraiset – ne kaarsivat kivenmurikoiden ympäri yhtyäkseen jälleen epämääräisen muotoiseksi penkiksi. Kun talvi tuli, raparperi katosi maan alle, kääri kokoon lihaiset vartensa ja kasvoi toiseen suuntaan, taaksepäin, omaan ituunsa, omiin nukkuviin juuriinsa päin. Maaliskuun lopussa maa pullistui ja raparperi syntyi uudelleen. Se oli jälleen pieni ja valkovihreä, herkkä kuin ruumis ilman ihoa, kuin vauva. Se kasvoi öisin, saatoimme kuulla sen rutinan ruohikosta. Pienenpienet ääniallot herättivät muut kasvit. Seuraavana päivänä penkit olivat taas järjestyksessä. Marta katseli niitä posket punoittaen – oli kuin nukkunut armeija olisi herännyt [&hellip;]
- [Ensin on pienet niitit, nuput voikukassa.](https://rniemip.ma-pe.net/ensin-on-pienet-niitit-nuput-voikukassa/): Vielä ei olla aivan siinä voikukkavaiheessa, mutta ehkä nuput ovat jo tulleet. Voikukan nuput, pienet vihreät niitit, tiukkaan pakatus, kuin maahan niitatut turbiinin ruuvit. Niitten alla on hydrauliikkaa, nuput kohoavat maasta. Mutta sitä ennen minä nappaan ne. Istun nurmikolla ja napsautan varren poikki ja heitän kulhoon nupun toisensa jälkeen. Yhtä hyvin voisin heittää niitä kitaani kuin tabletteja, antioksidantteja. Antaa niide paahtua pannulla, mieluusti voissa niin että kitkeryys haihtuu ja tarjolle tulee pehmeä, syvän paahteinen herkkunappi. En tiennyt että voikukkaa on syöty aina ja jokapuolella maapalloa. Sen kitkeryys on poistettu keittämällä tai kuumentamalla, tai sen kitkeryyttä ei ole poistettu vaan makuaisti [&hellip;]
- [Kolera ja Axel Munthen rohkeus](https://rniemip.ma-pe.net/kolera-ja-axel-munthen-rohkeus/): Kun Axel Munthe &#8211; eurooppalainen sielu, ruotsalaissyntyinen lääkäri-kirjailija &#8211; kuuli epidemian puhjenneen Napolissa 1883 hän keskeytti Lapin lomansa. Tilanne oli Napolissa niin hirvittävä, että ensin hän yritti paeta. Sinä päivänä ei enää mennyt junaa Roomaan, niinpä hän päätti olla rohkea. Toki peloissaan, mutta uutterasti Munthe työskenteli slummeissa, minne ei monikaan lääräri suostunut. Kuolevien, sairaiden, jo kuolleiden sekä syövien rottien loukkoja Munthe kuvaa lausein, jotka ovat klassisesti muotoiltuja. &#8221;Mitä auttoi pestä itseänsä likaisessa vedessä, mitä auttoi desinfioida itseänsä, kun kaikki ympärillä oli ruton saastuttamaa, ruoka, jota söin, vesi, jota join, sänky, jossa nukuin, itse ilmakin, jota hengitin ? Usein pelkäsin niin, [&hellip;]
- [Narsissit ovat pulassa](https://rniemip.ma-pe.net/narsissit-ovat-pulassa/): Narsissi on maailmanluokan tähti, hänellä on vakaa asema globaaleilla kukkasipulimarkkinoilla. Hän on kaikkein tunnetuin kevätkukka, eikä aio luovuttaa asemaansa vaikka olisikin pahassa pulassa. Narsissi poseeraa, hän on antautunut monien inhimillisten tunteiden ilmaisijaksi. Hän myy iloa, jonka nostaa kevääseen. Hieman liiankin yksinkertainen ilo sopii kaikille, simppeli ilo on tunne. Mutta hän kokee joutuvansa edustustehtäviin aina kun joku taittaa varren, ja nappaa hänet mukaansa. Narsissi on kirjallinen kukka, ajoittain hän onkin suunnitellut ryhtyvänsä romaaniksi. Narsissi on kielellistynyt, siksi Linneus luokitteli kansan suussa munavoina tunnetun kukan nimellä narcissos poeticus. Narsissit huojuvat tuulessa aikojen yllä ja tanssivat aina niitä tansseja, jotka ovat muodissa. ”Ne [&hellip;]
- [Pääsiäisestä ei vaan tule kevätjuhlaa](https://rniemip.ma-pe.net/paasiaisesta-ei-vaan-tule-kevatjuhlaa/): Te itämättömät! Mitä minä tiedän siemenistä &#8211; milloin te ette idä, ja milloin teitä pitää vain odottaa. Noita kuolleita ruukkuja on tänä keväänä hyllyssä odottamssa enemmän kuin koskaan. Niistä pitäisi nousta tammea, sempramäntyä, siperianmäntyä, omenapuuta. Kylvämisestä on jo yli kuukausi, mutta kuin arkut ne vaan huokuvat kuolemaa. Hildegard von Bingen olisi ehkä tunnistanut ne, joissa vielä on toivoa. Minä en tunnista, on pitkäperjantai, ja päätän lopettaa kastelun. Pääsiäisestä ei ole päässyt muodostumaan kevään heräämisen juhlaa. Monet teologiset merkit viittaavat päinvastaiseen. Kuolinkamppailu ja ristin kidutus nousee esiin aivan väärään aikaan, luontohan on voittanut talven jo kuukausi sitten. Teologit pysyvät sanassaan, ylistävät [&hellip;]
- [Taimien kastelua, että ne oppisivat imemään vettä](https://rniemip.ma-pe.net/taimien-kastelua-imemaan-opettamista/): Voi noita pieniä taimia, ei niillä ole vielä edes juuria. Keväisen hoitovietin vallassa saatan taas kaadella liikaa vettä taimiruukkuihin. Saattaa olla, että unohdan kokeilla sormella mullan osteutta, ja pian taimimulta on tukehduttavan märkää. Miten voisin tuntea kasvien kulloisenkin veden tarpeen, enkä hoivaisi taas kuoliaaksi jotain vaativampaa kukkaviljelmää. Aivan pieniä taimia on helpompi kastella kuin isoja, koska niillä on niin vähän juuria joita voisi tukehduttaa. Ajattelen, että ne eivät osaa vielä imeä vettä. Nopeasti kasvavat tomaatti, basilika, chili ja paprika on opetettava imemään, kasvattamaan ahneesti imevä juuristo. Ruukku on kuin rinta, jonka tulisi kasvaa täyteen imuvoimaa, juuria. Olen tyytyväinen, että saan [&hellip;]
- [Kasvit hengittävät valoa](https://rniemip.ma-pe.net/kasvit-hengittavat-valoa/): On hyvä ajatella, että kasvit hengittävät valoa. Ja on hyvä tietää, kuinka tärkeää kasville on sekä valo että pimeys. Samalla kuitenkin on niin paljon sellaista, missä ymmärrykseni kasvien olemisen suhteen on ikään kuin päälaellaan. Erityistä ponnistelua on vaatinut sen hyväksyminen, että kasvit eivät varsinaisesti ole vihreitä. Siis kasvit itsessään eivät ole vihreitä, ne vain heijastavat vihreää aallonpituutta. Toisin sanoen: ne antavat vihreän pois, koska eivät tarvitse sitä kuin vähän. Ihmettelinkin jo, miksi kasveille ei ole tarjolla vain vihreitä kasvivaloja. Ne eivät halua vihreää. Ne haluavat punaista ja sinistä, niitä värejä ne vetävät sisuksiinsa ja vihreä on niitten sylkeä. On varhainen [&hellip;]
- [Kevät, sää ja muu vähäpätöinen (Irigaray)](https://rniemip.ma-pe.net/kevat-saa-ja-muu-vahapatoinen-irigaray/): Ymmärrämme todella huonosti vegetaarista olemista, ja sen myötä meillä on heikentynyt suhde vuodenaikoihin ja luontoon. Luce Irigarayn Through Vegetal being (2016) on Michael Marderin kanssa kirjoitettu puheenvuoro. Irigary käsittelee luontosuhdetta, sen rikkoutumiseen johtaneita ensimmäisiä valintoja. Kuinka tosiaan on syntynyt kulttuuri, joka pakonomaisesti toistaa ruumiin ja hengen eroa, työntää naista marginaaliin, ja toteuttaa käytännössä luonnon alempaa arvoa teknologiaan nähden. Haastattelussa vuodelta 2017 Irigaray muistuttaa, ettei ole sattumaa että rikkeet matriarkaattia vastaan tehtiin juuri silloin, ennen historiallista aikaa. Through vegetal being -teoksessa 2016 hän kirjoittaa, että tämän rikkeen jälkeen kaikki jumalaisen syntymän metafyysiset tarinat ovat mitätöineet luontoa. Mircea Eliaden kulttuurinen synnyn teoriaan [&hellip;]
- [Kun jäävuori oli pahan ilmentymä](https://rniemip.ma-pe.net/kun-jaavuori-oli-pahan-ilmentyma/): Jäävuoret, jäätiköt, jotka nyt hidastavat ilmaston lämpenemistä ovat pitkään edustanet pahaa. Ne ovat olleet jotain luojan luoman maanpiirin ulkopuolista. Eurooppalaisille käsitys ikiroudasta- ja jäästä on syntynyt pääasiassa lumihuippuisten Alppien perusteella. Keskiaikana laaksokylissä on kerrottu tarinoita lohikäärmeistä, jotka lymyävät jäisten vuorten luolissa. Kerrotaan, että Rotario -niminen ritari olisi v 1358 taistellut lohikäärmettä vastaan jäisellä alppirinteellä. Monet teologit päättelivät vuorten jääpeitteen edustavan pahaa ja paholaisen uhkaa alhaalla laaksoissa asuville kristityille. Jotkut teologit esittivätkin, että lumihuippuiset vuoret ovat paholaisen lymypaikkoja, joista käsin tämä yrittää yhä vallata maan piirin. Käsitys jääkaudesta oli olemassa jo ennen kuin Alppijäätikköjen tutkija Louis Agassiz todisti jääkauden merkit 1840 [&hellip;]
- [Kun chrystallus tarkoitti jäätä](https://rniemip.ma-pe.net/kun-chrystallus-tarkoitti-jaata/): Miten lumihiutaleista tulee valkoista lunta, millaisin heijastuksin kiteet asettuvat toistensa päälle; kuinka valo tulee lumessa aineen kaltaiseksi ? Päivällä lumi on valoa, voin lapioida sitä. Voin ajatella kuinka valonsäteet uppoavat lumen pintakerrokseen, hajoten niin täysin että syntyy lumivalkoinen. Himmeänä kuin maitolasi mutta kirkkaampana, niin että tuntuu kuin lapioisin kristallipölyä. Kristallin ja jään samankaltaisuus on hämäävää, jopa latinan sana chrystallus viittaa jäähän. Tämä kristallin jäämäisyys on harhauttanut monta muuten niin tarkkaa ajattelijaa väittämään, että vuorikristalli olisi pysyväksi muuttunutta jäätä. Kristallilasin valmistus, lyijyn ja lasin sekoituksena, tunnettiin tosin jo 1600-luvulla. Mutta siloinkin vuorikristallia pidettiin jäänä, sen ikuisena muotona. Oletettiin siis, että ikijäätä [&hellip;]
- [Kun metso on hukassa, metsä on hukassa.](https://rniemip.ma-pe.net/kun-metso-on-hukassa-metsa-on-hukassa/): Kohtasin metson tienvieressä seisomassa, se ei väistänyt eikä lähtenyt pois kun pysäytin auton. Sää oli poikkeuksellisen lämmin näin tammukuussa, lähes keväinen. Metso ei mitenkään levitellyt pyrtstöään eikä tehnyt soidineleitä. Se näytti masentuneelta. Paikka oli autiota suomenselkää Multian ja Soinin välillä. Hakkuuaukea, jonka reunalla tuo metso seisoi oli valtava, tuo puuton alue polveili jopa viiden kilometrin päähän. Edessäni oli metsokukko, suhteellisen nuori, hieman rähjäinen. Punaiset meikit silmien yllä se katseli, ja aivan kuin se olisi sanonut että lopeta minut. Ammu minut, en jaksa enää. Ja enemmänkin, ampukaa meidät kaikki. Metsot ovat vanhojen metsien lintuja, tosin nuorikin metsä käy, mutta elämänilo on [&hellip;]
- [Jouluaika ja pähkinöitä paahtuu](https://rniemip.ma-pe.net/jouluaika-ja-pahkinoita-paahtuu/): On varsin osuvaa, että pähkinäpensaan siemenet itävät parhaiten jos ne ovat kylmässä joulusta kevääseen, siis koko talven. Joulun alla sain kirjeen Mustilan arboretumista ja siinä niitä oli, euroopanpähkinäpensaan siemeniä. Siis ihan syötäviä pähkinöitä; sillä erotuksella, että ne ovat kasvaneet Suomen kylmissä oloissa ja otollisia kasvatettavia. Pähkinät ovat aina kuuluneet jouluun, sitä edeltäneeseen Yuleen ja Saturnaliaan. Pähkinöiden murtaminen pähkinänsärkijällä, paahtaminen ja pureskelu on joulun ytimessä enemmän kuin kinkku. Pähkinät kuuluvat sekä aterioille että lahjojen joukkoon. Vanha tapa &#8221;nakata&#8221; joululahjoja periytyy ehkä pähkinöistä. Ruotsin &#8221;julklapp&#8221; sai nimensä siitä, että heitettiin lahjapaketti kuin kalikka. Se lensi ovanraosta ja mätkähti tuvan lattialle; heittäjät pakenivat [&hellip;]
- [Haukka juuttui pensasaitaan](https://rniemip.ma-pe.net/haukka-juuttui-pensasaitaan/): Kylmien talvipäivien ja lumipeitteen aikaan. Tänään puoleltapäivin haukka juuttuneena orapihlaja-aitaan, enkä osannut auttaa sitä. Varpunen ja tiainen pysyttelivät hiljaa syvällä alaoksistossa (toisin kuin silloin, kun taivaalle ilmestyy jokin haukka ja ne antavat varoitusääniä). Nyt ne eivät hiiskahtaneetkaan. Ne olivat suojassa paikollaan. Haukka olisi ehkä siepannut toisen jos olisi havainnut liikahduksen. Pelko oli aistittavissa &#8211; ja hetki oli jännitteinen, uhrilinnun avuttomuus. Se piti pikkulintuja silmällä koko ajan pyristellessään vapaaksi. Kun se vähitellen pääsi irti, se lennähti läheiseen lehmukseen, viipyi siinä lyhyen hetken ja lennähti pois. Sillä ei ollut täällä enää mitään saatavissa. Sen jälkeen kesti vielä hetken ennen kuin pikkulinnut uskaltautuivat [&hellip;]
- [Aamut vaalenivat hitaasti](https://rniemip.ma-pe.net/aamut-vaalenivat-hitaasti/): Korkeapaineesta syntyi vaikutelma aivan kuin ilma kaikkoaisi, tähtien kylmät tulet sekä kuu näyttivät etääntyvän, jäljellä oli syvä ja laakea maljamainen avaruus, jäätynyt ja pirteä. Aamut vaalenivat hitaasti, olivat kauniita. Ensin oli ripaus jäätä, sitten kahden päivän kuluttua valkoista kuuraa. Päivännousun aikaan tien takainen niitty oli jäässä, jättäen komean, tumman puron kiemurtelemaan sulana puitten alta kohti laaksoa.
- [Yökävelyn alku](https://rniemip.ma-pe.net/yokavelyn-alku/): Koko sen kylmän päivän ajan pysyi lakeudelle levittäytynyt maaseutu seisahtaneena, pysähtyneenä. Viisi astetta jäätymispisteen alapuolella, maa pieksettynä. Pilvet pidättivät lunta joka ei satanut. Lähiöiden koulut oli suljettu, ihmiset kotiin jääneinä, jalkakäytävät liukkaina, ja tiet mustaa jäätä. Aurinko kuljetti ohutta paperia taivaan yli. Sitten, juuri ennen pimeää lumi tuli – sitä putosi viisi tuntia taukoamatta, sitä kertyi nelisen senttiä tunnissa. Olin pöytäni ääressä sen illan, yritin työskennellä, sään takia levottomana pysähtelin, seisoskelin, katselin ulos ikkunasta. Katuvalo avasi keltaisen kiilan, jonka läpi lumi laskeutui, lihavat hiutaleet kookkaita kuin hehkuvat hiilet. Kahdeksan aikoihin lumisade hellitti. Tuntia myöhemmin lähdin kävelylle, termospullossa lämmintä punaviiniä. Kävelin [&hellip;]
- [Aurora borealis](https://rniemip.ma-pe.net/aurora-borealis/): Istahdimme ystävien kanssa lumeen odottamaan, pahvialustat allamme, sitten joku osoitti taivasta. Ohut valoraita oli ilmestynyt järven ylle. Minua huimasi. Se oli aluksi tuskin näkyvä, välkkyvä käärme, joka heräili; pian se alkoi kasvaa ja liikkua. Ensin nauha venyi horisontissa, sitten molemmat päät haihtuivat näkyvistä ja keskeltä nousi juova, joka jakoi taivaan kahteen osaan. Valo huojui voimaa uhkuen keskitaivaalla, sen sävy vaiheli sinisen ja vihreän välillä. Ilmiö toi mieleeni madon, joka hitaasti venyen ja kiemurrellen eteni maaperässä.  Kun nauha laajeni, se näytti kokoavan itseensä ilmakehän hehkun. Se heijasti turkooseja meren sävyjä; limenvihreää sammalta, sähkönsinistä kobolttia, merisimpukan helmiäistä. Tällä hetkellä koko universumi näytti [&hellip;]
- [Tietää, aavistaa](https://rniemip.ma-pe.net/tietaa-aavistaa/): Siipien suhinasta aavistan, että isoja lintuja lentää hitaasti ylitseni. Kuulen siipien rytmikkään liikkeen,&nbsp; ei ole vielä täysin pimeää, silti en erota niitä mustalta taivaalta. Joutsenet töräyttävät toisilleen, ja ymmärrän, että niitä on kaksi. Olen tullut mökistä ulos ja astelen nurmikolla,&nbsp;en näe edes jalkojani, mutta järven takana kajastaa vielä hetken.
- [Kokemus öisellä metsäpolulla](https://rniemip.ma-pe.net/kokemus-oisella-metsapolulla/): Astuimme polulle, joka veisi pimeän metsän läpi. Oli sen verran valoa, että puitten ääriviivat näkyivät, ja kuitenkin niin pimeää ettemme erottaneet mitä puita ne olivat. Ne muodostivat hahmoja, joista emme pitäneet. Noita vääntyneitä, kurkottavia ja kiinni tarttuvia &#8211; kauhukertomuksista tuttuja &#8211; jotka herättivät meissä alkukantaista pelkoa, niin että huomaamatta kehomme jännittyivät, ja harhaiset kuvat saivat meidät aavistelemaan sitä jotain, mikä meitä ympäröi.
- [Kuinka saada pirulta omansa takaisin ?](https://rniemip.ma-pe.net/kuinka-saada-pirulta-omansa-takaisin/): Pirulta ei koskaan saa takaisin sitä, mitä se kerran on ottanut. Kerrotaan, että silti eräs isoisä oli onnistunut &#8211; tämä tapahtui kammottavan pimeänä yönä, kaukana Ukrainassa. Hän käytti neuvottelupöydissä kultakolikoita, ristinmerkkejä, siunauksia, kortilla huijaamista, tarmokasta uhkailua sekä nyrkin paukutusta niin, että onnistui. Tiedetään, että Ukrainan presidentti, Vlododymyr Zelenskyi&nbsp; on luvannut neuvottelevansa &nbsp;”vaikka itse pirun kanssa” että rauha saataisiin. Sopiva neuvotteluyö on käsillä. Kannattaa siis lukea kuinka Nikolai Gogol, tuo ukrainalainen kasakkasuvun vesa, kuvasi sitä, miten isoisä voitti pirulta takaisin sen, mitä tämä varasti. Nuoren Gogolin tarinakokoelma Dikankan iltoja (1831, suom. 1972) sisältää kuvauksen pirujen ja noitien neuvottelutaktiikoista. Tanssivia piruja ja [&hellip;]
- [Omppumehussa on syksyn merkit, eli pilaantuminen.](https://rniemip.ma-pe.net/omppumehussa-on-syksyn-merkit-eli-pilaantuminen/): *Syksyn omenasadosta, Huvitusta ja Vuokkoa, hieman käynyttä ja hiilihappoista.* Parveke, Alajärven Levijoella * Muistiinpanoja Michael Pollanin Toinen luonto (suom 2018), sen luvusta &#8221;Sadonkorjuu&#8221;. Syksy, kun runsaat ja ylenpalttiset sadot kukoistavat, ne eivät välitä kuolemasta ja mailleen menevästä kasvullisuudesta. On vain päivien kysymys, milloin ensimmäinen halla iskee. Se ennenaikainen pakkasyö, josta minäkin selviän jos muistan peitellä kurkut. Tavallisesti tätä ennenaikaista hallaa seuraa taas lämmin jakso, ja syksy jatkuu aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paitsi jos vetelät ovat päässeet jo puutarhaan: herkimmät siellä ovat silloin mustanpuhuvia ja lysähtäneet kasaan. Sadonkorjuujuhlat &#8211; nykyään niitä pitävät pääasiassa tilhet ja rastaat. Ne pitävät pihlajia [&hellip;]
- [Mummun mehu](https://rniemip.ma-pe.net/mummun-mehu/): *Tuoremehu mustaherukasta, ei lisättyä sokeria. *Maaperä: Pynttärinniemi, niukasti multainen, hieman savinen. * Verantatoimisto aamuvalossa*Kirjoitustöitä aiheesta kirjoittaminen, digiaika ja lukuhaluttomuus*Mehu laimennetaan vain lorauksella vettä. Viisi tähteä. Miksi juoman nimi on mummon mehu, vaikka se ei ole vanhanaikaista mehumaijalla kiehutettua eikä höyrytettyä mustaviinimarjamehua ? Tämä on lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuuntelevan mummun mehua, nykyajan tarpeiden mukaista. Mummo on tarkalla silmällään havainnoinut mehulaseja: aromien takia hän on siirtynyt kylmäpuristukseen ja pastorointiin, omista mieltymyksistään huolimatta hän on luopunut lähes täysin sokerista. Toki vain aurinkoisten kesien jälkeen, kun herukat ovat muutenkin makeita. Koleat kesät vaativat yhä syksyllä sokeria. Mummunmehu on äitini, vasta vanhoilla päivillään saavuttaman kukoistuksen [&hellip;]
- [Mustikkanektari](https://rniemip.ma-pe.net/mustikkanektari/): Kuukauden kypsyttyään, mustikkanektarini osoittautui hyväksi työjuomaksi. Kirjoittajan maratoonlle sopiva juoma. Kun uudet ideat tulee pitää loitolla, mustikka antaa sitkeyttä ja parantaa näkökykyä. Nektari myös maistui omaperäiseltä, siinä ei ollut kaupan mustikkamehun makua, ei myöskään marjakeittimellä höyrytetyn ja sokerilla maustetun pullomehun nostalgiaa. Sen maku poikkesi myös mustikkapirtelön tuoreesta marjaisuudesta. Jostain syystä tässä nektariksi kutsumassani on vahvempi mustikkaisuus kuin missään muussa &#8211; sekä ihan totta, tanniinisuus. Keräsin mustikat elokuun puolivälissä. Kellosalon tukkitien vieressä männikkö oli harvennettu ja mustikka oli saanut kunnolla valoa. Paikoitellen pölytyskin oli onnistunut, ja mättäät sinersivät. Linnut olivat siellä nauttineet terveellisiä marjoja, ja jäljistä päätellen myös hirvet. Nyt mustikat [&hellip;]
- [Ruususima](https://rniemip.ma-pe.net/ruususima/): Nyt kun ruususimat on nautittu lähes viimeistä pulloa myöten, voi vaan kysyä, että mistä se tuli. Kuka kertoi? Sub rosa ja vaikeneminen ruusun nimeen on jonkin muun kuin seurustelujuoman valmistustapa, mutta kuka vihjaisi että vaikeneminen voisi olla se juoma. Niemandsrose, se kukkii ei ketään, eikä siitä puhuta. Ja tätä varten ruusun terälehdet on haettava salaa. Olin hautausmaalla niin hermostunut ja peloissani, että erehdyin ottamaan vain muutamia tuoksuttomia ruusuja. Tiedän, että on olemassa parempi hautajaisruusu, tumma, sellainen jossa on synkkä tuoksu; ei lainkaan parfyyminen vaan lähes punaviinimäinen. Olin aluksi aivan hakoteillä, tekemässä ruusuhilloketta, kyllästämässä punaisia terälehtiä sokerilla. Huomasin, että mihinkään niin [&hellip;]
- [Lupiini, onko se jotain lupaavaa](https://rniemip.ma-pe.net/lupiini-onko-se-jotain-lupaavaa/): Lupiinit viihtyvät valtateiden varsilla, ne ovat siellä typen takia. Aivan kuin monipäinen yleisö olisi tullut seuraamaan liikennettä. Ja niinhän se onkin: isot tiet muodostavat eräänlaisia tunneleita, joissa autojen tuottamat typpipilvet pyörteilevät; ja lupiinit kokoontuvat sinne ikään kuin nauttimaan ilmapiiristä. Niitten läsnäolo puhdistaa ilmaa, mutta samalla lupiinit ovat vieraslaji, ja liikenteen kanssa jokseenkin pitelemätön. No niin. Sinä alat tässä jo ehdotella tienvarsille paikallisia lajeja, jotka poistavat samalla tavalla typpeä ilmasta; patistelet tienvarsia kukkakedoiksi, ehdottelet apilaa, joka sitoo typpeä; muistuttelet muista palkokasveista, jotka sitovat typpeä; tietysti päädyt johonkin pienikukkaiseen ja sävykkääseen hiirenvirnaan, jota kasvattelet puutarhassasi itsekin. Asiaan. Kuvassa oleva lupiini on viljelylajike. [&hellip;]
- [Lomailua tuulenpyörteiden äärellä](https://rniemip.ma-pe.net/lomailua-tuulenpyorteiden-aarella/): Puuskaiseen tuuleen on tottuminen, koviin syöksyvirtauksiin on tänä kesänä tottuminen. Jos ei kyse kuitenkaan ole pysyvämmästä muutoksesta &#8211; tuulisesta aikakaudesta, &#8211; eikä siitä että fennoskandiasta tulisi tuulten temmellysalue. Ehkä kyse on vaan uudenlaisesta lomasäästä. Puuskainen tuuli tekee ulkona olemisestani hetkittäistä; on loma-aika, jonka tuuli tylsistyttää, lopettaa puuhailut ja ajaa sisään. On niin aurinkoista ja kesäistä, haluan siis ulos. Jotain kiehtovaa on myös puissa ja pensaissa, kun ne humisevat ja taipuilevat tuulessa. Ne ovat eläimiä, tyynen hetken jälkeen ne havahtuvat ja hyppäävät paikaltaan, riehaantuvat ja tyyntyvät sitten. Viimeinkin nuo maahan juurtuneet näyttävät pääsevan liikkeelle. Istun talon seinustalla, nuori männikkö edessäni ja [&hellip;]

## Pages

- [Kirjoittaminen ja huomiotalous](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoittaminen-ja-huomiotalous/): Julkisuus ja julkiset tilat ovat sfäärejä, jotka elävät siitä että ne tulevat huomatuiksi ja huomioiduksi. Samalla, kun verkon myötä julkiset sfäärit ovat moninaistuneet, myös huomion herättämisen muodot ja lajit ovat moninaistuneet niin, että pyrkimys mahdollisimman suureen huomioarvoon liittyy enää vain taloudellisen tuoton tavoitteluun. Huomiotalous -termi tuli yleismerkityksessään tarkoittamaan julkisen huomion herättämisen taloudellista merkitystä. Tuota termiä voidaan kuitenkin kehitellä toiseen suuntaan. Verkkoaikakaudella, kun informaation määrä on lähes rajaton keskeiseksi seikaksi nouseekin rajalliset mahdollisuudet saada huomiota. Toisin sanoen informaation ylenpalttisuudesta seuraa kiinnostus rajallisiin huomion saamisen mahdollisuuksiin, ja tätä huomiolla elämistä voi kutsua taloudeksi. Kamppailu rajallisista huomioajasta julkisilla alueilla on siis huomion itsensä [&hellip;]
- [Kun kuvitteellinen tulee digitaaliseksi](https://rniemip.ma-pe.net/virtuaalinen-laheisyys/kun-kuvitteellinen-tulee-digitaaliseksi/): Eräs tutkija oli vuonna 1955 Lacanin seminaarissa huolissaan siitä, mitä jo silloin ajankohtainen ” kielen koneellinen käsittely” merkitsee inhimillisen kielen kannalta. ”Älä ole pehmeä.” vastasi Lacan ”älä käy sanomaan, että koneet ovat ilkeitä ja kaventavat inhimillisyyttämme. Siitä ei ole kysymys. Kone on yksinkertaisesti 0 ja 1 etenemistä, ja kysymys inhimillisestä on väärin asetettu. Sitäpaitsi on kysyttävä, onko inhimillinen, aivan niin inhimillistä kuin ajattelet. ” (Nusselder, Interface Fantacy) Psykoanalyytikkoa kiinnosti tietystikin vapaan assosioinnin kieli, ja sen automatismit. Vapaa merkityksetön puheen virta ei sellaisenaan ole vapauttavaa, vaan ennen pitkää se ajautuu toistamaan jotain kuin kone. Siinä mielessä vapaasti assosioivat kirjoittajatkin voisivat huomioida [&hellip;]
- [Tämä torjuntanäyttöpääte](https://rniemip.ma-pe.net/virtuaalinen-laheisyys/tama-torjuntanayttopaate/): – Torjuntanäyttöpääte voi tosin muuttua interaktiiviseksi ikkunaksi Nusselderin teoksessa Interface fantacy Skreenien, näyttöjen, valkokankaiden synty ei ole sattuma, juuri tällainen pinnan visualisoituminen vastaa esiteknologiseen tarpeeseen, joka on tuttu unesta: toiveiden ja pelkojen mekanismeista. Mutta mitä katselemme nyt kun katselemme näyttöpäätteitä? Psykoanalyytiselta kannalta usein päällä on eräänlainen torjuntanäyttö, skreeni joka visualisoi halumme ja ahdistuksemme. Skreeni visualisoi esimerkiksi pelkomme, Lacanin mukaan näin synnytetään fantasmaattinen rakennelma, torjuntakuvio, jonka avulla hahmoton ahdistus muutetaan peloksi. Nusselderin mukaan virtuaalisuus ja näyttöpäätteet ovat erityisen tehokkaita visualisoimaan ahdistusta, muuttamaan se pelon ja kauhun kuviksi. Tällöin kyseessä on defenssinäyttö, jonka myötä yhteys kuvien takana olevaan ahdistukseen kadotetaan. Näyttöpääte voi [&hellip;]
- [Tämä fantasianäyttöpääte](https://rniemip.ma-pe.net/virtuaalinen-laheisyys/tama-fantasianayttopaate/): Virtuaalisuus saattaa olla eri lailla suhteessa todellisuuteen, kuin pikaisen vastakohta-ajattelun ohjaamana luullaan. Jos ajatellaan, että todellisuus tuo näyttöpäätteen ulkopuolella tavattava tosiasioiden  tila, voi olla että tavoitamme vain todellisuuden tylyn ja kovan pinnan mutta emme sitä reaalista joka koskee meitä. Ja miten vimmatusti haluaisimmekaan tietää meitä koskevista tosiasioista. Pelkkä ulkoinen maailma on meille kuitenkin vaan ulkoinen. Todellisuus on niitä varten, jotka eivät pysty kohtaamaan omia haaveitaan. Onko niin, että  näyttöpääte avaa vain pelkän pakoikkunan pois ahdistavien realiteettien maailmasta? Kun hieman heikoilla oleva mies ottaa verkkofoorumilla aggressiivisen ja uhoavan asenteen, on helppo sanoa että hän luo machofantasiaa itsestään.  Luen edelleen Nusselderin teosta [&hellip;]
- [Eräs virtuaalisuus](https://rniemip.ma-pe.net/virtuaalinen-laheisyys/eras-virtuaalisuus/): Jos virtuaalisuus -termin monista merkityksistä voisi valita, niin ottaisin sen mikä on lähinnä virtuoosia. Palasin lukemaan Ander Nusselderin teosta Interface Fanacy, A Lacanian Cyborg Ontology (2006). Virtuaalisuus ei tosiaan ole vain digitaalisen teknologian luomaa, vaan tarkemmmin Nusselderin määrittämänä kyse on virtuaalisuuden teknologisoinnista. Näin on siis mentävä virtuaalisuus -termin monien merkitysten kautta kohti peruskiistoja. Vääriä kysymyksen asetteluja välteltäessä ensimmäinen on yleiskieleen harhautunut käsitys että reaalinen ja virtuaalinen olisivat vastakohtia, siten että voisimme vain päättää että lopetamme kaiken virtuaalielämän ja valitsemme reaalisen. Se on mahdotonta, koska emme tiedä missä todellinen on. En oikein kannata McLuhanilta johdettua virtuaalisuuskäsitystä, vaikka se aluksi tuntuu lupaavalta. [&hellip;]
- [Virtuaalinen läheisyys](https://rniemip.ma-pe.net/virtuaalinen-laheisyys/): Teknologioiden unelmana on voittaa poissaolo. Se on lupaus, joka sisältyy kaikkeen, aina autosta näköpuhelimeen ja utopiaan teleportaalista. Se on unelma olla äidin luona heti paikalla, välittömästi. Aikuiset lapset ajavat äidin luokse autossa, tai hänelle soitetaan puhelimella. Samoin halutaan isän luokse, tai rakastetun yhteyteen tai lasten luokse. Ehkä äiti suostuisi siihen että webcam asennetaan keittiöön, niin että häneen saisi yhteyden heti jos tulee ikävä. Välittömän läsnäolon, luokse pääsemisen, unelmia riittää. Näiden unelmien teknologisilla muodoilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä itse kaipuun kanssa, se on vain ympätty siihen. Heidgger ja Lacan olivat tunnetusti samaa mieltä siitä, että teknologian olemus ei ole ollenkaan [&hellip;]
- [Gogol ja talvista blinien syöntiä](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/gogol-ja-talvista-blinien-syontia/): Gogol: Kuolleet sielut “Tekijän täytyy tunnustaa, että hän kadehtii eräiden ihmisten ruokahalua ja vatsaa. Häntä eivät ollenkaan kiinnosta kaikenlaiset Pietarin ja Moskovan ylhäiset herrat, jotka kuluttavat aikansa miettimällä, mitä söisi huomenna ja mitä keksisi päivällispöytään ylihuomiseksi ja jotka eivät ryhdy tällaiseen päivälliseen ennen kuin ovat pistäneet suuhunsa pillerin, herrat jotka nielevät ostereita, merihämähäkkejä ja muita hirviöitä, ja sitten saavat lähteä Karlbadin tai Kaukasian kylpypaikkoihin. Ei, nämä herrat eivät ole herättäneet hänessä milloinkaan pienintäkään kateutta. Mutta keskinkertaiset herrat, jotka tilaavat tässä majatalossa sianliikkiöitä, seuraavassa porsaspaistia, kolmannessa sammen möhkäleen ja sipulin höystämää palvattua makkaraa ja sitten istuvat ruokapöytään niinkuin eivät olisi mitään [&hellip;]
- [Optimi ahmimista varten](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/optimi-ahmimista-varten/): Lätty on optimi ahmimista varten:  se heitetään ilmaan ja käännetään, näin se tekee keittiöstä sirkuksen; se on hotkittava heti paistinpannulta lautaselle heitettynä; se yllättää mahan, koska sitä syödään ähkyyn asti, ja  kylläisyyden tunne tulee kuin katumus vasta jälkeenpäin. Sitäpaitsi pizza on varastanut ideansa lätyltä ! kuva: Peter Aertsenin maalaus  vuodelta 156o.
- [Siantappolaulu ja sisälmyksiä](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/siantappolaulu-ja-sisalmyksia/): Sellasta sikkaa ei varmastikkaa ollu muilla kuin meillä Kun lastenlasten lapset ompi harmajahapset niin vielä ompi läskiä heillä. (Oulun tienoilla kuultu laulunrenkutus) Bahtin: Keskiajan ja renessanssin nauru: Sisiälmysyltty esiintyy lukuisia kertoja koko groteskin realismin kirjallisuudessa. Tässä tarkoitetaan nimenomaan ruokaa. Teurastetun sian mahalaukku ja suolet huuhdottiin, suolattiin ja haudutettin huolellisesti. Sitä ei voitu varastoida ja siksi eläinten teurastuspäivänä tätä sylttyä syötiin määrättömästi eikä se maksanut mitään. Vaikka sisälmykset pestiin kuinka huolellisesti, niihin jäi yli kymmenesosa ulostetta syltyn kokonaismäärästä, mikä siis syötiin syltyn mukana. Tällaista oli syltty. Miksi sisälmyksillä oli sellainen rooli groteskissa realismissa? Sisälmykset, mahalaukku, suolet tarkoittavat mahaa, vatsaa, sisuksia, ihmisen [&hellip;]
- [Lihakravatti laskiaiseksi](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/1604-2/): Karnevaali karvanaali on viimeinen lihansyöntipäivä ennen laskeutumista lihattomiin päiviin. Se on karnevaalin alkuperäinen merkitys, paaston alku, ja siksi on syytä pukeutua arvokkaasti, ja siten että ihmisen ylivertaisuus muihin  nisäkkäsiin nähden tulee törkeällä tavalla esille. Karnevaali, carne (liha), voisi ilmentää kunnon hyvästelyä ihmisen vääränlaiselle ylemmyydelle. Laskiaista
- [Jumala kaikkivatsainen](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/jumala-kaikkivatsainen/): On laskiaistiistai, karnevaali päättyy ja huomenna on tuhkakeskiviikko. Katolinen maailma aloittaa paaston aikansa, kieltäytyen lihasta ja täyttäen vatsansa kalalla ja muilla herkuilla. Rabelais kirjoittaa renessanssin ruokakeskeisestä, vatsakeskeisestä maailmasta ja sen kaikkivatsaisesta jumalasta. Siirtymä karnevaalista paastoon tapahtuu vain ruokalistaa vaihtamalla.  Pantagruelin neljättä kirjaa (suom. Ville Keynäs 2014) on sanottu Rabelaisin gastronomisimmaksi teokeksi – siksi koska teoksessa on niin pitkiä ruokalistoja, ettei niitä jaksa lukea.  Tai niiden lukemiseen tarvittaisiin ohjeet. Paasto alkaa kuitenkin alkupaloilla, joita kaikkivatsaiselle uhrataan: kaviaaria, mätimakkaraa,tuoretta voita, hernepyreetä, pinaattia, suolasillejä, hapansillejä, sardiineja, anjoviksia, suolattua tonnikalaa, kaalia öljyssä, härkäpapuja voin ja suolan kanssa sataa lajia salaattia, krassia,humalaa, villikrassia,  kauriinkelloja jne. [&hellip;]
- [Karnevalistinen myyntipuhe](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/karnevalistinen-myyntipuhe/): Kronikat on maailman paras kirja,  julistaa Rabelais, ja häntä voisi uskoa jos tietäisi mikä se sellainen kirja on: ”Etsikää minulle millä kielellä tahansa, mistä aiheesta ja tieteestä tahansa se kirja, jolla on sama voima, teho ja vaikutus kuin tällä, niin tarjoan puoli tuopillista sisälmyssylttyä. Ette löydä, hyvät herrat, ette. Tämä on kirja ylitse muiden, vertaansa vailla ja ainutlaatuinen. Siitä pidän kiinni viimeiseen hengenveroon asti, en vain oikeutena, vaan yksinoikeutena. Ja jos joku muuta väittää, hän on huijari, predestinaattori, petkuttaja ja harhaanjohtaja.” Pilaileva ylistys ja sille tyypillinen ylettömien superlatiivien lisäksi Rabelais lyö vedon: “puoli tuopillista sisälmyssylttyä” (ts. siselimiä, mahalaukku ja suolia) [&hellip;]
- [Puhutaan grammelottia, kieliä joita ei ymmärretä](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/imitodaan-vieraita-kielia-puhutaan-grammelottia/): Kansalliskielistä on tehty parodiaa karnevaaleissa: puhutaan siansaksaa ja engmelskaa eli matkitaan kieltä jota ei osata ollenkaan. Esiintyvät näyttelijät ovat pitkän harjoittelun myötä voineet kehittää tällaisen grammelotiksi nimetyn kielitaidon aivan virtuoosimaiselle tasolle. Mysterio Buffossa Dario Fo pystyi grammelotin avulla puhumaan yli kymmentä kieltä ymmärtämättä niistä itse sanaakaan. Myöskään natiivit eivät ymmärrä siitä mitään. Kyseessä on siis vebaalimimiikka. Puhuja harjaantuu äänteiden imitoinnissa niin pitkälle, että puhe kuulostaa tietyltä kieleltä, mutta ei sitä ole. Grammelot on vanha improvisointitaito, joka näyttelijät opettelivat. Karnevaalissa on löytynyt aina paikka tällaiselle.
