Kun inhimillinen jää taakse ?

On olemassa toinen elämän virta, online tai reaaliaikaisuus. Virta, joka muodostuu välittömän läsnäolon hetkistä, ja joka alkaa olla jo niin laajalle levinnyttä että se rinnastuu tähän ensimmäiseen elämänvirtaamme. Olemukseltaan digitaalinen syke ei suoranaisesti ole elämää, se tulee elämän virraksi vasta kun se asettuu suhdeverkkoon ja sosiaaliseen todellisuuteen jota me elämme. Vasta kun digitaalinen koodi saa aikaan lumoavan tehokkaasti toimivia apuvälineitä siitä tulee osa meidän elämän virtaamme. Ensin nämä apuvälineet paransivat ja helpottivat kaikkien niiden elämää, jotka suostuivat online-yhteyteen näiden laitteiden kanssa, ja vähitellen ne reaaliaikaisuuden kautta luovat uuden todellisuuden. Arthur Kroeker tarkastelee sitä, kuinka digitalisoituminen kaappasi tulevaisuutemme.

Exits to posthuman future (2015) käsittelee sitä, kuinka digitaalinen tulevaisuus on jättämässä inhimillisen taakseen. Tämä tulevaisuus on luvassa varsin pienelle luovalle, digitaalisen kulttuurin sisäistäneelle ihmisluokalle. Tämä sisäistäminen on Kroekerin hahmottamana aivan konkreettista sikäli: Aivotoiminnan sähkömagneettisuus on jo onnistuttu lukemaan osaksi digitaalista koodia, ja kone lukee aivoja reaaliaikaisesti. Kehoon asetettavat lukuanturit osaavat jo lukea reaaliaikaisesti sykettä, verenpainetta, unen laatua, ahdistusta.

Samalla tiedämme kaikki, että vain reaaliaikaisuus mahdollistaa kaiken meitä koskevan tiedon keruun ja käytön.

Näin siis se kehitysprosessi, joka lähti sähköisestä viestinnästä ensin eräänlaisena inhimillisen kommunikaation laajetumana tuleekin sosiaalisen median jälkeen kääntymään ihmisen sisään. Se etenee viestimään aivotoiminnan, hermoston, verenkierron ja ruumiillisen olemisen kanssa. Se tulee jatkamaan niiden posthumaanien olentojen elinikää jotka luovina ja voimakkaina muodostavat kyborgien digitaalisen ihmisluokan, se tulee tuottamaan ennennäkemätöntä syrjäytymistä muille.

En ole aivan varma Kroekerin analyysin osuvuudesta sosiaalisen median suhteen. Sillä alueella tapahtuu niin monenlaista. Hänelle se on yhä tietoverkko – käyttäjistään tietoa keräävä verkko. Vaikka ihmisten seurattavuus ja paikantaminen, kulutustietojen keruu on rakennettu nykyiseen Facebookiin, ja ennen kaikkea nykyisiin älypuhelimiin, se ei välttämättä ole tulevaisuus. Reaaliaikaisuuteen pakottaminen ei välttämättä onnistu.

Kroekerin ajattelun taustalla oleva teknologian filosofia on kuitenkin sitä, mihin minäkin olen paneutunut. Martin Heideggerin perustamaan ajatusmalliin, jonka mukaan teknologia on luonteeltaan tahdon muoto. Se kiistää voimakkaasti arkiajatuksen digiteknologiasta viattomana välineenä, jota ihminen voi käyttää hyvin tai huonosti. Päinvastoin, nykymaailmassa ihminen voi olla luova ja voimakas, tulevaisuuteen suuntautunut vain, jos hän suostuu digitaaliseen tulevaisuuteen.

Vallan tahto, tuo sanapari voidaan lukea konkreettisesti siten että subjektina on valta. Nietzschen Willen zur Macht voidaan liittää suoraan nykyaikaan, ja sanoa että jos haluat menestyä, niin kannattaa suuntautua digitaaliseen tulevaisuuteen. Se on tahtojen tahto, yksilötahtojen takana oleva ja niitä ohjaava: kun sinä tahdot valtaa, niin valta tahtoo sinut.

”Seemingly everything, today, is environment to the will to technology, not only the natutral environment but human nature as well with all its entails for the future of of human subjectivity.”

Arthur Kroeker Exits to posthuman future (2015)