- [Carnie puhuu salakieltä](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/carnie-puhuu-salakielta/): Carnie puhuu kummallista kieltä, Carnie tai kuten jotkut kutsuvat ”Czarny”, puhuu ohitsesi. Jos olet joutumassa taskuvarkaan uhriksi, tai olet sirkuksessa pelikoneen luona, tai lyömässä vetoa painiottelusta, showta ylläpitävä sanoo silloin tällöin jotain mitä et tajua. Mutta lähellä joku toinen kuulee ja ymmärtää viestin. Carnie – vilunkimies siinä antaa salaisia lausuntojaan toiselle huijarille. Carnie pyrkii ohjaamaan tapahtumia niin, että asiakas ei tajua, siksi hänen oli puhuttava siansaksaa, höpöhöpöä. (Engl. argot, alfa-alfa, cant, ceazarnery, pig latin). Vaikka Carnie viittaakin karnevaaliin, niin kyse ei ole vain karnevaalipuheesta, jossa herkutellaan kielletyillä sanonnoilla, suositaan käsittämättömiä termejä. Carnie muuntaa sanoja vaikeasti tunnistettavaksi, hän sujauttelee sanojen sisään [&hellip;]
- [Salakielinen viesti Villonilta](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/salakielinen-viesti-villonilta/): Franqois Villon (1431? – 1466) renttu ja runoilija keskiajalta, antoi ystävilleen vinkkejä varastetun tavaran jemmapaikoista. Testamentissaan Villon jakoi kaikki tavaransa, mutta myös tietonsa ja mielipiteensä pois, ennen kuin alistui hirtettäväksi. ”Jemmapaikat” oliat eräänlaisia testamentteja hänen ystävilleen taskuvarkaille. Tyyliltään Villon pyrkii puheeseen joka tulee suoraan siitä kielimaailmasta, jossa hän eli. Köyhälistön kieli oli rikasta ja Villon muunsi sitä rikkaaksi, poljennolliseksi runoudeksi. Kaduilla koeteltu verbaali suvereenius, iskevä huumori ja hävyttömyydet on Villonilla taivutettu säännöllisen runon muotoon. Hänen kielensä täyttää täysin tuon ajan runouden muotovaatimukset, teksti on riimitettyä ja poljennoltaan virtuoosimaista. Mutta sanasto on brutaalia karnevaalikieltä. Villon testamenttaa erään jemmapaikan ystävälleen maisteri Jean [&hellip;]
- [Verbaalia väkivaltaa](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/verbaalia-vakivaltaa/): Verbaalia väkivaltaa, sen mielivaltaisuutta, on vaikea sulkea pois karnevaalijuhlista. Olisi toiveajattelua kuvitella, että edes karnevaalissa sana osuisi suoraan kohteeseensa ja jokapäiväisen julmuuden harjoittajiin. Toki kohteena ovat aina myös vallanpitäjät, vaikeampi on huomata, minkä logiikan mukaan heikommat joutuvat verbaalin väkivallan kohteeksi. Huumorin ja Satiirin konferenssista Orivedeltä vuonna 2009, keskustelin espanjalainen Gaberiela Naven kanssa hänen esitelmänsä jälkeen. Nave esitti paperin ”verbaalista väkivallasta espanjan kulta-ajan burleskissa komediassa”. Komediat, joita hän käsitteli olivat 1500- tai 1600 –luvuilta , niitä ei ole painettu eikä niitä siksi ole paremmin tunnettu. Ne kirjoitettiin pääasiassa karnevaalia varten. ne olivat varsin julmaa teksitä. Verbaali väkivalta ilmeni Naven mukaan törkeyksinä [&hellip;]
- [sitte alko juhliminen vasituissa asumuksissa joitten nimi oli baari](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/sitte-alko-juhliminen-vasituissa-asumuksissa-joitten-nimi-oli-baari/): Mitä kieltä tämä on? Kaupungissa saatto kuljeskella ympäri kapeita tuulisia katuja ja kuvitella lentäviä kajakkeja ja hevosettomia kärrejä vierimässä sielläsuntäällä. Javiimen sielloli vielä markkinahalli, mahtisan tilava rakennus, Abbessan kertoman mukaan sitä oli joskus nimitetty kirkoks, jossoli palvottu ikivanhaa jumalaa, mutt tieto siitä oli kadonnu Lankeemuksessa. Kirkossoli vankat seinät ja somansulosta värillistä lasia jase sijaitsi vehreellä paikalla, sielloli paljo kivilaattojam joita voi käyttää lampaittenja vuohienja sikojen aitaamiseen… David Mitchellin Pilvikartasto (Sammakko 2008) on osittain scifi-romaani. Sen eräässä jaksossa nuori mies puhuu ylläolevaa sekakieltä. Heimolaiset ovat tulleet suurkaupunkiin markkinoille ja karnevaalimaiseen monien heimojen juhlaan. Vaihtokauppamarkkinoitten aikaanme laaksolaiset tehtiin mahtisan hyvät kaupat meiän [&hellip;]
- [Kansallisuusparodiaa Argentiinassa](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/kansallisuusparodiaa-argentiinassa/): Siirtolaisten osallistuminen karnevaaliin on kiristänyt jonkun verran tiukemman otsanahan omistajia. Kulkueista on aina voinut lukea myös poliittisen vallan ja vastarinnan merkkejä. Esimerkiksi Argentiinassa 1900 -luvun alussa, kun eräiden siirtolaisyhdistysten miehet pukeutuivat karjapaimeniksi, gauchoiksi. Monet halusivat tällä tavalla päästä osalliseksi yhteisestä kansasta, jotkut taas olivat huomanneet siinä herkullisen parodian aiheen. Nuo karskit, ratsain kulkevat gauchot olivat argentiinalaisen machokulttuurin sankareita, isänmaallisuuden symboleita. Kulkueisiin tuli myös ”aitoja” gauchoja, suoraan pampalta. Heidän tapojaan, elekieltään, huudahduksiaan ihailtiin. Siirtolaiset, vaikka olisivat olleet karjaa paimentamassa, olivat kuitenkin vääriä, eivätkä ”osanneet tehdä mitään oikein”. Kyseessä oli enemmän kuin siirtolaisen pukeutuminen kansallispukuun. Karnevaalikulkueissa oli tapana esittää eri kansallisuuksia, argentiilalaisessakin [&hellip;]
- [Varakkaiden herrojen soidintepastelua Kölnissä](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/varakkaiden-herrojen-soidintepastelua-kolnissa/): Kölnin karnevaalissa herrasmiehet näyttävät olevan pääosassa, eivätkä naiset kuten Riossa tai Karibialla.  Mikäs siinä, tekohampaat sopivat mainiosti  pelleilypäiviin. Olen seurannut lähinnä kuvakavalkadeja Kölnin karnevaaleista, ja huomio kiinnittyy varakkaisiin herrasmiehiin kirkkaisiin sotilasasuihin pukeutuneina.  Tuntemani kölniläiset kammoavat juuri tätä, vanhojen karnevaaliyhdistysten meininki muistuttaa lähinnä lionsklubeja Suomessa.  Liike on kankeaa ja arvokasta, mutta näyttävää. Mieskulttuurin ja kunnon pynttäilyn eli koreilunhalun kannalta oli tuhoisaa se, että värikkäistä sotilasasuista luovuttiin ja tilalle tulivat porvareiden mustat puvut tai maastonvihreät tai harmaat sotilasasut.  Soidinmenot menetettiin. Siksi Kölnin karnevaalissa töyhtöpäisten pynttäreiden ja tekohampaisten miesten marssi on ihan hauska. Kuvakarnevaalia kun katsoo, niin harmittavin piirre on kuitenkin se, että [&hellip;]
- [Eau de Colognea miehittäjien niskaan](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/eau-de-colognea-miehittajien-niskaan/): Tulppaanisunnuntai, ruusumaanantai, orvokkitiistai (Veichendienstag)…tuhkakeskiviikko. 1949 ”Mutta minun piti kertoa Ruusumaanantain kulkueesta. Sää oli sateinen. Siitä huolimatta väkeä tuli toista miljoonaa, ja jopa Hollannista ja Belgiasta. Miehittäjätkin juhlivat muitten mukana, sillä lähes kaikki alkoi olla sallittua. Oli melkein kuin ennenvanhaan jos ei ollut näkevinään raunioita … Vaunuista suorastaan satoi karamelleja kakaroille ja karnevaalinarreille, kaikkiaan siinä tuhatkaksisataa kiloa. Ja kölninvesifirma 4711 suihkutti vaunuun pystytetystä suihkulähteestä parituhatta litraa aitoa eau de colognea kansanjoukon niskaan.” (Günter Grass, Minun vuosisatani) Saksan historia natsaa tiukasti tuon maan suurimman karnevaalin kanssa. Fasismin nousun aikaan juutalaispilkka ja herjaus oli kulkueessa ylimmillään, ja samalla poliisit tarkastivat ettei vain aitoa [&hellip;]
- [Anteliaisuuspäivät](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/anteliaisuuspaivat/): Rosenmontag, karnevaalipäivä Kölnissä. Kulkueet valmistautuvat, yhdistykset valmistavat kojujaan joista jakavat kansalle huikkaa ja huikopalaa. Haluaisin olla jäsenenä karnevaaliyhdistyksessa, joka järjestää vapaata viinitarjoilua kadulle. Jututin kerran Kölnissä Ruesin kaupunginosan katolisten naisten yhdistyksen Helgaa. – Me olemme tarjoilleet tällä paikalla ilmaisia herkkuja jo yli kymmenen vuoden ajan, kertoo Helga Schultz. Meidät löytää pääkulkueen aikaan Ruusumaanantaina aina tältä samalta paikalta, Ehrensfeldtin aukiolta. Helga kertoo, että heillä on pieni karnevaaliyhdistys, joka kerää myyjäisten avulla rahaa tarjoilua varten. Tämä naisten yhdistys jatkaa vanhaa tapaa – kestitsee ilmaiseksi juhlijoita. Tuo karnevaaliyhdistys, johon Helga kuuluu, ostaa myyjäisten tuloilla juomia ja ruokatarpeita. Naiset leipovat itse, valmistavat keitot ja [&hellip;]
- [Karnevaalimaailma](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/): Ihmispyramidina olemisen tunne Ikijät, köyhä karnevaalibandi Maatyöläinen, campesino Suru on mukana Kansallisuusparodiaa Argentiinassa Laskiainen luminauru Ironia kääntyy päin pyhää minää Anteliaisuuspäivät Eau de Colognea miehittäjien niskaan Varakkaiden herrojen soidintepastelus Kölnissä &#8230; sitte alko juhliminen Verbaalia väkivaltaa Carnie puhuu salakieltä Salakielinen viesti Villonilta Puhutaan grammelottia, kieliä joita ei ymmärretä Karnevalistinen myyntipuhe (Rabelais) Jumala kaikkivatsainen (Rabelais) Lihakravatti laskiaiseksi Siantappolaulu ja sisälmyksiä Optimi ahmimista varten Talvista blinien syöntiä (Gogol) Talvikarnevaaleissa 1600-luvulla (Woolf) Uskomaton on totta (Woolf) Jäykkä veri sulaa (Woolf)
- [Almanakka (Poesiavihko)](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/): Risto Niemi-Pynttäri: Almanakka Almanakka on kalenteri, jossa on tekstejä tulevaa vuotta varten; kaikki viime vuonna toteutunut on sille turhaa. Tekninen almanakka, joka tuli toimistotyötä tehostamaan 1800-luvulla, aikataulutti suunnitelmat ja muutti ne tehtäviksi. Se lähes syrjäyttu visionääriset, mutta myös poeettiset almanakat. Kiista almanakan luonteesta elää, mutta joka tapauksessa almanakka toimii projektorina: se paljastaa asioita, jotka ovat näkyvissä vain kun huomio suunnataan eteenpäin. http://www.poesia.fi/vihkot/ Tässä on luettavissa Almanakan tekstejä aina vuodenaika kerrallaan. SISÄLLYS: Suksimisen rytmi ja loitsu Ajatus itse, lumen eristämänä vuonna 1619 Hurja lumijuoksu Kuinka jään pinta rasahtaa kun se rikkoutuu Talvinen siesta Kevätpäiväntasaus &#8211; reikä ajassa Siementä ja sanaa Pajunkissat [&hellip;]
- [Lumisateen tuoma hiljaisuus](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/lumisateen-tuoma-hiljaisuus/): Voiko lumisadetta kuulla? Voiko lumisateen hiljaisuutta kuulla ? En oikein usko. Mutta ehkä lumisateen pehmeä laskeutumien on niin kokonaisvaltainen elämys että myös kuuloaisti kokee osallistuvansa siihen. Peter Englund väittää kuulleensa lumen savan: ”Olen kuullut lumen satavan. Silloin oli talvinen iltapäivä Upsalassa. Olin polkenut huojuen kotiin Carolina Redivivasta, yliopiston kirjastosta, epätavallisen tiuhan lumisateen lävitse, laittanut polkupyörän telineeseensä, ottanut kirjakassin ja silloin se tapahtui. Hetken verran läheinen katu oli autoton eikä lähelläni ollut ketään, ja samalla tuuli tyyntyi. Ei kuulunut lainkaan ääniä. Siinä olin vain minä, yksin kaiken valkoisen keskellä. Ja tässä hiljaisuuden äkkinäisessä ikkunassa havaitsin jotakin, jota en ollut aiemmin kuullut, [&hellip;]
- [Orlandon talvihurma (Woolf)](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/orlandon-talvihurma-woolf/): ”Orlando näki Venäjän lähetystän paviljongista päin tulevan hahmon, joka, olipa se pojan tai tytän hahmo, sillä venäläistyyliset leveät housut ja tunika onnistuivat kätkemään sukupuolen, täytti Orlandon hyvin suurella uteliaisuudella. Henkilä, jonka nimi tai sukupuoli oli hämärän peitossa, oli keskikokoinen, hyvin hoikkarakenteinen, ja hän oli pukeutunut kokonaan osterin väriseen samettiin, jota reunusti jokin tuntematon vihertävä turkis. Mutta nämä yksityiskohdat hämärtyivät aivan poikkeuksellisen puoleensa vetävyyden tähden joka henki koko olemuksesta. Äärimmäiset ja liioitellut kuvat ja metaforat kääntyivät ja kiertyivät Orlandon mielessä. Hän kutsui olentoa meloniksi, ananakseksi, oliivipuuksi, smaragdiksi ja ketuksi hangella, kaikkea tätä kolmessa sekunnissa. Hän ei tiennyt oliko hän kuullut tätä, [&hellip;]
- [Nemirovsky asui Suomessa koko talven 1917](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/nemirovsky-asui-siella-koko-talven-1917/): Olin viidentoista, kertoi Iris Nemirovsky. Olin venäläisten emigranttien lapsi ja joutunut suomalaiseen kylään metsien perukoille. Oli talvi, vuodenaika, jolloin aurinko menee mailleen kolmelta iltapäivällä ja jäinen maa hehkuu tummin sulin mustana kumottavan taivaan alla. Kuvitelkaa mielessänne kaksikerroksinen talo, jossa on pienet ikkunat, pitkiä jääkylmiä käytäviä ja seiniä, joiden hirret vielä tuoksuivat pihkasta tahmeina. Talon ympärillä oli kesäisin puutarha, käytäviä ja nurmikko. Talvella kaiken sen peitti tasainen lumi: se oli kylmä tasanko, josta nousi muutama kuusi, jääpeitteinen rottinkituoli ja huvimaja, joka oli puoliksi uponnut lumeen. Asuin siellä kokonaisen pitkän talven. Me hengitimme terveyttä ja onnea kirkkaina aamuina, kun juoksimme pitkin metsiä [&hellip;]
- [Lumessa linnut kykkivät (Shakespeare)](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/lumessa-linnut-kykkivat-shakespeare/): Lumessa linnut kykkivät ja rohtuu Maijan nenänpää Seuraavan Aale Tynnin suomentaman Shakespearen Winter -runon voi myös kuunnella. Jääpuikot pakkanen kun luo ja paimen kynsiin puhaltaa ja Tuomas tupaan puita tuo ja maito jäisen kuoren saa, tie huurtuu, veri kohmettuu niin huutaa pöllö öin: huhuu huhuu. Se raikkaan kaiun saa, ja Hanna kannun kallistaa. Kun viimat käyvät vinkuen ja saarnamiestä yskittää, lumessa linnut kykkivät ja rohtuu Maijan nenänpää, padassansa rapu kihisee niin öisin pöllö huutelee: huhuu. Huhuu – se kaiun saa, ja Hanna kannun kallistaa. ——- WHEN icicles hang by the wall And Dick the shepherd blows his nail, And Tom [&hellip;]
- [Taikavuoren kinokset (Mann)](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/taikavuoren-kinokset-mann/): Elettiin 1920-lukua vuoristossa sijaitsevassa keuhkotautiparantolassa, Thomas Manin Taikavuoressa (1924). Nuo Mannin lauseet asettuvat lukijan mieleen tasapainoisesti, kuin tuulen muovaamat kinokset: ”Auringon sijasta saatiin lunta, niin suunnattomia määriä lunta , ettei Hans Castorp ollut koko elämässään sellaista nähnyt. Edellinen talvi oli jo ollut tällä , mutta sen suoritukset jäivät täysin varjoon tämänvuotiasen rinnalla.Taivaan antimet olivat mittaamattomat ja määrättömät ja synnyttivät eloisan vaikutelman siitä, miten muusta maailmasta eroavaa ja erikoista oli elämä näissä korkeuksissa. Pyry jatkui päivä päivältä ja yö yöltä, milloin harvakseltaan, milloin sakeana, mutta aina taukoamattomana.Harvat avoinna pidetyt tiet muuttuivat syviksi rotkoiksi, joiden molemmin puolin kohosivat miehen korkeuden ylittävät lumiseinämät, [&hellip;]
- [Surku-koiran hanki-kaipuu (Jansson)](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/suku-koiran-hanki-kaipuu-jansson/): Tove Janssonin Taikatalvessa on Surku-koira, joka haaveilee susien seurasta. Päässään hänellä on kulunut yömyssy, kuin merkkinä unelmien vaarallisesta sekoittumisesta todellisuuteen. Eli Surku -koiran vainu on toistaiseksi pilalla tunnepitoisen ajattelun takia.  Koira haaveilee susien seurasta: ”Sinä iltana Surku sai ponnistella lumen läpi kokonaisen tunnin enjnen kuin hän pääsi murehtimiskuoppaansa. Joka kerran kun hän oli istunut siellä ikävöimässä, oli kuoppa tullut hiukan isommaksi, mutta nyt se oli jäänyt syvälle kinoksen alle. Yksinäiset vuoret olivat kokonaan lumen peitossa ja kohosivat hänen edessään moitteettoman valkoisina. Oli kuuton yö, mutta tähdet loistivat tavattoman kirkkaina kosteassa ilmassa. Jossain kaukana jyrisi lumivyöry. Surku istuutui odottamaan susia. Tänä [&hellip;]
- [Lumi peittää yhä kaiken (Dürrenmat)](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/kun-lumi-yha-peittaa-kaiken-durrenmat/): ”Kun lumi yhä peittää kaiken ja te vaan kyyristelette mökissä, talonväki ihmettelee varhain illalla, metsätöiden jälkeen, miksi olette paenneet, ja te ihmettelette mitä heidän vieraanvaraisuutensa olisi ollut ”savotasta” tai kukkulalta käsin, ihmettelette kuun valossa miksi juuri heitä pidetään jumalan lapsina, joko heidän tyttäriään tai heidän karjaansa. Yhkäkkiä sattui kuitenkin, kammarissa, jossa tanssitte unettomina, että jumala puhui teille ukkosenjyrinässä.” Fredrich Dürrenmat .
- [Lumipeitto](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/): Talvisten tekstiotteiden valikoima Lumi peittää yhä kaiken (Dürrenmat) Surku-koiran hanki-kaipuu (Jansson) Taikavuoren kinokset (Mann) Lumessa linnut kykkivät (Shakespeare) Nemirovsky asui Suomessa koko talven 1917 Orlandon talvihurma (Woolf) Talvinen pelon kääntyminen iloksi (Kerstin Ekman) Kuusen latvat kuin ristit Eloisa pyryn kuvaus (Tsehov) Lumisateen tuoma hiljaisuus
- [Lumipalloriemu](https://rniemip.ma-pe.net/sarjakuva-ja-lumi/lumipalloriemu/): Tällaiset värit ovat unelmatalvessa. En tarkoita näitä Joonas-sarjakuvan lumipallofraaseja ja hymynaamoja, vaan vihreää. Oikeassa talvessa ei koskaan ole näin lämmintä vihreää, ei edes kirkkaan talvipäivän kuvissa; ei tällaista vihreää. Lämmin vihreä syntyy vasta kun havupuut yhteyttävät ja tuottavat klorofyllejään. Siksi tämä onkin unelmatalven kuva, ja lapsena pysähdyin pitkäksi aikaa tuijottamaan vihreää talvisissa sarjakuvissa. Niin, vaivuin passiivisuuteen ja värit hyökyivät ylitseni, ja veivät minut talviparatiisiin. Tosiaan, olennaisinta unelmissani oli, että paratiisi olisi talvella. Paratiisin värit löytyvät sarjakuvasta, tosin minä nyt katselen vain muistoa ja sitä värin voimaa mikä valaisi sielunpohjia lapsena. Tämä on Walter Benjaminin filosofinen huomio kuvakirjoihin, värin myötä portti paratiisiin  on hetken [&hellip;]
- [Lumipallofraasi](https://rniemip.ma-pe.net/sarjakuva-ja-lumi/lumipallofraasi/): Visuaalisesti suunniteltu lumi on ilmeikkäämpää kuin oikea. Se ei kasaudu likaisiksi auran lykkimiksi kasoiksi, vaan sen taipumus on kasvaa siistiksi lumipalloksi kuten taas uudet Cocacolan ja TeliaSonrean mainokset osoittavat. Yleensä alamäkeä laskeva sankari alkaa heti katumisensa jälkeen kieppuen muodostua lumipalloksi.  Lopulta kun pallo on kasvanut tarpeeksi graafinen suunnittelu huipentuu kuvaan jossa ruumiinosat näyttävät olevan irti repeytyneitä, mutta eivät olekaan. Pallosta pistää esiin pää siellä, jalka täällä, jostain huiskuttaa käsi, sikinsokin olevat sukset ja sauvat korostavat vaikutelmaa. Lumisota on toinen visuaalisen suunnittelun vaativa elementti, jota ei hyväntuulisimmassa muodossaan tapaa muualla kuin mainosmaailmassa. Coca Colan talvimainoksessa on menossa klassinen lumisota, olympiahenkinen pallojen [&hellip;]
- [Lenkkeilijöiden tiellä](https://rniemip.ma-pe.net/lenkkeilijoiden-tiella/): Valitsin tämän kuvaruudun ilmaisemaan tiettyä piirrettä joissain lenkkeilijöissä.  Siinä juostaan katsojaa päin, aivan kuin häntä ei olisi olemassakaan. Lenkkeilijöiden kanssa on joskus  sama kokemus – he eivät päästä vastaantulijoita samaan tilaan kanssaan. He luovat ohi katsomisellaan piittaamattoman tilan, jossa ei muita ole. Jos sanaa “vernictung” ei olisi varattu huomattavasti pahempaan mitätöimiseen, se sopisi tähän. Tiet ja polut ovat kautta aikojen olleet julkisia tiloja, ei niitä saa tuolla tavoin yksityistää. Haluaisinko siis tervehtä tuntemattomiakin. Ei, vieraiden tervehtiminen on huono tapa,  se on kiusallista toisille, sen voi hyväksyä vain mielisairaalan puistossa. Haluaisin kiinnittää huomiota tällaiseen mahdollisimman neutraaliin eleeseen, joka on tilan tekeminen.  [&hellip;]
- [Kuinka lumi sataa](https://rniemip.ma-pe.net/sarjakuva-ja-lumi/kuinka-lumi-sataa/): Sanotaan, että lunta tulee kuin “märkiä rättejä”. Tuo vertaus on jaksanut sinnitellä lumikielessä ehkä siksi, että parempia ei ole omaksuttu (vaikka niitä varmaan on). TV kuvaruudun “lumisade” on toinen jämähtänyt metafora. Arkielämän ilmiöiden kielellistämistä voisi pitää käyttörunouden yhtenä muotona. Kuten laulujen sanat, niin käyttörunoutta voisivat olla myös lumen satamisen, oksille tai seinustoille asettumisen tavat. The Guardianissa otettiin esille Graig Rainen runo “How Snow Falls” ja lumisade joka rinnastuu parransänkeen: “Like the unshaven prickle of a sharpened razor, this new coldness in the air, the pang of  something intangible.” Onko siis olemassa parransänki -lumisadetta ? Suomalainen “sänki” on itsessään heinäkuinen ilmaus, [&hellip;]
- [Kesäharjoittelijat talvella](https://rniemip.ma-pe.net/sarjakuva-ja-lumi/kesaharjoittelijat-talvella/)
- [Alasti, vailla lumen tajua](https://rniemip.ma-pe.net/sarjakuva-ja-lumi/alasti-vailla-lumen-tajua/): He lähtevät ja jättävät meidät muut keskelle tätä puuduttavaa talvea. Kesän airuet, nuo kesäharjoittelijat, ovat vailla tietoa todellisuudesta.   Noustuaan lumihangesta, he luulevat kahlaavansa rantavaahdossa,  luulevat että aurinko lämmittää. Ei lumen tajua. Kesän airut, se on tunne,  kun yhtäkkiä muistaa millaista kesällä oli, se mikä saa talven keskelle jäävän sarjakuvapariskunnan kateellisena katsomaan lähtijäiden perään. Nuo mies ja nainen, ehkä he hakevat lohtua toisistaan. Nainen työntää kätensä miehen takin alle, mies laittaa kätensä naisen vyötärölle ja kuljettaa kättään paidan alla selkää pitkin, päätyen lopuksi housun kauluksen alla kohtaan jossa lantio levenee. Myöhemmin he pyörähtävät alastomina lumihangessa. Tapahtuma näyttää samanlaiselta kuin kesän airueiden [&hellip;]
- [Lumimyrsky](https://rniemip.ma-pe.net/sarjakuva-ja-lumi/lumimyrsky/): Jos ilmaan kohoaminen olisi mahdollista, niin turvallisinta se olisi lumimyrskyssä.  Usein tuuli painaa kulkijaa entistä enemmän maahan päin, aivan kuin ei olisi mahdollista levittää suurta tuulikangastakkia ja lähteä lentoon.
- [Sarjakuva ja lumi](https://rniemip.ma-pe.net/sarjakuva-ja-lumi/): &nbsp; Lumimyrsky Kesäharjoittelijat talvella Alasti vailla lumen tajua Kuinka lumi sataa Lumipallofraasi Lumipalloriemu Sarjakuvissa suositut talviset näkymät tekevät lumesta jotenkin lumoavan, samalla kun kuva itse tarvitsee vaaleutta, samalla se antaa jotain myös tänne talveen. Kyse on ehkä vain piirrostekniikan seurauksista, selkeärajaisesta hahmotuksesta, jota luminäkymissä ei muuten ole. Noruudessani minulla oli kaksi seikkaa, joista olen kiitollinen sarjakuville – psykedeliset piirrokset underground lehdissä, ja sitä ennen selkeärajaisina kuvatut lumiset näkymät.  Talvi muuttui toiseksi talveksi sarjakuvissa. Talvikausien pitkään apatiaan tuli uusi taso kuvitellun talven myötä. Talvipäivät olivat kummallisella tavalla lähellä hysteriaa ja lumipaniikkia. Satoja tuhansia kilometreja laajan lumipeitteen keskellä oleminen, ja sen tajuaminen [&hellip;]
- [Wien-Pynttäri](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/wien-pynttari/): Risto tarkastelee Wieniä v.2013 alkaen Tervehtii maata Wienerwaldia, viinimaata Sperl-ravintolan parsa, valkoinen ja vihreä Jos näkis kotkan tai aatelisen Anti-habsburgilaiseen malliin Kirjallisuus, taide Ingeborg Bachmann Wienissä 1949 Klimtin pääsiäismunia Orson Welles: Kolmas mies, 1949 1938 natsien valta Wienin kevät 1938 Wienerwaldin kummitussairaala Natsit ja Leoboldstadt Dokumentteja Paikkojen logiikka Praterin spurguilla Kokemuksia ja surun ilmeitä Brunnenmarktilla Hoitolaitoksessa asuu &#8221;loukatun sydämen ilosofi&#8221; Wienin paikat Alt Wien, mieluisin Wienin vessat Kauzin pannu Kahvila Eileen Jazzklubi Borgy&amp;Pess Kehonkielet ja Drachengasse Teatteri Pom, pom, por Max Winter puiston kasvimaa Jälkimaku, halu palata Mercuriin Tunnel, puupenkkipaikkaan kyllä tottuu Kupoleista puheenollen Votiivikirkko, maailman puhkeamispiste Dezentralissa tapaa parhaat [&hellip;]
- [Hedelmäkakkuilma](https://rniemip.ma-pe.net/hedelmakakkuilma/): Jouluinen anteliaisuus. Seuraavassa Truman Capoten tarinassa se on hienostunut monivaiheiseksi hedelmäkakkujen tekemiseksi – kyseessä on valtava määrä hedelmäkakkuja. Tarina asettaa lukijan seuraamaan lahjan antamisen prosessia, paljastaen jotain olennaista. Itse tehty lahja tarkoittaakin ehkä lahjan syntymisen kokemista. ”Minä tiesin sen jo ennen ennenkuin nousin sängystä”, hän sanoo ja kääntyy pois ikkunasta määrätietoinen into silmissään. ”Raastuvan kellossa oli niin kylmä ja kirkas ääni. Eikä lintujen laulua kuulunut lainkaan, niinpä niin, ovat menneet lämpimämpiin maihin…” Aina sama tarina: Jonakin marraskuun aamuna ystäväni ikään kuin virallisesti julistaa joulukauden alkaneeksi … ”Siellä on  hedelmäkakkuilma! Käy hakemassa kärry!” Kärry – ränsistyneet lastenvaunut – ohjaamme yhdessä ulos puutarhaan [&hellip;]
- [Anteliaisuuden vallankumous](https://rniemip.ma-pe.net/anteliaisuuden-vallankumous/): Filosofi Peter Sloterdijk on aiheuttanut jo jonkun aikaa hälinää mesenaateista ja lahjoittajista. Kun realisosialismin kritiikki on kääntynyt myös reaali-sosiaalivaltion kritiikiksi, ja kysymykseksi yksityisen pääoman lahjoituksista. Heti tällainen nähdään käänteenä oikealle. Joka ikinen intellektuelli, joka on irroautunut Saksan reaali-sosiaalidemokraattisesta konsensuksesta on nähty ajautuneen oikealle. Slotedijk sanoo, että käsillä on kapitalismin täydellistymisen kausi jos vain ahneus saadaan kääntymään anteliaisuudeksi. Monet tietysti ajattelevat, hämmästelevät tällaista sinisilmäisyyttä ja toiveajattelua – ihminen on luonteeltaan itsekäs. Sloterdijk sanoo suunnilleen niin, että itsekkyydellä ja anteliaisuudella on sama perusta: taistelu arvostuksesta. Selvästikin Sloterdijk tukeutuu Axel Honnethin kehittelemään Anerkennung -käsitteeseen. Ja tässä on kohta, jossa tunnen eräänlaista vastenmielisyyttä Sloterdijkin [&hellip;]
- [Josefin päätös kun hän kuuli](https://rniemip.ma-pe.net/josefin-paatos-kun-han-kuuli/): Joseph made an important decision when he heard that Mary was pregnant before their arranged marriage and instead of allowing her to be stoned by townspeople, he took her away and protected her. often balding, occasionally frail and with arthritic fingers and a sharp nose, a comparatively marginal figure alongside Mary and Jesus if not entirely in the background, passive other than when leading them on their flight to Egypt. Joseph having died in the “arms of Jesus and Mary” according to Catholic tradition, José Saramago, The Gospel According to Jesus Christ gives a humanist perspective on the life of [&hellip;]
- [Pajut jostain jurakaudelta](https://rniemip.ma-pe.net/lehtien-puhkeamisuudelma/pajut-jostain-jurakaudelta/): Niin, etten ole koskaan nähnyt yhtä tiheästi valkoisten pajunkissojen kansoittamaa pensasta. Se oli oikku, ehkä likaojaan syöksyneen typpiveden tulva tai lämminvesisvuoto oli aiheuttanut sen. Näin on pienikukkaisten maassa kukoistuskausi avattu, ja hahmotettu sitä samantekevyyden ympäristöä, jonne paju pullauttaa pienet karvapalleronsa. Sen kukkimistavan täytyy olla peräisin jostain varhaiselta jurakaudelta, häntänsä jättävien sisiliskojen ajalta. Se, mikä näillä leveysasteilla on ominta, on vaikeinta hyväksyä. Katsominen saa pajut kukoistamaan. Muuten ne vaalivat pellonreunojen apatiaa, puskaa, jolle tuskin on edes enää sanaa olemassa. Vain pusikkoa, epämääräistä samantekevyyden aluetta. Jos siellä onkin kukkia, ne eivät tule meille, kohta ne pörhistyvät, saavat siivet ja lentävät pois.
- [Korvasieni, myrkkynänni](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/korvasieni-myrkkynanni/): Korvasienet pilkistelevät siellä, missä metsä on parturoitu ja maata rikottu. Nännit näkyy. Kenen rinnalta te nousette poimittaviksi, te koskettelusienet. Joskus olen silmäkulmastani havainnut, kuinka nopeasti te voitte vetäytyä takaisin maan alle jos haluatte. Korpien kulkijat, mitä kerrotaan korvasienistä? Mitä muuta, kuin että ne ovat ruskeita syyliä, maan alla kuuntelevien korvia tai äidin myrkkynännejä. Jos metsän pinnalta otetaan paita pois, iho kaipaa kosketusta ja nostaa nänninsä jos pitää poimijasta. Joka tapauksessa tähän aikaan vuodesta kannattaa puhua korvasienistä, mitä enemmän niistä puhuu, sitä paremmin niiden myrkky haihtuu. Muutamia olen kerännyt kirjalijatalon nurkalta, niitä ei tarvinnut ryöpätä lainkaan. Mitä enemmän niistä puhuu, sitä [&hellip;]
- [Jostain tulee vielä neljäs merkitys](https://rniemip.ma-pe.net/4-allegoriset-advientit-yli-kuohuva-neljas/jostain-tulee-viela-neljas-merkitys/): Tänään on syytä ajatella sitä, kuinka löytää taideteoksen neljäs merkitys. Kun ensimmäinen taso on juonellisten tapahtumien taso, esimerkiksi se että istun nuotiolla ja lämmittelin käsiäni talvisessa iltapäivässä. Tämän voi tajuta heti ensimmäisellä lukemisella. Kuten muinainen Dante kirjoitti eräälle opiskelijalleen: “On ymmärrettävä, että tämä teos ei ole yksinkertainen, vaan pikemminkin polyseeminen, eli siinä on monia merkityksiä. Ensimmäinen merkitys on se, mikä johdetaan kirjaimesta, toinen on se, mikä johdetaan niistä kohteista mihin kirjain viittaa. Ensimmäistä kutsutaan “kirjaimelliseksi“ (tarinaksi) ja toista “allegoriseksi“ (vertauskuvaksi).&#8221; Nuo kaksi tasoa jakautuvat vielä kahteen, niin että saamme neljä merkitystä jokaiselle asialle. Kertomukseeni toinen taso tulee mukaan ruskeanharmaan pikkulinnun [&hellip;]
- [Kaksi ei voi mennä yhteen](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-adventit-kaksi-tahraa/kaksi-ei-voi-menna-yhteen/): Jos on kaksi, tai jos on pari, niin se on väliaikaista, kaksi pyrkii aina erkanemaan erillisiksi. Jos on kaksi, ne eivät mahdu ykköseen. Perinteisesti: On kaksi miestä niityllä, toinen viedään ja toinen jää. On kaksi naista keittiössä, toinen viedään ja toinen jää. Tämä on sanouttu jossain raamatun kohdassa. Yritän maallistaa näitä adventin teemoja, tänään voi ihminen miettiä sitä, miten ote irtoaa ja yhteenkuuluvuus herpaantuu. Veljekset lähtevät eri suuntiin, kaksi lasta leikkivät ja kun hillo valuu leivältä, tulee kaksi tahraa, koulukaverit eivät kulje tienreunaa, pulpettiin tarvitaan kaksi, niin myös auton etupenkille, vastapeluri puuttuu, kaks päällä mopokaan ei jaksanut, käsi kädessä käveleminen [&hellip;]
- [Hilloa valui kirjeelle: kaksi tahraa](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-adventit-kaksi-tahraa/hilloa-valui-kirjeelle-kaksi-tahraa/): Toisen adventin vertauskuvallinen merkki on kaksi mustaherukkahillosta tullutta tahraa. Kaksi tahraa, joista ensimmäistäkään ei olisi pitänyt tulla, en ole varma valuiko hillo leivän päältä paperille vai valuiko hillo lusikasta. Toinen tahra putosi kirjalle ja toinen kirjepaperille, eivätkä ne lähteneet nuolemalla pois vaan levisivät sinertäviksi tahroiksi &#8211; sinisinisiksi &#8211; kuten tuo onneton hillon tuhraaja itse sanoi. John Keats, joka sata yhdeksänkymmentä vuotta sitten oli pahasti vilustunut, tappava keuhkotauti oli tuloillaan, vaan vielä hän ei yskinyt verta. Hän kirjoitti rakkauskirjettä ja oli romahtamaisillaan papereiden päälle valuneiden hillotarhojen vuoksi. Keatsin kirjoituksen tunnusmerkkinä ovat yllättävät epäasianmukaiset huomiot, häntä pidettiin huonona kirjoittajana alituisten huolimattomuusvirheiden ja [&hellip;]
- [Käteen tarttuminen: toinen](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-adventit-kaksi-tahraa/kateen-tarttuminen-kaksi/): Kysyit, mikä olisi toiseen adventtiin sopiva kakkonen, pari tai duo &#8211; näin sain sinulta pelastavan käden, ja aiheksi täpärät pelastumiset. Tuttua kuvastoa, cliffhangereita, sen sijaan että näemme pilvenpiirtäjän huipulta putoamisen, näemme pelastavan käden. Näemme kalliota alas liukuvan hahmon ja pelastavan käden, näemme rekan alle juoksevan lapsen ja pelastavan käden. On kulunut jo yli kolmekymmentä vuotta, kun pelastavaa kättä huudettiin hämärässä alkuillassa, 8.12.1982. Silloin nuorehko isäni oli pudonnut jäihin ja yritti päästä ylös hyisestä vedestä. Yhtään auttavaa kättä ei ollut lähellä – tuntuu, että sillä hetkellä koko maailmankaikkeus oli vailla pelastavaa kättä. Minun lapsuusvuosinani pelastavat kädet olivat monta kertaa totta. Vauva [&hellip;]
- [Sekasortoinen yö ja se toinen](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/sekasortoinen-yo-ja-se-toinen/): Jättäydy pimeään. Tämä on1500-luvun lopulla eläneen mystikon, Juan de la Cruzin (Pyhän Ristin Johanneksen) ensimmäinen neuvo. Se on neuvo meditoijalle, mutta se on myös neuvo rakastuneelle Roland Barthesin muunnoksena, mutta onko se myös neuvo kirjoittajalle. I Sielun säkeistöt eli nousu Karmelin vuorelle -runon selityksissä Juan sanoo, että erityisen levoton yö tarkoittaa sekaannusta ja ymmärryksen harhautumista: ”Köyhänä, hylättynä ja vailla mitään sieluni käsitysten tukea eli siis ymmärrys pimeänä, tahto puristuneena ja muisti ahdistuneena ja hädissään ’minä’ jättäytyi pimeään puhtaassa uskossa: tämä on mainittujen luonnollisten kykyjen pimeä yö.” Juan puhuu ”luonnollisten kykyjen yöstä” siis normaalien kykyjen lamaantumisesta. Yö on hämminkiä, eksymistä, orientoituminen [&hellip;]
- [Blanchot: Ulkopuoli, yö](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/blanchot-ulkopuoli-yo/)
- [Yö, kaikki on kadonnut](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/yo-kaikki-on-kadonnut/): Mitä tämä on, mitä yritän hämärästä lumoutuneena puhua. Tunnustan itsekin ihmisten kanssa puhuessa sen, että on lumetonta ja pimeää. Miksen puolusta hämärää, ja vastusta sitä että synkkyys ja lyhyt päivä liitetään yhteen? Hämärän lumo ei elä puheessa, ellei synkkyys itse ala jollain tavalla hehkumaan. Synkkyys hehkuu melankoliassa, merkityksettömydessä, soi Rahmaninovissa tai hevimetallissa. Synkkä ja pimeä, ulkona vallitseva ilta ei hehku mitään, luonto on tyly mykkyydessään. Tunnistan, että ihmiset puhuvat eri asiasta kun valittavat pimeää. He ovat toisessa yhteydessä ja kokevat pimeän toisin: kauhu laittaa sen värisemään. On siis kaksi eri maailmaan kuuluvaa pimeää, mykkä ja vastenmielinen sekä värisevä. Blanchot auttaa [&hellip;]
- [Ensimmäinen puudutus](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/ensimmainen-puudutus/): Ensimmäinen puudutuspiikki pakottavan hampaan juureen tekee saman kuin routa maahan ja lumen tulo, tapahtuu kivun lakkaaminen. Ensimmäisen adventin piikki on otettu, olo on keventynyt ja odottava, turta &#8211; odotamme operaatiota. Kaikki ne joita on yksi, kuten kynttilänpätkä, esikoislapsi tai suussa jauhettava purkka, ovat eristyneitä ja erikoisasemassa.  Kaikki sen jälkeen tuleva lasketaan lisäykseksi ensimmäiseen. Yksin ne ovat erityisiä, vaikka ne olisivat sattumalta ensin. Samalla ne kuitenkin ovat erillisiä, singlejä. Tämä olisi hieman lohdutonta, ellei yhteen voisi voisi päätyä myös toista kautta. Mehän voimme kokoontua niin, että tietyn henkisen yhteenlaskun tuloksena monista koostuu yksi. Kokoonnumme yhteen. Eikö tämä ole eräänlainen ihme, ketään [&hellip;]
- [Uuno on yksin](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/uuno-on-yksin/): Uno, suomeksi Uuno, on taipuvainen jäämään yksin ja hieman yksinkertaiseksi, ellei muita olisi tulossa. Kieli ilmaisee viisaasti sen, että ilman keskustelua ja toisia ihminen on yksinkertainen, idiot. Uunossa on mykkyyttä vain niin kauan kun hän pääsee puheisiin toisten kanssa. Paras löytämiäni adventtimerkki on ollut pelkkä ”Hei”. Se oli otsikko meilissä, vielä silloin vieraalta ihmiseltä,  se oli tutustumisen aloitus, avaus. Ensimmäiseen adventtiin kuuluu lupaus jatkosta, niin kuin sanassa hei on lupaus tulevasta, tai ensimmäisessä soitossa ennen esityksen alkua.
- [Toinen sukupuoli](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-adventit-kaksi-tahraa/toinen-sukupuoli/): Onko edes periaatteessa mahdollista kirjottaa pyhimyksen elämästä, ellei voi kuvitella mitä pyhimys on? Itseään ei kenenkään tule kuvitella pyhimykseksi – mutta toinen ihminen voisi olla pyhä ja pyhimys. On ihmisiä, jotka keskustelevat jumalansa kanssa, ja vaikka minulle se on mahdotonta niin jollekin muulle se voi olla totta. Jostain tämän kaltaisesta syystä pyhimys on aina joku toinen. Olga Tokarczukin romaanissa Päivän talo, yön talo(2004) kerrotaan legenda pyhimyksestä, joka sai naisen kasvojen tilalle Kristuksen kasvot – ja parran. Varsinainen aihe on sukupuolen vaihto, romaanissa kerrotaan legendan kirjoittajasta, munkista, joka halusi olla nainen. Tämä on vertauskuva kirjoittamisesta toisen ihmisen jäljittelynä. Kirjoittaja on muuttumassa [&hellip;]
- [Tää minun nuppini](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/yksi-paanuppi/): Parturoitiin tätä päänuppiani. Istuin jakkaralla pistorasian luona, niin että laturin johto ylti tyttäreni kädessä olevaan koneeseen. Jokseenkin surkea laite oli väsähtämäisillään.  Yritettiin, pidettiin taukoja, kone huilasi kunnes  havahtui ja pyyhkäisi haivenet lattialle kuin ensilumet oksalta. – Sulla on pieni pää. – Olen antenni. – Sulla ei ole omia aivoja. &#8211;  Tieto on pilvessä. On syytä virittää adventtiantennin nuppi ja aivot taajuuksille tulossa olevan tulemista varten. Kohta olin karsimassa myös myssyvalikoimaani. Noita kupolin suojia riitti, oli Baskeri 70-luvulta museoitavaksi. Oli turhan pitkälippainen pois, sekä sateenkaaripipo kirpparille, oli pienilippainen kesäksi, kuten myös harmaa pikkumyssy. Tapahtuu valikointia sen suhteen, mikä kuuluu tähän kupoliin.
- [Mattoon juuttuneesta rusinasta](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/mattoon-juuttuneesta-rusinasta/): En enää väheksy lattialle, karvamattoon littaantunutta rusinaa. Jollain etäisellä tavalla se muistuttaa joulun tapahtumasta. Edes sanaa rusina ei ole syytä väheksyä, se on sama sana kristillisen euroopan kaikissa kielissä. Latinan racemus, rypäle, on kantasana, josta tulevat sitten kaikki rypistyneet rypäleet: raisin, russin, rusina. Kerrotaan, että muinoin englantilaisen linnan vanha herra antoi joulun alla palvelijoille käskyn noutaa kuivattuja, eksoottisia hedelmiä jouluvanukkaaseen. Nämä ovat ristiretkeltä tuomiani, maukkaita muistoja, hän sanoi joulupöydässä.  Kun tunnette kielellänne makean rusinan muistakaa Pyhää Maata, jossa Jeesuslapsi syntyi. Siihen aikaan briteilläkin joulu oli Yule, joulu oli pimeän ajan huipentuma, jolloin jumalan pojan nimissä muisteltiin aurinkoa. Se oli sama [&hellip;]
- [Niin käy valo metän alle](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/niin-kay-valo-metan-alle/): Niin käy valo metän alle, armahda Maaria. Niin on päivä puissa, armahda Maaria Jesu lyödään hirteen. &nbsp;
- [Celan Pimeästä pimeään](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/celan-pimeasta-pimeaan/): Sinä räväytit silmät auki – näin synkän elämäni. Hänet näin pohjia myöten: siellä olen minäkin ja elossa. Tulkitse tämä jotenkin? Havahtuen samalla? Missä valo seurasi jalkojani, sieltä löytyi lautturi. (oma käännösluonnokseni) VON DUNKEL ZU DUNKEL (Paul Celan) Du schlugst die Augen auf – ich seh mein Dunkel leben. Ich seh ihm auf den Grund: auch da ists mein und lebt. Setzt solches über? Und erwacht dabei? Wes Licht folgt auf dem Fuß mir, daß sich ein Ferge fand?
- [Pimeästä pimeään](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/): Vallitseva pimeä luo tyytyvaisyyttä, kun seisoo illalla pihan varjoissa eikä näe itseään, ei pimeän rajaa, eikä sitä missä määrin taivas on pilvessä. Seuraavassa on valikoima otteita ja käännöksiä, joissa ylistetään yötä, hämärää, pimeää. Niin käy valo metän alle Paul Celan Pimeästä pimeään Maurice Blanchot Ulkopuoli, yö Esineisiin törmäilyä pimeässä Yö, kaikki on kadonnut Sekasortoinen yö ja se toinen (Pyhän Ristin Johannes) Andreas Gryphius Jeesus syntyy yönä yölle (1660) Dartmooren nummilla(Thomas Hardy) Keinovalosta hämmentyneet linnut
- [Yötä yölle (Gryphius 1660)](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/yota-yolle-gryphius-1600/): Yö loistaa yötä! Kirkkaammin. Yö, selkeempi kuin valo, josta aamu syntyy Oot kirkas, valoa enemmän. Kun käännyt, täällä on armo yötä päivää! Oi riemun yö! Valitus ja tuska paha pimeys sekä maailman valo ahdistus ja helvetti – kaikki poissa. Taivas loistaa, vaan ei valo. Hän ajan loi ja yön, hän tänä yönä tuli ! Hän vei raskaan ajan on jo liha menneisyyttä. Nyt riidan yöt, synnin synkät yöt, haudan pimeys, häipyy tähän yöhön. Selkeää on yötä päivää, yö loistaa yötä! Andreas Gryphius: Uber Geburt Jesu (1660 Nacht, mehr den lichte Nacht! Nacht lichter als der Tag, Nacht, heller als die [&hellip;]
- [Myrsky (Rilke)](https://rniemip.ma-pe.net/myrsky-rilke/)
- [Handke -näyttely Teatterimuseossa](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/handke-nayttely-teatterimuseossa/): (10.2.2013) Muutaman päivän kuluttua Wieniin tuloni jälkeen löysin tieni Teatterimuseoon, jossa on  Peter Handken draamoja esittelevä näyttely. Katsoin kaikki teatterisovitusten filmiklipit, ja se vei kolme päivää. Katsoin Handken julkiset väittelyt, alkaen vuodesta 1966 kun Handkesta tuli kirjallisuuden poptähti – joka samantien tylytti saksankielisen kirjallisuuden tasottomaksi. Katsoin keskustelun vuodelta 2008, kun Handke julisti haluavansa olla väärällä puolella Kroatian ja Serbian sodassa. Katsoin viimeaikaiset haastattelut, joissa hän aina istuu puutarhassaan. Aiemmin ihmettelin, miksi niin loputtoman vivahteikas kirjailija provosoituu julkisuudesta. Saattaa olla, että kyse on jostain muusta.  Julkisuuden luonne Itävallassa on ällistyttävän keskiluokkainen – niinpä Thomas Bernhard, Peter Handke ja Elfhilde Jelinek saattavat [&hellip;]
- [Jotain muuta kuin karnevaalien Lions Club-huumoria](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/jotain-muuta-kuin-karnevaalien-lions-club-huumoria/): (11.2.2013) Närrische Wohen huipentuu tänään Rosenmontaagina ja huomenna laskiaistiistaina, ja sitten pöllähdämme tuhkakeskiviikkoon. Sitä se eräskin Fritz odottaa pohjattomassa regressiossaan, eihän hän voi olla menemättä keskiviikkona Pom-pom Baariin koska isorintainen tarjoilija hänelle nimenomaan sanoi, että nyt menet kotiin mutta tule keskiviikkona uudestaan. Iso vaalea, rintava tarjoilija sanoi tuolle huojuvalle, sokeltelevalle miehelle, että tämä on hänen neljäs dokauspäivänsä eikä kolmas. Nosta nyt vaan se neonperuukkisi lattialta, ryhdistäydy ja lähde kotiin nukkumaan. Ja isoa vaaleaa saat tulla katsomaan tähän baaritiskille sitten keskiviikkona. Koen sympatiaa tuota säälittävä kaveria kohtaan, niin selvästi hän on kernevaalimielellä: on neonperuukki ja kirjavat pöksyt, kukaan muu ei siinä [&hellip;]
- [Parasta olla naiivi](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/parasta-olla-naiivi/): (12.2.2013) Onhan tuo maalaus huonokuntoinen ja likainen, mutta onko se todella 1920-luvulta Unkarista Wieniin muuttaneen avantgardistin Bela Kadarin maalaus. Voiko tällaisen ostaa noin vain kirpputorilta pilkkahintaan ? Katson wikipediasta, kyllä tällaisia töitä Kadar maalasi, mutta parempia. Selvää on, että työ on harjoitelma. Katson tarkkaan taulun signeerausta, voi se olla väärennetty siihen jälkeenpäin. Kuuluisan taiteilijan nimen väärentäminen on vakava rikos, ja voisin ilmoittaa, että Kettenbrückenin viikonlopputorilla myydään väärennettyä Kadaria. Sitten taas palaan vertailemaan oikeita Bela Kadarin töitä – ei, tämä on niin naiivi tutkielma, ettei se vedä ollenkaan vertoja taiteilijan oikeille töille. Sitten muistan, että ostin työn siksi, että se muistuttaa [&hellip;]
- [Maalta muuttanut Pong Pongissa](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/maalta-muuttanut-pong-pongissa/): (17.2.2013) Istahdin korttelibaariini Pong Pongiin lasilliselle, vieressä kyhjötti kovin hiljainen vanha mies, jolla oli pelkkä vesilasi edessään. Kun yritin kysellä, että millaisista töistä hän nyt on eläkkeellä niin ukko vähän hermostui. Sitten hän sanoi, että on entinen maanviljelijä Burgenlandista, sitten on ollut sekalaisia hommia Wienissä. Olipa sattuma, kun juuri olin lukenut Linkolaa, ja hänen huomioitaan siitä, kuinka nopeasti Suomessa maanviljely muuttui liiketoiminnaksi, ja sen myötä talonpoikaisesti ekologinen elämäntapa tuhoutui. Vasta kun baaritiskille istahti joku misu, niin ukkoon tuli eloa. Hän vinkkasi tämän pöytään ja alkoi esitellä laukkunsa sisältöä. Ukolla oli laukussa kirjava mytty naisten vöitä, ja niitä hän yritti ojennella [&hellip;]
- [Wienin kellarit](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/wienin-kellarit/): (20.2.2013) Luen Gerhard Rothin esseitä Wienin sisäosista. Hänen aiheensa käsittelevät monia huoneita ja rakennuksia joissa on erityinen suhde alaspäin, julmuuteen. Erityisesti huomion kohteena on juutalainen kulttuuri Wienissä ja Natsismi, tilat joissa ihmisiä on murhattu. Ensimmäiset kuvat ovat kuitenkin paljon vanhempia. Kaiken Wienin sisälle hautautuneen ytimessä on luuranko. Roth kertoo Minareettikirkon perustuksista löytyneestä luurangosta, luurangon asennosta. Huomion arvoista on se, että tämä luuranko oli vatsallaan, oikea käsi selän takana. Arkeologit sanovat, että tämän perusteella tuon miehen voi päätellä tulleen elävältä haudatuksi. Hän on asettunut vatsalleen odottamaan päälleen tulevaa maata, mutta vaistomaisesti oikea käsi on estämässä sitä. Roth tekee tästä Wienin sisäosien [&hellip;]
- [Kesäinen nautintodialogi](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/1032-2/): 24.2.2013 Peter Handken näytelmä Akademiateatterissa on ”kesädialogi”, puutarhakeskustelu, ”Kauniit Aranjunezin päivät” (2012) – genre jollaisen toivoisin olevan yleisesti tunnettu. Nyt 70-vuotta täyttävä Handke antaa itsestään haastatteluja usein juuri puutarhassa, Pariisin lähellä olevan maalaistalon puutarhassa. Kesädialogi, näytelmän mies ja nainen eivät ole rakastavaisia, vaikka he puhuvat juuri siitä. Katsojan ei anneta tulkita paria minkään valmiin mallin mukaan, he viettävät yhdessä kesäisen päivän ja illan. Mies pyytää naista kertomaan ensimmäisestä rakkauskokemuksestaan. Nainen sanoo että se ei ollut rakkautta vaan pano eräänä kesäisenä iltapäivänä. Se mies ei kiinnostanut hän ei kokenut itseään naiseksi eikä hänellä ollut miestä vaan joku: se. Asia muuttuu ja [&hellip;]
- [Hoitolaitoksessa asuu "loukatun sydämen filosofi"](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/hoitolaitoksessa-asuu-loukatun-sydamen-filosofi/): (27.2.2013) On paikkoja, joissa elämä kukoistaa julman menneisyyden jälkeenkin –  kuten Gugging Wien.  Paikka, jossa natsit murhasivat noin tuhat arvotonta olentoa, ”Lebensunwertes Leben”. Tuolla paikalla on nykyään hoitola, joka on keskittynyt mielisairaiden potilaiden taideterapiaan. Onko parempaa, voimauttavampaa vastausta fasistiseen luuseri-ajatteluun kuin tämä.  Gerhard Roth esseekokoelmassaan Eine Reise in das innere von Wien painottaa kunkin kohdalla sitä, kuinka monta kymmentä vuotta kukin potilas on ollut hoitolassa. Kymmenet vuodet potilaana eivät tee ihmisestä arvotonta. Kun Roth kertoo noin kymmenestä miehestä, jotka elävät tässä  ”taiteiden talossa”, hän ei mainitse yhtäkään tervehtynyttä. Hän ei siis korosta kuntoutumisen tehotuloksia,vaan sitä että myös niillä ihmisillä on [&hellip;]
- [Ruokapaikkojen hakemista](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/ruokapaikkojen-hakemista/): (5.3.2013) Hyvien ruokapaikkojen löytäminen on alussa vaikeaa. Cafe im Schottenstift saa kelvata ennen luennon pitoa,  annokset ovat siellä aika kevyitä. Mozzarella paistokuoressa ei ole mieltä upottava, basilikakastikkeellakaan. Vasta viime viikolla ruokakokemukset alkoivat kääntyä miellyttäviksi, kun löytyi hyviä kalakeittoja ja kasvisruokia. Sitä ennen kokemukset ovat olleet huonoja, huijatuksi tulemisen tai sellaisia että kokki olisi syytä haukkua. On ollut leipäpalasia herkkusienikastikkeessa, kylmää vanhaa jauhelikaa paprikakupissa. Ja sitten on ollut helvetin hovimestareita reviirikukkoina jotka ruokahalun sijaan herättävät riitahalun. Jotain huonoa on tulossa varmasti: jos kyyppari pitää sinua turistina, tages menu on takuulla loppu ja tilalle tuodaan perunalätty ja jugurttikuppi viidellätoista eurolla. Tuollaisessa ruokakulttuurissa [&hellip;]
- [Moliereläinen perhepotretti](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/molierelainen-perhepotretti/): (8.3.2013) ”Moliereläinen perhepotretti” oli hienoa katsottavaa Schauspielhausin näyttämöllä, you tuben videoklipistä näkyy hyvin tylilaji. Pappa Harpagonin tyrannisoima perhe on Molla-maijoja ja -matteja nukketyyliin – paitsi itse tyranni, joka on rento ja askeesin puhdas julmuri. Kerrankin Moliereä on uskallettu myös kirjoittaa uusmoliereläiseen malliin. Minun oli hieman vaikea tajuta kieltä, mutta se mitä en ymmärtänyt, sen kuvittelin Molieren pohjalta. Dialogien sijaan perheen jäsenet pitivät monologeja, mutta ne olivatkin huimia pastisseja. Jossa lähtökohdasta edettiin uskomattoman vahvoihin väitteisiin nykyajasta. Ukko Harpun talousteoria koostui askeesista ja kaiken puhtaan tavoittelusta. Raikasta vettä juotavaksi ja talteen rahaa jota ei koskaan käytetä, ja joka näin säilyy kauneimmillaan. Näin [&hellip;]
- [Natsit ja Leopoldstadt](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/natsit-ja-leopoldstadt/): (10.3.2013) Tämä on entinen Wienin juutalaiskaupunginosa tämä Leopoldstadt, missä asun, toisin sanoen juuri nämä alueet saivat perin juurin kokea Hitlerin Wieniin marssin seuraukset tasan 75 vuotta sitten maaliskuussa 1938. Silloin asfalttikatuun oli maalattu isoja valkoisia hakaristejä, ja juutalaisia oli komennettu polvilleen kiillottamaan niitä ennen Hitlerin kaupunkiin tuloa. Tämän kertoo Gerhard Roth esseessään nimeltä ”Leopoldstädter Requiem” (Eine Reise in das Innere von Wien, 1993). Leopoldstadtin kaupunginosassa asui ennen 1938 noin puolet kristittyjä ja puolet juutalaisia, ja kolmasosa Wienin juutalaisista asui siellä. Mutta murhien, raakuuksien, hirvittävien junalastien, Tonavaan hukuttamisten ja paikallisten teurastushuoneiden käytön jälkeen Wienissä oli vain noin 500 juutalaista. 100 000 [&hellip;]
- [Jazzclubilla ei tungosta](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/jazzclubilla-ei-tungosta/): Ei taida Jazz olla ykkönen Wienissä, tai sitten minä olen väärällä klubilla. Täällä yleisöä on viis, bändissä on viis ja tiskin takan eräänlaista perhettä on viis. Joku sanoisi tätä raskaaksi kustannusrakenteeksi. Tilanteen näkee selvästi, ja loput voi päätellä. Helmut on tyypillinen jazzmuusikko, kirjailtu pata päässä, ja kaikki ovat hänen kavereitaan. Vaimo Ursula yrittää huolehtia taloudesta. Kuten tänään Berliinistä tulleen bändin palkkiosta. Kyseessä oli oikein hyvä vaskibändi. Bändin pomo kiittää Helmutia kustusta ja muistelee tapaamista Berliinissä. Sen euforian voi kuvitella, ja kuinka tauolla Helmut käy sitten kutsumassa bändin klubilleen. Ja nyt bändi on tullut, mutta lipputulot ovat 50 euroa, niin kaikki [&hellip;]
- [Ajan läpi säilyy Stephansplatz](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/ajan-lapi-sailyy-stephansplatz/): Wienin keskuskirkko, Stephanskirche on aavistettavissa tässäkin kuvassa vuodelta 1874 vaikka sitä ei näy. Minulle siitä on muodostunut eräänlainen läsnäolokirkko, minullekaan se ei näy, mutta on. Kun metroaseman uumenista nousee se laskee tasollesi, kun tulen Alt Wien baarista se opastaa minut yöbussin suuntaan. Kun tulemme Merjan kanssa pääsisäislomalle, se laulaa ja meistä tuntuu kuin aina olisimme kuuluneet tämän Tapaninkirkon kuoroon. Ja tämä Stephanin aukio, se on aavistattavissa vaikka turismi peittää sen usein lähes täydellisesti. Vain silloin harvoin, kun tuntuu että tämä kohta on mustavalkoinen aavistan vanhan Stephansplatzin.
- [Valkoinen haapa](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/valkoinen-haapa/): (6.3.2013) Mikä on tuo haavan sukuinen puu, jonka runko on kuin valkoiseksi kalkittu. Onko se ehkä evoluution myötä sopeutunut tämän kaupungin valkoisiin kivitaloihin ?
- [Klimtin pääsiäismunia](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/klimtin-paasiaismunia/): Klimtin maalauksissa tuntuu vyöryvän pääsiäismunia sylikaupalla, ehkä kuvioitujen munien näkeminen Klimitin mosaiikkimaisissa kuvapinnoissa on vain assosiaatio. Toisaalta hän on itse sanonut maalanneensa soluja, niin että muna-assosiaatio ei kuitenkaan kovin kaukana ole. Klimtin kulta ja ornamentti on levinnyt niin kaikkialle visuaaliseen sfääriimme, joten kiinnitän huomionne vain Adele Bloch-Bauerin etumukseen, siinä siittiöt on kuvattu kolmikulmaisina silminä Adelen asun ”miehustassa”.  Munasolut puolestaan vyöryvät molemmin puolin hänen kupeitaan. En tiedä missä vaiheessa solubiologia oli 1900 luvun ensi vuosina, Klimtin eräs biologiystävä sai hänet kuitenkin kiinnostumaan uusista soluihin liittyvistä löydöistä – ja tietysti solun periaatteesta.  Näin ornamentaalinen pinta viittaakin Klimtin töissä aina jonnekin syvälle, asioiden [&hellip;]
- [Anti-habsburgilaiseen malliin](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/anti-habsburgilaiseen-malliin/): (3.4.2013) Modernin ajan ja 1900-luvun alkuun liittyvä funktionaalisuus, asiallisuus, tarkkuus ja minimalismi eivät ehkä olleet kuitenkaan niin vapaasti löydettyjä uusia muotoja kuin helpolla ajatellaan. Peter Sloterdjik muistuttaa, että Wien vuonna 1900 oli loogisten itävaltalaisten suurta aikaa. Wienin piirin loogikot, mukana nuori Wittgenstein, olivat kulttuurisesti niin merkittäviä, koska he olivat anti-habsburgilaisen murroksen kärjessä. Wenin huiman kaunis vanha rakennuskanta on suoraan riippuvaista Habsburgien keisarisuvun tuomasta rahasta. Sen myötä habsburgilainen henkevyys on osa Wieniä, ja yhä turistiwien kääritään samoihin kultauksiin. Mutta kuka muistaa itävaltalaista loogisuutta, kysyy Sloterdjik, asioitten yksinkertaistamista – suuri, maallinen asioitten yksinkertaistaminen anti-habsburgilaiseen malliin. (Peter Slotedjik: Zeilen und Tagen, 2012, 43)
- [Metrovaiston kehittäminen](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/metrovaiston-kehittaminen/): (16.4.2013) Metroa voin joutua odottamaan korkeintaan neljä minuuttia, enkä aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota ehtimiseen. Viime viikolla osuin kuitenkin niin monta kertaa paikalle täsmälleen metron saapumisen aikaan, että uskoin itselleni kehittyneen metrovaiston. Sellaisen, joka kokeneilla käyttäjillä ilmeisesti on. Tämä on tyypillinen metrotaudin oire, nyt tiedän sen, ja kuinka se kehittyy juuri oikea-aikaisuuden sattumista, ja tämän, eräänlaisen viruksen, seurauksena kehittyy närkästys siitä että joutuu hieman odottamaan. Joskus se herättää suorastaan raivoa, jos joutuu kuuntelemaan etääntyvän vaunun kohinaa. Muutama minuutti, jolla aiemmin ei ole ollut merkitystä, muuttuukin levottomaksi odottamiseksi. On selvää, että minä tulen aina olemaan kömpelö tässä kulttuurissa, verrattuna niihin jotka ovat [&hellip;]
- [Möbel -baari ja eleiden lukemista](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/mobel-baari-ja-eleiden-lukemista/): Das Möbel  Volksteaternin kulmilla on iltaisin suosittu baari, ja mukavan istumapaikan saaminen sieltä on sattumaa. Mööpeleiden monimuotoisuus näyttää olevan baarin teema, mutta suosion syynä on ehkä kuitenkin helppous. Kun baarista tulee helppo, se on suosittu. Mööbelissä kävijät ovat pääasiassa nuoria ja opiskelijoita, mutta kypsempienkin on luontevaa tulla sinne. Paikka on helppo löytää Burggassen puolesta välistä, Volksteaterin metroasemalta kun kävelee hetken ylämäkeen. (21.10.2016) Viimeksi Mööbelissä istuessani valkoviinin kanssa seurailin viereisen pöydän pariskuntaa. Suunnilleen minun ikäiset ihmiset, ja mies niin tavallisesti hieman jäykkä ja varautunut sekä varakas. Selvästikin nainen oli tuonut hänet pyörähtämään Mööbeliin ja hän suhtautui mieheensä hieman holhoten mutta lämpimästi. [&hellip;]
- [Dezentralissa tapaa parhaat tyypit](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/dezentralissa-tapaa-parhaat-tyypit/): (20.10.2016) Dezentral näyttää nykyään olevan suosittu musiikkiklubi, nuorekas ja vaihtoehtoinen. Kun asuin noilla nurkilla, se oli konkurssin partaalla vaikka lija vaikutti samanlaiselta kuin nykyään. Harmittaa vain, että en käynyt tälläkertaa Dezentralissa. Eräs mukavimmista Wien-irrotteluilloista oli eräs perjantai-ilta Dezentralin terassilla, kahden hilpeän kolmekymppisen naisen kanssa. Angela oli kirjastonhoitaja, ja Liza oli marketin kassa. Satuimme samaan pöytään, ja pelasimme jotain assosiaatiopeliä. Siinä sitten eräänlaisten tilitysten ja riehaantumisten myötä päädyimme hillumaan aina aamuyölle asti. Se oli hauskaa Dezentralissa. (13.4.2013) ONNELLINEN HENGAILIJA KÄVÄISEE SVENGAILEMASSA MISSÄ TAHANSA SUURKAUPUNGISSA Dezentral on askelen päässä asunnostani, ja joka perjantai siellä on musiikkia. Siellä käy myös uuden ajan muusikoita, [&hellip;]
- [Votiivikirkko, maailman puhkeamispiste](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/votiivikirkko-maailman-puhkeamispiste/): (16.10.2016) Kukaan ihminen ei ihmisenä ole laiton. Muistan  nuo lauseet Votiivikirkon tienoilla, ja keväällä 2013 kirkko vielä piti pakolaisia suojassa, kuten tämän merkinän lopulla, sen vanhimmassa osassa selostan. Elfhilde Jelinek teki turvapaikkaa hakevista pakolaisista näytelmän 2013 näitten tapahtumien jälkeen.  Die Schutzbeflochenen, jonka kuvauksia ja arvioita olen lukenut, kuuluu poliittisen teatterin komeaan lajiin. Äärioikeistolaiset ryhmät ovat jatkuvasti pyrkineet estämään sen esitystä, viimeksi 2016 keväällä. (18.3.2013) Votiivikirkon seinusta on ollut Ford-mainoksena koko talven. Onhan se törkeää. Erityisesti katolilaisia harmittaa tällainen rakennusliikkeen oikeus käyttää remontin aikana kirkon ympäristöä ”vapaasti”. Usein rakennusliikkeet mainostavat itseään, mutta nyt firma on syystäkin jättänyt itse esittelyt pois ja [&hellip;]
- [Kupoleista puheenollen](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/969-2/): (7.5.2013). Kupolin sisällä on maailma ja tämä maailma on kupolin sisällä, tosin se  näyttää totuudelta sisältä päin katsottuna. Yllä oleva kuva on symbolinen, ja sen realistinen näkymä on jutun lopussa. Kupoleista puheenollen, isänmaallisuus eli  kansallistunne ihmetyttää minua  kovin  täällä Itä-vallassa. Tämä sanan vääntäminen on vain pieni ele sen suhteen, miten paikallinen kirjallisuus on luonut kokonaisen genren sanan Österreich murjomiseksi, niin että klassikoista  Thomas Bernhardilla se taipuu yyn suuntaan kuten Ysterreich, ja Peter Handkella taas ään suuntaan: Ästerreich. Halveksunnan vivahteet ovat nuoremmassa polvessa painottuneet enemmän taas ”reich” sanan versioihin – Österröyh. Isänmaallisuus, näen sen kupolina, tosin paljon pienempänä kuin avarien mausoleumien [&hellip;]
- [Tunnel, puupenkkipaikkaan kyllä totuu](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/tunnel-puupenkkipaikkaan-kylla-totuu/): (15.10.2016) Viikonlopun brunssin tai parhaan mahdollisen aamiaisen  tarjoaa yhä Tunnel. (1.5.2013) Palaan usein Tunneliin sellaisen sienipizzan toivossa, jonka kerran sain. Se maistui metsäsieneltä, ja hetken aikaa luulin että fungi tartkoittaa uutta kauppasientä, jotain champinonin korvaavaa. Metsäsientä se ei ollut, mutta jostain oli tavalliseen herkkusieneen tarttunut oikea maku, ja sen toivossa olen käynyt Tunnelissa. Tunneli on Floriangassen päässä,Rathausin ja yliopiston välillä, puupenkkinen, puulooshinen, halpa ja rento istuskelupaikka. Vanhentuneilla verkkosivuilla se on livemusiikin paikka ja yökerho. Niistä hilluista on muisto vain – se on ruokailu ja istuskelupaikka. Tuinneliin oli vaikea kotiutua ja saada tuo miljöö omakseen. Ensimmäisellä kerralla käännyin ovelta pois, koska [&hellip;]
- [Jälkimaku, halu palata Mercuriin](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/jalkimaku-halu-palata-mercuriin/): (9.10.2016) Heti suoraan lentokentältä Mercuriin aamupalalle, arabialainen aaminainen hummuksineen, juustoineen ja muine tahnoineen on hyvä, terveellinen ja täyttävä. Samassa pöydässä istuu professori ja hänen ohjattavansa, tämä paljastuu vasta myöhemmin. Ensin ihmettelen, miksi nuorempi ja pehmeämpi mies puhuu näin vanhemmalle, siilipartaiselle ja terävälle siilitukkaiselle miehelle. Tosin vain muutamin sanoin, sillä vanhempi puhuu enemmän ja vilkuilee samalla minua kunnes alamme puheisiin. He ovat sosiologeja, jotka tutkivat tuloeroja osana sosiaalisia rakenteita. Euroopassa ei ilman EUta ole mahdollista saada upporikkaan eliitin varoja millään tavalla sidottua sosiaalisesi hyodylliseen käyttöön. Saan heiltä vinkin rahaeliittiä tutkivasta sosiologista, Michael Hartmann. (18.5.2013) Mikä tekee jostain Merkur kahvilasta sellaisen, että [&hellip;]
- [Max Winter-puiston kasvimaa](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/max-winter-puiston-kasvimaa/): (23.5.2013) Kun kaipaan Suomen käyn Max Winter -puistossa. En kuitenkaan talveen palatakseni, vaan puutrahan takia. Käyn seuraamassa, mitä asuntoni kulmilla olavan puiston vihannestarhaan kuuluu. Kuinka he saavat retiisinsä pysymään madoilta suojassa, saippuoitako he suihkuttavat vaiko raidia? Retiisien sesonki kaupoissa on parhaimmillaan, rapeita, punaisia ja isoja retiisejä saa halpaan kilohintaan. Raikas retiisisalaatti on kuulunut kasvisravintolan pöytään jo vapusta asti. Kasvimaalla retiisien pelastaminen madoilta pitäisi olla helppoa, mutta kotioloissa en ole onnistunut, en ole muistanut tai olen huiskinut mäntysuopaliuosta. Ensi keväänä on toisin, ajattelen… Lähiön kasvimaa on osa eräänlaista puistoyhteisöä, sen länsikulmassa, kun taas parittajat antavat omistamilleen tytöille ohjeita puiston itäkulmassa. Talvella [&hellip;]
- [Pom.pom, por](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/pom-pom-por/): (30.5.2013) Kävin viimeisen kerran Pom Pomissa, kulmabaarissani. Nyt kun tajuan millä tavalla se on erään seksireviirin keskus, en halua käydä siellä. En, vaikka tuo klaani on ottanut minut hyvin vastaan, hyväksynyt, olen nauttinut yllättävästä kotoisuudesta siellä. Nuo misut, seksityöläiset, jotka kylpytakeissaan piipahtavat Pom Pomissa siemaisemassa piristävän energiajuoman ennen lauteille paluuta, muistuttavat tutulla tavalla saunasta palaavia naisia, ellei heidän työasunsa vilahtelisi kylpytakin alta. Muistan, kuinka helmikuussa eka viikolla blonditarjoilija luuli, että tuossapa on vaativa ja valikoiva ulkomaalainen, kun kukaan heidän misuistaan ei kelpaa. Pian hän huomasi, että en ollut näiden korkkokenkäisten heinäsirkkojen perässä, ja niinpä hän kertoi minulle elämäntarinansa, kuinka asuu [&hellip;]
- [Kehonkielet ja Drachengasse Teatteri](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/kehonkielet-ja-drachengasse-teatteri/): (1.6.2013) Kohteena Theater Drachengasse Juli Zehin Corpus Delicti -näytelmä, terveysfasismia hahmottava dystopia. Tuntui, että ohjauksessa oli päässyt hieman liikaa korostumaan tuo vanhanaikaiseksi käynyt kuriyhteiskunnan esitys. Tiedättehän tuollaisen militarististen kroppien esiinmarssin, se on niin ysäriä,  eikä siitä enempää. Olen aiemmin lukenut Juli Zehin esseitä ja erästä romaania. Niin ja seurannut hänen ja filosofi Peter Sloterdjikin yhteistä keskusteluohjelmaa. Juli Zeh on Leipzigin kirjoittajalinjan tunnetuin kasvatti – ja ehkä liikaakin häneen on liitetty koko nuori sukupolvi. Corpus Delictin taustalla kulkee huiman hieno Juli Zehin kehittelemä teema: sairastaminen on luonnollinen tapa kapinoida terveys ja kurivaltiota vastaan. Tosi hienosti tämä teesi myös toteutetaan tekstin tasolla. [&hellip;]
- [Wienerwaldin kummitussairaala](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/933-2/): Wienin liepeiltä, metsäalueelta löytyvä iso ja autio sairaala on kiehtonut sekä okkultisteja että tyhjien paikkojen bongareita. Paikalla onkin aika järkyttävä historia. Jättimäinen kompleksi rakennettiin 1900-alkuvuosina keuhkotautiparantolaksi ja kerrotaan mm. Kafkan lepäilleen siellä hetken aikaa. Johtava keuhkotautilääkäri, Hugo Krauss teki kuitenkin itsemurhan, kun 1938 Gestapon miehet ilmoittivat ottavansa parantolan omaan käyttöönsä. Tohtori Krauss otti myrkkyä, ja hänen sairaalansa muutettiin parhaille arjalaisille tarkoitetuksi synnytyssairaalaksi. Se sai nimen Heim Ostermark. Hanke oli kuulemma Hitlerille läheinen. Nuori Hitler olikoj jo Wienin vuosinaan osallistunut innokkaasti arjalaisia aviopareja järjestävän yhdistyksen toimintaan. Pienehkö, ruskeasilmäinen Hitler itse ei ilmeisesti yltänyt ehdokaslistalle asti. Yhdistys siis järjesti puhtaita avioliittoja. Sittemmin [&hellip;]
- [Paikkojen logiikka Praterin spurguilla](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/paikkojen-logiikka-praterin-spurguilla/): (29.10.2016) Oleskelupaikkojen valinta alkoholisteilla – talvipaikkoja ja kesäpaikkojen ekologinen vaihtelu – noudattaa omaa ikiaikaista rytmiään myös Praterin Matkakeskusken pihalla Wienissä. Lokakuun puolivälissä piha-alueella majailevilla näkyy olevan kassit ja rinkat, asuntoloihin ja tyhjiin rakennuksiin hakeutuminen on meneillään. Keväällä varhain he kulkevat kättä ja pulloa heiluttaen, suunta on puistoihin päin. Miksi uusi, 2008 valmistunut, Pratern Sternin matkakeskus kerää spurguja ? Ehkä he noudattavat alitajuisesti jotain vanhempaa reittiä. Aiemmin paikka oli nimeltään Nordbahnhof, jonne Prahan, Varsovan, Brnon junat tulivat. Kumman paljon tuolla on yhä spurgutason tsekkejä ja puolalaisia ihmisraunioita, joitten tarkoituksena oli tulla Wieniin töihin. Muistan kevään 2013, kun asuntoni oli Praterissa, viikonloppuisin [&hellip;]
- [Ingeborg Bachmann Wienissä 1949](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/924-2/): (15.10.2016) Jos käyt portista, jossa lukee Viktor Frankl, pääset etsimään merkityksellistä elämää. Kuluneen viikon ajan Wienissä olen tullut yliopistolle pienestä portista jossa lukee Viktor Frankl, ilmeisesti sen merkkinä että edessä on hänen nimeään kantava kuja. Wienin yliopiston Spitalenstrassen kampus on muurien eristämä, kadulta sinne pääsee vain pienistä porteista. Ja tässä portissa on kuuluisan neurologin ja psykologin nimi. Kun tästä käyt, muista että elämälläsi täytyy olla merkitys. Tällainen ajatus liitetään nimenomaan Viktor Franklin logos terapiaan eli logoterapiaan. Minulle oli yllätys, että kirjailija Ingeborg Bachmann oli Wienissä asuessaan hyvinkin paljon Franklin kanssa tekemisissä. Hän oli tosin vain opiskelija ja Frankl maailmankuulu professori. Bachmann [&hellip;]
- [Jos näkis kotkan tai aatelisen](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/jos-nakis-kotkan-tai-aatelisen/): (8.10.2016) Valmistautuminen parin viikon opetuskeikalle Wienissä on sisältänyt myös Am Schauplatz dokumenttifilmien katselua You Tubesta. Erityisesti itävaltalaisten aatelisten nykyelämää käsittelevä dokumentti sekottui jollain kummalla tavalla pakkaamiseen ja itsekritiikkiin: minulla ei moneen vuoteen ole ollut hyviä sinisiä sukkia ruskeitten housujen kassa. Tunnen olevani nuhjuinen ja pahasti valmistautumaton jos satun kohtaamaan aateliskatseen. Aito aatelinen on tietysti piittaamaton, mutta valeaateliset voivat katsoa pahasti. Kuten tuo dokumentin aatelisia leikkivä pari, kreivi ja kreivitär. He ovat syntyneet tavallisen kansalaisen kroppaan, mutta korjaavat nyt asian pukeutumalla. Kreiviksi laittautuva herra seuraavassa klipissä, uskoo olevansa eräänlainen transvestiitti tällä alueella. Ja kuulostaahan se hienommalta, kuin tunnustautua tavalliseksi pervoksi, mutta [&hellip;]
- [Alt Wien mieluisin](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/): (15.10.2016) Näin syksyllä Alt Wien on niin ruuhkainen, että on vaikaea löytää mieluista paikkaa. Kaikki pöydät olivat varattuja kummallakin kerralla, kysely ja odottaminen, vierastus niin ettei pöytään ehdi kotiutua. Jatkuva ruuhka vaivasi Alt Wieniä tällä kertaa. (17.6.2013) Aika kirjoittaa mieluisimmasta kuppilasta, Alt Wien nimikin on kuin muisto. Se on paikka, jossa ennen kaikki on ollut paremmin. Joskus se oli kuulemma oli todella ja joillekin Wienin paras paikka, vanhan kaupungin keskellä, rento ja monen ikäisen suosima, halpa istuskelupaikka. Minulle se on nytkin paras. Sanovat että tunnelma oli parasta aikana ennen kuin turistit ja opiskelijat löysivät sen. Tai sitten paras tunnelma oli [&hellip;]
- [Kauzin pannu](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/kauzin-pannu/): (23.6.2013) PALAVERI PANNUN KANSSA Mieluisimmaksi kasvisannokseksi Wienissä nousi Käuzcenin kreikkalainen pinaatti-fetapannu. Miellyin siihen niin, että kävin pannulla kerran viikossa. Vetäsin itseni metrolla Volksteatterille, ja siitä pari kadunkulmaa alas, vanhaan kivijalkabaariin, yksinäiseen ja rauhalliseen nurkkaan, ja sitten kahdestaan pannun kanssa. Ei tietenkään pitäisi innostua tällaisista isoista, talonpoikaiskeittiön aarteista, ovathan ne niin kaloripitoisia. Pannun perusta on valettu lohkotuilla valkosipuliperunoilla, yläkerta on uunikuumaa fetajuustoa ja siellä välissä on runsaasti pinaattia, ja muutama oliivi. Kyseessä on reipas ja yksinkertainen maalaisruoka. Sopii hyvin Kauziin, joka musiikillisesti on hevy-paikka. Mutta kokki itse sanoi, että kasvisruuat ovat heillä parasta. Dialogini pannun kanssa vaatii raikasta valkoviiniä. Tai toisinpäin, [&hellip;]
- [Kokemuksia, surun ilmeitä Brunnenmarktilla](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/kokemuksia-surun-ilmeita-brunnenmarktilla/): (28.2.2016) Wieniläinen katukulttuuri, sen alin taso eli halpis-torit sisältävät omat tunteiden maailmaansa, niissä suru on yleinen tausta. Kuten Wienissä Brunnenmarkt, jossa hinnat tehdään tussilla pakkauslaatikon kanteen, ja jossa työttömät ja eläkeläiset penkovat vaatekasoja. Ilmassa on köyhyyttä, sairautta, vilppiä, katkeruutta, addiktioita. Sekä menetyksistä johtuvaa surua, siihen Alltagsgeschihte -filmisarja tarttuu  Brunnenmarkt -osassaan. Kieli tuntuu vaikealta katsellessani tuota dokkaria, tuo itävallan saksa pudottaa minut ulkopuolelleen, mutta sitkeästi yritän saada siitä selvää. Nuori mies parantelee krapulaa kioskin penkillä istuen, ukot polttelevat tupakkaa kuppilassa olutta särpien. Mummo ostaa palan wurstia ja tomaatteja, laittaa ne kangaskassiinsa. Olen seurannut lukuisten wieniläisten elämää tuosta Elisabeth T Spivan filmisarjasta [&hellip;]
- [Wienin  vessat](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/wienin-vessat/): (12.7.2013) Olen palannut jo Wienistä. Paluu tapahtui tuulenpuuskien, sadekuurojen ja ylipainoisen matka-arkun kanssa. On kuvaavaa, että lentoasemalla kun heitin pois huonot ja painavat kengät, heitin myös hyvän ja painavan kirjan. Gerhardt Rothin Wien- esseet olivat ehkä psyykkisesti liian painavaa matskua, joten heitin tuon viisisataasivuisen pois, ja nyt joudun tilaamaan sen netistä. Sen sijaan luen Thomas Bernhadin uutta käännöstä Vanhat mestarit, joka sijoittuu Wienin Taidehistorialliseen museoon. Bernhadin tapaan katkera ja kitkerä päähenkilö istuu joka toinen päivä museossa tietyllä tuolilla katsomassa tiettyä vanhan mestarin maalausta. Tintoretton Valkopartaista miestä ei kuvailla, silti sen kautta päähenkilö jakaa näkemystään ihmisen kohtalosta ja eritoten omastaan. Bernhardin [&hellip;]
- [Kahvila Eileen](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/kahvila-eileen/): (5.6.2013) Oli mukava istua Eilesissa kirjoittamassa, en ole käynyt kahvilassa aikoihin, koska miespuolinen ravintolapäällikkö oli niin ylimielinen ja reviirillään pullisteleva. Nyt häntä ei näkynyt, ja muistin taas miten erinomaiset ja ennen kaikkea eri kokoiset looshit sielä on. Kunhan ne löytää wieniläispöytien takaa. Yleensä loosheista syntyy ylileveä ja raskas vaikutelma. Eilesissä on toisin, keveys ja kapeus on näiden looshien valtti. Ja kun turvallisuuden tunnetta antava yhden hengen looshi löytyi, eräälainen aikuisen syöttötuoli siis, olin onnellinen. Kahden hengen loosshissa etuoikealla näkyi tyypillinen alkuillan asetelma, lautasen yli menevä pitkä makkara, sinappiruiskaus, ämpylä ja tuoppi sekä mies. Sama kattaus toistui vastapäätä, paitsi istuja oli [&hellip;]
- [Jazzklubi Porgy&Pess](https://rniemip.ma-pe.net/alt-wien-mieluisin/jazzklubi-porgypess/): MAHTAVA BANDI MUTTA LIIAN SUURI TULKITSIJA (27.04.2013) Wienin paras jazzklubi on Porgy&amp;Bess, mene sinne sanoi Anu blogikommentissaan, ja hetihän minä menin. Hän sentään tuntee Wienin pitkältä ajalta. Päätökseen vaikutti myös se, että bändin soitinvalikoimassa oli lupaavasti harmonikka, jonka myötä rytmejä voi hidastaa sanottiin tiedotteessa, lisäksi värikkyyttä tuovat viulu ja fagotti tavallisten jazzvälineiden lisäksi. Bändin soitto olikin sellaista, että avasin kaikki vastaanottimeni. Toisaalta en ymmärtänyt ollenkaan paikallisten makua laulun suhteen, sillä jokseenkin vaivaannuttava ”tulkitsija” piti stagea omanaan, niin että bändi pääsi valloilleen liian harvoin. Ablodeista päätellen vain minä ja edessä istuva amerikkalaisnainen olivat kummissaan kapeaskaalaisen laulusolistin suosiosta. Kummallista, yleensä tällaiset suuret [&hellip;]
- [Sade ja muistiinpanot](https://rniemip.ma-pe.net/sade-ja-muistiinpanot/): Vesisadetta voi verrata unohtuviin muistiinpanoihin. Erityisesti sellaisiin, joita kirjoitetaan epäselvästi, joita kenenkään ei ole tarkoitus lukea. Kirjaimet voisivat mainiosti sulautua toisiinsa, teksti muuttuu arvailtavaksi, vain joitain sanapareja hahmottuu sieltä täältä,  niin Miksi kirjoitan vaikka en saa edes selvää käsialastani ? Luen artikkelia, jossa käsitellään muistiinpanojen kirjoittamisen kulttuuria. Kaikki se kirjoittamisen harmaa alue &#8211; se mikä ei ole fiktiota, ei journalismia, eikä tiedettä &#8211; on suurimmaksi osaksi byrokratian rutinoimaa. Inhimillistä kokemusta kirjautuu sinne varsin vähän. Tarkoitukseni on laajentaa muistiinpanojen kirjoittamista ja tehdä siitä tapa hahmottaa kaikenlaista kuultua.  Mikei muistiinpanojen kirjoittaminen voisi olla keino osallistua etäältä tilanteeseen. Ikään kuin sadekatoksesta tapahtumia seuraten. [&hellip;]
- [Mitä tuomen tuoksu tuokaan ?](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/mita-tuomen-tuoksu-tuokaan/): Tuomet tuoksuvat kampuksen mäellä. Olemme tulleet siihen vaiheeseen kesää, jolloin ilmassa on jotain ylimääräistä ja vielä toteutumatonta. Lauseideni väliin jää pitkiä taukoja. Aamulla luin Blanchon esseitä (The Work of Fire) , ja vähitellen alan ymmärtää, miksi ranskalaiset filosofit saavat niin paljon ilmaistua tuon &#8221;poissaolon&#8221; käsitteen avulla. Blanchot kirjoittaa &#8221;inspiraatiosta&#8221; eri tavalla kuin yleensä. Se on tila, jonka kokee ihminen, josta on vasta tulossa kirjoittaja, hän kokee etukäteen sen tekstinsä, jota ei vielä ole kirjoittanut. Inspiraatio, teksti häilyy jossain lähettyvillä, mutta vielä sitä ei ole kirjoitettu. Inspiraatio on tavallaan etiäinen, joka kajastaa jostain ei-olemassaolevan alueella. Ydinasia on se, että inspiraatio on [&hellip;]
- [Kukat menestyvät parhaiten mielikuvina](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/kukat-menestyvat-parhaiten-mielikuvina/): “Tulpaaninsipulien hinnat kävivät niin korkealla, että pörssi romahti.” Tämä lause miellyttää minua monestakin syystä, kukka voi keikauttaa talousjärjestelmän. Hollannin tulppaani-imperiumin nousu joskus 1670-luvulla on tunnettu ihmettelyn aihe, ja halutuin tulppaanin sipuli maksoi omaisuuksia. En tiedä miksi tulppaanin mukulat tulivat pörssissä vimmatun keinottelun kohteeksi. Ehkä Hollannin kuuluisat tulppaanipellot ja leikkokukkien markkinat ovat syntyneet silloin. Nyt mukulakukkien massatuotanto levittää sen kaikkialle. Tänään itseasiassa näin keltaisen tulppaanin kukkivan erään vajan takana tunkiossa, ehkäpä pois heitetty, kertakäytöisen pääsiäiskorin mukula oli herännyt henkiin. Tulppaani mukuloineen on niin maskuliininen. Sekö sai Amsterdamin pörssin niin kiihdyksiin. Raija Paansen Maria Maattoman elämät  -romaanissa (1999) on kuvaus siitä, kuinka [&hellip;]
- [Jos kaikki on voikukan varassa](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/): Voi olla, että tämä maailma ei pysyisi pystyssä, jos voikukat katoaisivat. Raivon valtaan joutuneet lapset repisivät orvokit maasta. Mistä koota leikkivoita. Mistä tehdä silmät. Ei kesää. Ei kiskaisua, jolloin ontto varsi poksahtaisi, ei hapanta maitoa, ei keltaista, ei lapsenkukkaa, jota kuljettaa kädessään kunnes unohtaa se jonnekin. Pelkkä ajatuskin lisää haluttomuutta. Ei syytä katsella niittyjä ja penkka, tienvartta. Maailma on aina ollut kaikkein turhimpien asioiden varassa, niiden kadotessa kaikki on menetetty. Dandelions and Civilization MUITA ALKUKESÄ -TEKSTEJÄ Tulppaanin kovapintainen kauneus Korvasieni, myrkkynänni Mitä tuomen tuoksu tuokaan ? Kukat menestyvät parhaiten mielikuvina Sade ja muistiinpanot Nauttia kesästä ja panostaa kurkkuun Kirkaslieminen kesäkeitto [&hellip;]
- [Tulppaanin kovapintainen kauneus](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/tulppaanin-kovapintainen-kauneus/): Piirtämistä harjoitellaan usein kukkien avulla, miksi ei myös kirjoittamista. Michael Pollen tulkitsee varsin tyylikkäästi tulppaanin &#8221;kovapintaista kauneutta&#8221; ja seesteisyyttä teoksessaan Halun kielioppi, maailma kasvin näkökulmasta, 2002 Tulppaanin puhdaspiirteinen, terhakka varsi kannattelee yksittäisen kukan puhdasta muotoa korkealla ilmassa, kaiken epävarman ja muutoksenalaisen maan yllä. Tulppaaninkukat kelluvat tyyninä sekasortoisen luonnon yläpuolella. Tulppaanien kuihtuminenkin tapahtuu arvokkaasti. Kuihtunut ruusu muuttuu rumaksi, pioni käytetyn nenäliinan näköiseksi, mutta tulppaanin kuusi terälehteä vain putoavat, usein kaikki yhdellä kertaa.&#8221;
- [Miten käy aistimiskyvyn ?](https://rniemip.ma-pe.net/kun-inhimillinen-jaa-taakse/miten-kay-aistimiskyvyn/): Kiista siitä, onko uudesta mediasta tullut aistiemme jatke, vai onko se johtanut aistimiskykymme ambutaatioon – sen tuntuu yhä ratkaisemattomalta. Multimedia antaa meille aisti-yhteyden laajemmille alueille, kuin vain välittömään elämänpiiriin. Voin sykpen avulla jutella kasvotusten kaukana olevien kanssa, voin tarkkailla jäiden tuloa kauas mökkijärvelle ja suunnitella talvikatiskan laskemista. Toisaalta elämä näyttää siirtyeen skreenille. Aistien ambutointi vaikuttaa myös vakuuttavalta. Ihmiset tuijottavat mobiilejaan, padejaan ja läppäreitä, kuulokkeet päässä, irrallaan välittömästä ympristöstä. He ovat poissa täältä, eivätkä kuitenkaan yhteydessä kehenkään. Uponneena toistokoneisiin, looppeihin, jossa automaattinen kuva, musiikki tai uutisvirta kiertää ja toistuu. He ovat poissa täältä, aistit sidottu toistovirtaan, eivät siis missään muuallakaan. Arthur [&hellip;]
- [Kun inhimillinen jää taakse ?](https://rniemip.ma-pe.net/kun-inhimillinen-jaa-taakse/): On olemassa toinen elämän virta, online tai reaaliaikaisuus. Virta, joka muodostuu välittömän läsnäolon hetkistä, ja joka alkaa olla jo niin laajalle levinnyttä että se rinnastuu tähän ensimmäiseen elämänvirtaamme. Olemukseltaan digitaalinen syke ei suoranaisesti ole elämää, se tulee elämän virraksi vasta kun se asettuu suhdeverkkoon ja sosiaaliseen todellisuuteen jota me elämme. Vasta kun digitaalinen koodi saa aikaan lumoavan tehokkaasti toimivia apuvälineitä siitä tulee osa meidän elämän virtaamme. Ensin nämä apuvälineet paransivat ja helpottivat kaikkien niiden elämää, jotka suostuivat online-yhteyteen näiden laitteiden kanssa, ja vähitellen ne reaaliaikaisuuden kautta luovat uuden todellisuuden. Arthur Kroeker tarkastelee sitä, kuinka digitalisoituminen kaappasi tulevaisuutemme. Exits to posthuman [&hellip;]
- [Sana, grafiikka ja huomiotalous](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoittaminen-ja-huomiotalous/sana-grafiikka-ja-huomiotalous/): Richard Lanham katsoo, että verkon huomiotaloudessa uudella tavalla käytetty sana asettuu jonnekin mainostekstin ja kokeellisen runouden väliin. Ekirjaan hän ei usko vaan katsoo, että se jäljittelee vain perinteistä kirjaa, eikä vastaa audiovisuaalisuuden haasteeseen. ”The current e-books offered to public ignore the fundamental changes electronic text brings with it”.Sanoilla ja kirjoituksella on Lanhamin mukaan mahdollisuutensa äänen ja kuvan rinnalla, vaikka ne ovat luonnollisen maailman elementtejä toisin kuin abstrakteista merkeistä koostuva kirjoitus. Kirjoituksen tulee Lanhamin mukaan asettua tähän digitaaliseen ilmaisutilaan, sen tulee liittoutua pääasiassa visuaalisten ilmaisumuotojen kanssa. Lanham esittelee jokseenkin kiinnostavalla tavalla typografisen runouden ja katsoo että sitä kautta löytyy vaihtoehtoja mainosten [&hellip;]
- [Luovuus, kriittisyys ja huomiotalous](https://rniemip.ma-pe.net/kirjoittaminen-ja-huomiotalous/luovuus-kriittisyys-ja-huomiotalous/): Tekstin tarkastelu kuuluukin samaan prosessiin, kuin luova työskentely. Tekstinkäsittelyn aikana olisi virhe erottaa refleksiivinen tekstin tarkastelu erilliseksi alueekseen sanoo Richard Lanham kirjassaan Attention Economy, Style and Substance in the Age of Information (2006). Prosessikirjoittamisessa on aiemmin korostettu luovan työn ja reflektiivisen tarkastelun eroa: kirjoituksen valmiiksi hiominen estää luovan prosessin. Tähän on vaikuttanut aikaisemman kirjoitusteknologian hitaus. Virheettömän tekstin kirjoittaminen kirjoituskoneella oli tarkkaa työtä, ja sellainen on luovan prosessin täysi vastakohta. Tekstin käsittelyn aikana kaikki korjailu on huomattavasti nopeampaa, ja vaikka korjailu yhä hieman hidastaa luovaa tuotteliaisuutta, niin sen voi väittää olevan vain hyvää vastusta luovassa prosessissa. Tekstinkorjailu ei siis ole samalla [&hellip;]
- [Sekoilua kesäyössä 1909](https://rniemip.ma-pe.net/kesalukija-on-ylta-paalta-ravassa/sekoilua-kesayossa-1909/): Yli sata vuotta sitten Jyväskylässä, vuonna 1909,  Joel Lehtonen sekoili Keski-Suomalaisen kesätoimittajana.  Hän otti kuppia Rantapuiston ravintolassa ja oli kirjailijanuransa pohjalla. Sitä hänelle tarjosivat niin A Kordelin kuin Y Blomsedt.  Kerran kesällä -romaanissa he ovat mukana, mukana on myös eräänlainen omakuva Lehtosesta itsestään falskina tapauksena – nimellä Lauri Falk. Esa Sironen kertoo tuosta Joel Lehtosen kesästä Suur-Jyväskylä -lehden artikkelissa 13.6. Lehtonen kuvaus kesää jyväskyläläisen kartanon verannalla. Edellisenä yönä Falk oli kiivennyt kännissä talon ullakkohuoneeseen, erästä tuohikulttuurintutkijaa herättelemään, alhaalla muu Rantapuiston ravintolasta tullut seurue hoilaili laulujaan. No, talon pulska emäntä sieltä säpsähti hereille ja säikähti pahan kerran. Seuraavana aamuna tehtiin anteeksipyyntöä, [&hellip;]
- [Hurja lumijuoksu](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/hurja-lumijuoksu/): Kuinka kauan avojaloin voi seisoa lumessa, voiko hangessa juosta kokonaisen tunnin ilman kenkiä? Se oli lähtötilanne veljeksillä, kun he seisoivat yöllä lumessa Impivaaran mökin palavien raunioiden äärellä ja päättivät juosta lumisen metsän läpi kotitalolle. Paleltuvatko jalat, leviääkö kuolio niin, että veri ei enää jalkoihin palaa? ”Mutta onpa siinä tallukkamme naurishautana, ennen kuin seisomme Jukolan tuvassa.” Jäätyneet nauriit ovat puuroa sulaessaan. Tosin veljesten jalkapohjat olivat karaistuneet ja paksunahkaiset. Kesällä ei pidetty kenkiä, ja talvellakin kipaistiin naapuriin paljain jaloin. ”Olivatpa veljekset myös kylmän tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heidän nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljain jaloin, [&hellip;]
- [Kuinka jään pinta rasahtaa kun se rikkoutuu](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/kuinka-jaan-pinta-rasahtaa-kun-se-rikkoutuu/): Mitä ajattelit kun näit ihmisiä kävelylläsi? En mitään erikoista, ehkä mieleni teki tönäistä tai ainakin hipaista erästä risteyksessä seisovaa miestä. Hän tuntui kilpailijalta. En ajatellut murhaa, ajattelin jään pinnan rikkoutumista ja kuinka elävä ihminen säpsähtää, jos tönäisee. Hän näytti siis jähmettyneeltä ? Ajattelin, kuinka kauniina tuokin voisi kulkea maisemassa, jos hän pukeutuisi kuin puu ja liukuisi luistimilla. Entä hopeansiniseen toppa-asuun pukeutunut nainen, joka tuli sinua vastaan? Hänen ulkoiluvaatteidensa kahinassa on jotain kammottavaa. Olet siis lakannut tervehtimästä häntä. Minulla oli lunta kengässä, ajattelin vain sitä miten kauan menee ennen kuin kosteus alkaa tuntua sukan läpi. Samalla muistin lämpimän voileivän, sulaneen juuston, [&hellip;]
- [Talvinen siesta](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/talvinen-siesta/): Lumipeitteet sisältävät kummallista lämpöä. Kun aurinko nousee hieman ennen keskipäivää, hangilla voi havaita pinkkiä hehkua. Ilmamassat tasaantuvat miinus kymmeneen, asettuvat vaakatasoon. Peitteiden puhtaus, esimerkillinen petaus jonka hangella havaitsee, kutsuu loikoilemaan. Siitä on kauan, kun minun kohdallani tuo tapa lopetettiin. Kapaloituna peitteisiin, tutti suussa ja posket rasvattuina olen minäkin nukkunut lastenvaunuissa kuistilla. Talvinen siesta ei siis ole pelkkää kuvitelmaa. Tosin se mikä ikkunasta näyttää kuohkealta, ei ole lumivälly, jonka aloittelija voisi kääriä ympärilleen. Se painuu, kovettuu ja hohkaa kylmyyttä. Lumi ei lämmitä, mutta onneksi se on kuivaa, sen kanssa voin tehdä sopimuksen. Voin hankkia valkoisen makuupussin, maastoudun, pidän oman lämpöni ja [&hellip;]
- [Talvikarnevaaleissa 1600-luvulla (Woolf)](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/talvikarnevaaleissa-1600-luvulla/): Voihan sitä haaveilla, koska kummempaa laskiaisriehaa ei ole tiedossa. Virginia Woolfin Orlandossa on huima talvikarnevaalien kuvaus, ja hyvää haaveellista ainesta. Kuvittelen 1600 –luvun barokkimaisia naamiaisia, jonka hurjaan kielelliseen pyörteeseen kaltaiseni renessanssintarkkaa kieltä käyttävä ajattelija joutuu. Thames –joki on jäässä, lumet on lakaistu; joki on koristeltu huvipuistoksi. Ilmapalloja, jäätyneitä ruusuja, nuotioita, olen Orlando, ja luistelen kunnes näen jotain ihmeellistä: olennon jolla oli housut vaikka hän näyttää naiselta. Muuten hän on pukeutunut kokonaan osterinväriseen samettiin, jota reunustaa jokin tuntematon vihertävä turkis. Tuo kaikki vaikuttaa minuun metaforisen myrskyn tavoin, se kalustaa sieluni uudestaan, niin että minua ei voi enää kutsua kohtuullisten ilmaisujen hovimieheksi. [&hellip;]
- [Itkijät, köyhä karnevaalibandi](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/itkijat-koyha-karnevaalibandi/): Miehet perustivat bändin karnevaaleja varten, se oli tapana espanjalaisessa Benalupin maalaiskaupungissa vuonna 1966. Bändin nimi oli Los Llorones, Itkijät. Tarkka kuvaus ryhmästä ja sen lauluista on teoksessa Jerome Mintz Carnival Song (1997). Bändi kierteli karnevaali -aikaan kaupungilla talolta toiselle ja laulaa kupletteja, perinteisiä karnevaalilauluja jotka oli sanoitettu paikallisten tapahtumien mukaan. Tosin heillä ei ollut kitaroita eikä muita soittimia kuin bassorumpu, helistin sekä kazoot. Bändin johtajaa sanottiin yksinkertaisesti Suutariksi työn takia. Basorummuissa oli mies nimeltä Ranskalainen Paahto. Naiseksi pukeutuneet hahmot porukassa olivat isä ja poika, Filip Apina ja Apinan Poika. . Heillä oli yllään perheen emännältä saadut mekot. Yhtyeen jäsenet olivat [&hellip;]
- [Maatyöläinen, campesino](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/maatyolainen-campesino-2/): Nyt iski halu olla campesino ! Ollapa vihainen ja hilpeä campesino, maatyöläinen jossain pienessä portugalilaisessa maalaiskaupungissa, näin helmikuussa, karnevaalin aikaan. Ensimmäiset kevätsateet ovat tehneet pellot liejuisiksi ja mutapalloja mulla on juuttikassissa, ilmaan heiteltäväksi. Ennen maatöihin joutumista  juhlitaan kunnolla, mä soitan rämppää bändissä,naureskellaan ja lauleskellaan,  kierrellään talosta taloon. Mä teen kukkoeleet aina rikkaitten paikkojen kohdalla. Olisipa vuosi 1966, jolloin kaupungissa ei ollut kuin yksi traktori, ja kahta lajia viiniä, ei kituutettu. Silloin  yhdistys jakoi köyhille ilmaiseksi sikoja, ja me laulettiin: Se hieno päivä, hoilaa, hoilee kun sikoja jaettiin köyhillee ! Yks meistä ei nukkunutkaan ihmeissään se hoki vaan .. &#8221;Mulla on [&hellip;]
- [Ihmispyramidina olemisen tunne](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/ihmispyramidina-olemisen-tunne/): Pyrkimys nousta ihmispyramidina mahdollisimman korkealle on tietynlainen tunne. Toinen toistensa hartioille ja selkään asettuminen on ihmisvilinän pysätetty ja kiteytynyt muoto. Espanjalaiseen karnevaalikulkueeseen kuuluu castellers, pyramidilaiset. Ihmiskeko saattaa muodostua sadankin hengen pyramideja, mukana täytyy olla mahdollisimman monenlaisia ihmisiä, Painavimmat asettuvat alle, ja kun paino jaetaan mahdollisimman laajalle. Ylimmäksi nostetaan tietysti lapsi, mutta ei mitään pienokaista vaan mieluusti jo hieman venähtänyt, murrosiän kynnyksellä oleva poika. Karnevaali -sana tarkoittaa jossakin yhteydessä sekoitusta, moninaisuutta. Ihmispyramidi on tällainen sekoitus. Karnevaalikulkueessa kaikkien sekoittuminen on täydellistä: pyhimykset ja paholaiset, kääpiöt ja jättiläiset, sekä rivot että siveät, riehaantuneet ja melankoliset, metelöivät, myös juhlallisesti kynttilöiden kanssa etenevät ja vaikenevat [&hellip;]
- [Kolme sanaa kerrallaan](https://rniemip.ma-pe.net/3-allegoriset-adventit-kolmas-pistoke/kolme-sanaa-kerrallaan/):  Improvisointi, johon osallistui 5-6 kirjoittajaa Facebookissa joulun alla 2008. Kukin vuorollaan sai lisätä tarinaan kolme sanaa kerrallaan. Oli pimeä, kompastuin mustaan jätesäkkiin käytävässä. Mieleni valtasi kauhu, oliko koirani siinä vai kotiin unohtamassani matkalaukussa? Ilman vesikuppia? Kauanko eläin hoitaisi asioitani ilman taskukelloa? Se oli äitini perintö. Musta joulu laskeutui jätesäkin tavoin yllemme ilman toivoa. Minä sytytin valot uudestaan rappukäytävään. Säkissä oli tekokuusi, haalistunut mutta sopiva. Kun sahasin sitä, oravat juoksivat ympäri levollisine koipineen, nuo kahdeksan lastani. He torkkuvat hetken taskussa ja lähtevät kohta puremaan sydänlankoja pieniltä maagisilta sähkökävyiltä. Odottelen kunnes oravat palaavat ja hohtavat sähkönpunaa valoisaan yöhön. Voi tätä joulun riemua [&hellip;]
- [Adventti ja toisenlainen kuvittelu](https://rniemip.ma-pe.net/adventti-ja-toisenlainen-kuvittelu/): Kun yritän maallistaa näitä adventin teemoja, huomaan että tänään tulisi miettiä toivon heräämistä ja haaveilua. Yleensähän mielikuvitusta pidetään sellaisenaan hyvänä ja luovana kykynä. Itseilmaisua sellaisenaan pidetään hyvänä “paineiden purkamisen” tapana. Mutta eikö kaikki tällainen itseilmaisu ole menneistä tapahtumista syntyneiden mielikuvien esille tuomista ja samalla niiden valtaan jäämistä. Se mielikuvitus, mikä on vanhojen toiveiden uudelleen lämmitämistä on myös turhien toiveiden kehittelyä ja niistä olisi syytä vapautua. Adventti on kuvittelua joka perustuu toivoon uudesta, mutta koska tavallinen mielikuvitus on taipuvainen purkamaan vanhaa mielikuvasta, adventti on myös henkilökohtiasen muodonmuutoksen aika. En halua erityisesti suositella adventti -kirjaa, koska luen sitä toistaiseksi vain paremman puutteessa. [&hellip;]
- [Imurille kolmas pistoke](https://rniemip.ma-pe.net/3-allegoriset-adventit-kolmas-pistoke/imurille-kolmas-pistoke/): Kolmas adventti ja onnistun aloittamaan siivouksen. Lattialla lojuu jatkojohto, jonka rasiassa on neljä pistoketta. Imuri on toiminut huonosti, se on pölissyt. Olen vaihtanut pussin, ja olen tarkistanut, että kaikki osat ovat oikeinpäin, mutta ei, en ymmärrä miksi se on levittänyt pikemminkin kuin imenyt pölyä. Paras pölynimuri-allegoria minkä muistan on Raymond Carverin “Kulkukauppias”–novellissa. Siinä oli kotonaan nyhjäävä kirjailijan alku, joka romaanissaan ei ollut päässyt tarpeeksi konkreettisiin asioihin kiinni. Ovelle ilmaantui kulkukauppias, joka tuli puoliväkisin sisälle antamaan imurointinäytettä. Ensin kirjailijan piti imuroida omalla imurillaan olohuoneen matto. Kauppias oli laittanut vehkeseen uuden valkoisen suodattimen, josta näkisi kuinka roskaa kertyy. Siitähän tuli runsaasti. Sitten [&hellip;]
- [Makujen herättämisen kolme vaihetta](https://rniemip.ma-pe.net/3-allegoriset-adventit-kolmas-pistoke/makujen-herattamisen-kolme-vaihetta/): Kuinka kauan täytyy odottaa? Miten kauan vielä esiruokia,ennen kuin saadaan herkutella ? Ruokakulttuuriin liittyvä versio adventista on juhla aterian lähestymisen kolmas vaihe – etenemisen järjestys, missä ollaan menossa viljan ja juuresten jälkeen. 1. Hyvä puuro on ensimmäisen adventin. Riisipuuro on  maidossa hauduttamisen myötä tullut suomalainen. Puurossa voisi toki maistua enemmän seimen pohja, kokojyvävehnä tai speltti, sekä maidon imetys ja imeytyminen. 2.Toinen adventti on uunijuuresten. Hienoisesti  maustettujen, öljyttyjen, niin etteivät ota porkkanan, punajuuren, lantun paikkaa. 3. Kalasäilykkeet, suutarinlohi, maustesillit, savustetut muikut marinadissa… Voidaan myös ajatella että adventti ei ole pelkästään viivytetty menu, vaan aistien herättämisen kolme vaihetta. Renessanssikokki, gastronomi Billat-Savarin kiinnitti [&hellip;]
- [Kolmas karva olkoon merkkinä](https://rniemip.ma-pe.net/3-allegoriset-adventit-kolmas-pistoke/kolmas-karva-olkoon-merkkina/): Kolmas saapumisen adventtikynttilä on putkahtanut yllättävältä taholta! Merkki suuresta saapumiesta on finninaamaisen pojan leuassa, sen kolmantena karvana: &#8221;Yhtenä aamuna he heräävät märästä vuoteestaan, pää, penis, kädet ja jalat ovat kasvaneet isoiksi ja ääni on muuttunut.&#8221; Sitten pojista tulee lainsuojattomia, kaikkien muiden halveksimia, tulee henkisen romahduksen vaihe, kauhea aika. Koulussa räyhätään ja kotona ollaan huonotapaisia. Mutta pelkästään se, että asia huomataan on evankeliumin arvoinen asia: sunnuntaihesarissa aiheesta oli kolmen sivun teema, jonka ideana oli se että &#8221;Suomesta puuttuu poikapedagogiikka&#8221;. Muistan hyvin omat kauheat vuoteni. Tuntui kuin minua olisi vainottu kaikkialla; vihasin aikuisia ja huijasin heitä niin kotona kuin koulussa. Olin lainsuojaton [&hellip;]
- [Ensimmäinen soitto -odotus alkaa](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/ensimmainen-soitto-odotus-alkaa/): Onko kirjoittajaa joka pystyisi kirjoittamaan pyhimyksen elämästä, jos ei pysty näkemään ketään kanssaihmistään sellaisena. Vai onko toisen näkeminen pyhimyksenä haitallista, epärealistista, kuten ennen sanottiin ? Olga Tokarczukin romaanissa Päivän talo, yön talo(2004) kerrotaan mm. legenda pyhimyksestä joka sai naisen kasvojen tilalle Kristuksen kasvot ja parran. On johdonmukaista, että romaanissa kerrotaan myös legendan kirjoittajasta, munkista joka halusi olla nainen. On johdonmukaista, että kirjoittaja on muuttumassa sen naisen kaltaiseksi, josta kirjoittaa. Samalla tavalla munkki on muuttumassa Kristukseksi, jonka legendalle hän on omistautunut: &#8211; Mistä sinä tiedät tuon kaiken, abbedissa kysyi lukiessaan ensimmäisiä sivuja. Mistäkö hän tiesi? Hän ei tiennyt mistä. Sellainen tieto [&hellip;]
- [Kolme käpälän jälkeä](https://rniemip.ma-pe.net/3-allegoriset-adventit-kolmas-pistoke/kolme-kapalan-jalkea/): Jänis vilahti hurjaa vauhtia parvekkeen alta, se oli levännyt siellä, ja sieltä se ampaisi. Lumeen jäi kolme painaumaa kerrallaan, vaikka neljällä  se viiletti. Kolmas adventti, päivät kiitävät, ja huomaamatta mukana kulkee jo neljäs käpälä. Saapuminen, lähestyminen, tuleminen, ill arrive, adventum ..  liikennöinti kiihtyy, jarrutusmatkat pitenevät, joulu lähenee.
- [Yksi kärpänen ja kadonnut asia](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/yksi-karpanen-ja-kadonnut-asia/): Ensimmäisen adventin merkiksi olen valinnut kärpäsen, joka havahtui horteestaan, kun toin ulkovarastosta vanhoja muistikirjoja.  Tällainen horteesta herännyt on joulukärpänen, kuten mummoni sanoi, sen pörinä ikkunaa vasten oli hyvä merkki. Muistan kuinka saunoimme mummon kanssa, kauan kauan sitten, nokisessa saunassa jonka pieni ikkuna oli sekin mustunut. Kynttilä ikkunalla antoi hieman valoa, heijastui neljän pienen ruudun muodostamasta ikkunasta. Kärpänen surisi ja kopsahteli ikkunaa vasten. Se oli niin yksin, ainoana lajissaan. Aivan kuin se olisi joutunut väärälle puolelle ikkunaa ja yritti nyt päästä takaisin. Nyt mietin mitä mummo sanoi minulle, se oli elämänohje, jonka minun piti painaa mieleeni, mutta jota en millään muista. [&hellip;]
- [Tähti ja lähde](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/tahti-ja-lahde/): ”Illalla kun kaikki paneutuivat yöpuulle, menin ulos jurtasta ja lähdin kävelemään lähteelle. Jokin veti minua sinne, halusin olla hetken yksin. Tähdillä oli ahdasta taivaalla, taivaanrannalla ne pyrkivät aivan maahan kiinni. Monet niistä ja kenties kaikki pääni päällä riippuvat tähdet mahtuivat ihmeellisellä tavalla lähteeseen, kuvastuen tuosta pienestä silmäkkeestä, joka nyt näytti pohjattoman syvältä. Ne loistivat ja tuikkivat vedessä, olisin voinut ammentaa niitä ja heitellä liekehtiväksi röykkiöiksi rannalle. Siellä missä puro juoksi, ne virtasivat yhdessä sen kanssa ja hajosivat sirpaleina kiviselle pohjalle. Mutta siellä missä vesi lepäsi hiljaa ja miettiväisenä, ne olivat yhtä säteileviä kuin taivaalla, ja minä ajattelin, että lähde muistuttaa [&hellip;]
- [Hän tähdensi, sinun tähtesi, meidän tähtemme](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/han-tahdensi-sinun-tahtesi-meidan-tahtemme/): „ ..katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat „Missä on äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” (Matteus 2.) Filosofi Hand Blumenberg (Die Vollzächlihkeit der Sterne -97) kirjoitti, että Matteuksen evankeliumissa kohtaa kaksi vastakkaista asiaa tähdet ja kirjat. Tähtitaivas oli herättänyt idästä tulleiden maagikkojen (magoi) huomion, ja saman asia oli herättänyt myös temppelissä kirjoihin syventyneiden (grammateis) huomion. Myös kirjat todistivat että oli syntynyt uusi kuningas – „sillä niin kirjoitettu oli”. Tämä on ensimmäinen kerta kun „pakanatiedolla” oli merkitystä kristillisessä historiassa. Ilman taivaan tuntevia maagikoita, jotka olivat huomanneet uuden tähden, [&hellip;]
- [Taivassaukeama](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/taivassaukeama/): Emme ehkä näe taivasta vaikka kuinka tähyilemme sineen.Ehkä meillä on vääränlainen katse, ja taivas on sulkeutunut meiltä. Ehkä viimeinkin pitäisi opetella lukemaan toisin: hartaasti kääntää sivua, niin että joskus yllä olisi taivasaukeama.
- [Taivaannasta](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/taivaannasta/): ”Siinä se Otava roikkuu ja makkaa taihvaala ko ruunanraato. On siinä taihvaankannela muitaki taivaannastoja mutta eihän niitten nimiä tiiä ko tähtiherrat. Setä praatasi kerran, että ko hän oli ollu poikanen niin sinne hänen synnyinkothoon oli tullu oikein etelästä kaksi nappilakkista herraa. Nolit sanohneet, että olit kaottaneet yhen taivaannastan ja olit sitä hakemassa. Olit jutahneet tuhkalappalaisten tuntureile ja kiikaroihneet pitkälä silmälä Ruijanmerelle päin. Sielä soli se nasta ollu keskelä merta. Herrat olit nostahneet sen takasin taihvaankannele ja nuhelleet kovaäänisesti sitä siinä samala.” Rosa Liksom: Kreisland (1996,92) Yöt ovat pimentyneet, ja joskus muinoin tähän aikaan tähtitaivas tarinoineen tuli esille.  Jostain kumman syystä [&hellip;]
- [Herra Palomar tarkastelee planeettoja](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/herra-palomar-tarkastelee-planeettoja/): Tänään taivas oli hetken aikaa kirkas ja ehdin jo haaveilla tähtivartijan hommasta. Kävellessäni tuntui että minua seurattiin, olin hieman alakuloinen, mutta sitten näin taivaalla kirkkaan Venuksen ja heti tuntui avarammalta ja paremmalta. Calvinon novellikokoelmassa Herra Palomar &#8211; mies jonka nimi viittaa observatorioon &#8211; ottaa lepotuolin ja hakeutuu elokuisena yänä meren rannalle katselemaan tähtiä. Hän ihastelee planeettoja, Marsia, Jupiteria ja Saturnusta. ”Silti Saturnus, tämä alati uusi kappale, tuntuu hänestä nyt yhtä ihanalta kuin ensimmäisenä päivänä ja herättää epäilyksen että Galileo heikolla kaukoputkellaan sai siitä vain sekavan kuvan, se näytti kolminkertaiselta kappaleelta tai kaksisankaiselta palloltam ja kun hän oli vähällä havaita millainen [&hellip;]
- [Saturnus herjattavana](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/saturnus-herjattavana/): Henry Miller herjaa seuraavassa Saturnuska. Teos on matkakuvaus Kreikasta, ja käydessään observatoriossa Ateenassa hän katselee tuota melankolian tähteä ja kiroaa sen: ”Saturnus, samoin kuin meidän kuumme, on suurentavan linssin läpi katsottuna maallikosta vaikuttava tavalla jota tiedemies varmaan vaistomaisesti surkuttelee ja paheksuu. Mitkään Saturnusta koskevat tiedot tai numerot, mikään suurennus ei voi selittää sitä järjenvastaisen kuohuttavaa aistimusta jonka tämän planeetan näkeminen herättää katsojan mielessä. Saturnus on synkkyyden, taudin, onnettomuuden, tuhon elävä symboli. Sen maidonvalkea väri tuo väistämättä mieleen sisälmykset, kuolleen harmaan aineen, haavoittuvat elimet, jotka ovat piilossa näkyvistä, inhottavat sairaudet, koeputket, laboratorionäytteet, katarrin, vuodon, ektoplasman, melankolian hämärän, sairaat ilmiät, painajaismaisen sodan, [&hellip;]
- [Kuu on rumpu](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/kuu-on-rumpu/): Katselin kuuta taas aamuyöllä, kun se kääntyi ikkunani kohdalle. Olin yksin ja heräsin säännölliseen kolkkeeseen, rakasteltiinko naapurissa taas. En välittänyt äänistä, otin kiikarin ja tarkensin kattojen ylle. Koska, kuten kiinalaisessa tarinassa sanotaan, kun katsoo tarkkaan voi nähdä kuinka kuussa jänis rummuttaa kuolemattomuuden rumpua. Minä katselen sitä kiikarilla ja naapurissakin ollaan hereillä.
- [Mies ja kuunkierto](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/mies-ja-kuunkierto/): Voin kuvitella mitä tuo kummallinen mies taas tekee, kun kuu alkaa olla nousuasennossa. Tapasin tuon tyypin eräänä yänä Elisabeth Bishopin runossa; hän oli yksi niitä hahmoja jotka kuutamoyä oli saanut liikkeelle. Tässä runoilijan luomassa maailmassa varjoilla oli keskeinen osa. Kuten taiteilijat kaikki, myäs Bishop tiesi että, jos haluaa kuvata kuun on parasta keskittyä kuvaamaan varjoja. Nyt kaikkialla oli runoilijan pitkäksi venyttämiä varjoja. Mies oli musta nasta kuun alla. Hänen varjonsa oli pieni ja vain nastan hatun kokoinen. Mutta mies itse venyi pitkänä terävänä piikkinä kohti kuuta. Valmiina palvelukseen, kunhan vain joku iskisi hänet kiinni maalitauluun. Mutta kuu on aivan muuta [&hellip;]
- [Maailmansekuntti](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/maailmansekuntti/): Syöksyn taivaalla proosa tallustaa tietä pitkin vailla tajua ikuisuudesta, lukee kunnes loppuu. Minä olen löytänyt runouden, leimahdan tähtenä, ja kun katsot taivaalle näet etten putoa vaan täällä syäksyn yhä, olen maailmansekuntti.. Hans Blumenberg katseli taivaalle ja kirjoitti että kaikki proosallinen liikkuminen on horisontaalista. On vain käänteitä, takautumia ja episodeja. Se on kuin liikkuisi tiellä jossa kaikki on tavoitettavissa ennen pitkää. Katse taivaalle saa proosan tuntumaan yksiulotteiselta: mikä on juonen käänne, mitä sitten tapahtuu. Jatkuva tapahtumien polku ja liike paikasta toiseen saattaa hetkessä paljastua yksitasoiseksi. Se alkaa tuntua jopa paikallaan pysymiseltä, herää kysymys että eikä tässä mitään muuta olekaan, vain kulkemista. [&hellip;]
- [Maailmanaika](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/maailmanaika/): Mistä ihminen saattoi alunperin tietää että on olemassa yleisempi aika, kuin oma subjektiivinen aika, tai sosiaalisen yhteisön aika. Hän ei saanut tätä tietoa vuodenaikojen ja kuun ja auringon kierron ajasta vaan tähdistä. Tähtien aika noudattaa kaikkein laajinta rytmiä, toista rytmiä. Tähtien asemien muutokset noudattavat aikaa joka ei ole meidän aikaamme. Se muuttaa tietoisuuttamme ajasta, suhteemme elämismaailman aikaan muuttuu suhteeksi maailmallemme annettuun aikaan, sen periodisuus on aivan toista kuin ympäröivän luonnon. Hans Blumenberg, Lebenzeit und Weltzeit Kiinnostus taivaanpäiväyksien täsmällisyyteen asettaa ihmisen uudenlaiseen tilanteeseen, jossa aika ei ole enää vain todellisuuteemme rajoittunut dimensio – vaan että niiden määrittämänä mahdollisuudet rakentuvat: orientoituminen suureen [&hellip;]
- [Löyhä tähtivyö](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/loyha-tahtivyo/): Roberto Calasson Kadmoksen ja harmonian häät  saa minut katselemaan uudella tavalla yksinkertaisia ja myyttisiä esineitä: kuten lannevyätä ja tähtirataa. Antiikin maailma oli väitä täynnä: jumalten patsaita vyätettiin, morsan tai uhrihärkä sidottiin. Vyän filosofinen puoli liittyy Calasson kehittelemänä siihen, että kaikki kehämäiset koristeet ilmaisevat välttämättämyyttä. Niiden takana on myytti Ananken punoksesta, joka puristaa tiukasti ja periksi antamatta maailman ympärystä, näin se kertoo determinoivista laeista eräänlaisina kahleina. Pakko ei kuitenkaan olisi oikeaa kreikkalaisen elämää. Suhde pakkoihin edellyttää tiettyä elämäntaitoa, ja nimenomaan kykyä nauttia suhteellisesta vapaudesta. Niinpä Calasso käsittelee antaumuksella kaikkia hälliä sidoksia kuten seppelkruunuja, kaulanauhoja ja erityisesti Afroditen uumilla olevaa läyhää vyätä. [&hellip;]
- [Joskus kuu oli pyöreämpi](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/joskus-kuu-oli-pyoreampi/): Viimeyänä kuu loisti ikkunasta, nosti sisäisiä nesteitä ja antoi levottomia unia. Samalla minussa vallitsi iditootin varmuus siitä, että tämä olisi sama kuu kuin ennenkin. Sama kuu, sama yhdentekevä asia – josta ei enää synny kertomuksia. Aamulla läysin vanhan muistikirjani, jossa oli muutamia kuuta, tähtiä ja taivasta koskevia merkintäjä. Ennen tapani oli näin pakkasten tultua laittaa maata koskeva muistikirja sivuun ja ottaa sen tilalle taivasta koskevat huomiot. Kukat ja tähdethän ovat, ainakin myytin mukaan, joskus vaihdettavissa. Kukkien ja tähtien välissä on nimi Blumenberg, filosofi Hans Blumenberg. Muistiinpanoissani oli huomioita hänen viimeiseksi jääneestä teoksestaan Die Vollzählichkeit der Sterne. Hän kirjoitti, kuinka kuuhun [&hellip;]
- [Jalkani roikkuvat tähdistä](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/jalkani-roikkuvat-tahdista/): Herään pää alaspäin ja jalkani roikkuvat tähdistä. Taivas on avara miinakenttä, se leviää eteeni kimaltavana, kuin portaat jotka voivat räjähtää millä tahansa askelella. Kun roikun noin ja katselen vaarallisia tähtiä, veri alkaa nousta ja jyskyttää päässäni, aivan kuin korvani muuttuisivat turbiineiksi ja huomaan että minun pääni on tähti kuten kaikki muutkin, tyytyväisenä, sanomattoman ylpeää, lainavaloa heijastavana. Anne Weber (oma suomennokseni)
- [Kuu vasemmalla, tähti oikealla](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/): Sain sinä yönä harvinaiset pari tuntia kuun ja tähden seurassa. Maantie sattui kulkemaan ajaessa mukavasti;etuvasemmalla oli täysikuu ja sen vierellä oikealla punainen Mars. Ajelin pientä pikitietä, lankkukuorma auton perässä, kotitilalta Pohjanmaalta kohti Keski-Suomea, suoraan alas etelään – ja kasvoilleni loisti täysikuu. Takana oli täysi päivä ruumiillista työtä, ja uimista sekä saunomista. Kuutamo virkisti, tyytyväisyys levisi mieleeni ja kaikki tuntui jopa hieman juhlalliselta. Sitä juhlallisuutta on ehkä myös tässä kuuhun ja tähtiin liittyvässä sikermässä, kaikkiaan 14 lastua. Lämmin syksyn sää oli tuolloin vuosia sitten saanut kuun hämmästyttävän keltaiseksi. Olin jo monena iltana etsinyt kuuhetkeä: en löytänyt kaupungista kohtaa jonne mennä kuuta [&hellip;]
- [Harmaa suo harmoniaa](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/harmaa-suo-harmoniaa/): Keskellä päivää on hämärää, sumuista, vuorten horisontti&nbsp; piirtyy mustempana, on himmeää ja niin harmoonista. Hämäryys soi, äänteet sointuvat, soihdut sammuu, tummeneva harmaa laskeutuu. Minua väsyttää päivän työ metsässä. Laulan, vedän virttä, en tiedä millä vuosisadalla; valo tulee tulesta ja ylistys kohoaa. En ole kirkossa vaan jonkinlaisessa kellossa tai laaksossa, laulu kaikuu hämärään taivaaseen, ku himmel himmenee. Laulamme latinaksi katolilaista adventtilaulua: ororate caeli desuper et plues nubant iustum. Mutta ymmärrän sen suomeksi: Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä vuotakoot pilvet vanhurskautta. (Jes 45:8) Olen sisällä ikkunan ääressä, on puoliyö ja ulkona sataa vieläkin vettä, odotimme turhaan sen muuttuvan lumeksi. Laulun hämärässä on kirkkaita [&hellip;]
- [Heathcliff katosi tällaiseen pimeään](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/heathcliff-katosi-tallaiseen-pimeaan/): Nykyään Heathcliffin katoaminen yöksi pimeille nummille olivi vielä hämmästyttävämpää kuin Bronten aikoina. Nykyinen valosaaste heijastuu pilvistä niin että nummillakaan ei olisi niin pimeää. Valosaaste estäisi paitsi Heatcliffin tempaukset, myös Bronten kerronnan. Emily Bronten Humisevassa harjussa on aina hämärää ja pimeää. Hämäryyttä ei suoraan kuvailla, mutta sen voi aavistaa. Ihmiset kuulevat ääniä, tunnistavat toisensa vasta takan valopiirissä; he haparoivat huoneistoissa kynttilän kanssa, he eivät näe kuin pienen alueen kerrallaan ja säpsähtelevät alituiseen. ”Menin kutsumaan Heathcliffia mutta en saanut vastausta”. Pelkästään tällaisesta ilmaisussa oletetaan pimeän. Luvussa 9 Heathcliff on kadonnut iltaan. Syntyy mielikuva Chatherinesta joka tulee ulos, kulkee lyhdyn kanssa ja huutelee [&hellip;]
- [Pimeneminen ja arkuus](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/pimeneminen-ja-arkuus/): Se, että illalla pimenee ja aamulla valkenee on maailman yksinkertaisin asia. Tällaisten asioiden kanssa Heidegger on tehnyt uskomattomia filosofisia ponnistuksia. Kreikkalaisten lethe ja a-lehteia sanojen kautta hän onnistui käsittelemään pimenemistä ja valkenemista. Kyse pimeydestä ja valoisuudesta on laajempi kuin vain silmien asia. Järjen valo ja unohduksen yö ovat erityisiä metaforia, ne ovat olemassaolon kannalta niin perustavia, että ne ovat samanaikaisesti sekä mieikuvia että totuuksia. Pimenemisen (lethe) synonyymeja olivat unohtuminen, ei-tietoinen, vaikeaselkoinen, eksyminen ja dementia ym. Että pimenee, että hämärtyy ja valo vähenee merkitseen sitä, että maailma peittyy: “Yö ja päivä viittaavat kätkeytymisen ja paljastumisen tapahtumaan”. Heidegger piti olennaisena sitä, että [&hellip;]
- [Hämärikkö (Juhani Aho)](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/hamarikko-juhani-aho/): Juhani Aho keksi sanan ”hämärikkö” ja antoi sille orfeusmaisen tulkinnan seuraavassa, kokonaan siteeratussa, tekstissä: Juhani Aho: Terve tuloa, talvinen pimeä (1921): Terve tuloa taas, sinä talvinen pimeä, sinä tuttu, rauhoittava hämäryys! Olethan sinä ihana, sinä pohjolan kesäinen päivä, sinä ainainen aurinko, jota kaikki linnut laulavat, jota jokainen runo ylistää; loihdithan sinä lehden puuhun, kukan maahan, teetät terää viljalla ja kypsytät ja tuleennutat; olethan sinä kaikin puolin hyvä ja hyödyllinen ystävä. Mutta sinä olet myöskin ystävä liiaksi lähentelevä, olet tungetteleva toveri, joka aina itsestäsi muistutat ja pakotat minua näkemään kaikki omassa valossasi. Sinä ikäänkuin kehuen kehut kaikkea omaksesi. Järvi, metsä, rannat, [&hellip;]
- [H Ä M Ä R I K K Ö](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/): * Pimeys on lempeää ja varjot ääretöntä syysmetsää. * Kuinka kammottavaksi tämä maailma on muuttumassa, kun se alkaa olla täysin valaistu. Lucifer oli enkeli nimeltään valo, lux, lusis. Se toi valon siunauksen ja sitten kirouksen. Lucifer on kreikaksi phosphoros, fosfori. * Ehkä kirous on se, että valo läpäisee kantajansa. Olet väsynyt ja valojen ärsyttämä, mietit tätä mielekästä työtäsi. Mitkään rajat eivät pitele sitä, vain kiinnostus ja sitoutuminen voi läpäistä ihmisen tällä tavalla. * Jos on valoa se tunkee sisällemme, jos on työtä se ei anna lepoa. HÄMÄRIKKÖ (Juhani Aho) PIMENEMINEN JA ARKUUS HEATHCLIFF KATOSI TÄLLAISEEN PIMEÄÄN PIMEÄSSÄ YSTÄVÄ TUNNETAAN CAMPFIRE [&hellip;]
- [Esineisiin törmäilyä pimeässä](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/esineisiin-tormailya-pimeassa/): ”Päinvastoin kuin ympäröivän maaseudun aukeilla, missä ilta laskeutuu pikkuhiljaa, Waldenburgissa päivä päättyy yhtäkkiä läntisen taivaan imiessä valon sisäänsä kuin viemäriin, samalla tavalla pelokkaan ripeästi kuin luukut vedetään ikkunoiden eteen. Silloin harvalukuiset jalankulkijat alkavat kompastella oluttupien edustoilla oleviin tynnöreihin, hevosvaunujen tykötarpeisiin, mukulakivien reunoihin, harhateille joutuneisiin halkoihin ja jätesäkkeihin. Jokaisen pimeän ulko-oven edessä on mätäneviä jätteitä ja haju kutsuu niiden ympärille koiria ja kissoja ahmimaan niitä. Taivaalta katsottaessa kaupunki on kuin vedessä kelluva kynttilä.” Andres Neuman kuvaa Vuosisadan matkustajan (Tammi 2015, Tarja Härkösen hieno käännös) alkupuolella kaasulyhtyjen ajan kaupunkia ja pimeyden leviämistä. Ja kuin pimeän itsensä synnyttämänä varjoissa piileskelee joku. ”Jo jonkin [&hellip;]
- [Hämärän suppilot](https://rniemip.ma-pe.net/fotosynteesin-jalkeen/hamaran-suppilot/): Suppilovahveroita etsiessä hämärä tulee kovin pian näin myöhäissyksyllä: ja taivaan valoisuus pikemminkin haittaa kuin auttaa suppisten havaitsemisessa sammalten seasta. Miksi sanotaan, että ”pimeä laskeutuu” kun se oikeastaan nousee. Metsässäkin se nousee ensimmäiseksi sammalikkoon, ja kun taivas jää vielä valoisaksi niin hämärä suppisten ympärillä saa ne katoamaan. Jotkut tosin väittävät, että taskulamppusienestys sopii hyvin nimenomaan suppisten etsimiseen. Vaikka sienen lakki olisi väriltään sitä samaa ruskeaa kuin kuolleissa lehdissä, niin jokaisessa suppiksessa on pieni tunnistuspisteensä keskellä lakkia, joka korostuu lampun valossa. Vanhoissa sienissä se on suppilo, ja aivan nuorissa kartio, valokeila nostaa nämä erot esiin. Olen tosin kokeillut taskulampun avulla sienestystä vain [&hellip;]
- [Pimeässä ajatukset laukkaavat](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/pimeassa-ajatukset-laukkaavat/): Ajattelen niitä, joita unettomuus vaivaa, heillä fotosynteesin jälkeen aivokemia kiihtyy. On yö, valon ihmiset ovat makuuhuoneissaan, peittojensa alla ja syvässä unessa. Ulkona on laaja pimeys. Insomnian valtaan joutuneilla ajatukset laukkaavat. He valvovat, jotta me saisimme nukkua. Jos tietäisin, että kukaan miljardeista ihmisistä ei olisi valveilla ensi yönä, en uskaltaisi nukkua. Kuin lapset, jotka nukkuvat levollisimmin, kun tietävät että vanhemmat valvovat, sydänyöllä on palottavaa pelottavampaa koska lähes kaikki olivat unessa. Romantikot, nuo sielun yöpuolen unettomat, olivat aikanaan löytäneet kätketyn reitin tuohon fotosynteesin tuolla puolen olevaan elämään. Sinne ei ollut karttaa, se oli emootioiden tila. Kun päivän rationaalisuus hiipui mailleen, vallalle pääsivät [&hellip;]
- [Poimin lehden, se olikin suppilovahvero](https://rniemip.ma-pe.net/fotosynteesin-jalkeen/poimin-lehden-se-olikin-syppilovahvero/): Jättivahverot keltaisen muovipussin suodattamassa kultaisessa syysvalossa. Halusin mukaan myös sammalta &#8211; en sieniveitseä en keittörekvisiittaa. Kosteikkoa edustava sammal osoittaa, missä ne olivat kasvaneet. Suppilovahverot nousivat paksun rahkasammalen keskeltä kimppuina ja suurempina kuin mitä kangasmaastoista voi löytää. Suppilovahveroita on vaikea huomata: kun muut sienet vaativat kuljeskelua ja etsimistä, niin suppis vaatii huomaamista. Usein olen vain pysähtynyt ja päättänyt, että tässä pitää olla ja niinhän se sitten joskus on. Päätän että tuo lehti on sieni, otan sen ja kun katson kädessäni sitä, yllätyn aina kuinka sieneksi se on muuttunut. Joskus metsäpaikkani ovat olleet tyhjiä,&nbsp; joskus taas aikamoisia hattivatteja juoksemisasennossa puiden alla. Uuden [&hellip;]
- [Kun luonto ei mätäne, vaan hienostuu](https://rniemip.ma-pe.net/fotosynteesin-jalkeen/kun-luonto-ei-matane-vaan-hienostuu/): Fotosynteesin jälkeen alkaa kulttuuri, tarkemmin ottaen käyminen. Ei ole sattuma, että auringon sanotaan siirtyvän rypäleestä viiniin, ja muuttuvan mauksi. Viinimarjasima on jo kypsymässä, vain viisi litraa, yritän tehdä siitä mahdollisimman&nbsp;mietoa niin, että alkoholi olisi vain lisäämässä makua ja säilyvyyttä. Huomasin tosin, että siman maussa on vetisyyttä, etikkapöpökin siellä aloittelee, joten kovin pitkään ei simaa voi säilyttää. Omenasiideriä saa jo tehdä, odotan vain hetkeä joka&nbsp; virittää asian: sopivan pieni käymispullo tai sangollinen omppuja joille pitää tehdä jotain. Ihailen taas sitä, miten pitkällä antiikin kreikkalaiset olivat. Heille kulttuurin synty oli käymisessä, viinissä, joka auttoi kestämään fotosynteesin jälkeistä aikaa kunnes&nbsp; keväällä aurinko aloittaisi [&hellip;]
- [Fotosynteesin jälkeen](https://rniemip.ma-pe.net/fotosynteesin-jalkeen/): Vihreän ja aktiivisen valosta elämisen jälkeen alkaa vähitellen tapahtua jotain muuta. Pimeän ja hämärän terveellisyys ei perustu valoon vaan prosesseihin, jotka ovat mahdollisia vain ilman valoa. Ihminen on sieni, vaikka hänellä ei ole tietoa rihmastostaan. Ennen syksyä olimme aurinkoon tottuneita, yhteyttäviä. Olimme valoaddikteja, joiden on nyt vaikea luopua tottumuksestaan. Oli surullista nähdä vihreän heikkenemisen, tautien merkit lehdissä, vihreänvaloisien kasvisolujen romahtamisen kaikkialla. Kuoleman metaforat yrittävät vallata kasvullisuuden, mutta minusta se on turhaa, aivoni tarvitsevat happea mutta ei valoa. Sillä, vaikka vihreän aika on ohi, kasvuytimet vetäytyvät itsekin, kuten minä, juuriin ja pimeään. Siellä on aivan toisenlaisten, rihmastojen ja bakteerien ja ei-visuaalisten [&hellip;]
- [Mistä seuraa kehnäsienelle](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/mista-seuraa-kehnasienelle/): Toivon etten tule kehnäsienten leiriin liian myöhään, silloin kun jäljellä ovat vain halkeilevahattuiset vanhukset. Elävä seurue on paras. Se on mustalaissieni, gipsy mushroom, aikuiset rouvat pyöräyttävät hameen leveäksi tanssiessaan. Pienimmät kehnäsienet ovat himmeän hopeisia ja ikään kuin nuorisoa pipo silmillä. Miten monena vuonna olenkaan kerännyt kehnäsieniä, ja heittänyt ne sitten pois uskaltamatta kuitenkaan syödä niitä. Ne ovat seitikkien sukua ja keittiössä ne näyttävät vaarallisemmilta kuin metsässä, siellä ei ollut epäilystäkään niiden kehnäluonteesta. Tuo sieni, aina se kiehnää keittiössä jonkun kanssa, vaihtaa paria. Jonkin aikaa se on tyytyväinen kermaisessa muhennoksessa. Sitten kehnäsieni vaihtaa seuraa, kumppaniksi tulevat oliivit sekä raaka punasipulisilppu, jonkin [&hellip;]
- [Muovinen ja hapero](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/muovinen-ja-hapero/): Syksyn ensimmäinen sieniaalto on haperoa. Kaikki haperossa muistuttaa 1960-luvun poptaiteen ja muovin liittoa: räikeän lämpimät värit, siloiset ja kiiltävät materiaalit. Kirkkaanpunaisia sillihaperoita, sitruunaisia keltahaperoita. Kun kuljet haperometsässä, näyttää kuin joku olisi asetellut vastamaalattuja muovikupuja murrettujen maavärien keskelle. Kun nostat haperon, muovinen vaikutelma vain korostuu; niin kevyt, kennoinen on tuo, lelusieni. Olen kerännyt haperoita, ollut hapero itsekin. Haperorepertuaarini tai reperohapertuaarini on laajentunut. Maistelen haperoita samalla kun valikoin. Tämä siksi, että se on matkijasieni, jonka kirpeät versiot ovat aivan samanlaisia kuin syötävät. Hapero on kuin muovi, väristä ei voi päätellä mitään. Keittiössä haperon muovisuus muuttuu tofumaiseksi. Metsässä maisteltuna se hapero, joka vaikutti [&hellip;]
- [Nymfi ja satyyri](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/nymfi-ja-satyyri/)
- [Jumalat ja helteenit rantavedessä](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/): POSEIDON PEUHAA VEDESSÄ ATHENE HALUAA RIISUUTUA APOLLO JA LIIAN KIRKAS KESKIPÄIVÄ VENUKSEN PALVONTAA KUUMINA ÖINÄ ARTEMIS JA VAPAAT UIMAPAIKAT ENTÄ VAAHTO, JOSTA AFRODITE SYNTYI AFRODITE KOSKETTELI MIEHEN RIEKALEIKSI FAIDRA, AURINGON POLTTAMAT KASVOT SAPFO EI KATSO MEITÄ MYYTTI, ELI SE MIKÄ HOUKUTTAA KERTOMAAN KUKKIMINEN, TUOKSU JA LÖYSÄ PUNOS NEPTUNALIA, LUONNON HELMAIN ALLA SOL INVICTUS, AURINKO JA MAGIA ADONIS OPPII RAKKAUDEN JUTUT MIKSI ADONIS ON NIIN SOLAKKA METAMORFOOSI JA HALU OLLA KOSKEMATON CATULLUKSEN KOSKETTELUA JOHDANTO HELTEET – viimeinkin meistä tulee taas helteenejä eli helleenejä. Rantavedessä jumalatat ja ihmiset kohtaavat. Olemme helteejejä. Tämä sanaleikki on tosi sikäli kun muinaisten kreikkalaisten helleenistä kautta sanotaan [&hellip;]
- [On helle, kuolevaa miestä hyväillään](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/on-helle-kuolevaa-miesta-hyvaillaan/): Tyylikäs poistuminen, arvokas ja miellyttävä itsemurha, oli vapaan roomalaisen miehen fantasia; toive ehtiä itse ennen ennen kun keisarin sotilaat tulevat, ennen kuin tauti ja hallitsemattomat pelot ja tärinät tulevat. Roomalaiset olivat niin perin juurin julkisia ja ystävyyssiteisiin keskittyneitä ihmisiä, että yksin kuolemisen sijaan he unelmoivat miellyttävämmistä vaihtoehdosta. Kerrotaan, että Petronius Arbeiter, tuo Satyriconin kirjoittaja järjesti suuret pidot kuolemaan astumisensa kunniaksi. Lääkärit hoitivat valtimoiden avaamisen, ja poistumisjuhla eteni kolmessa vaiheessa. Ensin laskettiin leikkiä ja ystävät pitivät taitavia koomisia puheita, kaikenlainen raskasmielisyys on kielletty. Sitten lääkärit sulkivat verisuonet ja Petronius sai vahventavia juomia, ennen kuin käytiin kuuntelemaan kevyttä musiikkia. Petroniusta suudeltiin, nais- [&hellip;]
- [Suuri myönteisyys on härkä rantavedessä](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/suuri-myonteisyys-on-harka-rantavedessa/): Rantavedessä peuhaava härkä, suuri ja valkoinen Poseidonin härkä ilmaisi helleeneille jotain olennaista. On montakin syytä sanoa tuota vedessä pärskivää eläintä suureksi ja vapaaksi myönteisyydeksi. Kyseessä on Nietzschen esittelemä suuren myöntämisen asia. Minäkin haluaisin sitä, enemmän kuin mitään muuta. Mutta suuri myöntäminen on kahleissa, sitä kahlitsee ”identiteetti”, tuo loukatun omanarvontunnon ympärille punottu kompleksinen labyrintti -minuus. Me, identiteettimme suojassa elävät emme tuota eläintä näe. Härkä on jo kahlittu, se on eläin, joka raamatullisen kontrollin nujertamana kulkee ”ikeen alla”, ja jonka on ”turha potkia tutkainta vastaan” – tutkain on piiska, jolla ohjataan härkää kulkemaan. Tutka on sen johdannainen, näkymätön kontrollikoje. Identieettinsä todistavalle ja [&hellip;]
- [Eläimen toive ei ole ihminen](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/elaimen-toive-ei-ole-ihminen/): Odysseuksessa on kohta, jossa Kirke muuttaa Odysseuksen miehistön sioiksi. Koko porukka elää ja nassuttaa pitkät ajat Kirken sikolätissä, kunnes Odysseus vetoaa Kirkeen josko nainen muuttaisi miehet ennalleen. Kirke myöntyy, mutta sillä ehdolla että he itse todella haluavat muuttua sioista ihmisiksi. Kuka haluaisi ? Tähän kysymykseen kiteytyy eräs ihmisen ja eläimen eroa pohtiva juonne antiikissa. Plutarkhos, eräs tärkein eläinten olemisen tavasta kiinnostunut roomalainen kirjoitti aiheesta satiirin nimeltä Gryllus. Tarina Kirken sikolätissä jatkuu niin, että Kirke muuttaa yhden sioista takaisin mieheksi ja kun Odysseus kysyy tämän nimeä, hän vastaa Gryllus. Samalla Gryllus esittää toiveen, että hän voisi kuitenkin pysyä sikana. Plutarkhoksen satiirissa [&hellip;]
- [Virta ja nautino](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/virta-ja-nautino/): Tarina Narkissoksen syntyyn liityvästä tapahtumasta on kiinnostava, koska siinä väitetään että luonto olisi raiskannut ihmisen, tai ehkä olisi parempi sanoa että ottanut väkisin. Narkissoksen väitetään syntyneen sen seurauksena että Kefisos -joki tempaisi Leiope neidon keskelle virran pyörrettä ja piti häntä väkisin sylissään kokonaisen vuorokauden. Ovidiuksen heksametrimittaan tarinan kohta kuuluu näin: aallotar Leiope, joka kerran jäi veden keskeen kiemuran Kefisos -joen vangiksi. Sen väkivallan uhrina viehkeä veen sulotar teki niin soman lapsen, Narkissos -pojan, että hän käänsi jo vauvana ketseet. III 341-345 (suom. Aapo Rönty) Mieluummin ajattelisin tuota kohtaamista nautinnollisena, ei raiskauksena vaan vesihieronnan kaltaisena tapahtumana; kuin nykyaikainen nainen tunnustaisi joutuneensa [&hellip;]
- [Naiset, joita mies suojelee](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/naiset-joita-mies-suojelee/): Miksi tämä maalaus on niin roomalainen? Caesar Santosin ”Family Arrangement” on työ joka näyttäisi sijoittuvan taidemuseoon, ja sellaisena siitä on varmaan luettavissa jokin taiteilijamyytti. Mutta koska se on niin klassisella tyylillä tehty – mieshahmon ylväs profiili muistuttaa roomalaisen Caesarin kuuluisaa rintakuvaa, ja tila on kuin roomalainen palatsi – maalauksella on yhteys klassiseen antiikkiin. PATRIARKAALISUUS on kysymys mikä teoksen taustalta nousee. Maalaus kertoo tarinan, mutta en lähde keksimään enkä kuvittelemaan mistä kuvassa on kyse. Mies ja kaksi naista sekä kaksi tyttöä muodostavat traagisen asetelman: naiset ovat miehen ympärillä, paitsi surren myös saaden hänestä turvaa. Toinen tyttö on pyörtynyt ja toinen hoivaa [&hellip;]
- [Catulluksen koskettelua](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/catulluksen-koskettelua/): Tämä elokuu tuntuukin enmmän roomalaiselta kuin kreikkalaisten helteenien kuukaudelta, kuumuuskin on erilaista, Augustusmaista. Roomalaiset uskoivat, että barbaareilta puuttuivat hyväilyn ja koskettelun taidot, että he lempivätkin tylysti ja väkivaltaisesti. Näinhän barbaareista aina luullaan. Catulluksen sanotaan olleen ensimmäinen joka on antanut koskettelulle ja suudelmille tilaa runoissaan. Tosin parasta on hellyys ja pieni vihjaus kivun suuntaan: ”Sinun täytyy näykkiä Lesbiaan sormia, Sinun täytyy nipistää niitä kipeästi.” (Catullus, suom.Kemppinen) Mutta näihin rakkauden osoituksiin ei kannata liittää kovin paljoa omia modernin ihmisen tunteita, suudelmatkaan eivät ole roomalaisille olleet sellaisia kuin amerikkalaisissa roomatisoinneissa esitetään. Suudelma on ollut ensi sijassa tunnistamisen merkki ystävien ja sukulaisten kesken. Entä [&hellip;]
- [Metamorfoosi ja halu olla koskematon](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/metamorfoosi-ja-halu-olla-koskematon/): Kun Apollo on juossut itsensä läkähdyksiin metsässä ja nojaa puun runkoon, hän tuntee puunkuoren alla hetken aikaa valtimon sykkeen. Hänen kätensä on Dafnen reidellä, nainen ei koe kosketusta miellyttävänä vaan jähmettyy, muuttuu laakeripuuksi. Ovidius kertoo näin ihmisen ruumiissa tapahtuvan muodonmuutoksen Metamorfooseissa. (Kuvassa Pollaiuolon Apollo ja Dafne, 1480) Tuo Peneios -joen nymfi, Dafne, oli saanut isältään lupauksen, että hän saa olla neitsyenä niin kauan kuin haluaa, ja isä tekikin kaikkensa tyttären puolesta, mutta Apollo oli sentään jumala. Dafne juoksee pakoon pitkin metsiä Apollo kintereillään. Dafne on jänis, joka pakenee koiraa, mutta Apollo kokee naisen paniikin vain himottavana – pakeneminen tekee Dafnen [&hellip;]
- [Miksi Adonis on niin solakka](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/miksi-adonis-on-niin-solakka/): Adoniksen tarinaa kerrotaan monella tapaa. Myytit ovat sitä parempia mitä enemmän niistä kerrotaan, siksi nuo antiikn myyttien yleisesitykset ovat yhtä tyhjän kanssa, tai jopa haitaksi, kun kukin teos vuorollaan yrittää tiivistää esimerkiksi Adoniksen tarinaa, ja karsii sen kuolleeksi. Jospa Adoniksen halu ei ollutkaan kahden naisen rakkaudenoppien tulos, maan ja maan alaisen, ihon ja onkaloiden palvontaa, vaan verenperintöä ja Adoniksen vihaa itse rakkautta kohtaan. Ovidius kertoo Metamorfooseissa, että Adonis oli insestin tulos kun Myrrha oli vietellyt isänsä, tai miksi syyttää nuorta naista (kysymys isän vastuusta puuttuu kokonaan) – itse Venus oli mennyt naisen jäseniin ja aiheuttanut tragedian. Himojen herääminen, ja se [&hellip;]
- [Adonis oppii rakkauden jutut](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/adonis-oppii-rakkauden-jutut/): Miten on mahdollista rakastaa luontoa, jos luonnolla ei ole sukuelimiä ? Adonis oli nuori rinteitä juoksenteleva metsän poika jolla ei ollut haluja ennen, kuin kaksi naista alkoi kilpailla hänestä. Voisi siis sanoa että hän tutustui itseensä kahden varttuneen naisen koulussa. Afroditen ja Persefonen taistelu tästä Adoniksen kypsymättömästä hedelmästä ilmaisee kahteen eri suuntaan vievää halua. Mitä ne eri suuntaan vievät halut ovat, siihen myytti antaa kummallisen vastauksen. Toinen halu vie niityille kirmailemaan, toinen halu vie maan alle, kuolemaan. Ehkä myytille voi antaa eroottise selityksen; Afrodite opettaa ihon koskettelun, ja Persefone vie syemmälle, onkaloihin, opettaa pienen kuoleman, eksaasin ja loppuun asti menemisen [&hellip;]
- [Sol invictus, aurinko ja magia](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/sol-invictus-aurinko-ja-magia/): On sunnuntai, sunday , auringon päivä jolloin ei tehdä työtä vaan oleskellaan mieluummin auringon suomassa joutilaisuudessa. Pidän siitä, mutta toisaalta en pidä sitä miten aurinko rinnastuu silkkaan valtaan, vallankäyttöön. Aluksi vaikuttaa siltä, että roomalaisten aurinkojumala on pahimmanlaatuisen dominoinnin jumala. Sol invictus, voitamattoman armeijan palvoma, yksinvaltaisen Rooman jumaluus. Eurooppalaisissa kielissä heinäkuu July ja elokuu August ovat molemmat roomalaisten keisarien nimiä. Sampsa Rydman kirjoittaa Tempus omnia revelat -blogissaan vuosi kiinnostavalla tavalla monoteismin ja valtion suvereenin hallitsijan suhteesta ja samanaikaisesta synnystä: &#8221;Monoteistiset pyrkimykset nousevat pintaan samoihin aikoihin kun hajanaisesta Rooman valtapiiristä alkaa muotoutua ensi kertaa yksi valtio, jolla on selkeät rajat, kieli ja [&hellip;]
- [Neptunalia, luonnon helmain alla](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/neptunalia-luonnon-helmain-alla/): Roomalaisilla oli Neptunalia. Tuossa kaksipäiväisessä luonnossa olemisen juhlassa nuo umpiurbaanit roomalaiset heittäytyivät lehtimajoihin kahdeksi päiväksi (23 ja 24.7 ). Kaupungin ulkopuolelle lähteminen merkitsi roomalaisille ilmeisesti sitä, että häpeän tunne jätettiin pois. Seurueet rakentelivat kertakäyttöisiä lehtimajoja ja nauttivat kaikesta nestemäisestä kuten viinistä, raikkaasta vedestä ja uimisesta. Kuivimpaan ja paahtavimpaan kesäaikaan ylistettiin Neptunusta, veden valtaa, jotta se antaisi sateita, pitäisi virrat vuolaina ja huolehtisi siitä että lähteet eivät ehdy. Horatius kutsuu oodissaan (III, 28) iloista ja halukasta Lydiaansa juhlimaan kanssaan Neptunuksen vettä sekä nereidien vihreitä kiharoita. Salacia -jumalatarta hän ei mainitse, mutta Salacia on neptunalian suola. Hän antaa janon ja halun; latinassa [&hellip;]
- [Kukkiminen, tuoksu ja löysä punos](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/kukkiminen-tuoksu-ja-loysa-punos/): ”Sinä päivänä minä solmin itselleni seppeleen tillinoksista, ruusuista ja leukoijankukista ja kaadan sekoitusmaljasta Ptelean viiniä. Loikoilen pitkälläni tulen ääressä ja joku saa paahtaa papuja hiilloksessa. Allani on kyynärän paksuinen lehvävuode, tehty mintusta ja sellerin poimituista lehdistä.” Theokritos Id 7 suom. Marianna Tynni s.37 r. 63-69 Missä vaiheessa ihminen huomasi, että kukkia ei kannata kantaa pään ympärille kiedottuna punoksena, vaan ne voi laittaa maljakkoon. Tässä Theokritoksen paimenrunossa seppeleen tekeminen on lupaus, sitten kun poissa ollut rakastettu palaa takaisin, paimen juhlii paluuta seppelle päässä. Hetken juhlistaminen tapahtuu punomalla seppele. Väheksymättä nyt kukkamaljakkoon tehdyn asetelman mahdollisuuksia, on ihailtava tuota helleenien oivaltavaa suhdetta juhlistettavaan [&hellip;]
- [Myytti, eli se mikä houkuttaa kertomaan](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/myytti-eli-se-mika-houkuttaa-kertomaan/): Helleenien myyttejä on antoisaa upottaa sarjakuviin, yhdistää alastomat kreikkalaiset ja tarinat. Al Davidsonin kuuluisa Minotauros on paremmin kuvitettu kuin kerrottu. Faidran, josta edellä puhuttiin, veli oli puoliksi mies ja puoliksi härkä kätketty Labyrinttimaisen temppelin ytimeen ja hänelle uhrattiin vuosittain seitsemän naista ja miestä. Davidsonin tarinassa Minotauros on huuli- ja kitalakihalkioinen lapsi, jonka rumuutta kuningas häpeää niin että rakentaa tälle labyrintin. Realismiin palautuvan tulkinnan mukaan olennot, jotka ovat myyteissä puoliksi eläintä ja puoliksi ihmistä ovat oikeastaan epämuodotuneita lapsia, jotka on jätetty metsään. Kentaurien jalat ovat oikeastaan kampurajalkoja. Myyttien realistiset tulkinnat ovat kiinnostavia, mutta niiden taipumus on tarjota ”oikeaa” tulkintaa myytille. Oikeastaan [&hellip;]
- [Sapfo ei katso meitä](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/sapfo-ei-katso-meita/): Kannattaa varoa ottamasta Sapfon tarjoamaa kukkaseppelettä. Sapfo sanoi Dikelle: ” Puno pehmeillä käsilläsi aniksen oksia kauniiksi kruunuksi ja seppelöi kiharasi, sillä autuaat sulottaret kasovat mieluiten kukkien koristamia ja kääntävät katseensa pois niistä, jotka eivä kanna kruunua päässään.” Se, joka luulee kantavansa kukkaseppeltä päässään morsiamena, ei taida tietää että samanlainen seppele laitetaan myös uhrattavaksi vietävän vasikan sarviin. Ja se joka luulee, että runoudessa esitetty rakkaus on samanlainen tunne vuosituhannesta toiseen on tuskin tavallista vasikkaa kummempi, ei erota omia mielialojaan vaan luulee niitä ikuisiksi tunteiksi. Kannattaa lähestyä varoen Sapfoa. Välittömältä vaikuttava tunteellisuus hänen runoissaan voi olla jotain aivan muuta. Sapfon tunteellisuus voi [&hellip;]
- [Faidra, auringon polttamat kasvot](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/faidra-auringon-polttamat-kasvot/): Faidralla oli halu veressään, kuten Euripideen tragedia kertoo. Naisella oli Afroditen kohtuutomalla mitalla annettu halu, jonka uhriksi ja kohteeksi hänen poikapuolensa Hippolytos joutui. Mutta auringolla, armottomalla Helioksella on olennainen vaikutuksensa Faidran kestämättömään tilanteeseen. Euripides kertoo tämän Faidra -tragediassa ja myöhemmin 1600-luvulla ranskalainen Racine tuo kristillistä Jumalaa mukaan tuohon armottoman, kaikkinäkevän auringon läsnäoloon. Faidraa vaivaa koko ajan tunne, että häntä tarkkaillaan. Vaikka hänellä on järisyttävän voimakas halu ruumiissaan, hänellä ei ole mahdollisuutta nauttia siitä. Faidra ei edes koskenut Hippolytokseen, halusi vain nuorukaista, seurauksin joista edellä on kerrottu. Afrodite oli virus hänen veressään, äidiltä peritty. Persefonen, hänen äitinsä, seksuaalinen halu oli aikoinaan [&hellip;]
- [Afrodite kosketteli miehen riekaleiksi](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/afrodite-kosketteli-miehen-riekaleiksi/): Helteenit erosivat barbaareista aikoinaan siinä, että vain helteenit urheilivat alasti. Kun barbaareilla oli erilaisia urheiluasuja, niin helteenit riisuutuivat, öljysivät kroppansa ja kipaisivat kentälle. Artemis oli antanut heille siihen luvan. Onneton tarina Hippolytoksesta, kertoo millaisia voimia tällainen saattaa vapauttaa. Hippolytos itse oli urheilijanuorukainen joka ei seksistä välittänyt. Tosin hänen epäiltiin palvovan omaa itseään, kuitenkin öisin hänen kerrotaan viettäneen aikaa sanojen lumoavan tuoksun vallassa runoilijana. Roberto Calasso kertoo: ”Hippolytos oletti olevansa yksin, kun hän aamunkoitteessa harjoitteli alastomana stadionilla. Hänen vartalonsa kiilteli koskemattomana. Mutta naisen silmät seuravsivat häntä herkeämättä. Hippolytoksen äitipuoli Faidra tarkkaili poikaa ja pani merkille jokaisen lihaksen jännittymisen. Faidra katsoi häntä [&hellip;]
- [Artemis ja vapaat uimapaikat](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/artemis-ja-vapaat-uimapaikat/): Artemis -jumalattaren pyhätöt olivat samalla uimapaikkoja: ne sijaitsivat jokivarsissa ja meren rannoilla. Artemisin (neitsyiden ja metsästyksen jumalattaren) rituaaleista tärkein oli varattu vain tytöille, jotka osallistuivat tällaisen uimapaikan mysteereihin, siellä he muuttuivat tytöistä naisiksi. Nämä uimapaikat olivat täysin suojaamattomia – se oli Artemisin vaatimus – ja sellä nuoret naiset viettivät alastomina juhliaan. Jos tuota luonnon helmassa vietettyä juhlaa häirittiin, niin Artemiksen kosto tuli olemaan hirvittävä. Hyväksikäyttö oli asia, jota Artemis ei hevillä antanut antaaksi, siinä meni raja josta Artemis oli tarkkana. Mutta jos tytöt saavat kylpeä rauhassa ja vapaasti, niin Artemiksen vastapalvelus oli, että koko kaupunki sai olla rauhassa ja jumalatar [&hellip;]
- [Entä vaahto, josta Arodite syntyi](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/enta-vaahto-josta-arodite-syntyi/): On tunnettua, että Afrodite syntyi meren vaahdosta, ja myöhemminkin vaahtopäissä on nähty lukemattomien veden nymfien, merenneitojen hahmoja. Vaahto, tuo hedelmätön illuusio, siemenvaahto, on nautittavaa, mutta siitä ei synny jälkeläisiä. Kreikkalaiset tunsivat hyvin miehen hyrskyt ja vaahdon. Kerrotaan että Afroditen veistoksessa, sen vasemmassa pakarassa on pieni tummentuma. Se syntyi, kun eräs nuori mies piiloutui temppeliin yöksi ihailemaan tämän kauneutta. Kreikkalaisille seksuaalinan aktiivisuus kuului Erokselle mutta lihallinen rakkaus kuului Afroditelle. Itse Afroditen synnystä kerrottua tarinaa voi tulkita monella tavalla. Kun Kronos viilsi sahalaitaisella sirpillä munat isältään Uranokselta niin, että ne putosivat mereen muodostaen renkaita veden pintaan, ja Afrodite syntyi. Vaikka Uranuksen irti [&hellip;]
- [Venuksen palvontaa kuumina öinä](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/venuksen-palvontaa-kuumina-oina/): Keisari Hadrianus, Rooman ehkä arvoituksellisin hallitsija, muistelee Venuksen palvontaa kuumina ja raukeina Rooman öinä: ”Olen usein ajaellut, että intohimoiset rakastajat kiinnittävät temppeliin ja kulttivälineisiin ainakin yhtä paljon huolta kuin itse jumalattareensa. He nauttivat hennalla punatuista kynsistä, ihoon hangatun hajuveden tuoksusta, kaikista niistä tuhansista keinoista, jotka korostavat heidän rakastamansa naisen kauneutta tai joskus luovat sen kokonaan. Nämä hennot epäjumalat erosivat joka tapauksessa kookkaista barbaarinaisista tai raskaasti kulkevista ja arvokkaista roomalaisista maalaisnaisista. He syntyivät suurkaupungin kullatuista pylväänkierukoista, värjärinsammiosta tai kylpylän kosteasta höyrystä niin kuin Venus Kreikan meren aalloista. He kuuluivat erottamattomasti joihinkin Antiokian iltojen kuumeiseen raukeuteen, Rooman aamujen kiihkeyteen, ylellisyyteen, jonka kehystäminä [&hellip;]
- [Apollo ja liian kirkas keskipäivä](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/apollo-ja-liian-kirkas-keskipaiva/): Orfeusta janotti, hän oli seurueineen palaamassa Ateenaan. Apollo piti polttavan kuumaa päivää, eivätkä hallusinaatiot hellittäneet. &lt;img class=&#8221;aligncenter size-large wp-image-2645&#8243; src=&#8221;https://rniemip.ma-pe.net/wp-content/uploads/2018/07/apollo-ja-helle-960&#215;567.png&#8221; alt=&#8221;&#8221; width=&#8221;840&#8243; height=&#8221;496&#8243; /&gt; Kolme auringonkiertoa kestäneiden riittimenojen jälkeen Orfeus kuuli yhä laulua; välillä hän huitoi käsillään kohti pensaita ja vastaili lintujen esittämiin arvoituksiin. Sekoittamaton viini sekä huumaavat yrtit eivät vaikuttaneet enää, mutta ajoittain hän sai yhä eläimiltä kysymyksiä ja jopa syytöksiä. Nuorena hän oli jättänyt Apollon selkeät laulut ja siirtynyt Dionysoksen riitteihin, oppinut transsin ja rytmin, soittamaan kannabisnuotion savussa ja syömään juurenleikkaajan annostelemia oksennusyrttejä. Sen jälkeen kun hän alkoi puhua jumalille, hän ei ole tuntenut itseään oikein terveeksi. Muistatko [&hellip;]
- [Athene haluaa riisuutua](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/athene-haluaa-riisuutua/): Ensimmäiseksi Athene sukelsi veteen. Uimaan menoon liittyvät eleet olivat Athenen ensimmäiset; riisuminen ja sukeltaminen. Yleisesti tunnetaan, että Athenen syntymä oli varsin vaikea. Hän syntyi Zeun päästä astuen esiin täydellisesti aseistautuneena. Kyse ei ole siitä, että vihaisella tuulella olleen Zeun lapsi olisi myös sotaisa. Athenen syntymä on normaalin syntymän vastakohta. Tämä oli tärkeää helleeneille, joille jumalat olivat täydellisyyden kuvia ja siksi erillisiä, kullakin jumalalla oli oma loistonsa ja reviirinsä. Kun tavallinen lapsi syntyy maailmaan turvattomana, niin Athene syntyy varmana,panssareissaan, liiankin kyvkkäänä puolustamaan itseään. Tämä oli Zeun ajatus: kukaan ei koskaan saa päästä loukkaamaan hänen Athene -tytärtään. Siksi tytär on heti syntyessään [&hellip;]
- [Poseidon peuhaa rantavedessä](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/poseidon-peuhaa-rantavedessa/): Helleenien hellepäivien jumalista yksi asustaa vesissä ja vesien alla, Poseidon. Hänen mielialansa vaihteluja ja myrskyjä helleenit pelkäsivät enemmän kuin Zeun salamoita. Toisaalta Poseidon on rantavesissä peuhaamisen, miellyttävien virtojen ja kostean ihon jumala. Poseidon on usein rannalla nuolemassa rantakiviä. Hän kastelee niitä joskus hiljaa tuuditellen ja joskus rajusti ryskien. Jostain syystä helleenejä kauhistutti tapa kuinka Poseidon makasi eräänä yönä Medusan kanssa. Temppelin lattialla hän nuoli tämä ihoa kaikkialta, piti tätä yltä päältä kosteana. Hiusten kärjissä saattoi havaita jo muodostumassa olevat käärmeen päät. Se, millä tuulella Poseidon on viittaa enempään kuin ihmisen luomiin mittasuhteisiin: se on vaan elementtien mitoissa tapahtuvaa koskettelua, ajaton [&hellip;]
- [Helteenit](https://rniemip.ma-pe.net/jumalat-ja-helteenit-rantavedessa/helteenit/): Zeus lepäsi aktin jälkeen ruohikossa, hän oli lumottu. Rajasin tuon lehtien ja olkapään kuvan jostain laajemmasta maalauksesta, en edes muista kokonaisuutta. Kuvan yllättävät värit ja täydellinen varjottomuus toivat mieleen hellepäivän ja helleenit. Vallitsevana tunnelmana tässä kuvassa tuntuu olevan lumous, jokin aivan toisenlaisen lumous, kuin mikä on meille tuttua, nymfin käsivarsi lehvistössä. Itseasiassa nymfit olivat helleeneille lumouksen hahmoja, erilaisten lumouksien henkilöitymiä. Nymfit olivat kylpemässä meressä tai joen rannoilla, niiden alastomat vartalot lumosivat jopa jumalat, ja ottivat ne valtaansa. Ne piirittivät lumoihinsa ja tekivät heikoksi jopa Zeun, joka mikään ei saisi heikottaa, eikä tämä jättänyt heikkouden hetkeään kostamatta. Haltuunotto, possession, kertoo mistä [&hellip;]
- [Kitaristi yössä ja akustinen niitty](https://rniemip.ma-pe.net/kesalukija-on-ylta-paalta-ravassa/kitaristi-yossa-ja-akustinen-niitty/): ”Poikasena hänestä oli aina tuntunut kuin hänen soittotuntinsa olisivat olleet verkko, johon tämän kaiken voisi kerätä – niin hyönteiset, puissa vaihtelevan säätilan – jotta sen voisi sitten antaa eteenpäin kuin kokoamansa lahjan.” Michael Ondaatje: Divisadero
- [Selailijalla on nokkosen polttamat kädet](https://rniemip.ma-pe.net/kesalukija-on-ylta-paalta-ravassa/kesalukijalla-on-nokkosen-polttamat-kadet/): Christa Wolf: Kesänäytös Nokkosen lehtiä poimiessa lukija ei muista käyttää hanskaa. Jostain syystä ei,  vaikka sellainen olisi varattuna takataskuun ? Seurauksena on, että sormenpäät sykkivät punaisina, samalla kun hän paistaa nokkoslättyjä tai valmistaa paahtoleivälle laitettavaksi herkullista, mustanvihreää hunajanokkosta. Nokkosen polttamat, ja samalla äärimmäisen herkistyneet kädet ovat seikka, jonka kautta Irenen sielu paljastuu Christa Wolfin loistavassa Kesänäytöksessä. Luvussa 7 nokkosen polttamat kädet ovat musiikillinen johtomotiivi – sykkivien sormenpäiden tunne toistuu ja saa uusia merkityksiä. Irene oli tonttinsa rajalla ollut jo tuntikausia kirkkaassa auringonpaisteessa repimässä paljain käsin nokkosia, kun muut tulevat kylältä: ”Irene! – Niin? Nän kysyi yllättyneenä aivan kuin ei olisi [&hellip;]
- [Lukija on uneton](https://rniemip.ma-pe.net/kesalukija-on-ylta-paalta-ravassa/kesalukija-on-uneton/): Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka (1991, suom. Annikki Suni) ”Se on niin harvinaista, muutaman kerran kesässä eikä suinkaan joka vuosi, täytyy nauttia ennen kuin kuolee, sillä eihän sitä tiedä, salliiko Jumala enää koskaan näin kauniita iltoja.” Durasin teoksen nimi tekee siitä kesäöiden kirjan. Siniset silmät musta tukka on ilmaisu joka viittaa haluun ja kauneuteen. Silti siinä ei ole mitään persoonallista, siinä ei puhuta kenenkään tietyn ihmisen sinisistä silmistä, vaan yleensä, aivan kuin kyse olisi monien kauniiden ihmisten tunnusmerkistä. Oikeastaan kyseessä on levottoman kesäyön synonyymi, valvomisen ja halun tunnusmerkki. Siniset silmät ja musta tukka on kesäyön halua jolla ei ole [&hellip;]
- [Kesälukija on yltä päältä ravassa](https://rniemip.ma-pe.net/kesalukija-on-ylta-paalta-ravassa/): William Faulkner: Rosvot Oli varmasti helkutin sateinen kesä. Lähdin autolla porukassa pakomatkalle kohti Memphisiä, oli 1900-luvun alkuvuodet, minä olin 11 -vuotias ja sain ajaa Buffalloe-merkkistä autoa. Kyse on kesälukemisesta ja William Faulknerin Rosvot -romaanista. Siihen aikaan tie Memphisiin oli tehty hevosvankkureita varten, ja kaksi kertaa me juutuimme pahasti mutavelliin. Tietysti meillä oli mukana parrut sekä vinssi tällaisia tapauksia varten. Kaksi miestä nostaa parruilla auton takapään ylös rapavellistä, ja kun vaijerin kiinnittää tienvarren puuhun niin vinssillä voi vetää vehkeen irti mahdottomastakin suosta. Olin yltä päältä ravassa, mutta onnellinen luettuani tuota romaania, sillä tiedän täsmälleen millaista on juuttua traktorilla rapavelliin. Renkaita ei [&hellip;]
- [Kesä 50-luvun filmeissä](https://rniemip.ma-pe.net/kesa-50-luvun-filmeissa-2/): Amerikkalaisuus, fiftarit, kesä 50-luvulla, kiiltokuva, retrotyyli, torjuttu asia PITKÄ KUUMA KESÄ KESÄKEVYET PAITASOLMUT TORJUTTU ASIA Hymyt ovat valkoisempia, huulet punaisempia ja silmät kirkkaampia. On varmaan syynsä sille, miksi retro liitetään usein haluun elää amerikkalainen 50-luku uudestaan. Tässä Tom Lowelin kuvassa nimeltä ”On the rocks” vuodelta 1958 nuoret viettävät aurinkoista kesäpäivää uiden ja kalliolla loikoillen. Kuva on kaunis, kiiltokuvamaisen kaunis, ja siinä välittyy 50-luvun tyyli. Niin, jokaisen vuosikymmenen kesällä on tyylinsä. Itseasiassa se on kiinnostanut minua jo pitkään. Nuo samat rannat, kalliot ja vedet välittävät eri tunnelmaa, jokaisella tyylikaudella on omansa.  Kymmenen vuotta myöhemmin näiden nuorten pikkusiskot ja -veljet esiintyisivät aivan [&hellip;]
- [Kesäkevyet paitasolmut](https://rniemip.ma-pe.net/kesa-50-luvun-filmeissa-2/kesakevyet-paitasolmut/): 50-luvun kesät, David Niven. Deborah Kerr, Otto Preminger, maskulinismi, onnellinen tietämättömyys, Välimeren valo Otto Premingerin filmissä Tervetuloa ikävä (Bonjour Tristesse 1958) mustavalkoiseen nykyisyyteen on upotettu värikuvattu kesäloma Riminillä. Silloin olin onnellinen, sanoo nuori 17-vuotias päähenkilö mustavalkoisessa maailmassaan, ennen takaumaa, jolloin siirrytään aurinkoiseen kesään. Päähenkilö Deborah Kerr nauraa niin keveästi, juoksentelee hilpeästi, koskettelee jokaista – sellaista spontaania keveyttä harvoin näkee. Kesäpäivät huvilalla, Välimeren rannalla, ovat täynnä uimista, nautintoa, aurinkoa – traagiset viritykset tuskin näkyvät. Minulle tämä kesäpäivien kuvaus liittyy 50-luvun tyylin suosimiin viattomuuden ja onnen kuviin. 17-vuotian tyttö on onnellinen saadessaan viettää lomaa isänsä (David Niven) kanssa: tuo halailu, kujeilu ja [&hellip;]
- [Pitkä kuuma kesä](https://rniemip.ma-pe.net/kesa-50-luvun-filmeissa-2/kesa-50-luvun-filmeissa/): Amerikan etelävaltiot. agrarismi. kartanon tyttäret. kiihottava varakkuus. kulkurin tunne-elämä. Orson Welles.  Paul Newman Periamerikkalainen kesäisten elokuvakohtausten paikka farmilla tai ranchilla tai pikkutilalla on kapeahko terassi tai patio. Siitä on muodostunut peruspaikka. On keinutuoli, jossa Louisinanan musta ukko istuksii ja rämpyttää banjoaan, tai keinustuolissa istuu valkoiseen köyhälistöön kuuluva farmari kivääri kädessään. Tai kartanon naimattomat tytöt. He tulevat kuumina öinä terassille vilvoittelemaan, kuten Faulknerin tekstiin Orson Wellesin tekemässä elokuvassa Pitkä kuuma kesä (1958) – ja pimeän yön suojissa terassille kuuluu pimeässä pysyttelevien miesten teatraalinen huokailu ”Elsaa, elsaaaa, anna pillua…” Tuossa elokuvassa kesä ei nouse esille, ei muuta kuin kahden tunnuskuvaksi nousevan kohtauksen [&hellip;]
- [Nauttia kesästä ja panostaa kurkkuun](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/nauttia-kesasta-ja-panostaa-kurkkuun/): On alkukesä. Veikkaan, että nyt on tulossa kurkun kesä, ei tomatin kuten niin monena edellisenä kesänä. Viimekesinä kaupan tomaatti on ollut halpaa, ja siitä on kypsynyt ihan syötävää, kunhan olen ensin pitänyt niitä viispäivää auringossa. Tomaatin päällä on maistunut basilika piharuukusta. Kurkun kesä on sateinen ja lämmin, sen vihollinen tomaatti puolestaan vaatii pelkkää aurinkoa kasvihuoneeseen. Viime kesä oli vaikea kurkulle: kylvin, istutin ja koulutin kurkut kolmeen otteeseen, enkä silti saanut yhtään kurkkua. Ensimmäiset taimet paahtuivat lasin alla toukokuun helteissä, toinen sukupolvi kitui koleassa kesän alussa, kylvin yli sata kurkuntainta eikä yksikään selvinnyt. Viimeiset vei joku tuholainen, jota kutsuin nakertajaksi &#8211; [&hellip;]
- [Kuka pissasi veteen?](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/kuka-pissasi-veteen/)
- [Tytöt pääsivätkin Mansikkalahteen](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/tytot-paasivatkin-mansikkalahteen/): Oli jo lähellä, että Mirka ja Jenni eivät olisi päässeet lauantaina ollenkaan Mansikkalahteen. He olivat jämähtäneet grillille pitkäksi aikaa, mutta sitten naapuriluokalla olevan Jarkon kaverin autossa oli tilaa. Onneks saatiin kyyti sinne ja pois sielt. Oli tosi kivat koulun päättäjäiset, eli bileet rannalla. Mirka näki vaikka kuinka paljon tuttuja illan aikana: halasi ja  otti siiderin kassista, he kuljeskelivat ja hän halasi Jenninkin puolesta, se usein vaan seisoskeli ja hymyili, vaikkei mitenkään murjottanut. Ja pojat, jotkut ei tajuu että oikein lähelle tunkeminen on ärsyttävää.  Ila ei ärsytä, se piti mua olkapäistä ihan liian hellästi, ennen kuin oli oma ittensä ja potki [&hellip;]
- [Nää päivät Yyterissä](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/naa-paivat-yyterissa/): Vitsit mikä ilma tänäänkin ollut, sanoo Miia. Koulun loppumisen jälkeen hän on viettänyt lähes joksen päivän Yyterissä. Ei näihin helteisiin vaan voi kyllästyä. Aamulla lähdettiin Pinsen kanssa jo aikaisin Yyteriin aurinkoa ottamaan, ja oltiinkin siellä rantsulla sit melkein 4h. Aurinkorasvan lisäks mulla oli musaa, vesipullo ja kirja. Käytiin uimassakin, eikä vesi alun jälkeen ollut enää yhtään kylmää. Miia sanoi äidille, että ei tule vielä kotiin vaan haluaa nyt nauttia kesästä kavereiden kanssa. Miia kertoo puhelimessa Pinselle:  illemmalla  puistohengailin vähän aikaa Kostin kanssa. Nyt ollaan ku saunassa täällä mun kämpillä, sillä iltaaurinko paistaa ihan kivasti tosta ikkunasta. Mut tosiaan, ollut ihan [&hellip;]
- [Kahlaaminen](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/kahlaaminen/): ISÄ JA ÄITI nauttivat molemmat kesäisin uimisesta, kumpikin tosin eri tavalla ja luonteensa mukaisesti. Isä sukeltaa, mutta vain vaikuttaa rohkealta, äiti laskeutuu vähitellen aivan kuin suurten tunteiden vallassa, mutta antamatta minkään horjuttaa päättäväistä etenemistä. Mutta ennen uimista he kahlaavat. Vesi eristää heidät toisistaan tavalla josta lapsena en pitänyt, ja jonka vasta aikuisena ymmärsin, he eivät ole toistensa kylkiluiden lomaan asettautunt vetoketju -olento, joka vain pakosta ratkeaa erilleen.  Vesi eristää, vesi tuo kummankin erilaiset temperamentit esiin. Ja silti he kahlaavat yhdessä, rinta rinnan, vesi luo pientä vastusta kun he etenevät. Kahlaaminen on vanha sana, mutta sukupolvemme ketjussa isä ja äiti aloittivat [&hellip;]
- [Kevyellä veneellä, Petäjäveden paikat](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/kevyella-veneella-petajaveden-paikat/): Kävin soutelemassa ja kesä vaikuttaa lupaavalta. Vene on niin kevyt, se liukuu nopsaan kuin kanootti. Hartiat tosin rutisevat, mutta rullaavat kohta, heikoksi käynyt hiirikyynärpää vahvistuu, ja silmät väsyvät ensin kauas katsomisesta kunnes löytävät levon. Pidän venettä rautatiesillan alla, Jämsänveden kohdalla. Siitä pääsee mukavasti kahteen suuntaan, se muodostaa vasemman ja oikean puoliskon tähän maisemaan. Yleensä lähden aina samaan suuntaan, kohti Petäjäveden vanhaa kirkkoa. Muistan kuinka muutama kevät sitten rantauduin kirkon luo hyvin kiihtyneenä, lähes hulluna, kävin esittämässä kysymyksen, en jumalalle vaan kirkolle. Ja koska ovet olivat lukitut, esitin kysymykseni kahdelle ovelle. Olin saavinani vastauksen siitä, että toinen ovi oli ruotokuvioinen ja [&hellip;]
- [Karstula-Soini linjalla: Hyvää kesälomaa !](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/karstula-soini-linjalla-hyvaa-kesalomaa/): Istuin linja-autossa, jossa kuski toivotti hyvää kesää jokaiselle.  Kahdelta lähdettiin Karstulasta: koululaiset reppu selässä ja minä läppäri sylissä. Ajellaan syrjäteitä kohti Soinia. Kuski sanoo pienille koululaisille Hyvää kesälomaa. Siitä, että nyt on viimeinen koulupäivä. Miltä tuntuu kun ei tarvitse herätä aamulla kouluun, voi aloittaa päivän leikit? Kuski sanoo nuorille jätkille Hyvää kesälomaa, ja jässikät vastaavat Kiitos samoin. Kohta on ilta, ja he pelaavat lentopalloa kylän kentällä, istuskelevat kaupan rappusilla, ilta viilenee ja tuoksut voimistuvat. Hyvää kesää sanoo kuski, ja rankan metsänhakkuun runtelemat maisemat muistuttavat missä ollaan – luonnonvarojen keskellä, olemme raaka-aineen parissa. Pellot vastaavasti muodostavat tasaisia pintoja, maiseman siisteyttä arvostavat [&hellip;]
- [99%sesti riittää laiturille tulo](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/99sesti-riittaa-laiturille-tulo/): &#8221;Itse en voi käsittää niitä ihmisiä, jotka viitsivät juosta rantaan huutamaan ja räyhäämään. Jos haluaa kalamiehet pois &#8221;omasta&#8221; rannasta niin 99%:sti riittää se, että näyttäytyy kalastajille. Sen verran hyvin rannikon väki on onnistunut kalastajat pelottelemaan. Meillä on mökki samalla suunnalla, jossa ko. välikohtaus sattui. Mielestäni veneellä liikkuvien kalastajien käytös on aika moitteetonta mökkiläisiä kohtaan. Meidän mökin vieressä on hyvännäköinen etelään päin aukeava kaislikko, jossa käy keväisin ja syksyisin keskimäärin viitisen venettä kalassa per päivä. Suunnasta, josta kalaveneet pääsääntöisesti tulevat ei näe meidän laituria eikä kovin hyvin rakennuksiakaan. Siinä vaiheessa, kun vene saapuu kohtaan, josta he havaitsevat mökin ja rannalla olevat [&hellip;]
- [Aitta antaa etäisyyttä](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/aitta-antaa-etaisyytta/): Marjatta kertoo nukkuneensa tänä kesänä  jo viisi yötä aitassa. Se on hänen tapansa, ja mies on tottunut näihin romanttisiin touhuihin. Hän käy aitassa harvoin. Lapset haluavat lomalla käydessään nukkua aitassa, muuten se on Marjatan paikka. Kolme pelargoniaa on ikkunalla, lääkearsenaali yöpöydällä, radio ja lukemista sekä unipäiväkirja. Parasta on kävellä kesäiltana pihamaan yli aittaan. Parasta on nousta sohvasta, sanoa miehelle hyvät yöt ja avata ovi ulos. Siellä tuokuu ilta ja yksinäinen mustarastat lurittelee. Kesäiltana kun Marjatta kävelee siinä illan viileydessä aitalle, mukana on nuoruuden kesät ja kaipuut, huokailut. Aamulla voi lähteä taloon, tulla keittämään miehelle kahvit. Aamuaurinko paistaa jo pihaan ja [&hellip;]
- [Hihattomassa](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/hihattomassa/): Ensimmäisenä päivänä kesäkuuta Marja päätti aamulla jättää takkinsa naulakkoon ja mennä töihin hihattomassa.  Pysäkille kävellessä oli hieman vilpoista, käsivarret tuntuivat kovin paljailta ja  tottumattomilta valoon ja tuuleen. Mutta työpaikalle kävellessään hän tunsi jo lämpenevänsä. Iltapäivällä katseli ikkunasta kuinka ukkoskuuro kasteli tienoot ja kylmensi ilman, mutta siitä huolimatta hän ajatteli että valinta oli ollut oikea.
- [Isä lämmittää uimaveden](https://rniemip.ma-pe.net/isa-lammittaa-uimaveden/): Alkukesästä, kun vedet olivat viileitä, ja kuskasin lapsia uimaan, he huusivat: sauna päälle ! Säädin lämmityslaitteet puhaltamaan täysillä. Auto oli pakkautunut täyteen Litman lapsia,  ajoin hilpeästi mutkitellen ja hitaasti, niin että lapset punottivat jo kun tulimme rannalle. Ensimmäisellä kerralla kaikki odottivat minua, että heitän paidan ja shortsit pois ja loikkaan veteen.  Minun tuli huutaa, että &#8221;Lämmintä, ämmintä !&#8221; Sitten kaikki ryntäsivät veteen.  Myöhemmin he säntäilivät suin päin järveen, matalassa kompastellen, sukeltaen, pärskien. Minä palaan rannalle ja sanon: isä on lämmittänyt uimaveden. MUITA KESÄISIÄ TUOKIOITA: Hihattomassa Aitta antaa etäisyyttä 99%sesti riittää laiturille tulo Karstula-Soini linjalla: Hyvää kesälomaa Kevyellä veneellä, Petäjäveden paikat [&hellip;]
- [Ei ostomultaa](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/ei-ostomultaa/): Ei, ei ostomultaa missään nimessä. Multa olisi sekoitettava itse, ja kullekin kasvilajille tarvittaisiin vielä omat hienosäätönsä. Muovipussitettu turvemulta tai ruokamulta voivat olla helppoja, ja jopa parempia kuin mitä minä saan aikaiseksi, mutta niistä puuttuu sielu. Ne ovat steriilejä ja tarjoavat parhaimmillaankin vain neutraalin pohjan tosi mullan kehittelylle. Koivunlehtikomposti antaa multaa, mikä ei ole hapanta, siksi se johtaa happamuuden vastaista taistelua puutarhassa, toki tuhkalla ja kalkilla terästettynä. Ruokajätteistä kertyvä komposti taas antaa todellista voimamultaa, koska niissä on bakteereista syntynyttä voimaa. Siihen on valunut verta tai muuta voimaa, ja siksi sille kuuluisi tuo vanha herooinen nimi: hurme. Hurme on myös bakteerien temmellyskenttä. [&hellip;]
- [Monistettuja joutsenia](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/monistettuja-joutsenia/): Joutsenet ovat tulleet, mutta yhdelläkään niistä ei ole yksilöllisiä piirteitä. On laulujoutsenia, on eri kokoisia koiraita ja naaraita. Monistettuja olentoja, ainakin kun lukee toimittajien biologisia lintuhuomioita. Niissä jokainen lintu edustaa täysin lajiaan, lintujen elämä toistuu vuodesta toiseen samana, aivan kuin kaikki yksilöt olisivat, kloonattuja lajinsa kopioita. Jos tällaiseen luonto- journalismiin on uskominen, niin yksilöllisiä eroja ei ole. Lintukirjoittajajista harvat kuvaavat jotain joutsenta erityisen vahvasiipiseksi, jalkansa telonutta ei noteerata, ei silmänsä menettänyttä. Onko tämä lajiopin seurausta, että kaikki joutsenet ovat tarkkailijoillekin vain lajinsa edustajia? Havaitsevatko he ainutkertaista lintua ja sen elämää? Keväällä kun joutsenista kerrotaan, niin silloin kuvataan sama, vuodesta toiseen [&hellip;]
- [Kasvien sinuttelua](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/kasvien-sinuttelua/): Minä laitan sinulle hieman enemmän multaa, vai haluaisitko mieluummin juuriesi alle jotain muuta. Näytät hieman innottomalta, haluaisitko päästä rehottamaan kuolleen ruumiinosan päällä, sinä penteleen paprika. Haluaisit jotain pahaa, jota kosketella juurillasi. Älä saata minua kiusaukseen, tiedät että sinun vuoksesi tekisin mitä muuta tahansa. Ihminen, joka kasvattaa itse yrttejään ja kukkiaan oppii samalla sinuttelemaan kasveja. Puhella tässä ei ole merkitystä, ehkä ihminen tarvitsee sitä. Kasveille jutellaan kuitenkin sormien avulla. Sormipuhe, se on hieno, huomaamaton asia, ja kasvista tulee sinä kun se kasvaa kanssasi. Ekofilosofit ovat jo pitkään puhuneet siitä, että luonto olisi tunnustettava subjektina. Kyse on ehkä kuitenkin puhuttelusta, sormien avulla [&hellip;]
- [Niinkuin luontosi lehteä tekisi (Juhani Aho)](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/niinkuin-luontosi-lehtea-tekisi-juhani-aho/): &#8221;Näyttää siltä kuin olisi se tuotu läänin kaupungista oman pitäjän vankihuoneelle, jossa hänet on päästetty irti. Näyttää siltä kuin tämä lumijättiläinen pää kulittuna ja vangin vaatteisiin puettuna olisi yhdellä ryntäyksellä tahtonut hukuttaa ne, jotka säälimättä nylkevät kansaa. Noiden vihulaisten alaisia olemme olleet, muttemme ole kauaa. Emme talvikausia heidän vuoteillaan viru. Rinta rakkautta täynnä joka kevät hän palaa. Kevättulvain tullen yht&#8217;äkkiä hän riehuu, kuin tahtoisi riipaista pois mereen pellot, niityt, myllyt, tehtaat&#8230; Haluten lyödä alleen koko maan, tahtoen pysähdyttää kaiken liikkeen ja sitten hiljaa ja varovasti haudata ja tukehuttaa kaiken elämän ja lopuksi se &#8211; mitä lie ollut ulkomaan makeata – [&hellip;]
- [Ei ostomultaa](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/ei-ostomultaa/): Ei, ostomultaa ei missään nimessä. Multa on sekoitettava itse, ja kullekin kasvilajille omansa. Kurkut ja kurpitsat tarvitsevat hellityä ja vahvasti kompostoitunutta multaa.Hellyysmulta on kuohkeaa ja pehmeää kuin peti. Mukaan sekoitan myös kuivia kahvinporoja, se pitää kirvat ja madot pois vauvojen kimpusta. Hautaan kuhunkin kurpitsa-ruukkuun myös sydämen, eli hieman lihaa. Kaiken lihan tie johtaa maahan ja uuteen vihannekseen. Raamatullinen vihan tie, aggresiivisuuden tie, maa odottaa sitä, purkaa jännitteet ja nostaa kurpitsat kukkaan. Mutta tomaatilla on toinen luonto, sitä ei hellitellä, vaan sitä pitää kiduttaa. Hellitelty tomaatti tekee vain isoja lehtiä, mutta kidutettu kukkii runsaasti, kunhan sitä toisaalta palkitaan. Kuten julma isä, [&hellip;]
- [Kurkien soidintanssit](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/kurkien-soidintanssit/): On niiaamista ja kumartelua, sekä näyttävää punk-tyylistä tepastelua ! On kurkien soidintanssit. Täältä löytyy KurkiPogo &nbsp;
- [Kurkien levähdys ja kevätlento](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/kurkien-levahdys-ja-kevatlento/): Ne ahtautuvat muutamiksi viikoiksi järvenrannan pellolle pulskistumaan ja lähtevät sitten kun säät lämpenevät. Kurkien paluumuutto on huhtikuun spektaakkeli. Nousevissa ilmavirtauksissa korkeutta ottavat ja&nbsp; matkaansa kuuluttavat kurkiparvet ovat kuin juhlaseurue. Kurkia on tulossa Suomeen lähes satatuhatta, sillä pesiviä pareja on 30–40 000 ja lisäksi tulevat pesimättömät, perheettömät luppokurjet. Päivällä kun taivasta täplittävät kumpupilvet, jotka etelätuuli järjestää jonoihin, tällainen on kurkien mieleen. Tällaiset pilvijonot tarjoavat kurjille muuttoa nopeuttavan valtatien kohti pohjoista. Sopiva tuulen suunta ja lämmin kohottava ilmavirtaus saa ne vauhtiin. Ne osaavat säästää voimiaan, hyödyntävät lämpimän ilman nostovoimaa kuten purjelentokoneet, liikuttelevat siipiään mahdollisimman vähän. Kevyesti ja järkevästi ne lentävät. Kurkimatto nousee, [&hellip;]
- [Sulamisen ihme](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/): Maan paljastuminen tuntuu ihmeeltä. Jos joka talvi menettäisi uskonsa tähän tapahtumaan, niin joka kevät se tuntuisi ylösnousemukselta. Vanha tuttu maa,  vanhat kasvot jotka nuortuvat kevään edetessä. Tekisi mieleni tervehtiä maata heittäytymällä mahalleen kuivan pälven kohdalla. Pillu on pälvi; löytämisen tunne, kun lumet väistyvät.  Sellainen kuului muinaissuomalaisen kevään tervehdykseen: muistan kuvan ukosta mahallaan kedolla, ja kuvateksti: tietäjä tervehtii maata. Koen juuriani myöten lumien sulamisen. Lapsena olen kokenut kevään tulon niin voimakkaana että pelkästään sen muiston elpyminen järisyttää yhä. Tänään suorastaan ilahduin, kun jalka lipsahti vesilammikkoon: on kevät ja vettä kengässä. En edes ihmetellyt miksi aloin lukea Eeva Kilven &#8221;Naisen päiväkirjaa&#8221; juuri [&hellip;]
- [Mitä kurkien aivoissa tapahtuu](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/mita-kurkien-aivoissa-tapahtuu/): Kurjet palaavat sijoilleen, omille soilleen, paikoille jossa heidän pesänsä ovat. On outoa, miten aggressiivisia oman kumppaninsa ja alueensa puolustajia kurjista tulee, kun ne tulevat pesimälueelleen. Koko muuttomatka lennetään yhteisessä aurassa, autetaan toisia, levätään sopuisasti suurissa kurkikaupungeissa. Mutta kun oma reviiri lähestyy, niin pariutuneilla kaikki muuttuu, kukin alkaa vartioida omaansa. “Kun kurjet lähestyvät pesäänsä sekä naaraan että koiraan aivoissa tapahtuu jokakesäinen muutos. Ne ryhtyvät puolustamaan aluettaan raivokkaasti tunkeilijoilta. Ne hyökkäävät jopa oman ällistyneen edellisvuotisen poikasensa kimppuun, vaikka ovat hoivanneet sitä matkalla takaisin pohjolaan, ja ajavat sen pois nokkimalla ja viuhtomalla siipiään.” Näin kirjoittaa Richard Powers aivotoimintaa käsittelevässä romaanissaan Muistin kaiku. Jokaisen osan alussa [&hellip;]
- [Uskomaton on totta (Woolf)](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/talvikarnevaalissa-uskomaton-on-totta-woolf/): &#8221;Jäätyneet ruusut putoilivat kimppuina, kun kuningatar kamarineitoineen käveli ulkosalla. Värikkäät ilmapallot kelluivat ilmassa liikkumatta. Siellä täällä paloi suunnattomia kokkoja, joiden runsaasti suolatut tammet ja seetripuut tekivät liekit vihreiksi, oranssisiksi, ja purppuraisiksi. Mutta miten kiivaasti ne roihusivatkaan, lämpö ei riittänyt sulattamaan jäätä, joka, vaikka se oli ihmeellisen läpinäkyvää, oli kuitenkin lujaa kuin teräs. Se oli todellakin niin kirkasta, että saattoi nähdä usean jalan syvyyteen jäätyneen pyöriäisen tai toisaalla kampelan. Ankeriasparvia makasi liikkumatta tainnuksissa, mutta seikka, oliko niiden tila kuolemantila vai pelkästään elintoimintojen väliaikainen pysähtyminen, jonka lämpö uudelleen elvyttäisi, pohditutti filosofeja. Lontoon sillan lähellä, missä joki oli jäätynyt noin kahdenkymmenen sylen syvyydeltä, [&hellip;]
- [Ironia kääntyy päin pyhää minää](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/itseironia-ja-pyha-mina/): Missä täällä on se lumikylpylä, jossa hiihtoloma liittyy laskiaiseen,  ja fiilis on sellainen ettei tarvitse varjella hipiäänsä. Lumessa peuhaaminen on lasten leikkiä,  meuhkataan lumessa niinkuin kylmää ei olisikaan. Tai käydään  munamankelilla ajelemaan kuten eräskin: &lt; &#8230;&gt;naapuri pitää mua sekopäänä &lt;&#8230;&gt; keksin että saunasta ois vinhaa mennä ajelee pyörällä pakkaseen &lt;&#8230;&gt; ei sitte tullu mieleen että se pyörä kylmä ja mä märkä &lt;&#8230;&gt; mitähän naapuri tykkäs ku meikä taluttaa nakusillaan pyörää ja sanoo &#8221;on vähän kylmä, avaisitko saunan oven kun en saa käsiä irti tangosta :/ Itseironia on hallitsevaa kaikessa nykysekoilussa. Kun klassisessa karnevaalissa lähdettiin pilkkaamaan kuningasta, niin nyt se riemu [&hellip;]
- [Laskiainen, luminauru](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/laskiainen-laskettelu/): Itse karnevaali ei koskaan välittynyt Suomeen, siitä tuli laksiainen, laskettelun ja rekiajelujen päivä. Tämä johtui selvästi Pietarin vaikutuksesta 1800 -luvulla, siellä ortodoksit juhlivat maslenitzaa ja itä-Suomesta hevosen sekä reen omistajalle oli hommia. Niin suuret ihmisjoukot Pietarissa halusivat rekiajelulle, ja viilettämään Neva-joen jäälle että hevoskuskien kannatti Suomesta asti lähteä Pietaiin hommiin. Karnevaalien suhteen olemme siis eräänlaista taksikuskikansaa, meillä ei ole käsitystä itse juhlmisesta, pelkästään siitä valtavasta liikenteestä joka aikoinaan liittyi Pietarin suuriin juhlapäiviin. Kun toiset bailasivat niin meille jäi laskiainen, rekiajelu ja luminauru, joka tartuttaa hilpeyden kaikkialle: &#8221;Sitten joku lapsista teki jotakin luvatonta: käänsi lumihanaa, vaikka se oli kielletty. Lunta satoi, [&hellip;]
- [Jäykkä veri sulaa (Woolf)](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/jaykka-veri-sulaa/): Virginia Woolf: Orlando ”Muukalaisen nimi oli,  Orlando pääsi selville, ruhtinatar Marusa Stanislovska Dagmar Natasa Iljana Romanovits, ja hän oli tullut Venäjän suurlähettilään seurueessa, joka oli ehkä hänen setänsä, ehkä hänen isänsä, osallistuakseen kruunajaisiin. Hyvin vähän tiedettiin venäläisistä. Isopartaisina ja turkislakkisina he istuivat melkein hiljaa; he joivat jotain mustaa nestettä, jota he sylkäisivät silloin tälläin jäälle. Kukaan ei puhunut englantia, ja ranskaa, jota ainakin jotkut heistä osasivat, puhuttiin silloin hyvin vähän Englannin hovissa. Tämän yhteensattuman johdosta Orlando ja ruhtinatar tutustuivat toisiinsa. Heidän paikkansa olivat vastapäätä toisiaan suuressa päydässä, joka oli levitetty merkkihenkiläiden huvittamiseen tarkoitetun katoksen alle. Ruhtinattaren paikka oli kahden nuoren [&hellip;]
- [Suru on mukana](https://rniemip.ma-pe.net/karnevaalimaailma/suru-on-myos-karnevaalirooli/): Karnevaalihurjuuden, satiiristen mutta ei väkivaltaisten tempausten ohessa kulkee myös suru ja traagiset laulut. Andalucian karnevaaliyleisö saattoi yllättyä, kuinka äkkiä hulluttelut ja satiirit saattoivat kääntyä tunteellisten laulujen suuntaan. Esimerkiksi Garcia Lorca sai sävyjä näistä espanjalaisista melankolisista kansanlauluista cante jondoista Karnevaalibändissä laulaja saattoi aluksi vetäistä useita burleskin tyylisiä lauluja, ajankohtaisia satiireja. Mutta sitten hän saattoi suurileisesti selvittää kurkkuaan, pitää tauon ja aloittaa surullisen laulun, joka sai yleisön huokailemaan. Karnevaalissa itku ja nauru sekoittuivat, 1960 -luvulle asti elävänä jatkunut traditio rinnasti ilon ja surun, eikä niitä esitetty vastakkaisina. Koskaan ei ennalta tiedä, milloin yleisö saa nauraa, milloin itkeä. The saddest and most terrible [&hellip;]
- [My account](https://rniemip.ma-pe.net/my-account/)
- [Checkout](https://rniemip.ma-pe.net/checkout/)
- [Cart](https://rniemip.ma-pe.net/cart/)
- [Shop](https://rniemip.ma-pe.net/shop/)
- [Kuinka haperon lakki voisi säilyttää värinsä](https://rniemip.ma-pe.net/kuinka-haperon-lakki-voisi-sailyttaa-varinsa/): Keltahapero on kirkkaan värinen, olen kehitellyt menetelmää kuinka tuon lakin raikkaan värin saisi ruokapöytään asti. En ole löytänyt reseptiä joissa kirkas haperon väri säilyisi, aina se haalenee pois. Tämä johtuu siitä, että tuo väri on vesiliukoista. Voiko hapero siis pitää värinsä vain, jos sen tuo tuoreena aterialle ? Vain koristeena. Olen turhaan kokeillut tuoreita haperolohkoja salaatissa tai leivällä, humuksen päälle ripoteltuna &#8211; ne hajoavat, ne ovat liian haperpoita. Toki kuivatut haperotkin ovat kauniita, ne ovat nahkaselkäisten kirjojen kaltaisia.&nbsp; Haperoiden takia ei tarvitse lähteä sieniretkelle. Ne ovat jotain, mitä tarttuu mukaan kun on etsimässä herkkutatteja. Kun tallustelen avarassa pylväsmännikössä ja etsin [&hellip;]
- [Päätös - eli villisika katosi metsään](https://rniemip.ma-pe.net/4-allegoriset-advientit-yli-kuohuva-neljas/paatos-eli-villisika-katosi-metsaan/): Loukkaantunut villisika on vaarallinen. Kun joulun alla -23 villisika jäi auton telomaksi Helsingintiellä ja pakeni, kaikkia alueella kehotettiin välttämään ulkona liikkumista. Myöhemmin tuli tieto, että villisika oli paennut metsään, toivottavasti se toipuu. Tiedämme paljon vähemmän kuin arvaammekaan, siksi villisikaviha pysyy yllä varmuuden vuoksi koska vaarana on sikarutto. Tiedon sijaan kuvittelemme likaisen sian, tautisen ja haisevan. Toisaalta afrikkalaisesta sikarutosta on näyttöä että se on erittäin vaarallinen &#8211; ja tarttuu ihmisiin. Suomessa ei kerrota villisikoja olevan kuin itärajalla, mutta tietomme on hajanaista, kuten Helsingintien esimerkki osoittaa. Syyskuussa Keski-Ruotsista löytyivät ensimmäiset naapurimaan sikaruttotapaukset, kun metsään kuollut villisika paljastui ruttoiseksi. Tuon alueen metsiin tuli [&hellip;]
- [Kolme peuraa, ovathan kaikki terveinä](https://rniemip.ma-pe.net/3-allegoriset-adventit-kolmas-pistoke/kolme-peuraa-ovathan-kaikki-terveina/): Kolme valkohäntää pysähtyi mustikanvarpuja aterioimaan, tänä aamuna ehkä. Sitkeä yskä vaivaa minua jo kolmatta viikkoa, tosin se vaivaa vain aamuisin. Nuo valkohäntäpeurat olivat tulleet suolta ja nousseet kankaalle, vanhan havumetsän suojaan. En nähnyt niitä tarkemmin, mutta toivon että myös kolmas niistä olisi terve. Muut kaksi näyttivät terveiltä ja vastustuskykyisiltä, mutta jokin talvinen virustauti saattoi vaivata tuota pienintä. Toivottavasti ne ovat ottaneet vitamiininsa pajunkuoresta, sairastaneet pois syysflunssansa ja liikkuneet paljon. Olin tullut paikalle sattumalta, Hupelinmäen ulkoilualueen takana minut yllätti lumipolku, joka eteni suoraan Ihakkisuolle. Lunta oli vain nilkkaan asti, mutta tallatun polun löytyminen sai minut jatkamaan syvemmälle metsään. Jalanjäljet, ja seurallisen [&hellip;]
- [Taivashuimaus](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/taivashuimaus/): Pilvettömänä yönä, kun katsot ylöspäin, koet yhtäkkistä huimausta, tunnetta siitä, että jalkasi saattavat irrota maasta ja että saatat syöksyä avaruuteen. Tähtien katselu antaa meille pääsyn tapahtumien järjestyksiin sekä ajan ja avaruuden mittakaavoihin, joita emme kykene kuvittelemaan: ei ole yllättävää, että unelmat nöyryydestä ja kunnioituksesta ovat suuntautuneet kuuhun ja tähtiin niin kauan kuin ihmiskulttuuri on kirjannut itsensä. Yön lumoaminen keinovalaistuksen avulla saattaa vaikuttaa, jos sitä ylipäätään huomataan, valitettavana mutta lopulta vähäpätöisenä nykyelämän sivuvaikutuksena. Tuona talvituntina huipun harjanteella, kun tähdet putoilivat selvästi kaukana yläpuolella, minusta kuitenkin tuntui, että vieraantumisemme pimeydestä oli suuri ja vakava menetys. Robert MacFarlane: Wild Places
- [Sienten happaneminen vai niiden hapattaminen](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/sienten-happaneminen-vai-niiden-hapattaminen/): Lokakuun alussa mätäneminen, vettyminen, valuminen ja lysähtäminen on tapahtumassa. Katselin pettyneenä pilaantuneita karvarouskuja. Ne eivät olleet napakoita, rouoskumaisen keveitä, päinvastoin lakin alla olevat heltat olivat menettäneet ryhtinsä, sieniliha oli lysähtänyt. Käsissäni oli kuolleiden sienten raskaita ja märkiä lakkeja. Etsin nuoria, pikkulakkisia karvarouskuja, mutten löytänyt yhtäkään. Viimepävinä on satanut runsaasti. Sekö on saanut rihmastot reagoimaan näin ? Metsä näyttää myöhäiseltä, vaikka syksy on ollut lämmin. Karvarouskut ovat märkiä, niiden lierit raskaita ja valahtamaisillaan, jalka pitää silti jokaisen pystyssä. Huomaan, että karvarouskuistahan tulee juuri tuollaisia, kun ne keitetään. Kun rouskujen kitkerä maiti kiehutetaan pois, niistä tulee syötäviä, ja kun soluseinämät romahtavat, niistä [&hellip;]
- [Dialogi](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-adventit-kaksi-tahraa/dialogi/): Dialogi on siitä ihmeellistä lausahdusten vuorottelua, että se on samanaikaisesti sekä vaikeinta että helpointa. Jos kirjoittaminen on vaikeaa, avaa jokin&nbsp; nykyisistä kirjoitusvälineistä: messenger, whatsuppi t.m.s. ja oitis huomaat vastaavasi aina johonkin. TOISENA ADVENTTINA odotan millainen kakkonen eteeni tulee: kirjoitan jotain paperille jossa on kaksi erottamatonta puolta, kuten myös huulissa on. Kirjoitan myös parille, suhteelle, duolle, sinulle, veljelle, siskolle, ystävälle. Kirjoitan myös silmille, korville, huulille, käsille, jaloille. Ja vielä minun tulisi kirjoittaa kättelylle, vuorottelulle, dialogille perustuvia allegorioita.
- [Kaksi korvaa, kaksi jänistä, kaksi virusta](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-adventit-kaksi-tahraa/kaksi-korvaa-kaksi-janista-kaksi-virusta/): Tuleeko valkoinen joulu, ehkä koska valkoinen jänis liikkui hämärässä, kun katselin järvelle mökin ikkunasta. Se oli toisen adventin ilmestys &#8211; kaksi korvaa penkan takaa, enempää en nähnyt. Samassa jänis tuli esiin, valkoisena se tuskin näkyi lunta vasten. Se eteni rauhallisesti aivan rannan tuntumassa ja katosi. Mitäs kahdesta jäniksen korvasta voisi sanoa muuta kuin, että ne näyttivät terveiltä, niin kuin tuo pieni metsäjäniskin. Toinen adventti, kaksi lajia, on metsäjänis ja peltojänis eli rusakko. Tuo alkutalven lumettomiin peltoihin sopeutunut rusakko runsastuu vauhdilla, samalla kun se sympaattisempi, talven valkoinen jänis hiipuu. Etelä-Suomesta, se on lähes kadonnut, ja maan keskiosista kovasti vähentynyt. Metsäjänisten kannasta [&hellip;]
- [4. Allegoriset advientit - yli kuohuva neljäs](https://rniemip.ma-pe.net/4-allegoriset-advientit-yli-kuohuva-neljas/): NELJÄNTENÄ ADVENTTINA kirjoitan jotain laatikolle, huoneelle, tontille, kontille, standardille Kun yritän maallistaa näitä adventin teemoja, huomaan että tänään tulisi miettiä toivon heräämistä ja haaveilua. Yleensähän mielikuvitusta pidetään sellaisenaan hyvänä ja luovana kykynä. Itseilmaisua sellaisenaan pidetään hyvänä “paineiden purkamisen” tapana. Mutta eikö kaikki tällainen itseilmaisu ole menneistä tapahtumista syntyneiden mielikuvien esille tuomista ja samalla niiden valtaan jäämistä. Se mielikuvitus, mikä on vanhojen toiveiden uudelleen lämmitämistä on myös turhien toiveiden kehittelyä ja niistä olisi syytä vapautua. Adventti on kuvittelua joka perustuu toivoon uudesta, mutta koska tavallinen mielikuvitus on taipuvainen purkamaan vanhaa mielikuvasta, adventti on myös henkilökohtaisen muodonmuutoksen aika. En halua erityisesti suositella [&hellip;]
- [Yksi on kirves pölkyssä](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/yksi-on-kirves-polkyssa/): Iso kirves, kirves numero yksi, on käsivarsilleni liian vaativa; voimat eivät riitä kuusikossa huitomiseen, ja muutaman minuutin jälkeen pitää levätä. Joulun alla kaikki vaatimukset tuntuvat liian isoilta. Miten olla kirveen veroinen ? Sillä isketään tarkasti ja olan takaa.&nbsp; Liike näyttäisi komealta: se alkaisi hitaalla ja raskaalla heilautuksella ja kiihtyen iskuun niin, että kuusi tärähtää ja keikahtaa. Miten olla tehtävän veroinen, ja vastata kirveessä piilevään haasteeseen ? Raivaussahan kanssa liikkuja näyttää herralta: takakenossa ja pidättyväisesti kääntyilevänä tuo sahaan valjastettu hahmo poseeraa kuin promenadilla liian pitkän kävelykeppinsä kanssa. &nbsp;Polttomoottori toisi kärynsä, hurinansa ja tärinänsä, mutta olisi toki tehokas. Raivaussahamme on kuitenkin rikki, [&hellip;]
- [3. Allegoriset adventit - kolmas pistoke](https://rniemip.ma-pe.net/3-allegoriset-adventit-kolmas-pistoke/): KOLMANTENA ADVENTTINA odotan trion ilmaantumista, että se nousisi jostain mitättömästä, niin että kirjoitetan jotain kolmelle kaverukselle. kolmannelle silmälle, kolmannelle pyörälle, kolmannelle jalalle.
- [1.Allegoriset adventit - kymmenen aloitusta](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/): Adventti eli saapuminen, vaihe ajassa. Joulun alla rituaali, joka jaksottuu neljään sunnuntaihin, yhdestä adventtikynttilästä neljään. Olen jo monen vuoden ajan kehitellyt allegorioita, adventin kullekin vaiheelle. Ensimmäinen adventti on omistettu yhdelle, toinen kahdelle jne. Tuleminen, saapuminen, adventum, ill arrive, it arrives,&nbsp; viiittaa siihen, että ajan täyttyminen ymmärretään neljänä vaiheena. Se kestää koko joulukuun. ENSIMMÄINEN ADVENTTI etsi asiaa, joka rakentuu ykköselle, monolle, minuudelle, ensimmäiselle tai avaukselle.&nbsp; Tulemiseen viittaavista avauksista lupaavin adventtimerkki on ”Hei”. Se on tutustumisen, avaus, samoin kuin &#8221;anteeksi&#8221;. Mattoon tarttunut rusina löytyi helposti, varsinkin kun satuin muistamaan rusinan merkityksen adventtina.&nbsp; Ne ovat pyhiinvaeltajien tuliaisia. Yksi rusina, rypäle joka on poimittu [&hellip;]
- [2. Allegoriset adventit - kaksi tahraa](https://rniemip.ma-pe.net/allegoriset-adventit-kaksi-tahraa/): TOISENA ADVENTTINA odotan millainen kakkonen eteeni tulee: kirjoitan jotain paperille jossa on kaksi erottamatonta puolta, kuten myös huulissa on. Kirjoitan myös parille, suhteelle, duolle, sinulle, veljelle, siskolle, ystävälle. Kirjoitan myös silmille, korville, huulille, käsille, jaloille. Ja vielä minun tulisi kirjoittaa kättelylle, vuorottelulle, dialogille perustuvia allegorioita. Käteen tarttuminen: toinen Kaksi ei voi mennä yhteen Hilloa valui kirjeelle: kaksi tahraa Toinen sukupuoli Dialogi Kaksi korvaa, kaksi jänistä, kaksi virusta
- [Tien yli vilahtava susi](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/eka-adventti-tien-yli-vilahtava-susi/): Ensimmäinen adventti, ja tavaksi tullut leikki – nostaa esille ensimmäisen, ainoan, yhden ja yksinäisen mielikuvia. Ja taas joulukuussa se jatkuu aina neljänteen mielikuvaan asti. Tien yli vilahtaa susi, en ole koskaan ennen nähnyt sutta, nyt näen sen metsätiellä, ja huomaan miten väärin olisi tehdä siitä millään tavalla merkityksellistä. Se ei oikeastaan vilahda, vaan livahtaa, ja se vaikuttaa sudeksi hieman väsyneeltä ja sairaan oloiselta. Nyt kun ensimmäinen viesti uudesta virusmuunnoksesta kuulutettiin ilmoille, oli pakko sanoa ”adventum!” Se on tulossa, se saapuu – tuo ilosanoman vastakohta. Virusjoulu. Samalla näin ei ole mitään syytä ajatella, eikä tehdä kohtalokkaaksi. Olisi ehkä parempi antaa tämän [&hellip;]
- [Ensimmäinen fruittaus](https://rniemip.ma-pe.net/1-allegoriset-adventit-eka-finni/ensimmainen-fruittaus/): Jos sieni on numero yksi, niin siitake on jotain ensimmäisen adventtikynttilän kaltaista. Tuo yksilösieni aloittaa nyt sieniadventin. Tosin valkoisena pompannappina tunnettu, ja valtavan yleinen herkkusieni, olisi toinen ehdokas adventin puheenaiheeksi. Joulumarkkinoiden massaherkku. Paitsi, että minä en ole kasvattanut herkkusieniä, enkä kasvata, koska paremman makuisia löytyy luonnosta. Siitake tulee ensimmäisenä mieleen. Muistan, kuinka porasimme koivupölleihin reikiä, joihin tungimme siitakepitoista sahajauhoa. Siitä on yli viisi vuotta, olimme saaneet säkillisen sahajauhoa johon siitake oli levinnyt. Pöllit unohdettiin kuusen varjoon kolmeksi vuodeksi, vasta sitten ensimmäiset yksilöt putkahtivat rungoista. Näin siitake on numero yksi, ja niistä jokainen on yksilö. Kukin näyttää työntyvän puun kuoren alta [&hellip;]
- [Avaruus ja käsityskyky](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/avaruus-ja-kasityskyky/): ”Maailmankaikkeutta voisi verrata pimeään näyttämöön, jolla orkesteri soittaa musiikkia. Näemme vain muutaman soittajan eli näkyvät tähdet, mutta kuulemme, että kulisseissa on enemmänkin soittajia, joita emme kuitenkaan näe. Vakuutumme siitä, että soittajia on enemmän, voimme laatia jopa kaavan siitä, mitä soittimia he soittavat ja kuinka monta heitä on. Heitä on paljon. Kuulemamme musiikin luomiseksi tarvitaan kaksikymmentä kertaaenemmän soittajia, kuin mitä näemme. Samaan tapaan maailmankaikkeudessa on kaksikymmentä kertaa enemmän jotain tuntematonta ainetta kuin mitä voimme havaita nykyisillä mittausmenetelmillä. Osaa näkymättömästä aineesta on alettu kutsua pimeäksi aineeksi. Meille täysin näkymättömät hiukkaset eivät säteile tai heijastaelekromagneettista säteilyä, jota silmämme tarvitsevat aktivoituakseen. Joudumme päättelemään pimeän [&hellip;]
- [Järvellä, meteoreita katsomassa](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/jarvella-meteoreita-katsomassa/): Jonkin matkan päässä rannassa vedimme airot veneeseen… Katselimme taivaalle ja odotimme, että silmämme tottuisivat pimeään ja taivas täyttyisi tähdistä ja tähdenlennoista. Elokuinen yö oli viileä, mutta vesi oli yhä lämmintä, joten veneen ympärille muodostui sumua. Liuimme eteenpäin, kuin pilvien keskellä, katsellen maailmankaikkeuteen. Pian näimmekin ensimmäisen meteorin leimahtavan, heti sen jälkeen toisen, ja pian niitä oli mahdoton laskea. Periaatteessa oli mahdollista seurata niiden valkoisia valojuovia niiden Perseuksen tähtikuviossa sijaitsevaan lähtöpisteeseen. Joka vuosi elokuun puolivälissä huippunsa saavuttava meteoriparvi onkin nimeltään Perseidit niiden näennäisen alkupisteen mukaan. Joskus niitä kutsuttiin Pyhän Laurin tai vain Laurin kyyneliksi, samannimisen pyhimyksen mukiaan, joka kuoli kuumalla halsterilla puolustettuaan [&hellip;]
- [Keinovalosta hämmentyneet linnut](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/keinovalosta-hammentyneet-linnut/): Suurten kaupunkien suora valo ja hohdevalo häivyttävät öisen tähtitaivaan jopa kirkkaina öinä ja huijaavat lintuja alas niiden tavallisesta matkakorkeudesta. Maailman suurkaupungit levittävät loistettaan yhä pidemmälle maaseudulle ja ylemmäs ilmakehään, joten yöt ovat harvemmin riittävän pimeitä tähtien avulla suunnistamiseen. Pilvenpiirtäjien ja tornien keskellä linnut jäävät hämäävien lamppujen, heijastavan lasin ja korkeiden näköesteiden labyrinttiin. Voimakkaat valot voivat vaikuttaa lintuihin hypnotisoivasti, ja joskus ne jumittuvat valokeiloihin kuin hämääntyneet yöperhoset. Kaupunkien keskustojen loiste voi matkan päästä jopa muistuttaa taivaantannan valoisaakaistaletta, minkä vuoksi linnut suunnistavat sitä kohti tai joutuvat aivan väärälle reitille Valo saattaa myös yksinkertaisesti häiritä lintujen luontaista hämäränäköä, siis sokaista ne ja pakottaa [&hellip;]
- [Taivas, jollaisia löytyy enää muutama](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/taivas-jollaisia-loytyy-enaa-muutama/): Laakso on niin pimeä, että luonnollisen yön valossa ja tähdistä heijastuvassa valossa pimeään taivaaseen erikoistunut kansallispuiston amanuenssi Dan Duriscoe ja Paul Bogard &#8211; The End of Night kirjan kirjoittaja ovat tulleet autiomaahan Death Walleyn -alueelle. Se on harvinainen seutu Yhdysvalloissa, koska sieltä löytyy vielä pimeä alue ilman valosaastetta. Tämä teksti kuuluu sarjaan tähtien runollisia, proosallisia ja fantasioivia kuvauksia. Koska metsiä ei ole tässä autiomaassa, pimeässäkin hahmottuu horisonti, sysimustat vuoret, sen terävät ääriviivat ovat ikäänkuin taivaan pohjalla. Mitä kauemman he viipyvät, sitä enemmän taivas säteilee ja maa pimenee. Tämä on on jotain, mitä juuri kukaan ei voi enää kokea. Silmämme tottuvat [&hellip;]
- [Dartmooren nummilla (Thomas Hardy)](https://rniemip.ma-pe.net/pimeasta-pimeaan/dartmooren-nummilla/): Ennen sähkövalon aikaa Dartmoorin nummien asukit saattoivat liikkua pimeässä, vain jalkoihinsa luottaen. He olivat jaloistaan erittäin tottuneita ja tunnistavat pimeässä kinttupolut jalkojensa avulla. He pystyivät liikkumaan sellaisillakin poluilla, joita tottumaton ei tunnistaisi edes päivällä. Tuskin nuo reitit olivat edes polkuja, koska ne tuskin näkyvät ulkopuolisille. ”Näiden reittien seuraaminen pimeässä &#8211; jolloin ei ollut valoa edes tien havaitsemiseen – perustui siihen, että jalat olivat oppineet aistimaan ne. Se johtui vuosikausien kokemuksesta, öisestä kulkemisesta nummimaastossa. Sellainen kulkija pystyi havaitsemaan eron koskemattoman heinikon ja hiemankin tallatun reitin välillä.” Thomas Hardy: The Return to the Native (1878), suom Paluu nummelle (Harry Forsblom, 1968) Dartmoorin [&hellip;]
- [Presidenttien keskustelu metsästysretkellä](https://rniemip.ma-pe.net/presidenttien-keskustelu-metsastysretkella/): Vladimir Sorokin: Telluria (suom, Anna Taitto, 7-luku Valtioidensa päämiehet keskustelevat Venäjän historiasta, ja ruhtinas kertoo juutalaisvastaisia juttuja. He kiistelevät, kunnes ruhtinas vetoaa venäjän kieleen. &#8211; Miettikääpä, millä kielellä keskustelemme. &#8211; Luulisin, että venäjäksi.-Nimenomaan! sanoo ruhtinas, Venäjäksi! Emme jälkineuvostoliittolaisella sekakielellä. Lähteen puhdistamiseen menee kolmekymmentä vuotta. Kieli tekee veltion. Millainen kieli, sellainen järjestys&#8230; kuka toteutti ensimmäisen kieliuudistuksen? Kuka kielsi sekakielen? Typerät vieraskieliset sanat? Kaiken maailman brändäykset, holdinyhtiöt, marketingit. Me!&#8211; Isävainaani kertoi, että hänen aikanaan joutui hernepellolle hommiin, jos käytti sanaa internet. (Sorokin, 2016, 50-51) Sorokin: Telluuria luku 7 -kokonaan.
- [Venäläisen liturgian parodia](https://rniemip.ma-pe.net/venalaisen-liturgian-parodia/): Vladimir Sorokin: Telluria (suom, Anna Taitto, 3-luku muistuttaa poliittiseksi parodiaksi muutettua ortodoksista liturgiaa. ”Ortodoksiuskonveljet!Toverit!Kansalaiset! …puolueen ja kaikkien pyhien nimeen, kansan iloksi ja ainoastaan jos Luoja suo, maailmanlaajuinen imperialismi määrää, valistunut satanismi haluaa ja ortodoksinen patriotismi janoaa” (Sorokin,2016, 17) Litanian alussa luetellaan kaikki ne joiden nimeen tämä messu pidetään. ”… tilanteessa, jossa vallitsee luja yhteisymmärrys ja sielullinen sopusointu koskien Venäjän valtakunnan historiaa, valtakunnan jolla on täysi huipputeknologinen valta hajottaa ja yhdistää, kutsua ja ohjailla, koota voimat ja järjestää isku päin … valetieteen konsernin pyhimpiä paikkoja, päin talokomitean päätöstä ja Pyhän Hengen kansallisen nanoteknologian stahanovilaisia juuria, johtuen demokraattisen kehityksen edistämisestä erakkoluostareissa ja [&hellip;]
- [Vladimir Sorokin: Telluria](https://rniemip.ma-pe.net/telluria-luku-3-litania/): Vladimir Sorokinin parodinen romaani Venäjästä 2080, vallassa on ortodoksi-komministi ja harhainen Ruhtinas. Macchiavellin Ruhtinaan oppien mukaan hän levittää pelkoa, järkytystä, ja sekasortoa hullun miehen taktiikalla. Ohessa lukunäytteitä Telluuria-romaanin Venäjä-luvuista, sekä johdantoja niihin. Luku 1 (kapinalliset valavat nyrkkirautoja) &#8221;On tullut aika horjuttaa Kremlin muuria&#8221;, näillä mahtipontisilla sanoilla alkaa taas yksi kapinaunelma. Sorokinin romaanissa lässähtäneet kapinat ja mielenosoitukset ovat eräs teema, onnistuneita kapinoita ei ole. Romaanin avausluvussa kapinallisten kääpiöiden ryhmä valaa nyrkkirautoja siinä toivossa, että ihmiset saisivat niiden avulla jotain aikaan Kremlin suhteen. Myöhemmin saadaan kuitenkin tietää, että virkailijat ovat keränneet nyrkkiraudat pois. Vladimir Sorokin: Telluuria, 1-luku kokonaan. pdf Telluuria: luku 3 [&hellip;]
- [Lapsi nousee ja laskee mäessä](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/lapsi-nousee-ja-laskee/): Lapsi kiljahteli ja aivan villiintyi, kun lupasin tehdä hänelle pulkkamäen pehmeään, lumiseen rinteeseen. Heti kun tyttö oli puettu toppatakkiinsa, hän istuutui rappujen luo pulkkaan odottamaan. Hyvä on, ajattelin, tällainen siis on isän ja tytön välinen vetosuhde – ja se palautetaan tänäkin talvena. Naru on välillemme viritetty ja kohta se irrotetaan. Tyttö istuu pulkassa luottavaisena ja varmana siitä että teen osani. Kohta kaikki on kohdallaan: minä, talssin umpihangessa, tyttö istuu takakenossa niin, että pulkka kyntää syvällä lumessa, kokka ylhäällä. Hän naurahtelee pulkan humpsahdellessa valtaviin jalanjälkiini, aivan kuin laskettelisi jo. Tie ylös ja alas on yksi ja sama. Isän voimalla pulkka nousee [&hellip;]
- [Hankikanto ja kevätjää jälkiruokina](https://rniemip.ma-pe.net/lumikide-e-f-hansen/hankikanto-ja-kevatjaa-jalkiruokina/): Kun jäätelö sulaa ja taas jäätyy, se muuttuu rakeiseksi samoin kuin nämä kevään lumet. Jäähilettä on myöhäinen lumi. Jäisissä kennostoissa vesi virtaa kunnes yöllä jähmettyy, niin että hanget ovat aamuisin raudankovat ja taas päivän jälkeen niistä on tullut upottavat. Jäät järvissä kestävät vain aamuisin. Syntyy pillimäistä rakennetta, vesi porautuu teräsjäähän, tekee jääneulastoa. Mutta yöllä kaikki on kuin ennenkin:kennostoissa jäätyvä vesi kovettaa jääkannen taas yhtenäiseksi. Taas kun lämpötila päivällä nousee vesi jatkaa työtään, neulasjää hajoaa kun vesi painuu alaspäin ja avaa reittejään. Tässä kaikessa on hieman sibeliusta ja sinfoniaa, tai sitä kuin lapset nakertavat jäisiä keksejään tai cräxejään. Ruokapöytään tuodun uunijäätelön [&hellip;]
- [Lumi venäläisessä filmissä](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/lumi-venalaisessa-filmissa/): Venäläiset näkevät lumet ympärillään, ottavat sen mukaan useammin kuin muut. Venäjältä tuntuu löytyvän paljon kiinnostavia lumen esityksiä. Katsoin Lunastus-nimisen filmin (2012) you tubesta: toinen maailmansota on loppumassa ja stalinismi vahvistumassa. Koska en ymmärrä kieltä, joudun katselmaan ja lukemaan kaiken kuvista. Minua kiinnosti kaikki tuo lumen näkökulmasta. Kuinka lumi on läsnä pommien runteleman esikaupunkialueen pihapiirissä: puute ruuasta ja nälkä sekä jäätynyt pesuvesi, kerrospukeutuminen. Pojat ja tytöt, jotka ovat ulkona suurimman osan valoisasta ajasta. Katsoin useaan otteeseen Lunastus-filmin avausepisodin, jossa elokuvan keskeiset teemat kiteytyvät uuden vuoden juhliin. Ammuskellaan ilmaan, pojat paukuttelevat nalleja sekä pikkupanoksia nuotiossa. Heillä on sika-naamarit otsalla ja kohta he [&hellip;]
- [Anna Karenina, lumituiskun nainen](https://rniemip.ma-pe.net/lumimyrsky/anna-karenina-lumituiskun-nainen/): Anna Kareninan rakastuminen ei ole subjektiivista vaan myrskyyn joutumista: ulkopuolisten voimien vietäväksi tempautumista. Anna taistelee rakastumista vastaan, pakenee sitä ja pyrkii siltä suojaan, ja hakeutuu siihen. Lumituisku tuntemattomalla asemalla jossain Moskovan ja Pietarin välillä – se on tuon tunteen kuva. Tolstoin klassikosta on tehty monia filmejä. Uutta Joe Wrightin ohjaamaa filmiä on sanottu&nbsp; tanssiaismaiseksi. Myös rautatieasema muodostaa hyvän näyttämön, tanssiaispuitteet lumimyrskylle, draamaa ja myrskyä. Romaanin alkupuolella kaksi vierasta joutuvat lumimyrskyn säestämänä toistensa intiimiin läheisyyeen. Annan ja Vronskin, nuoren upseerin, kohtaaminen tapahtuu asemalaiturilla. Vimmattu pyry ja tuulenpuuskat aiheuttavat sen että nämä kaksi ihmistä ovat yllättäen hyvin paljaassa tilanteessa, ja molemmat tietävät [&hellip;]
- [Pelko ja räntäsade (Kerstin Ekman)](https://rniemip.ma-pe.net/lumimyrsky/pelko-ja-rantasade-kerstin-ekman/): Kohtaamme vaativan talvikauden Kerstin Ekmanin Sudentalja -trilogian alkusivuilla, kun meidät viedään vuoteen 1916 Lapin liepeille, Pohjois-Ruotsiin. Luonnon keskelle ilmestyvä pelon aihe, jokin kammottava jota ei voi paeta tuntuu olevan Ekmanin suosima tapa muuttaa pakkasyö tai lumiräntä tunteeksi. Sudentalja -trilogian päähenkilö Hellevi kokee samantapaisen pelottavan hahmon rämpiessään suksineen jäällä lumirännän nujertamana: Tuisku muuttui kaatosateeksi Hillevin lykkiessä kylää kohti. Hän sauvoi minkä vesikeliltä pääsi, mutta sukset takertuivat kerran toisensa jälkeen lumipöpperöön ja kengät luiskahtelivat mäystimistä. Hän alkoi olla näännyksissä ja hänen oli pakko taas levätä, roikkuen koko painolla sauvojen varassa. Metsäiset vaarat kylän takana kohosivat suhruisina väräjävässä veden ja ilman välimuodossa. Omasta [&hellip;]
- [Talvinen pelon kääntyminen iloksi (Kerstin Ekman)](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/talvienen-pelon-kaantyminen-iloksi-kerstin-ekman/): Kerstin Ekmanin Sudentalja -trilogian ensimmäisessä osassa, sen avauskohtauksessa 6- vuotias Kristin kulkee yksin, peloissaan iltapimeällä kirpeässä pakkasessa ja kohtaa pelottavan ukon. Olemme vuodessa 1919, Lapin liepeillä, Rohjois-Ruotsissa. ”Oli ankara pakkanen, tähdet tuikkivat neulanterävinä korkealta. Minä pelkäsin kuusimetsää, joka kohosi tien kummankin puolen. Lumitaakka painoi oksia alas ja puiden sisällä oli mustaa. Vielä pahemmin aloin pelätä kun sillalla oli varjo.” Ekman talvisissa kuvausissa henkilö heitetään usein vaaralliselle tai pelottavalle matkalle: luonnon keskellä hän saa tuntea olevansa pieni ja avuton. Taitavasti tämä avuttomuuden tunne muuttuu ulkoiseksi, konkreettisesti uhkaavaksi asiaksi. Tässä se on mies, jota tyttö haluaisi paeta. Pelko muuttuu pian riemukkaiksi tunteiksi, [&hellip;]
- [Lumimyrsky ja typerys (Tsehov)](https://rniemip.ma-pe.net/lumimyrsky/lumimyrsky-ja-typerys-tsehov/): Mitä syntyy, kun lumimyrsky kietoutuu toiseen suureen venäläisen kirjallisuuden teemaan, typerään ihmiseen? &nbsp; Tsehovin &#8221;Varkaat&#8221; (1890) -novellissa välskäri on lähtenyt jokseenkin ajattelemattomasti talvisena iltana matkaan, vaikka luvassa on vimmattu pyry.&nbsp; Välskäri, tuo typerä ihminen, ei sitten tuiskun keskellä edes huomaa joutuneensa kuolemanvaaraan. Lumipyry pyyhkäisee reitit jäljettömiin. Hän eksyy, mutta sadattelee vain ja harhailee hevosellaan pitkin aavaa taigaa. Ennen kuin hän ehtii edes hätääntyä, viisas hevonen vievät hänet erään talon suojiin. Tsehov on kuvannut monella tapaa lumisateita, unettavasti Nukuttaa -novellissa, ja eloisasti kohdassa jota esittelen toisaalla. Herää kysymys, miksi Tsehov jättää tässä käyttämättä niin houkuttavat eksymisen ja hätääntymisen teemat. Ehkä siksi, [&hellip;]
- [Lumimyrsky](https://rniemip.ma-pe.net/lumimyrsky/): Lumimyrskyjen aika, pyörteiden, viimojen, pyryjen, puita kaatavien myrskyjen, eksyttävien ja harhauttavien, sähkökatkosten ja teiden tukkeutumisen asioita nämä ovat. Vastaavia talven kokemusten kuvauksia kirjallisuudessa olen käsitellyt Pakkaskaunis -sikermässä (2018). Eloisa lumipyry (Tsehov) Lumimyrsky ja typerys (Tsehov) Pelko ja räntäsade (Kerstin Ekman) Anna Karenina, lumituiskun nainen Lumi venäläisessä filmissä
- [Eloisa lumipyry (Tsehov)](https://rniemip.ma-pe.net/lumimyrsky/eloisa-lumipyry-tsehov/): ”Pyry jatkui yhä. Takertuen pitkillä hännillään kuivuneitten aroheinien latvoihin ja pensaisiin valkoiset pilvet temmelsivät pihalla, mutta lauta-aidan takana valkokaapuiset, leveähihaiset jättiläiset pyöriskelivät ja kaatuivat, nousivat jälleen pystyyn ja jatkoivat tappeluaan huitovin käsin. Entä tuuli, tuuli! Sietämättä sen raakoja hyväilyjä alastomat nuoret koivut ja kirsikkapuut taipuivat matalalle ja valittivat: Hyvä luoja, hyvä luoja, minkä syntiemme takia olet kiinnittänyt meidät maahan etkä päästä vapauteen?” 128-129&nbsp; Miksi Tsehov kuvaa lumimyskyn tällä tavalla? Valkokaapuisten jättiläisten paini on pikemminkin symbolista kuin realistista ja Tsehoville ominaista kuvausta. Mutta silti, mestari ei ehkä erehdy. Pyry kuvittaa ehkäpä näkökulmahenkilön kokemusta. Novellin alussa tämä välskäri eksyy lumimyrskyssä koska ei [&hellip;]
- [Lumikide (E.F.Hansen)](https://rniemip.ma-pe.net/lumikide-e-f-hansen/): Maahan sataessaan lumikiteet takertuvat ja sulavat  toisiinsa, mielikuva lumisateesta täydellisten kiteitten sateena on väärä. Täydellisten kiteiden sade saattaa olla totta vain digitaalisena. ”Ilma oli melko kolea, lumi ei ollut nuoskaista. Säästeliäästi valaistuille kaduille leijuvat hiutaleet olivat yksittäiskiteitä; hienoja, täydellisiä. Hän seisahtui monta kertaa katulyhdyn loisteeseen tutkimaan niitä kun ne putosivat hänen turkilleen, hän tutki niitä yhtä kiihtyneen innostuneesti kuin poikanakin. Kiteet tarttuivat turkkiin ainutlaatuisina, kauniina. Ei ole olemassakaan, insinööri ajatteli, varsinaisia sanoja kuvaamaan kiteistä järjestystä muuta kuin puhtaasti abstrakteina käsitteinä. Rombeja. Tetraedejä. Oktaedejä. Samalla tavoin kuin kiteetkin on kuvattu täydellisen näkymättöminä ja abstrakteina, lainalaisuuksina joita emme täysin ymmärrä. Puun voi [&hellip;]
- [Narkissoksen parempi minä](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/narkissoksen-parempi-mina/): Sen lisäksi, että Narkissos katselee heijastusta itsestään, hän katselee myös parempaa minäänsä. Omakuvan avulla hän katsoo syvälle itseensä heijastuvaan kuvitelmaan. Narkissos on sekä pinnallinen että syvällinen, kaikki jotka viihtyvät veden äärellä ovat sitä. Narkissos nauttii kuvassa olemisesta ennen kaikkea siksi, että hän vaikuttaa syvällisemmältä. Hän kuvittelee olevansa mies, jolla on yksityinen nuoruuden lähde, paikka, jossa hän käy tapaamassa itseään. Freud korosti sitä, että on hyvää ja huonoa narsismia, pinnallista ja syvällistä. Ja hänen mukaansa rakkaudessa on syvästi narsististinen elementti, kun toisen ihailun ja arvostuksen kautta kohdataan ne parhaat puolet itsestä. Rakkaudessa on jotain, mitä nouseen lähteen syvyyksistä. Gaston Bachelard esittää [&hellip;]
- [Lämpösäde](https://rniemip.ma-pe.net/lamposade/): ”Jorosalmissa oli Jumala. Maria tuli synnittä raskaaksi Jorosalmissa. Paimenia oli kaksitoista, ja hän meni paimenien maahautaan. Sinne hän synnytti lapsen hevosen soimen alle.” (Suomalainen legenda) Tämän routaisen maan realismi ei aina ole onnistunut kangistamaan mielikuvitusta. Puoliksi maan sisässä asuminen kuului paitsi muinaisiin taitoihin, myös maan alle meneviin fantasioihin. Niin, fantasiaa tässä on vain evankeliumi. Ihastelen sitä, miten viisaasti Marian synnytti lapsen maahaudassa seimen sijaan seimen alle: sinne, lämpimän kompostin päälle levitetyille oljille.&nbsp; Pihattonavetoissa lehmät noudattivat myöhemmin samaa, kompostin päällä, oljilla loikoilun periaatetta. Kun siis muinaisuomalainen ihminen kuunteli ensi kerran evankeliumia lapsesta, joka syntyi oljille tai pahnoille, hän tiesi oitis että [&hellip;]
- [Miksi raha alkaa loistaa juuri jouluna?](https://rniemip.ma-pe.net/miksi-raha-alkaa-loistaa-juuri-jouluna/): Kuningashuoneen loisto, sen luksus ja värit sointuvat hämmästyttävän hyvin jouluun. Sama väriloisto, sama renessanssin punainen ja kulta. Samat värit, jotka symboivat loistavaa kuninkaallista elämää ovat samoissa tehtävissä jouluna. Kysymys kuuluukin, miksi varakkuus ja glooria liitetään tällä tavalla yhteen. Miksi raha laitetaan loistamaan juuri jouluna ? En muista mistä olen kopsannut tämän maalauksen, mutta siinä näkyy meillekin tutut gloorian elementit aina joulupaperia muistuttaviin tapetteihin asti. Nykyaikainen rikkaus on yleensä näkymätöntä, se hallitsee suuria materiaalisia varantoja; teollisuutta, luonnonvaroja, automatisoitua tuotantoa. Siinä on enemmän volyymiä kuin näyttävyyttä, pörssi kertoo arkkitehtuurinsa puolesta siitä, että raha ei loista silloin kun se on työssä. Protestanttinen raha [&hellip;]
- [Muovikassien raskausaika](https://rniemip.ma-pe.net/valosaaste-on-pahimmillaan/muovikassien-raskausaika/): Jouduin marketin ostoskaistoille &#8211; osallistuin poukkoiluun satojen talvitakkisten joukossa. Pusakoita mateli, hypähteli ja vaihtoi paikkaa, kunnes ne sakkaantuivat, ja alkoivat parveilla kuin mehiläiset. Tämä hekuma huipentui kassakuningattaren kohdalla. Siinä jokainen sai kokea hetken kahdestaan, paritteluun &#8211; voi kuinka varmoin ottein käsi hänen liukuhihnaruumiissaan kosketti jokaista tavaraa, ja oi kuinka luottokortti sai hipaista konekuningattaren magneettihäpyä. Tämä metaforien rypäs on liioitteleva mutta tyhjä siksi, koska markettien kiihotus aiheuttaa meissä enää vain väsynyttä ärtymystä. Kassakonekyborgi ei ole kuningatar, vaan työläinen. Emile Zola kuvasi 1850 -luvulle sijoittuvassa romaanissa ihaillen ensimmäistä markettia ja kutsui sitä &#8221;naisten paratiisiksi&#8221;. Tosiaan kodin lisäksi kapitalismi oli luonut naisille toisenkin [&hellip;]
- [Satelliitit valvovat taivaalla](https://rniemip.ma-pe.net/valosaaste-on-pahimmillaan/satelliitit-valvovat-taivaalla/): Tänä syksynä en ole kokenut tähtiöitä enää erityisen sfäärimäisinä. Horiosontista tuhkuu valoa, ja aina on jossain lamppu, jonka rinnalla tähdet kalpenevat. On ollut valonlähteitä, kiinnittänyt katseeni välkkyviin lentovaloihin tai satelliitteihin, vanginnut silmän liikkeen. Muutenkin pysyn sisällä ja WiFi tuo luokseni kaikki sfäärit. &#8221;Samalla, mitä pitemmälle globalisaatio etenee, sitä merkityksettömäksi käy taivaan katselu. Sellainen tähtien katselija vain osoittaa naiviutensa yhdistäessään taivaan ja olemassaolon kysymykset. Edistyksen myötä ns. taivaalta ei enää haeta turvaa. Avaruus ja kosmologia ei vastaa meille kysymykseen mikä ihminen on. Modernia aikakautta luonnehtii toisenlainen turva; teknologinen varmuus on korvannut teologisen ja kosmologisen turvallisuudentunteen. Maailmanmarkkinat, mediasfääri ja turvallisuuspoliisi on tullut [&hellip;]
- [Jouluteurastus](https://rniemip.ma-pe.net/elaimet-puhuvat-jouluna/jouluteurastus/): &#8221;Jessus, jos minä laittaisin ruokaa niin jokaisella vasikalla pitäisi olla kaksi päätä. Kateenkorvaa tarvitaan piirasten ja tartalettien ja munkkien täytteeksi, ja kateenkorvasimpukoita meillä on aina suurten joulupitojen voileipäpöydässä, ja lisäksi on oltava gratinoituja vasikanaivoja ja vasikankieltä voitaikinan kera..&#8221; Repliikki on Margit Söderholmin historiallisesta romaanista, Hellestan joulu, joka sijoittuu 1800 luvun ruotsalaiseen herraskartanoon. Julmassa ja hienostuneessa maaseutukulttuurissa olisivat nyt menossa ne parhaat ja hauskimmat jouluteurastukset. Joukko porsaita, vasikoita, lampaita, kanoja joutuu lahtiin. Ja lapset odottavat vesi kielellä siansaparoita, joista voi grillata tulilla rasvaista, kamaraista herkkua kuin makkaraa. Mutta samalla yllä olevaan repliikkiin on kätkeytynyt tahaton, hieno ja karmea jouluteurastuksen symboli, kaksipäinen [&hellip;]
- [Eläimet puhuvat jouluna](https://rniemip.ma-pe.net/elaimet-puhuvat-jouluna/): &#8211; Onko totta että hevoset osaavat puhua jouluyönä, Calle ?&#8211; Niin sanotaan. En tiedä.&#8211; Eikö olisikin jännittävää pujahtaa tallin yöllä ennen kuin menemme nukkumaan? Kukaan ei näe sitä. Haluaisin kuulla mitä Comet kertoo muille, sehän on kokenut niin paljon.&#8211; Äsh, eivät ne tuollaisia puhu! Ne – ne puhuvat Jeesuksesta ja sensemmoisesta, sanoi Calle hämillään.&#8211; Etkö voisi tulla mukaan kuuntelemaan? Lupaa, Calle!&#8211; Ei, Anders, sitä emme uskalla tehdä. On kuolemansynti kuunnella eläimiä jouluyönä, sanoi Calle hämillään.Ei edes Talli-Pelle uskalla mennä sinne. Siitä voi tulla kuuroksitai sokeaksi tai muuta sellaista.” (s120 – 121) Margit Söderolm:Hellestan joulu (suom. 1960) On kuolemansynti kuunnella eläinten [&hellip;]
- [Koe-eläimet ja evankeliumi](https://rniemip.ma-pe.net/elaimet-puhuvat-jouluna/koe-elaimet-ja-evankeliumi/): Millä tavalla koehiiriin istutettu kasvain ja joulun evankeliumi voivat liittyä yhteen? Luis Martin-Santosin romaanin,&nbsp; On aika vaieta,&nbsp; nimi viittaa jo&nbsp; ilosanoman julistuksen vastakohtaan – tästä sanomasta on syytä olla hiljaa. Tästä on alkanut evankeliumiin nähden toiseen suuntaan vievä kehitys. On aika vaieta on anti-evankeliumi, joka toteutuu samaa kaavaa noudattaen: kun kasvaimet leviävät slummissa asuvan tytön kohtuun, ja aiheuttavat raskautta muistuttavan tilan. Katolisessa kulttuuripiirissä allegorinen kerronta otodella rikasta. Tämäkin romaani rakentuu täysin maallistetulle evankeliumille. Martin-Santosin romaanissa koe-eläinten&nbsp; kasvatusbisnes on kärjistetty rujoksi&nbsp; evankeliumin vastakohdaksi. Eräänlaisena Pyhän Hengen lähetyksenä Amerikasta saapuu Madridiin pieni erä erityisiä koe-hiiriä, joista muutama varastetaan ja viedään Beetlehemin seimeen [&hellip;]
- [Valosaaste on pahimmillaan](https://rniemip.ma-pe.net/valosaaste-on-pahimmillaan/): Tämä pimeys olisi kuin musta, lempeä pielus, kun se saa olla ilman valoja.&nbsp; Maaseudulla, äidin luona käydessäni,&nbsp; kun seison pihapiirissä yöllä, voin kuvitella erämaan. Sellaisen joka joskus oli, ja levisi satojen kilometrien laajuuteen, rikkoutuen vain pienillä alueilla. Aivan niin kuin nyt leviävä pimeys, erämaa oli joskus vallitseva. Tämän vuodenajan maisema olisi parhaimmillaan&nbsp; sellainen, jossa pari valoa tuikkisi jossain vastarannalla. Oletko huomannut kuinka kammottavaksi tämä uusi maailma on muuttumassa?&nbsp; Kun olet väsynyt liiasta työstä ja valojen ärsyttämä niin mietit tätä aikaa,&nbsp; kun mitkään työaikarajat eivät pitele tätä uudenlaista työtä. Se ei päästä otteestaan, ei missään. Valosaaste on tähän vuodenaikaan pahimmillaan. En [&hellip;]
- [Pimeässä ystävä tunnetaan](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/pimeassa-ystava-tunnetaan/): Hämärä,pimenevä ja lumeton, routainen puutarha on taustana itsepetokselle Juhana Vähäsen Avaa tule -novellien (2008) avaustekstissä. Pimeän suojassa on helpompi sanoa asiat suoraan, voidaan puhua siitä mitä tavallisesti vältetään. Ja samalla erehtyminen, täydellinen väärinarvio on mahdollista: &#8221;He kävelevät ulkona lumettomassa puutarhassa ja puhuvat, puhuvat siitä, mitä tulisi tehdä ja mikä olisi oikein ja kenen kannalta, mikä olisi tarpeellista, lumeton aika on pimeä aika, Väisälä sanoo, ja pimeä aika ei ole huono aika, sillä pimeys mahdollistaa sellaisen, joka valossa olisi mahdotonta, valo häikäisee kaikkia, eikö se niin ole, se on ahdistavaa, ei näe eteensä, näkee vain valon ja harhailee. Pimeys sen sijaan, [&hellip;]
- [Campfire and being in the dark](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/campfire-and-being-in-the-dark/): The word &#8221;campfire circle&#8221; includes the whole culture of being in the dark, manners,that we have lost. Almost everyone wants to experience, at least once, the night outside, but no more. Campfire circle is a relic of something old. Ivan Turgenevs Forest&#8217;s memoirs take us&nbsp; to the 1850s Russia, where culture of campfire was far richer than at the present. Campfire circle refers to light of the fire in the middle of dark wilderness. Brightly burning fire darkened the environment. Bears and wolves comes at your thoughts, ghost stories become fascinating.And when the fire gets smaller in obscurity you may [&hellip;]
- [Taivas aukeaa sinisen läpi](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/taivas-aukeaa-sinisen-lapi/): Emme ehkä näe taivasta vaikka kuinka tähyilemme. Jo pitkään olen aavistellut, että meillä ei ole näkökykyä, ja että nimenomaan sininen on sulkenut taivaan meiltä. Ehkä viimeinkin pitäisi luovuttaa ja hartaasti kääntää sivua, aukeamaa.
- [Taivas laulaa aina - kvartetti](https://rniemip.ma-pe.net/4-allegoriset-advientit-yli-kuohuva-neljas/taivas-laulaa-aina/): Vanhoissa joulukorteissa saattaa vielä nähdä enkelikuoron kurkottelevan taivaalta alas pasuunoineen ja torvineen, harppuineen. Ympärillä on tuulen kaltaisia pyörteitä. Noissa kuvissa kuviteltua ovat vain enkelit, mutta virtaukset ja instrumentit olivat tietyssä mielessä todellista taivaan mekaniikan kuvausta. Mistä tulee ajatus, että jouluyönä taivaalta ikään kuin kuuluu musiikkia. Onko niin että musiikin mielikuvan avulla äänettömän jouluyön kuulija asettuu kunnioittaen avaruuden ja sen geometrian äärelle. Kuvat musiikkia tuottavista enkeleistä ovat jäänne taivaan toiminnan mallista 1500 -luvun lopulta. Siinä kosminen oli musiikkia, sointeja jotka syntyvät ilmavirtojen liikkeessä jotka ohjautuivat äärimmäisen hienosti ohjelmoitujen instumenttien läpi. James Huttonin ”On Renaissance Poetry” teoksen ensimmäinen essee tarkastelee sitä, miten [&hellip;]
- [Koira nousi tähtiin](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/koira-nousi-tahtiin/): Erigonen kerrotaan olevan köyhin kaikista myyttien hahmoista. Erigone-tytär oli harhaileva sielu, kerjäläinen, ja kuitenkin hänen koiransa sai taivaalla huomattavan tärkeän tehtävän. Erigonen isä oli kadonnut, tytär oli etsinyt häntä kaikkialta, mykkänä ja onnettomana harhaillen. Sitten hänen koiransa Maira alkoi nykiä häntä vaatteesta ja kiskoi tyttöä puun luo, paikalle jossa oli kaivo. Sieltä kaivosta Erigone löysi isänsä. Viininjuhlissa riehunut miesjoukko oli tappanut hänet ja heittänyt kaivoon. Erigone ei kestänyt menetystä, vaan kiipesi puuhun ja hirttäytyi oksaan. Maira jäi ulvomaan tapahtunutta ja odottamaan kuolemaansa. Aikaa myöten Maira nousi taivaalle ja hänestä tuli Sirius. Onnen ja onnettomuuden käänteitä säätelevä hahmo. Tällaisen tähtiin liittyvän [&hellip;]
- [Viesti ja valovuodet](https://rniemip.ma-pe.net/kuu-vasemmalla-tahti-oikealla/viesti-ja-valovuodet/): ”Eräänä yönä olin kuten tavallista tarkkailemassa taivasta kaukoputkellani. Huomasin että sadan miljoonan valovuoden päässä olevasta galaksista työntyi esiin lappu. Siihen oli kirjoitettu MINÄ NÄIN SINUT. Suoritin laskun nopeasti: galaksin valon kulku minun luokseni oli vienyt sata miljoonaa vuotta, ja koska siellä nähtiin kaikki täällä tapahtuva sata miljoonaa vuotta myöhässä, he olivat nähneet minut noin kaksisataa miljoonaa vuotta sitten. Jo ennen kuin tarkistin muistikirjastani mitä olin tehnyt sinä päivänä minut valtasi hyytävä aavistus: nimenomaan kaksisataa miljoonaa vuotta sitten , ei päivääkään ennemmin tai myöhemmin, minulle oli tapahtunut jotain sellaista jota olin aina yrittänyt salata.” (Calvino, Kosmokomiikkaa, s. 149) Näin alkaa Italo [&hellip;]
- [Yö ja sinua puhuttelevat äänet](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/yo-ja-sinua-puhuttelevat-aanet/): Yövalvomisen ja yönukkumisen välillä on alue, jossa tapahtuu kaikenlaista. Esimerkiksi inspiraatioita, tavallista on myös että inspiraatioita ei ole vain yksi, vaan niitä on hallitsematon määrä, yöstä tulee uneton. Tällaisen inspiraatio-riivaajan rinnalla kulkee toinen, unentapaisten kuvajaisten vuo. Siinä vieras ääni kuiskii ja pitää sinua valveilla. Näissä unissa huomaat olevasi hahmo, jolle syvemmältä tuleva ääni puhuu. Tapahtuu siis jotain samaa mitä romaaneissa. Siksi aamulla sanot unestasi, että ”siinä olin minä ja …”. Kirjoittamisen eräs syntykohta on yössä, kun syntyy hän-muotoinen kerronta.&nbsp; Ei tuo jäykkä henkilöhahmon esittäminen, karrikointi tai representaatio, vaan vieras ääni – hän. Peter Schwenger kirjoitti Gothic Studies (May 2009) lehdessä [&hellip;]
- [Nuotiopiiri ja pimeässä oleminen](https://rniemip.ma-pe.net/hamarikko-on-pyha-lucifer-valoa/nuotiopiiri-ja-pimeassa-oleminen/): Sana ”nuotiopiiri” sisältää kokonaisen pimeässä olemisen kulttuurin vivahteet ja tavat, jotka ovat kadonneet. Lähes jokainen haluaa toki kerran kokea yön laavulla, elämyksenä, vaan tuskin enempää. Nuotiopiiri on jäänne niin vanhasta, että kuka tietää mistä. Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmat vievät meidät 1850 -luvun Venäjälle, jossa ”nuotiopiirin” kulttuuri oli huomattavasti rikkaampaa kuin nykyinen. Nuotiopiiri viittasi nuotion valopiiriin, jossa aavistetaan samalla pimeä erämaa. Kirkkaasti palava nuotio pimentää ympäristön. Karhut ja sudet tulevat pelkoina mieleen, kummitusjutut muuttuvat erityisen karmiviksi. Tulen hiipuessa hämärästä hahmottuu puunrunkoja, mustana välkkyvää vettä. Tähdet eivät näy ennenkuin vetäytyy valopiirin ulkopuolelle. Turgenev kertoo ”Pakovainio” tarinassaan, kuinka mies jää pimeyden saartamana metsään. [&hellip;]
- [Kullankeltaiset roiskeet](https://rniemip.ma-pe.net/lehtien-puhkeamisuudelma/kullankeltaiset-roiskeet/): Narsissit kasvavat puutarhoissa, talojen seinustoilla ja joskus katseelta suojatuilla niityillä.&nbsp; Tarinoiden mukaan ensimmäiset narsissit kasvoivat nuorten miesten, lähes poikien, siemennesteestä. Te itsestänne nauttivat narsistit. Siksi ei ole ihme, että kuuluisin narsissi-runo on William Wordswothin&nbsp; Daffodils, joka alunperin oli hänen Dorothy-siskonsa päiväkirjamerkintä. Oli kevät ja noita kullankeltaisia roiskeita löytyi kaikkialta Wordswothien kodin lähiniityiltä, useimmiten vanhojen lehtipuiden alta. Narsseista on aikaa myöten tullut lähes enlantilainen kevätkukka nuorten naisten ikkunoiden alle, tosin muinaisten kreikkalaisten sanotaan kokeneen sen erityisen läheiseksi.&nbsp; Tarkkanäköisinä kuvittelijoina he katsoivat että narsissi on poikien kukka. Ja kerrotaan että keväisen marathonin aikaan niityt olivat keltaisenaan narsisseja. Ne kuuluivat taustalle kun alastomat [&hellip;]
- [Ted Hughes: Narsissit](https://rniemip.ma-pe.net/lehtien-puhkeamisuudelma/ted-hughes-narsissit/): - kääntäjänä työryhmä Vesterinen &amp; Urpo Olin ostanut tilkun viljelemätöntä maata. Maaliskuussa se yllätti minut. Yhtäkkiä näin mitä omistin. Padallinen narsisseja, porisemassa hiljalleen. Teot kullattiin – aarrearkku! Narsissit aukenivat juuri. Ja niitä tuli lisää – “Puhallettua vaahtoa”, kirjoitin, “valon alukset!” Se syöksyivät eteenpäin maan aaltojen jokaisessa lyönnissä.”Niiden kuusiteräiset potkurit kirnusivat vihreänkeltaiset kukinnot kovasta, taas kerran talvehtineesta klorofyllistä.” Olin yhä kulkuri. Elämäni oli yhä rosvousta. Saaliina maa. Tiesin eläväni ikuisesti. En ollut oppinut mikä välähdys iankaikkisesta narsissit ovat. En tunnistanut harvinaisimman päivänkorennon häälentoa. Omia päiviäni! Tuskin muuta sisältöä kuin aistiharhat! Uneksin lahjoista – uusista varkauksista. Pidin niitä sattumana, onnenpotkuna. Poimin ne. [&hellip;]
- [Nyt valta on heinikossa](https://rniemip.ma-pe.net/lehtien-puhkeamisuudelma/nyt-valta-on-heinikossa/): Ruoho, sinun veljesion noussut Vapauden ja veljeyden ruohokentät ovat nousseet, kuten Harry Nordellin säe ilmoittaa. Vihreät häilyvät kuin vallankumouksen viirit, valta on heinikossa. Tämä vapaus on ensimmäistä kertaa ilmaistu Walt Whitmanin Leaves of Grass –kokoelmassa (1855 &#8211; 1891). Ruohoruumiin ylösnousemus! Aavistan, että muutos tapahtuu nyt kovaa vauhtia. Ja se on muuta kuin kesägrilli mainoskuvissa, se on muuta kuin ruskean kastikkeen korvaaminen salaatilla, se on aivan muuta kuin suihkussa käynti ja freesi olo. Toisaalta myös ruoholle on tehtävä ilmoitus. Se on velvollisuuteni: se että minä, ruohon veljenä, olen myös noussut tuolistani ja tullut ulos. Hei ruoho ! Sinun veljesi on noussut. [&hellip;]
- [Pajukoista kaunein](https://rniemip.ma-pe.net/lehtien-puhkeamisuudelma/pajukoista-kaunein/): Tuon tönön ympärille oli kasvanut pusikko, pelkkä pensaikko, kuten sanovat ne, jotka ovat huomaamattaan tulleet välinpitämättömiksi kaikkein tavallisimpia asioita kohtaan. Pusikoksi sanotaan mitä tahansa pensaan korkuista, olkoon se sitten mitä tahansa pientä lehtipuun vesaa. Talon taakse oli kasvanut pajukko, siinä kukki harvakseltaan pajunlampaita. Kävin siinä tönössä vain kerran ennen tulipaloa. Pikkuveljen kanssa tulimme pusikon läpi pihakuistille, kuljeksimme hankia pitkin ja oli sunnuntai-aamu. Uteliaina ja puhumattomina pysähdyimme seisomaan tuvan kynnykselle, radiosta tuli jumalanpalvelus, mies istui hämärän tuvan perällä ja aurinko loimotti suoraan ikkunasta sisään niin, ettei miehestä näkynyt muuta kuin mustat ääriviivat. Se oli pelottavaa, ja myöhemmin kun kuulin tulipalosta, ja [&hellip;]
- [Lehtien puhkeamisuudelma](https://rniemip.ma-pe.net/lehtien-puhkeamisuudelma/): Tuntemus, jonka kohtaan aina keväällä &#8211; lehti työntyessään esiin jatkaa liikettään myös suussani. Katselen pajuja, kuinka niiden koko kroppa on puhkeamassa suudelmiin, pikku pyörteisiin täynnä lukuisia pieniä kieliä. Eva-Stina Byggmästarin runosta löysin tämän lehtien puhkeamispyörteen: Kylläpäs, olin vainpieni lehtivihreädervissijoka pyörähteli ympäriinsäsydämesi pensasvaltakunnassakaikissa niissä hedelmäpuissa tai pähkinäpuissaja suutelit minua tuhansin vihrein suudelmin kun maan sielu olla oleili Seuraavana päivänä jo huomasin monet pajunsukuiset lehtisuukot, että rakkauteni pajuihin onkin versonut suuhuni siitä asti. Juuri tähän aikaan pajut ovat komeimmillaan, niiden pienet lehtikierteet noissa pörröisen keltaisena kukkivissa puissa, puhumattakaan itse kropasta, pajunnotkeasta varresta. MUITA TEKSTEJÄ KEVÄÄN TULOSTA Pajukoista kaunein Pajut jostain jurakaudelta Nyt [&hellip;]
- [Tomaatit](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/tomaatit/): Taas näitä maaorjia istutetaan multaan. Jo taimina ne pakotetaan polvilleen ja työnnetään kainaloita myöten maan alle. Pitkin kevättä niitä on nöyryytetty kuulustelulamppujen alla, annettu kitsaasti opintopisteitä niin, että ne katkeroituisivat ja päättäisivät vielä näyttää muille. Ja sitten kun ne istutetaan kasvihuoneeseen, seminaariinsa, ja varhaiskypsinä ne alkavat kukkia.&nbsp; Minä piiskaan niitä vedellä, tiedän miten niitä kivistää kukkiminen, mutta mitä muutakaan ne voivat. Nämä nykyiset kandidaatit on jalostettu sellaisiksi räjähdyspanoksiksi, että ne rävähtävät hedelmään kuin tähtitaivas.&nbsp; Raskaana ne kantavat enemmän kuin niiden varsi kestää, pakottavalla voimalla ne työntävät sadoista istukoistaan eräänlaista lihaa. Maaorjia ne ovat, alustalaisia. Tosin oli minulla kolme aatelista, lahjaksi [&hellip;]
- [Me floristit](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/me-floristit/): Haluaisin kuulua tietynlaisten floristimiesten joukkoon. Me kasvatamme kukkia, mutta sitäkin kiinnostavampaa meille on se, mitä tapahtuu maassa ja juuristossa. Tämä erottaa meidät nykyisistä floristeista, niistä jotka keskittyvät leikkokukkiin. On palattava kauas 1800-luvun Englantiin, kun floristeilla vielä tarkoitettiin kukkien kasvattajia. Monet heistä olivat työläisiä, miehiä, jotka tehtaasta palattuaan menivät takapihan kukkaistutuksia hoitamaan. &nbsp;Kyse oli tulojen hankkimisesta; mies hoiti kukkatarhaa töistä tullessaan ja lapset möivät leikkokukkia kaupungilla. Tiedetään myös floristeja, jotka eivät malttaneet antaa kukkia myytäväksi. Haluaisin kuulua siihen orvokeille omistautuneeseen floristiyhdistykseen, jonka lyijykaivosten miehet perustivat muinoin Derbyshiressä. &nbsp;Floristien esiin nousu tuolloin 1700-luvun lopulla merkitsi huomattavaa orvokkikulttuurin kukoistusta tuossa saastuneessa kaivoskaupungissa. Mikä [&hellip;]
- [Käsi on anturi](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/kasi-on-anturi/): Ehkä ei ole ollenkaan sattuma, että puutarhassa kädet kehittyvät erityisen puhutteleviksi, kämmenistä tulee lempeitä ja sormista nöyriä. Kun istun seminaarissa, huomaan kuinka kynsieni alle on jäänyt multaa: joskus sellaisia olisi pidetty moukan käsinä vaikka oikeastaan se on hienostuneisuuden merkki. Kädestä ei ole apua kovan maan kaivamiseen, mutta jos maa on pehmeä, niin huomaan istuttavani taimia sormin. Vaikka väline olisi vierellä, työnnän sormeni multaan ja teen pesän juurille. Kuohkea puutarhamulta ikään kuin vastaa käden toiveita. Vedän kämmensyrjällä multaa tomaatin juurelle tai kaalintaimelle. Nypin rikkaruohoja retiisien joukosta, työntelen sormin pintaa kuohkeaksi.&nbsp; Kädet ajattelevat koko ajan, ne puhuttelevat kasveja jotka reagoivat. Ärsyyntyvät ensin, [&hellip;]
- [Kirkaslieminen kesäkeitto](https://rniemip.ma-pe.net/jos-kaikki-on-voikukan-varassa/kirkaslieminen-kesakeitto/): Perunakulttuuri, voikultti, juurekset, kaalit, talonpoikainen keittiö, perusmaut. Mummon kesäkeitto poikkesi kaikista muista, koska siinä ei ollut maitoa, vastaava pehmeys liemeen tuli pienestä määrästä riisiä. Täytyy mennä kauas talonpoikaiseen elämäntapaan 60-luvulle ja isoon pohjalaistaloon Pynttärin niemellä, ja nähdä nutturapäinen mummo rapulla kutsumassa väkeä syömään. Ulkopuolisille sitä voi kuvata lähes Niskavuoren taloksi: iso kuisti ja näyttävät raput, elämäntapa jonka tehomaatalous romahdutti, ja makujen hienous, joka katosi kun viljelijöiden omakin ruoka muuttui rehuksi. Tietty talonpoikainen sivistys, sitä voi jäljittää myös lautaselta, sekä kesäkeiton rituaalisesta asemasta vuoden kierrossa. Siinä lapsi oppi tietyt perusmaut, jotka tulevat maasta, juureksista. Kesäkeitto, oman puutarhan sadosta, se on vaalittu [&hellip;]
- [Suunnittelen mallia kukaksi](https://rniemip.ma-pe.net/mies-joka-istutti-itsensa/suunnittelen-mallia-kukaksi/): Suunnittelen mallia kukaksi, jonka tulisi kesällä olla hyvä suoja huonoa säätä vastaan. Istun yliopiston filosofisessa puutarhassa pitämässä sadetta, ja ensimmäisen yksilön olen jo saanut hahmotettua niin, että se kukkii. Se loistaa kirkkaana ja punaisena tuulessa ja sateessa silloin, kun muut kukat ovat painuneet nuokuksiin ja sulkeutuneet. Nyt pelkään että kukka katoaa, ennen kuin ehdin keksiä sille nimeä. Latinaksi se on ”Cyclamen eurpoaeum” ja englanniksi ”Bleeding Nun”, toisaalta sitä sanotaan myös Meidän Rouvamme Kynttiläksi. Mutta suomalaiseen ilmastoon sopivaa nimeä en ole löytänyt, hallankestävää. Mielelläni siiryisin jo seuraavaan kukkaan, mutta tätä on pidettävä jatkuvasti yllä. Tarvitsen kiireesti virallisen nimen, jonka avulla voin [&hellip;]
- [Ruusupensas ja etanat](https://rniemip.ma-pe.net/mies-joka-istutti-itsensa/ruusupensat-ja-etana/): Turhaan ei muistuteta siitä, että ruusupensaan alla on etana. Vaikka kauniisti kukkivien ja tuoksuvien ruusujen lumoissa katseilija ei huomaa etanan läsnäoloa, mutta ruusu kyllä huomaa. Joskus kukat saavat puhelahjat &#8211; kuten saduissa luvataan &#8211; silloin he suuntaavat puheensa usein aivan muille kuin katselijoilleen. Ainoa lause jonka ruusun tiedetään sanoneen, oli tarkoitettu nimenomaan jollekin silmättömälle etanalle. ”Kostuta terälehtiäni” sanonta on sittemmin saanut aivan muita merkityksiä. Tuossakin sadussa kerrotaan puutarhan keskellä kukkivasta ruusupensaasta, joka kasvoi ihmisten silmien alla, se kukki keltaisin kukin ja ilahdutti katselijoita. Mutta heille ruusupensas oli mykkä. Etanat, joka pitivät lehdistä sekä varjosta ruusupensaan alla, olivat liukaspintaisia, eivätkä halunneet [&hellip;]
- [Pyhän Dorothean taimet](https://rniemip.ma-pe.net/mies-joka-istutti-itsensa/pyhan-dorothean-taimet/): Taivaasta tuli taas kukkalähetys. Olihan Neitsyt Marian kuu, neitsytkuu, toukokuu.  Niiden lähettäjä oli Pyhä Dorothea. Kerrotaan, että heti tuonpuoleiseen synnyttyään, hän otti taivaasta pistokkaita ja lähetti niitä meille maahan. Hän lähetti kaikkia jakamalla lisättäviä kukkia. Koska siellä ylhäällä kukat eivät tarvitse lainkaan juuria, vaan kukoistavat sellaisenaan. Siksi täällä maallisessa niitä täytyy juurruttaa. Ikkunalaudalla oli rivi vesilaseja, joissa oli ravintoliuosta, ja kussakin lasissa oli kukka. Paikoin lasin reunoissa oli vihertävä vanne, ja vesi oli muuttunut limaiseksi ja löyhkääväksi. Paljon kukkia oli heitettävä pois, vaikka ne olivatkin niin kauniita. Multa ei ollut vielä lämmennyt, se tuntui kylmän kostealta käsissä. Sellaista täällä on. [&hellip;]
- [Puutarhuri ja karhu](https://rniemip.ma-pe.net/mies-joka-istutti-itsensa/puutarhuri-ja-karhu/): Karhut tulevat usein rauhallisiin pihoihin syömään marjoja pensaista tai omenia puista. Tästä kerrotaan uutisissa, sitten kauhistellaan ja metsästäjät haluavat lisää karhun kaatolupia.&nbsp; Asiat eivät kuitenkaan aina ole niin kuin ensiksi luullaan, kuten vanha tarina puutarhurista ja karhusta osoittaa. Kerrotaan yksinäisestä puutarhurista, jonka ainoana ilona olivat ruusut, mehiläispöntöt ja omenapuut. Voidaan ajatella, että tässä olisi jo ilmaistuna syy miksi karhu tuli puutarhaan (hunaja, omenat). Tarinan mukaan syynä oli kuitenkin leikillisyys ja seuranhalu. Karhu oli nimittäin ajautunut kauas toveriestaan; se eleli niukalla reviirillään yksin, syötävää sillä oli tosin kylliksi. Karhu oli vain pitkästynyt, kun se kohtasi pihaportilla puutarhurin. Mies oli&nbsp; ensin kauhuissaan. [&hellip;]
- [Mies, joka istutti itsensä](https://rniemip.ma-pe.net/mies-joka-istutti-itsensa/): Olen jokseenkin pettynyt tomaattieni maanalaiseen elämään; niiden juuret ovat niin heikot ja voimattomat. Kun otan taimipotin ja kumoan sen katsoakseni juurimöykkyä, huomaan, että juuret eivät ole edenneet lähellekään pohjaa, eivät edes levinneet sivulle. Mitä siinä kärsit? Onko multa muka liian kovaa juurten edetä, ei varmaan. Ikkunalaudella olet lämmitellyt ja välttänyt puurtamista. Multahan on pehmeää, siihen voi sukeltaa. Mutta nyt minä kyllä työnnän sinne pienen puikon hätistelemään Nämä ovat kirsikkatomaatteja, kiääpiötomaatteja, juurten leviäminen on niillä hidasta. Sano nyt Pyhä Focas, puutarhureiden suojeluspyhimys, sinä joka vieläkin vaikutat siellä mullassa, että mitä pitää tehdä. Elämä maan alla on verkostoitunut juuriin ja rihmastoihin, siellä [&hellip;]
- [Parasta on vesi, pehmeintä mahla](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/parasta-on-vesi-pehmeinta-mahla/): Suonet on avattu kolmesta koivusta ja mahla tipahtelee sankoihin. Juoma ei ole erityisen makeaa, kuin monet luulevat, mutta pehmeää se on. Miten vesi voikin olla niin pehmeää? Se on kuin veri tai punaviini mutta ilman niiden tukevuutta, päinvastoin. Keväisin mahla nousee vastavirtaan parin viikon ajan. Tapahtuma viittaa erektioon, nousemiseen ja kostumiseen. Mahlan kulkuväylä on tuhansien hiussuonten putkisto, joka menee syvälle maan uumeniin ja nousee ylös oksankärkiin asti. Perinteinen tapa valuttaa mahlaa on porata reikä koivun kylkeen ja laittaa pieni kouru, jota pitkin neste tipahtelee astiaan. Runko voi siitä kärsiä, niinpä minä sahasin koivuista vain alimman oksan poikki ja laitoin sangon [&hellip;]
- [Haihtuu se valtion metalliteollisuuskin](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/haihtuu-se-valtion-metalliteollisuuskin/): Vielä viikko sitten tuntui, että tämä talvi ei lopu koskaan, että lumi onkin ikuista, ja kohta on jo vaikea kuvitella että lunta olisi yleensä edes ollut. Mitä kaikkea on, mikä on aikanaan tuntunut todelliselta ja mikä on täysin kadonnut, Missä ovat lumet viime talvien?&nbsp; Mitä eroa on lumivalleilla ja raskaalla metalliteollisuudella ? Jälkimmäinen haihtuu ilmaan hieman hitaammin. Kuten valtion metallitehtaat tuossa vieressä,&nbsp; pysyvälle materiaalille rakentuva teollisuus haihtuu vähitellen ilmaan. Valmet, Metso, suurten paperikoneiden valmistaminen ei ole ikuista. Kauppa, josta käyn hakemassa liemikuutioni ja näkkileipäni on entinen Valmetin työntekijöiden suosima elintarvikekauppa. Nyt se on enää piskuinen Sale, josta ohi menevät opiskelijat [&hellip;]
- [Miehen kevätasu](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/miehen-kevatasu/): Kaikkea mitä kasvoille ja kaulalle kertyy Viimetalven kaulaliina on jo hukassa, samoin toinen hanska. Niin käy aina ja kevään tullen, matkalla penkkoihin kertyneet kaulaliinat, pipot ja hanskat sitten paljastuvat kun lumet sulavat. Pukeutuminen, varsinkin herrasmiesten huolellinen tyyli on jotain lumipeitteen kaltaista. Myönnän että näin puhuu mies, joka itse edustaa puolisulanutta tienvierusta. Valkoiset paidat, niitten tarve on valtaa käyttävillä miehillä ääretön: valkoiset kauluspaidat odottavat pakattuina ja puhtaina kuin lumipeitteet, neitsytpaidat, vain yhtä käyttökertaa varten. Selvästikin niitä käytetään vitilumen tavoin, näin valta vaikuttaa kylmänraikkaalta, bakteerittomalta, neutraalilta ja luontevalta. Valtaa edustava mies merkitsee huolella kasvojensa rajan ennen kuin lähtee näyttämään naamaansa. Valitettavasti kasvoissa [&hellip;]
- [Häilyvä pälvi](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/hailyva-palvi/): Maan paljastuminen tuntuu ihmeeltä. Pälvi, luonasi jos oisin. Joka talvi menettää uskonsa ja joka kevät se taas herää. Vanha tuttu maa,  vanhat kasvot jotka nuortuvat. Tekisi mieleni tervehtiä maata heittäytymällä mahalleen kuivan pälven kohdalla. Pillu on pälvi; löytämisen tunne, kun lumet väistyvät.  Sellainen kuului muinaissuomalaisen kevään tervehdykseen: muistan kuvan ukosta mahallaan kedolla, ja kuvateksti: tietäjä tervehtii maata. Koen juuriani myöten lumien sulamisen. Lapsena olen kokenut kevään tulon niin voimakkaana että pelkästään sen muiston elpyminen järisyttää yhä. Tänään suorastaan ilahduin, kun jalka lipsahti vesilammikkoon: on kevät ja vettä kengässä. En edes ihmetellyt miksi aloin lukea Eeva Kilven ”Naisen päiväkirjaa” juuri nyt; [&hellip;]
- [Talven jälkiruuat: hankikanto ja kevätjää](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/talven-jalkiruuat-hankikanto-ja-kevatjaa/): Jäätelö sulaa ja sitten se taas jäätyy, samoin kuin nämä kevään lumet, ne muuttuvat rakeisiksi jäähileiksi. Jäisissä kennostoissa vesi virtaa kunnes jähmettyy yöllä, hanget ovat aamuisin raudankovat ja iltaisin upottavat. Jäät järvissä kestävät vain aamuisin. Syntyy pillimäistä rakennetta, vesi porautuu teräsjäähän: päivisin mikään ei pidä syntynyttä jääneulastoa koossa, mutta yöllä kaikki on kuin ennenkin. Kennostoissa jäätyvä vesi kovettaa kaiken taas yhtenäiseksi, mutta aina kun lämpötila nousee plussan puolelle vesi jatkaa työtään, painuu alaspäin, avaa reittejään. Tässä kaikessa on hieman sibeliusta ja sinfoniaa, kuin lapset nakertaisivat jäisiä keksejään tai cräxejään. Ruokapöytään tuotuna voin kuvitella kuinka uunijäätelön, ja mehujään piiristä voisi löytyä [&hellip;]
- [Kevät se myllertää herneen ytimessä](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/kevat-se-myllertaa-herneen-ytimessa/): Tänään kun yö ja päivä ovat tasan, herne halkeaa ja itu työntyy keskeltä kohti valoa. On siis kevätpäivän tasaus ja katson miten kikherneet ovat valmistautuneet tähän hetkeen. Kun kuivat herneet laittaa likoon, ne paisuvat, ja kun ne ottaa vedestä ne alkavat elää. Herneen sisältä lähtee paitsi itu, myös itse herne havahtuu ja alkaa kehittää vitamiineja sekä muita verson elämälle olennaisia aineksia, niin että eloon herätetty herne onkin jotain aivan muuta kuin mitä aluksi.&nbsp; Papujen proteiinitkin muuttuvat idulle helposti käytettäväksi, ja tämä sopii myös ihmisen vatsalle. Mitä kaikkea tapahtuukaan itämisessä, voin vain aavistaa. Se hetki kun papu halkeaa, sopii kevätpäivän tasauksen [&hellip;]
- [Täällä pohjoisessa kevät ennakoidaan](https://rniemip.ma-pe.net/sulaminen-tavallinen-ihme/taalla-pohjoisessa-kevat-ennakoidaan/): Sanalla &nbsp;”kevät” on ehkä erilainen sisältö kuin sanalla ”spring”. Kevät alkaa vähäisemmistä merkeistä täällä pohjoisessa: siinä on pakostakin etäistä aavistusta ja ennakointia. Samoin kuin puut kasvat täällä suorina ja ohuina.&nbsp; Kuten hämärässä venyvät taimet, nuoret männytkin kurkottavat ylöspäin, venyvät valon puutteessa. Niiden latvoihin on koodautunut ennakointi, ylemmäs ja lähemmäs valoa. Etelässä puut levittävät oksansa korkealle pyrkimisen sijaan. Kevään aavistus on odotusta. Kun aurinko valaisee, vihreä elpyy.&nbsp; Vaikka mikään ei verso, eikä uusi vihreä kasva &#8211; silti&nbsp; havupuiden vihreä elpyy jo.&nbsp; Havujen herääminen on aavistuksen kaltainen, se tapahtuu jo maaliskuussa, kun valo lisääntyy muttei lämpö.&nbsp; Havu ennakoi kevään, ehkä sillä on [&hellip;]
- [Kuusen latvat kuin ristit](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/kuusen-latvat-kuin-ristit/): Talvinen metsä on juhlallinen lumipeitteessään. Korkeille kuusille tapahtuu samaa, mitä tapahtuu ristin symbolille kun se alkaa kuolemanjälkeisen koristautumisen. Havumetsäseutujen kristityt tuovat hautajaisiin&nbsp; kuusia ja tekevät kuusenoksista ornamenttia. Talviset kuuset ovat juhlallisen jäykkä,&nbsp; kankeita, hiljaisia.&nbsp; Ne ovat lopettaneet kaiken aktiivisuuden, ne eivät ole yhteydessä maahan eikä ilmaan. Juhlallista toimettomuutta.
- [Yksityiskohdat alkavat löystyä](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/yksityiskohdat-alkavat-loystya/): Järven jäällä ohi kulkevat ihmiset eivät enää näytä tummilta möykyiltä. Vähitellen ilmassa alkaa olla karnevaalin, laskiaisen ja keventyneen talven ilmapiiri. He kulkevat ohi entistä yksityiskohtaisempina, tarkkoina aurinkolasiensa takana, munapipoissaan ja solmituissa raitahuiveissaan. He ovat liikkeellä monenlaisin laittein: sauvoitettuna, pulkkavetoisena, pitkin harppausaskelin tai pompahdellen, korvakuulokkein tai hanakasti tempovin koirin. Ja yksityiskohdat, joita he olivat ottaneet mukaansa, alkoivat irrota ja muodostaa vilskettä heidän ympärilleen. Punaisen ja keltaisen, sinisen ja vihreän valtaamia takkeja, luurankosormikas heilahtaa, huulirasvoitettu hymy, oranssi appelsiininkuori maassa ja tuhatjalkainen talvilenkkarien virta. Kuvasin siis yksityiskohtia alkuperästään löystyneinä -tyyliin: on säärtä ja varvasta, korvaa, sormea ja nilkkaa hilpeässä mylläkässä. Usein karnevaalimainen tunnelma [&hellip;]
- [Talvi on kaksi projektityöntekijää](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/talvi-on-kaksi-projektityontekijaa/): Allegoria nykyaikaiselle talvelle on kaksi projektityöntekijää, tai oikeastaan heidän talvitakkinsa. Pakkaspojat, lumikuningattaret ja  talven ukot ovat menneen talven lumihahmoja. Talvi on projekti, ja kuten usein käy, projektin tulos on sama, mitä lumesta jää ja muistetaan kesällä. Tämä pari eivät ole minun suosikkejani. Se ei johdu heistä, vaan heidän pusakoittensa suhinasta: sen taajuus vallitsee ilmeisesti alueella josta korva ei kuule kuin osan. Ja se tekee hulluksi. Uusissa projektipusakoissa käytetään myös uutta valokuvan siirtämis-tekniikkaa. Pusakat ovat valokuva ryteikköstä, ja niinpä he kantavat pakopaikkaa mukanaan.  Ei ihme, että heitä ei löydy silloin kun tarvitaan. Hyvä on pito projektiin sovelletuissa ulkoilukengissä, kun he suihkivat [&hellip;]
- [Tehdä sinne kauniita jälkiä](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/tehda-sinne-kauniita-jalkia/): Mielipaikkaan hakeutuminen kylmänä talvipäivänä tarkoittaa tavallisesti takan tai uunin kupeeseen hakeutumista. Siis mammaa, mutsin lämmintä kylkeä, pehmeitä rintoja muistuttavaa lämmönlähdettä, ja sitä vasten hakeutumista. Mitä kylmempää ulkona on, sitä suurempaa on laiskuuden houkutus ja taantuminen hedelmättömiin, irrallaan leijuvien unihiutaleiden narkoosiin. Olen tajuamassa, että luovuuden ja fantasioiden rajoilla leijailee paljon irrallista, lumen kaltaista lumousta. Kaikki leijuvat mielikuvat eivät ole luovia, vaan ne ovat irrallisia hallusinaatioita. Hallusinaatiot ovat hyödyttömiä ihmiselle itselleen, niistä puuttuu linkki todelliseen, ne ovat kuin lumikukkia vailla minkäänlaista kasvia ytimessään. Jylhän korkea luminen kuusi, kuin vanheneva nainen, jolle on vuosikymmenten aikana kehittänyt kyky pujahtaa todellisuudesta pois aina kun joutuu [&hellip;]
- [Barokkitalvi](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/barokkitalvi/): Suomesta puuttuu barokkitalvi, vaikka sellainen on koko ajan silmiemme edessä. Tuon trikkikuvan huonoa makua osoittava jääkuvioiden runsaus ja pinkkiin kääntyvä väri on niin barokkia, että siihen on uskottava. Lumipuiden hedelmätön runsaus on niin kuohkeaa, että se alkaa vaikuttaa jo tyhjältä. Barokkimetsissä näkymät ovat niin täynnä pehmeitä muotoja, että se alkaa jo kuvottaa ja masentaa. Luminäkymät ovat pöyhkeilyä ja samalla itkettävän köyhiä. Mutta miksi Suomenniemeltä puuttuu barokki? Historiallisista syistä. Siksi, koska olemme keskittyneet kohtuullisuuteen ja vaatimattomuuteen. Sitä sitten näemme luonnossakin. Jatkuva puhe harmoniasta luonnossa häiritsee ja varsinkin puhe tasapainosta ja siitä, että jokaisella osalla on tarkoitus tässä luonnon suuressa kokonaisuudessa. En [&hellip;]
- [Luminen Moskova 1908](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/luminen-moskova-1908/): Moskovassa 1908 elettiin vielä rauhallisesti, köyhät olivat arkoja ja nöyriä korkea-arvoisten edessä. Rekiä vetävät hevoset muodostivat talvisen keskustaruuhkan Moskovassa 1908. Kadut täyttyivät vossikoista, rekiä vetävistä hevosista. Huomaan myös, että ihmiset ovat lumisia. Luulin että valkonen lumi päähineissä ja takkien hartioilla oli vain elokuvissa tarvittavaa vaikutelmaa. Ihmettelin Tsehovin novellia, jossa unen puutteesta kärsivä vossikkakuski kuvattiin yltä päältä lumiseksi. Vanhasta filmistä näkyy, että se oli jonkinverran totta: knallihattujen lierille tosiaan kertyi lunta. Huolestuttavampaa on huomata, että monen hevosen selkä oli myös lumessa – niitten ylle ei siis oltu useinkaan heitetty lämmintä loimea. Kamera kiertää myös Moskovan keskustorilla, kuivattujen tattien myynti näytti olevan [&hellip;]
- [50 sanaa lumelle (Kate Bush)](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/50-sanaa-lumelle-kate-bush/): Kate Bushin biisissä ”50 Words For Snow” luetellaan viisikymmentä lunta ilmaisevaa sanaa. Puhuva miesääni aloittaa kompin säestämänä ensin kuiskauksella ja sitten sanalla ”drifting” , naisääni kuiskaa järjestysnumeron. Kertosäkeessä Kate Bush laulaa sitten, kuinka monta sanaa on vielä sanomatta ennen kuin päästään viiteenkymmeneen. ”Come on man, you’ve got 44 to go” Ei ehkä ole sattuma että, kieli kohtaa rajansa kohdatessaan lumen. Luminen hahmottomuus voi olla vain yksi sana tai viisikymmentä. Kun puhutaan kielen rajoista viitataan eskimoiden vivahteikkaaseen lumikieleen, ja sen lukuisiin eri säävivahdetta ilmaiseviin lumisanoihn. Usein yritetään hahmottaa myös suomen kielen skaalaa lumisynonyymien suhteen. Toisaalta ei ole sattuma sekään, että kieli [&hellip;]
- [Talvipuut kukkivat](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/talvipuut-kukkivat/): Katselen lehtipuita; niiden harovilla oksilla lumi vaikuttaa kevyeltä, varsinkin katuvalot tuntuvat nostavan oksia, ne eivät painu alaspäin. Ison kuusen tai männyn päällä makaava tykkylumi painaa niin raskaana – se tuo mieleen lapsuuden alakuloisuuden, tunteen loputtoman pitkästä talvesta. On hyvä ajatella, että puut kukkivat. Tuo ajatus on ruokkinut minua monta vuotta. Jo vanhassa muistikirjassani 90-luvulta oli sitaatti Strindbergiltä. Se viittasi huurtuneisiin puihin. &#8221;&#8230; jonain kauniina aamuna huurre on lehdittänyt puut metallinhohtoiseksi ja hopeanväriseksi. Silloin maisema on hunnutettu. Mustat luurangot ovat silkkaa valoa, eikä niissä ole lehtiä vaan kiteytyneitä nuppuja, norkkoja, kukintoja. Sitten tulee suojasää eikä mitään enää näy, mutta silloin kaikki [&hellip;]
- [Majoita minut lumeen](https://rniemip.ma-pe.net/majoita-minut-lumeen/): Olin lapsena talvisin usein alakuloinen ja vakaasti talvea vastaan, syynä olivat kenkään menevä lumi ja hankeen unohtuneet lapaset. Sitten tulivat koulukaverit ja välitunnit, oli paljon lunta ja paljon lapsia sekä varttitunti aikaa peuhata. &#8221;Majoita minut lumeen&#8221; on säe Paul Celanin runosta, se on seurannut minua monta vuotta. Ja nyt, tässä sinivaloisessa tammikuun illassa, sinihehkuisen näyttöpäätteen äärellä, otan sikermän talvea käsitteleviä lyhyitä tekstejä ja linkitän ne tänne. Lumikiteen kuva (uusi) Barokkitalvi 50 sanaa lumelle (Kate Bush) Luminen Moskova 1908 Tehdä sinne kauniita jälkiä Talvi on kaksi projektityöntekijää Yksityiskohdat alkavat löystyä Talvipuut kukkivat Lapsi nousee ja laskee mäessä
- [Ajatus itse, lumen eristämänä v.1619](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/ajatus-itse-lumen-eristamana-v-1619/): Se voima, millä lumikentät peittävät olemassa olevaa, herätti myös René Descartesin keskellä yötä vuonna 1619. Sillä hetkellä jolloin hänestä tuli filosofi. Tämä aatelisnuorukainen kuului sotilasosastoon, joka piti talvileiriä Ulmin tienoilla Saksassa. He olivat jumissa, koska lumi oli peittänyt tienoot, eivätkä mitkään reitit olleet kuljettavissa. Descartes kertoo Discours de la méthode (1637) teoksen esipuheessa että näiden viikkojen aikana hänestä tuli vinttihuoneessa keskittyneesti työskentelvä ajattelija. Descartes korostaa tätä eristäytymistä, lumen eristämäksi joutumista, ja hän ikään kuin kiittää talvea osallisuudesta tieteellisen metodinsa syntyyn. Descartesilla ei ollut kirjoja, posti ei kulkenut, ja kun hän katsoi ikkunasta ulos, koko maailma näytti kadonneen lumeen. Puhdas alusta, [&hellip;]
- [Suksimisen rytmi ja loitsu](https://rniemip.ma-pe.net/almanakka-poesiavihko/suksimisen-rytmi-ja-loitsu/): Saaos Hiien hiihtosukset, Ota Lemmon lentoneuvot, Paholaisen paksu sauva, Joilla hiihät Hiien maita, Lemmon lehtoja samoat, Lylyin luisin luikottelet, Hilpoellen Hiien maita, Pahan maita paipotellen, Hiien aitojen alitse, Pahan pellon pientareitse, Hiihät helvetin tulehen, Pahan vallan valkeahan. Ehkä tässä loitsussa on samaa juurta kuin ”suksi vittuun täältä” -kirouksessa, oikeastaan saatesanoissa. Tuo manaava litania tekee suksimisesta vauhdikasta, siitä tulee räpiköivää syöksymistä, törmäilyä. Suuntana on portti minkä takaa ei palata, olkoon se sitten vittu tai helvetti. Pitkä loitsu luottaa rytmiin yhtä paljon kuin sanan voimaan. Hypnoosi murtaa vastustelun, ja tietynlaiseen kohtaloon sidottuna, rytmiin sidottuna, uhrina olet ladulla ja kiihtyvässä alamäessä, siitä et [&hellip;]
- [Eloisa pyryn kuvaus (Tsehov)](https://rniemip.ma-pe.net/kertoja-tarkastelee-lumikiteita/eloisa-pyryn-kuvaus-tsehov/): ”Pyry jatkui yhä. Takertuen pitkillä hännillään kuivuneitten aroheinien latvoihin ja pensaisiin valkoiset pilvet temmelsivät pihalla, mutta lauta-aidan takana valkokaapuiset, leveähihaiset jättiläiset pyöriskelivät ja kaatuivat, nousivat jälleen pystyyn ja jatkoivat tappeluaan huitovin käsin. Entä tuuli, tuuli! Sietämättä sen raakoja hyväilyjä alastomat nuoret koivut ja kirsikkapuut taipuivat matalalle ja valittivat: Hyvä luoja, hyvä luoja, minkä syntiemme takia olet kiinnittänyt meidät maahan etkä päästä vapauteen?” 128-129  Miksi Tsehov kuvaa lumimyskyn tällä tavalla? Valkokaapuisten jättiläisten paini on pikemminkin symbolista kuin realistista ja Tsehoville ominaista kuvausta. Mutta silti, mestari ei ehkä erehdy. Pyry kuvittaa ehkäpä näkökulmahenkilön kokemusta. Novellin alussa tämä välskäri eksyy lumimyrskyssä koska ei [&hellip;]
- [Joulu on mahdollisuus (Girard)](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/joulu-on-mahdollisuus-girard/): En tiedä miksi pidän niin joulun ajasta ja sen rituaaleista. Samalla kun kehittelen pilalle menneen juhla-kauden tarinoita, samalla unelmoin autuaasta rauhasta. Ilman joulun aikaa en voisi elää, ja tuskin muutkaan. Ilman tätä anteeksi antamisen viikkoa me kävisimme läheistemme kimppuun. Kuten René Girard kirjoittaa: ”Niin kauan kun yhteisössä on kasaantuneen vihan ja halveksunnan pääomaa, ihmiset lakkaamatta ammentavat siitä ja panevat sen kantamaan hedelmää. Jokainen valmistautuu naapurin hyökkäystä vastaan…” Girardin kirjassa Väkivalta ja pyhä on hyvää joululukemista monestakin syystä. Girard tarkastelee rituaaleja, joiden avulla ihmiset antavat toisilleen anteeksi, luopuvat keskinäisestä kaunasta ja vihasta. Hän ei käsittele joulua, vaan primitiivisiä rituaaleja, joissa yhteisö [&hellip;]
- [Tarinan neljä tasoa](https://rniemip.ma-pe.net/4-allegoriset-advientit-yli-kuohuva-neljas/yli-kuohuva-neljas/): Pian on neljäs adventti ja on syytä ajatella sitä, että tarinalla on joskus myös neljäs merkitys. Ajattelen olevani ikiaikaisessa tilanteessa, istumassa pubissa ja on joulukuinen ilta. Lukutaitoon kuuluu se, että tarinasta voi löytää kolme tasoa &#8211; harvoin neljä. Ensimmäinen taso on kirjaimellinen taso, mitä minä kirjaimellisesti kerron. Tämän voi tajuta heti ensimmäisellä kuulemisella. Kuten muinainen Dante kirjoitti eräälle opiskelijalleen: “On ymmärrettävä, että tämä teos ei ole yksinkertainen, vaan pikemminkin polyseeminen, eli siinä on monia merkityksiä. Ensimmäinen merkitys on se, mikä johdetaan kirjaimesta, toinen on se, mikä johdetaan niistä kohteista mihin kirjain viittaa. Ensimmäistä kutsutaan “kirjaimelliseksi“ (tarinaksi) ja toista “allegoriseksi“ (vertauskuvaksi).&#8221; [&hellip;]
- [Torstai-iltaisin joulun alla](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/torstai-iltaisin-joulun-alla/): Onkohan totta, että neljän adventtisunnuntain rinnalla kulkee kolme adventtitorstaita. Thor-jumalan iltaa ? Ehkä minäkin lapsena osallistuin tietämättäni Thorin henkien loitolla pitämiseen. Ja toisaalta noitten henkien avustamiseen, koska osallistuin ulkona juoksenteluun. Meidän kaikkialle ehtivä ja kaikkialle kurkisteleva, joka paikkaan tunkeva uteliaisuutemme hätisti ne pois. Olisihan meidän pitänyt arvata, että samalla kun pelkäsimme niitä, niin ne pelkäsivät meitä. Samantien me, lumisella maalaiskylällä telmivät lapset, saatoimme huomaamatta livahtaa heidän puolelleen, tonttujen ja Thorin puolelle. Kun koputtelimme naapuritalojen ikkunoihin, olimme tonttuja. Toistimme jotain ikivanhaa riittiä, olimme oppineet ottamaan tontun tehtävät itsellemme: tarkkailimme ihmisiä kodeissaan, heittelimme ovista sisään nimettöimä lahjoja ja joulukortteja. Niissä luki hyvää [&hellip;]
- [Joulukärpänen](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/joulukarpanen/): Sakari Pälsi (1955) kertoo joulukärpäsestä ikään kuin se olisi tuonpuoleisesta lennähtänyt pyhä pörriäinen. Pälsin mukaan kyseessä on aina pelkästään yksi kärpänen, joka on ainoana sattunut havahtumaan hereille. Jostain syystä kahta joulukärpästä ei voi olla samaan aikaan. Ison, pyöreän riisipaperivarjostimen sisällä rapistelevalla kärpäsellä on vilkasta. Lampun lämpö on ilmeisesti notkistanut ja piristänyt sen niin, että surina ja pörrääminen on vilkasta kuin kesällä. Jonkin aikaa suristuaan lampunvarjostimen sisällä, se ampaisee sattumalta ulos varjostimen aukosta ja kopsahtaa kattoon. Pälsi muistaa lapsena pörränneen joulukärpäsen. Hän katseli toisessa huoneessa pörräävää kärpästä ennen nukahtamistaan. Huoneessa isä lukee öljytuikun valossa lehteä, pörräävä kärpänen tuo Pälsin silmien eteen [&hellip;]
- [Haamut liikkuvat välipäivinä](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/haamut-liikkuvat-valipaivina/): Haamut, pirulaiset, kiusanhenget kiihtyvät erityisen haitallisiksi nyt kun vanhasta on päästetty, irti eikä uuteen ole tartuttu. Välipäivien välitilassa ne leijuvat irrallisina kuin työttömät joulun jälkeen, odottelevat toimistoon ilmoittautumista sitten vuoden alussa. Välipäivät ovat irrallisuudesta kuohkeaa aikaa. Mutta mitä haamut ovat nykyään? Kiusanhenkiä, a) asioita jotka ovat tapahtuneet jo, menneitä, jotka kummittelevat mielessäni. Miten minua vituttaa tuo yks, hylkäsi hakemukseni, varmaankaan ei ollut lukenut sitä ajatuksella. Mä en ikinä saa läpi mitään, niin kauan kun tuo päättää. Okei, miksi sitten vaivaan turhaan itseäni, on muitakin tahoja. b) Itse kehitellyt haamut ovat pahimpia, kuten tuo yks, joka vesittää työtäni, niin etten onnistu [&hellip;]
- [Tonttu yksisilmäinen](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/tonttu-yksisilmainen/): “Kun eräs isäntä Kauvitsalta meni riiheensä, hän näki siellä tontun. Se istui lyhteitten päällä, polvet ristissä ja poltteli pitkävartista piippua. Sillä oli yksi ainoa silmä keskellä otsaa. Kun se huomasi isännän, katosi se äkisti lyhteitten alle.” Martti Haavio kertoo Suomalaisissa kodin haltijoissa (1942)  kokonaisen luvun verran yksisilmäisistä tontuista. Yleensä nämä olennot pysyttelevät riihen hämärässä ja välttelivät valoa. Lappalaisten mytologian mukaan Tontan ja Stalon välillä on vain se, että Stalolla on kaksi silmää kuin ihmisellä, mutta Tontalla vain yksi. “Eräs emäntä muisti tyttövuosiltaan kuulleensa, että riihentontulla oli murha silmä, aivan kuin lautanen ja me pelkäsimme sitä, vaikka emme sitä koskaan nähneet.” [&hellip;]
- [Josef, taustalle unohdettu isä](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/josef-taustalle-unohdettu-isa/): Joosef on väheksytty, kovin vaatimaton mies. Joulun mielikuvissa äiti ja lapsi ovat yleensä vieneet huomion. Joosef puolestaan on vätys joka ei pysty edes hotellihuonetta järjestämään, vaan vie naisensa talliin synnyttämään. Mutta kuka tekisi oikeutta Joosefille, hän huolehti raskaana olevasta naisesta, hän oli tämän aviomiehenä vaikka ei maannut tämän kanssa – sehän on väheksytyn miehen perustyyppi. Maria on niin ylivoimaisen houkutteleva että Josef jää varjoon. Vain Maria houkuttele Jumalaa, ei tämäkään tunnu oleva erikoisen kiinnostunut Joosefista. Maria on nuori. Hän on täydellinen. Maria on neitseellinen. Ja näissä ikonografisissa olosuhteissa Joosefin tehtävä on vetäytyä sivuun ja antaa kaikkien meidän himoita vaimoaan, uskonnollisesti [&hellip;]
- [Joose hermostuu Marian skitsoilusta](https://rniemip.ma-pe.net/valosaaste-on-pahimmillaan/joose-hermostuu-marian-skitsoilusta/): “Maria?” Hän oli saanut etiäisen. Oli joulukuun yhdestoista, he olivat Marian kanssa muuttaneet tähän kaksioon syksyllä. Työllisyystöissä, selvittäessään eräästä hometoimistosta siirrettyjä mappeja, Joose oli seisahtanut kuin olisi kuullut jotain… Ei, toimiston puhelias pomokin oli poissa. Hän on aivan yksin tässä toimistoksi muutetussa huoneistossa. Hiki nousi kasvoille. Sydäntä kouraisi. Juokse ulos. Hyppää pyörän selkään. Tuntui kuin Marialle olisi tapahtunut jotain. Tunne, huoli vaimosta, aivan kuin tämä olisi raskaana ja nyt olisi sattunut jotain. Aivan kuin lapsi olisi juuttunut Marian pullistuneen vatsan sisälle ja vaimo kirkuisi ja kiemurtelisi lattialla. Mutta mitään sellaista ei ollut, ei Maria ollut raskaana, vaan valmistelemassa kirjaansa julkaistavaksi. [&hellip;]
- [Mikähän se Betlehemin tähtikin oli?](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/mikahan-se-betlehemin-tahtikin-oli/): Se pimein ja lyhin päivä meni taas. On kummaa, että nyt juhlitaan valoa, vaikka on juuri pimein aika. Mikä se Betlehemin tähtikin oli? Sanovat, että se oli vallan vaihtumisen merkki; jälleen kerran uus Jumala syrjäytti vanhat ja taivaanvalta vaihtui. Tutkijat laskevat ja mittaavat, kelaavat aikaa ja avaruutta taaksepäin. Taivaan eteenpäin ja taaksepäin kelaaminen lienee mahdollista. Sittan tutkija voi katsoa, että onko siellä valoilmiötä tai räjähdystä jotka kertois mistä todella oli kyse Betlehemin tähdessä. Niin nyt luullaan ja pohditaan, lensikö silloin kaksi tähteä yhteen, ja tekiväkö ne tähtien liiton Betlehemin yllä, vai oliko kyseessä auringonpimennys. Maailma ympärillä pimeni hetkeksi ja pieni [&hellip;]
- [Aineksia tarinaan tähdestä taivaalla](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/aineksia-tarinaan-tahdesta-taivaalla/): Erään tarinan mukaan Betlehemin tähti oli pyrstätähti, kuten kuvassa yllä esitetään. Toisen kaskun mukaan se oli enkeli, Palestiinassa tuohon aikaan tähtiä pidettiin enkeleinä. Myös monta muuta tarinaa Betlehemin tähdestä on. Myyteissä onkin kiinnostavaa juuri se, että niistä kehkeytyy lukemiattomia eri tarinoita. Niissä on kertomuksia ja spekulaatiota liikkeelle saattavaa voimaa. Myytti ei siis ole valmis tarina, vaan pikemminkin se tarjoaa aineksia tarinaan. Tai siihen, mikä minua kiinnostaa tarinoita enemmän,se tarjoaa aineksia spekulaatioon. Betlehemin tähti on tällainen aineksien kokonaisuus, niinpä olen koonnut seuraavaan aineistoa astronomiasta, uskontotieteestä ja legendoista &#8211; niin että lukija voi kehitellä niiden perusteella oman tarinan, tai jättäytyä katselemaan tähtitaivasta ja [&hellip;]
- [Joulukuusen kehät](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/joulukuusen-kehat/): Vanhoista malleista näkee enemmän. Esimerkiksi sen, että meillä on joulukuusi  samalla perusteella kuin Jupiter on taivaalla kehineen. Kuusen runko edustaa maailman runkoa, ja oksien vuositasot edustavat kosmisia kehiä. Joulukuusen kartiomainen muoto &#8211; se on ehkä geometrisin kaikista puistamme &#8211; ilmasee hallittua järjestystä. Jo kauan ennen joulukuusen aikaa, joissain esikristittyjen katakombeissa on kattoon kuvattu puun oksisto sekä oksien hedelmät. Tutkijoiden mukaan hedelmät ovat edustaneet planeettoja ja keskellä on loistanut Betlehemin tähti. Sevää on, että tämä kosmisia kehiä korostava joulukuusimalli vaatiisi nykyään toteutettuna uudenlaisen ja tarkan leikkauksen. Vuosikasvun olisi hyvä olla mahdollisimman suuri, koska oksien väli olisi silloin pitkä. Oksapehkojen taas ei [&hellip;]
- [Saturnalia eli lahjojen juhla](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/saturnalia-eli-lahjojen-juhla/): Saturnaliasta tiedän vain sen, että roomalaisille se oli kuin joulu ja uusi vuosi samaan aikaan. Silloin roomalaiset antoivat lahjoja. Silloin he joivat viiniä oksenteluun asti, koska sitä pidettiin terveellisenä ja hyvänä alkuna tulevalle vuodelle. Yleensäkin talvisaikaan oksentamista suosittiin, toisin kuin kesäaikaan jolloin se oli huolestuttava merkki. Yleensä viinin juontia harrastettiin aterioilla, mutta varhaisessa vaiheessa Rooman nuoria miehiä villitsi uusi tapa: tyhjään vatsaan juominen. Silloin viini nousi helposti päähän ja oksentelukin oli helppoa. Saturnaliaan kuului lahjojen antamista. Ja sen tiedän, että Saturnalia oli karnevaali, jolloin kaikki olivat tasaveroisia, niin että mies saattoi antaa pois toogansa ja jatkaa juhlimista saatuaan joltain toiselta [&hellip;]
- [Ensiksi valitaan Joulun Prinssi](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/ensiksi-valitaan-joulun-prinssi/): Joulun aika tunnettiin nimellä Twelve Nights renessanssiajan Englannissa. Kerrotaan, että joulua juhlittiin nimenomaan uudesti syntymisen ja uudistumisen menoin. Lapsen syntymän ihmettä toistettiin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Vallankumous-leikki oli varsinkin nuorten suosima tapa juhlia ajan uudistumista. Kerrotaan, että vielä renessanssin jälkeen 1620- ja 30-luvun Lontoossa juhlivat aatelisnuoret julistivat aina Twelve Nights juhlan aluksi vanhan hovin kumotuksi ja esiintyivät itse uutena Joulun Prinssin hovina. Vuonna 1627 raportoitiin Joulun Prinssin ja Lontoon kaupungin yövahdin kiistasta, joka oli johtanut katutappeluun. Prinssin seurue oli laulanut liian kovaäänisesti yöllä. Kyse oli “Christmas Game” nimisestä naamiaisleikistä, masqureadesta, eräänlaisessa larppauksen varhaisesta edeltäjästä, jossa tapahtumia johti Joulun Prinssi. Sama “Christmas [&hellip;]
- [Juhlii joulut](https://rniemip.ma-pe.net/juhlii-joulut/): Aika aatosta uuteen vuoteen ja loppiaiseen kestää kaksitoista yötä. Sillä nimellä joulunaika tunnettiin renessanssin Englannissa, Twelft Night. Ohessa on Twelft Night -hengessä kirjoittamani tekstejä. Siihen aikaan briteilläkin joulu oli Yule, pimeän ajan huipentuma. Jumalan pojan nimissä muisteltiin aurinkoa, ja rinnastettiin sanat Son, sun ja Sonne. Maailma, joka ei ollut sähkön valaisama koki auringon tarpeen erityisen voimakkaasti. Toki tästä tuli sitten sanomista, varsinkin kun roomalaisten saturnaliaan liittyvä herkuttelu sekoittui jouluun. Virheliike korjattiin ja joulu sidottiin Kristukseen vaihtamalla yulen tilalle christmas. Sitten puritanismi pääsi valtaan englantilaisten keskuudessa; herkuttelu loppui. Erityisesti joululuun liittynyt makean nauttiminen kiellettiin. Hammassärky, joka ennenpitkää seuraa makean syömisestä todistaa [&hellip;]

## Optional

- [Agent (MCP protocol)](websites-agents.hostinger.com/rniemip.ma-pe.net/mcp)

[comment]: # (Generated by Hostinger Tools Plugin)